no voi pahus. ei tosta että repsasit vaan toi sun masentunut olo.
miten se mieli vaan joskus menee niin alakantimiin ettei tosikaan. itselläni on myös taipumusta siihen, että kun olen alakuloinen niin kuvittelen että tää on lopullinen tilani, ettei tämä muka muutu. no ainahan se on muuttunut. poislukien nuorempana podettuja masennusjaksoja, jotka olivat kestämättömän pitkäkestoisia. puhun siis vuosista.
nyt Ulpukka kulta muistat ainakin tuon, että mitä todennäköisimmin koittaa taas parempi päivä ja parempi jakso.
toi on todella, todella vaativaa kun hoivaat vanhusta. on ihan mahdotonta se ettei siinä välillä uuvu kokonaan. muista tämäkin asia.
jos et uupuisi välillä niin mikä ihmeen robotti olisitkaan! aivan luonnollinen reaktio. ja vielä toi remppa! miten se on muuten mennyt multa kokonaan ohi? rempataanko siis koko koti kerralla?
tuosta repsasta et ainakaan ota lisämurhetta. tämä vähentäminen on pitkä, pitkä prosessi. kaikilla. on ihan normaalia että retkahtaa välillä tavoitteistaan. tänne voit kirjoittaa repsoista tuntematta häpeää. jos joku pannupää tulee ilkkumaan niin tää akkalauma (plus meitin puolen kivat miehet, jotka tosin osaavat olla aina asiallisia) saa taas terrierikohtaukset ja puolustus on varmaa. meidän parissa häpeän tunteet näissä asioissa on ihan turhaa.
täällä pidetään omien puolta, et ole yksin.
sä oot ryhtynyt elämänpituiseen hankkeeseen, alkoholinkäytön vähentämiseen. päinvastoin onnittele siitä itsesäsi!
jos jaksat kerrohan mitä tänään kuuluu?
lämmin halaus tältä puolen ruutua.