Olet täällä

Pirteämpiä Päiviä

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 23.10.2019 21:38:51

Hei oma palsta,

Ei ole minun viimeksi kirjoittamani tavoitteet onnistuneet.
Olen ollut jotenkin väsähtänyt. Suklaata olen kyllä saanut aika mallikkaasti pidettyä loitolla. En enää osta niitä fazerin isoja levyjä ja nakkaa kitaan. Olen ostanut salmiakkimaustettuja taateleita perjantaisin ja herkutellut niillä. Jäätelöä olen välistä syönyt viikollakin. Ostanut kaupasta yhden tikun. Vältellyt vehnäleipää ja ostanut ruista sen tilalle.

On vaan ollut sellainen olo, että ei kannata olla liian tiukkis. Tekee tiukkaa varsinkin perjantaisin, kun tytär ostaa herkkujaan, mies painuu alkoon... silloin minussa herää ”marttyyri” joka huutaa: entäs minä!

Sain tänään kolesteroli ja verensokeriarvot labrasta. Jospa ne inspiroisivat minua. Hyvä kun terveyskeskus ne mittasi. Ne ovat ikävästi yläkanttiin eli painoa pitäisi saada pudotettua, jotta pysyisi kunnossa.

Alkon suhteen ei ole mitään suurempia ongelmia. Tiedän, etten kovin vähästä sorru entiseen. Kun vuosi tuli juomattomuutta täyteen huomasin kuitenkin innossani laantumista ja alakuloa. Tätäkö tämä on? Näinkö jatkan siis vuodesta vuoteen? Voisin hyvin kuvitella, että vuoden rajapyykin ylittäminen ja sen päälle kuukausi tai pari, on riskivaihe. Voisi sortuakin juomaan, ellei pidä pintaansa. Juomattomuudesta on nyt tullut arkea. Siinä ei ole enää mitään hohtoa tai hienoa. (Vaikka onkin!). Tulee sellaisia fiiliksiä, että tätäkö minä tavoittelin ja tästäkö unelmoin? Tänään yhtäkkiä ajaessani muistui mieleen krapula, se huono olo, oksettava tunne ja päänsärky. Olin iloinen, että jostain muistista aivan yllättäen putkahti nuo mielikuvat ja ajattelin, että ei kiiiitos! En varmaan enää kestäisi noita fiiliksiä...

Kun juomattomuus arkipäiväistyy, huomaan kuitenkin kuinka ajatusmaailma helposti vääristyy. Pitää ihan tietoisesti taas muistella niitä pahoja päiviä ja sitä kuinka käytti oikeasti liikaa alkoholia ja kuinka se vei mukanaan. Hyvin helposti sitä alkaa vähättelemään omaa kulutustaan ja sitä todellista kulutusta. Kyllähän minä jo pystyn juomaan lasillisen tai pari-ajatus pyörii mielessä. Lähinnä onneksi vain ajatuksen tasolla tuo toiminta minulla on. En pelkää, että sortuisin, mutta mietin edelleen, että juonko enää koskaan lasillistakaan. Käyn siis jälleen tätä samaa päänsisäistä keskusteluni. En vieläkään ole ”tehnyt lopullista päätöstä” että en juo enää koskaan. Miksi ihmeessä se onkin niin vaikeaa? Edelleenkin. Uskon, että tämä on taas yksi vaihe, joka on läpikäytävä ja uskon, että tämä asia vielä joskus kirkastuu minulle. Pitää kysyä tuolta lopettajien puolelta hieman apua.

Olen edelleenkin valmis menemään keskustelemaan tästä asiasta ja taasen tuntuukin, että se olisi fiksua. Varmasti joku kuka on kokenut saman osaisi selkiyttää näitä minun ajatuksiani.

Samanaikaisesti olen edelleen iloinen, että asiat on tällä mallilla. Ehkä tämä menee vain niin, että tulee kausia kun epäilys on suurempaa. Sillä ilman niitä, tämä alkoholista irtautuminen ei etenisi. Pitää siis junnata samojen asioiden parissa uudelleen ja uudelleen kunnes se on kaluttu niin, että sen paino on lähes olematon. Täysin irti siitä ei pääse varmaan koskaan.

Eräänä päivänä hahvahduin siihen, että ajattelin, että jos elän esim 70 -vuotiaaksi, niin voisin sitten ”loppuajan” nauttia viineistäni. :) :lol: :lol: joo, pitäkää minua ihan kahjona! :D muta noin löysin itseni ajattelemasta! Seuraava ajatus oli, että siihen on 20 vuotta! 20 vuotta olen ilman alkoholia ja ”odotan ” 70 vuotispäiviäni! Voi hyvä hyssykät. Ja sitten nauroin ajatuksilleni. Niinköhän jos olen 20 vuotta juomatta, haluan 70 vuotispäivänä kuluttaa viiniä urakalla! Voi tätä mielen lentoa ja ajatusten leikkiä! :x :lol: :lol:

Tämmöistä minulle tällä kertaa. Tasaista junnaamista. Arkea. Pyrkimystä oppia liikkumaan ja syömään terveellisesti. Nuo ja raitis elämä ovat isoja tavoitteita oppia, joten sanon itselleni nuo sanat, mitkä olen laatinut omaksi motokseni: muista antaa armoa itsellesi! -mutta jätä ne fazerin levyt ja muut isot suklaat kaupanhyllyyn, jooko?-
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 561
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 17.11.2019 20:42:16

Hei!
Olen ollut lähes 3 viikkoa työni takia poissa kotoa. Olisi ollut oiva tilaisuus juoda, koska kukaan ei minua vahdi tai saisi siitä tietää. Alkoholi ei ole ollut mielessä, paitsi pohtiessani millaisia aiemmin nämä matkat loppuaikoina alkoivat olla. Kun sain asiat hoidettua tiettyyn pisteeseen, palkitsin itseni viinillä ja helposti tuli juotua ja palkittua sitten liikaa. Siitä seurasi väsymys ja todella huono omatunto.

Nyt on ollut toisin. Ja olen siitä niin iloinen ja kiitollinen. On niin paljon helpompaa kokea tyytyväisyyttä omista asioistaan, kun ei joudu kyseenalaistamaan paljonko viinin tuoma väsymys vei tekemiseltä terää

Olen ollut poissa palstalta. Sylvian kuolema on satuttanut ja siksi olen pitänyt etäisyyttä tänne.

Eikä elämään kuulu nyt varsinaisesti mitään uutta. Palailen kotiin pian tietämättä missä tämän paikan alkoholiliike sijaitsee! Kuivattuja hedelmiä ja marjoja ja salmiakkitaateleita olen rouskutellut ja jäätelön sallinut itselleni silloin tällöin. Kaupassa fazerin levyille olen sanonut ei kiitos.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 561
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja vilmasto » 18.11.2019 08:02:48

Palailen kotiin pian tietämättä missä tämän paikan alkoholiliike sijaitsee!
Tuossapa muuten lause jonka minäkin voin allekirjoittaa :lol: on eräänkin kerran tullut guuggelilla etsittyä niitä liikkeitä reissun päällä.
Ja usein on tullut varmistettua, että laukussa se yksi viinipullo sinne majapaikkaan on varmasti hankittuna.

Mukava kuulla sinusta Varjolilja. Elämä näytti varjoisan puolensa meille plinkin kautta.
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1525
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 20.11.2019 11:46:33

Pitkästä aikaa minusta tuntuu, että olen saanut minioivalluksen tällä taipaleellani. Olen miettinyt jälleen kerran mille viinilasillinen tuntuisi. Ja olen ajatellut, että ehkä kuvittelen sen olevan hienompaa ja upeampaa kuin se lopulta olisi. Minusta tuntuu, että se olisi ehkä loppujen lopuksi aika tylsää. :shock: Mikä ihme siinä on muka niin hienoa! Hetkittäinen nousuhumala, väsymys ja toinen puoli sitten huonoa oloa.

Olen juonut, koska olen ollut tyytymätön elämääni ja ihmissuhteeseeni. Olen halunnut hukuttautua huonoilta ajatuksilta, kodin tunnelmalta ja siitä, että minä olen voinut huonosti. Niin se vaan on ollut. Ja se on surullista. Juomalla se onni ei kuitenkaan ”aukea” tai tule. Päinvastoin. Se tulee itse sitä etsimällä. Tekemällä asioita, joista saan hyvän olon ilman krapulaa tai morkkista.

Hyvin yksinkertainen asia. Olen juonut, koska olen ollut onneton. Juonut, että unohtaisin, että asiat eivät ole niin kuin haluaisin.

Kaikkea en voi muuttaa. Täydellistä onnea ei ole, mutta minun on alettava pohtimaan enemmän, mistä voisin saada hyvää oloa. Olen alkanut miettiä noita asioita yhä enemmän ja tajunnut, että elämä ei ole loputon. Se ei ole ikuinen ja jos haluan kokea jotain mukavaa se myös tarkoittaa, että niitä asioita kohti on mentävä.

Meistä suurin osa taitaa juoda tuohon tunteeseen. Tyytymättömyyteen, suruun tai stressiin. Paetakseen jotakin, mikä ahdistaa. Voidakseen hetkiseksi unohtaa ja olla ajattelematta. Toimimalla noin, me vain työnnämme totuutta kauemmaksi.

Äitini sairaskohtauksen jälkeen olen ollut kysymyksen edessä: olenko tyytyväinen elämääni ja en voi valitettavasti sanoa olevani. Mutta samalla voin katsoa itseeni peiliin. On helppoa syyttää muita. Vaikeaa todeta, että ehkä voisit tehdä itsekin asialla jotain.

Nuo asiat mitkä tekevät elämästä mukavaa, eivät todellakaan ole mitään isoja tai saavuttamattomia juttuja. Minulle se voisi olla esimerkiksi nyt joku oma harrastus. Luulen, että voisin saada valtavasti voimaa jostain ryhmästä, jossa tapaisin ihmisiä. Oma työni kun on totaalisen erakkotouhua.

Tällaisia pohdiskelen. Jälleen. Vetvon ja kääntelen. Katson samaa asiaa eri kulmilta. :D
Juomisen tuoma onni, ei ole se, mitä minä haluan. Haluan onnea muualta kuin lasista.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 561
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Pecorino » 21.11.2019 07:14:32

Meistä suurin osa taitaa juoda tuohon tunteeseen. Tyytymättömyyteen, suruun tai stressiin. Paetakseen jotakin, mikä ahdistaa. Voidakseen hetkiseksi unohtaa ja olla ajattelematta.

Ainakin minulla on tämä, siitä hetkestä kun join ekan kerran teininä. Toki on sitten erikseen se "sosiaalinen sivistynyt alkoholinkäyttö" eli kun esim dinnerillä juodaan ruuan kanssa ja that's it.

Sehän se juju on, miten elää niiden tunteiden kanssa. On ollut iso helpotus itselleni kun on saanut vähennettyä niitä negatiivisia tunteita ja niiden tullessa eka ajatus ei ole "nyt on pakko saada viinaa".
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1082
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja venkku » 22.11.2019 22:10:02

Tosi hyvää pohdintaa. Oon ihan samaa mieltä, noihin mainitsemiisi tunteisiinhan sitä tulee eniten juotua. Tavallaan tän kaiken tietää jollain tasolla, mutta nuo oivallukset on kyllä parhaita. Kun oikein sisäistää asian niin se on ihan eri tasolla. :)
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 245
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 1.12.2019 16:54:53

Olen jatkanut tuota pohdintaa tässä viimeaikoina ja kyllä nyt kun on etäisyyttä juomiseen olen ”ymmärtänyt” yhä selvemmin miksi olen juonut. Minulle on selvinnyt omassa päässäni, että tuollainen juominen on oman itsensä ”hukkaan heittämistä”.

Kirjoitan tänne usein vain kun on jotenkin huono olla. Tänään ajattelin tulla piipahtamaan ihan päin vastaisissa merkeissä. Nyt on nimittäin vaan voimistunut halu olla raitis kokonaan. Viime aikoina olen huomannut, kuten constanzalle kirjoitinkin, että juominen teki haittaa omalle potentiaalilleni. Olen saanut tehtyä mielekkäitä asioita, saattanut ne loppuun.

Tunnistaako muut sellaista, että aloittaa esim ompelemaan, askartelemaan tai vastaavaa ja kun viinilasit lisääntyvät, homma jää kesken ja siihen ei enää sitten palaa? Se on ollut väsyttävää ja vienyt innon koko tekemiseen. Nyt olen tehnyt useamman projektini loppuun ja saanut kokea onnistumista ja sitä kautta voimaa ja iloa.

Eri asia on tietysti jos osaa juoda viiniä vain sen 1-2 lasia. Minä en loppuaikoina enää osannut. Join, koska se oli tapani ja en muutakaan enää osannut. Muistan nyt kuinka joskus ostin viinitetran ajatellen, etten enää tästä edes pidä.... ja ostin kuitenkin.

Nuo syvimmät syyt juomiseen, esim parisuhteen huono tilanne, ovat hyvin hankalia. Niitä edelleenkin väistelen. Tunnistan tuonkin. Niitä on todella vaikeaa katsoa rehellisesti silmiin ja kysyä itseltään mitä minä oikein haluan. Iso, pelottava urakka. Uskon, että teilläkin on tuollaisia mörköjä ja tunnistatte minun tunteeni ja pelkoni niiden käsittelyyn.

No, mutta se pointti oli, että juuri nyt on hyvin juomisasioiden suhteen. Olen superiloinen, että valitsin tämän tien. Uskomatonta, että tuossa mittarissa on jo 1 vuosi ja 3 kuukautta. Minulle se on jonkin uuden jakson alku elämässäni.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 561
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Edellinen

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa