[SylviaPlaa]

no voi pahus. ei tosta että repsasit vaan toi sun masentunut olo.
miten se mieli vaan joskus menee niin alakantimiin ettei tosikaan. itselläni on myös taipumusta siihen, että kun olen alakuloinen niin kuvittelen että tää on lopullinen tilani, ettei tämä muka muutu. no ainahan se on muuttunut. poislukien nuorempana podettuja masennusjaksoja, jotka olivat kestämättömän pitkäkestoisia. puhun siis vuosista.

nyt Ulpukka kulta muistat ainakin tuon, että mitä todennäköisimmin koittaa taas parempi päivä ja parempi jakso.
toi on todella, todella vaativaa kun hoivaat vanhusta. on ihan mahdotonta se ettei siinä välillä uuvu kokonaan. muista tämäkin asia.
jos et uupuisi välillä niin mikä ihmeen robotti olisitkaan! aivan luonnollinen reaktio. ja vielä toi remppa! miten se on muuten mennyt multa kokonaan ohi? rempataanko siis koko koti kerralla?

tuosta repsasta et ainakaan ota lisämurhetta. tämä vähentäminen on pitkä, pitkä prosessi. kaikilla. on ihan normaalia että retkahtaa välillä tavoitteistaan. tänne voit kirjoittaa repsoista tuntematta häpeää. jos joku pannupää tulee ilkkumaan niin tää akkalauma (plus meitin puolen kivat miehet, jotka tosin osaavat olla aina asiallisia) saa taas terrierikohtaukset ja puolustus on varmaa. meidän parissa häpeän tunteet näissä asioissa on ihan turhaa.
täällä pidetään omien puolta, et ole yksin.
sä oot ryhtynyt elämänpituiseen hankkeeseen, alkoholinkäytön vähentämiseen. päinvastoin onnittele siitä itsesäsi!

jos jaksat kerrohan mitä tänään kuuluu?
lämmin halaus tältä puolen ruutua.

[Ulpukka]

Voi Sylvia rakas, sinä ihana terrieri Sinä se jaksat olla aina niin kannustava ja lohduttava. Miljoonat kiitokset tsempeistä, tuli ihan tippa silmiin. Siis hyvän mielen ja ilon tippa.
Aikainen oli minunkin heräämiseni, ihan samoin kuin sinulla. Aamuyön lueskelin ja yritin potkia tylsiä fiiliksiä ulos ikkunasta. Laitoin ihan ikkunan auki, että paremmin osaavat ulos. Yritän olla rypemättä alakulon aalloissa, taidan lähteä käymään tuolla avannon kylmissä aalloissa. Saa keho kaipaamaansa endorfiiniä.

En varmaan olekaan maininnut mitään rempasta. Seiniä ja kattoa pitää maalata, ja lattiat laittaa uusiksi.
Kaaoshan siitä seuraa, kun pitää tyhjennellä tavarat pois edestä, ja raahata huonekaluja suojaan. Mutta lopussa kiitos seisoo. Onneksi ei tarvitse kylppäriin kajota.

Omassa ketjussasi mainitsit tästä hurtista huumorista. Minullekin se on hyvin tuttua. Omalta ajaltani muistan, kuinka syöpiksen osastolla heitettiin aika rajuakin läppää kohtalotovereiden kanssa. Ei sitä oikein ulkopuoliset ymmärtäneet. Ehkä sekin on yksi selviytymiskeinoista.

Yritän selvitä tuosta repsusta kohtuudella. Eihän se maailman loppu ole, pettymys itseensä on iso kolaus.
Et sitten tuohon pystynyt. Hyi minua. Olenhan minä vähentänyt reilusti, vähentäjäksihän tässä on alettu, ei lopettajaksi. Ja taitaa ne repsahdella tuolla toisellakin puolella.

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että "meidän pojat" ovat kyllä ihan huippuja.

Nyt mennään eteenpäin. Kiitos Sylvia, että olet siellä. Olet oikea kultakimpale. Tähän tulisi sydänhymiö, jos sellainen olisi saatavilla.

[vilmasto]

Jos kompuroi niin nousee ylös ja jatkaa matkaa. Ja kääntää sen repsahuksen seuraavalla kerralla voimavaraksi siihen ettei repsahtais.
Niin ne kompuroi lopettajat kuin vähentäjätkin. Pitää vaan taas jatkaa entistä sinnikkäämmin eikä antaa periksi

Olenhan minä vähentänyt reilusti, vähentäjäksihän tässä on alettu, ei lopettajaksi. ja tosiaan iloitsee niistä onnistumisista!
Mutta kuitenkin muistaa ettei se vähentäjän-titteli saa olla lupalappu ettei yrittäs tarpeeksi.

Nuo on semmosia mun mantroja itelleni tässä jutussa. Kaikilla ne samat on, mutta niitä pitää aina välillä kiillotella ettei ne unohdu.

Avantouinti on yks semmonen käsittämätön laji mulle ja en voi ymmärtää, että joku uskaltaa mennä sinne hyiseen veteen

[SylviaPlaa]

huomenet, Ulpukka.
kivaa jos minusta oli lohtua.

tuosta rempasta kantsii ottaa kaikki ilo irti. mieti, kuinka ihanaa sitten kun koti hohtaa uutuuttaan.
heh, Vilmatson tossa jo päivittelikin sun avantohommaa. se on yhtä coolia kun Myskimalva ja Nätsykö se oli jotka kävivät pilkillä
mitkä tunnelmat tänään? utelee kamusi Syltty

[Ulpukka]

Kiitos kysymästä Syltty.Kyllä tästä noustaan. Niinhän se menee, ettei kannata jäädä tuleen makaamaan. Ihan niin kuin Vilmastokin kehoitti. Kompuroinnin jälkeen vain noustaan ylös.
Tuo mantra on myös hyvin käyttökelpoinen, sitä pitää muistaa hokea. Harmitti vaan niin vietävästi, kun pari viikkoa meni huomaamatta. Taisi ote lipsua.

Kyllähän nämä päivät ovat nyt toistensa kaltaisia. Ja yötkin. Eli vähänlaisesti pätkäunia. Ja päivät tätä puuhastelua. Odotan kyllä innolla sitä päivää, kun kaikki on valmista.

Nyt taas sinne järveen, ja sieltä uimahalliin. Olen varmaan ollut kala entisessä elämässä. Tai miksei vaikka merenneito. Evien ja suomujen kasvamista en ole vielä huomannut

[Ulpukka]

Mukana ollaan. Todella mielenkiintoisia keskusteluja ja kommentteja olen saanut seurata. Lukenut olen ketjua, vaikka muuten olenkin ollut hiljaa.

Remontti on valmis, isompi homma kuin osasin kuvitella. Mutta nyt on kiva, kun tavarat on takaisin paikoillaan, ja puhdasta ja siistiä yltympäriinsä. Moni remppa jäisi tekemättä, jos etukäteen tietäisi, mitä tuleman pitää.

Viime viikonloppuna korkkasin viinipullon, kun sain tavarat paikoilleen. Eikä edes harmita. Tammikuu meni sillä yhdellä repsulla. Ja nyt yritetään huikatonta helmikuuta, vaikken niin virallisesti lupaudukaan mukaan.
Hienosti ovat kyllä Kamut selvinneet, heille siitä isot tsempit.

Muutoin on hieman raskasta. Vanhus sai keuhkokuumeen, ja on osastolla. Nyt sitten lisäkaverina tänään norovirus. Mennään päivä kerrallaan. Ikää on jo niin paljon, että toivoisi pääsyä kärsimyksistä. Luojan suunnitelmaa ei voi loputtomasti ohittaa.

Sylvia, se Primperan ei ole kyllä paras mahdollinen pahoinvointilääke, sain sen tilalle toisen, joita ei tarvinnut ottaa kuin yksi. Nimeä en tietenkään muista. Kysypä syöpäpolilta.

Ihmeellistä tämä talven kulku, meillä hukutaan lumeen, ja ystäväni hehkuttaa vajaan 40 asteen pakkasista.
Mutta ei ole nappia, josta aamulla tilaisi sopivia ulkoilukelejä. Pitää vain klaarata.

[SylviaPlaa]

onnea remontoituun kotiin, Ulpukka! oon niin tyytyväinen kun päätit satsata itseesi, omaan viihtyvyyteesi. meinaan kun olet kertonut että olet huono siinä.
ikävää tosin tuo vanhuksesi keuhkokuume. miten hänen vointinsa nyt?

hyvä kun ei morkkista viinipullosta. sama juttu mulla kun kävin perjantaina kulmakuppilassa. yks siideri ja oliko se kaksi lasillista kuoharia. pelkkää iloa. vaikka lähtö baariin tuli aivan puskista, enkä suunnitellut sitä etukäteen, en silti pidä sitä minään repsuna.

joo, se Primperan on yhtä tyhjän kanssa. moni sanoo samaa. mutta, kun mulla on se kylkiäislääkkeenä toisen lääkkeen kanssa, niin se toimii. mutta tosiaan yksikseen sen teho on ihan olematon.

[Ulpukka]

Kiitos onnitteluista Sylvia, muistat ihan oikein, että vaikea on satsata itseensä. Nytkin välillä kalvaa mieltä, oliko tarpeen. Kovaa keskustelua ittensä kanssa.

Vanhus taas vaihteeksi vähän pirteämpi, sitkeä on kaveri. Oli jopa aamupuuron saanut syödyksi. Joskus miettii, että onko tämä lääketieteen kehitys aina plussaa. Hälläkin ikää 95 vuotta, ja aina vain hoidetaan. Tosin, kuten aiemmin sanoin, loputtomiin ei voi Luojan työtä pitkittää.

Sylvia, Minua harmittaa Boheemin kommentti ketjussasI. Missään tapauksessa ei saada tehdä näistä dropeista erimielisyyksiä aikaan, oikein pisteli vihaksi. Ketjusi on niin upea kaikin puolin, ajatuksia herättävää, mielenkiintoista luettavaa, ja taidolla kirjoitettua, siihen on tosi helppo tulla mukaan. En suvaitse minkäänlaista erimielisyyttä negatiivisessa mielessä sinun ketjuun. Olet ihan huippu. Toki eriävät mielipiteet on sallittu, mutta luin rivien välistä jotain negatiivistä Boheemin vastauksessa. Toivottavasti olin väärässä.

Hyvä, että sun dropit auttavat sua pahoinvointiin ja oloosi, olkoon ne sitten mitä tahansa. Kyllä ne syöpiksen lääkärit ovat tässä asiassa viisaampia kuin me Plinkkiläiset.

Voimahaleja ja lämpimiä ajatuksia sulle Sylvia. Laitan tämän oman ketjuun, etten pilaa sun upeaa ajatusten tulkintaa omassa ketjussasi.

[SylviaPlaa]

voi Ulpukka armahin! itse en kokenut Boheemin tekstissä negaa. tai jos ihan viilataan, niin oppari-lääke on määrätty mulle huonovointisuuteen, eli ei se KIPU ole ainoa oikeutus rajumpiin lääkkeisiin. tämä unohdetaan helposti (tai siis tietoa puuttuu).
silti oon jotenkin otettu kun mun puolesta vähän kimpaannuit. ylipäätään kiitos noista kaikista sanoistasi. itselleni ei mene edelleenkään jakeluun miten paljon minunkin ketjuani luetaan. luulisi ihan toisin. että mun raskasjoutuiset kirjoitukset klikataan auki siinä missä muidenkin.

no todella sitkeä vanhus! keuhkokuume kun on nuorelle ja terveellekin iso juttu niin vanhuksille varsinkin. tiedän, että tämä elämänvaihe on kuitenkin myös sulle raskas. ainainen huoli mitä seuraavaksi tapahtuu ja jo seuranpito saattaa ottaa voimille. ihailen kykyäsi. itse en pystyisi samaan, kuten olen ennenkin tunnustanut. en ainakaan noin aktiiviseen toimintaan.

remontistasi. muistapa myös se kun poikasi sanoi että kiva kun hankit jotain itsellesi. viisas poika

[Ulpukka]

Moi pitkästä aikaa omaan ketjuun. Uutta nimeä tai uutta ketjua olen minäkin tässä pohtinut. Mennään nyt kuitenkin tällä.
Ei ihan nappiin ole mennyt tämä hulvaton, siis huikaton helmikuu. No ei se ollut kumpaakaan. Huikkaa kohtuudella, vaikka tavoite olikin nolla. Mennyttä ei voi muuttaa, uusilla eteenpäin.
Kaikkien ajatukset olen lukenut, joidenkin ketjut jopa alusta asti. Ja ajatuksia on syntynyt.

Tänään kävin labroissa omakustannushintaan, meillä ei niin vain mennäkään julkiselle lääkäriin ja verikokeisiin. Tuli fiilis, että nyt pitää katsoa totuutta silmiin. Vähän jännittää lukemat, vastaukset saan torstaina.

Vanhuksen kanssa kuljetaan viimeisiä kilometrejä. Ilometrit on taakse jäänyttä elämää, jäljellä on tuskaiset kärsimyksen täyteiset viimeiset kilometrit. Puolitoista viikkoa ehdittiin olla kotona edellisen sairaalareissun jälkeen, nyt jälleen hän on sairaalassa. Sanoo itsekin, ettei hän enään tule täältä takaisin. Nykylääketiede kun ei vain anna vanhusten kuolla, järkyttävää, miten pumpataan keho täyteen antibiootteja. Ja saadaan pari viikkoa lisää elinaikaa. Yhä sanon, ettei Luojan käsikirjoitusta voi loputtomiin ohittaa.

Tsemppiä teille kaikille, ja lämpimiä ajatuksia jokaiseen ketjuun. Ajatuksia on ollut pää täynnä, ei vain ole syntynyt näkyvää luettavaa jälkeä. Elän kyllä teidän mukana. Joka päivä.

[SylviaPlaa]

Ulpukka, pikainen hei,
ilahduin kun huomasin että olet kirjoittanut. olenkin kaivannut kuulumisiasi.
rankkaa vaihetta elät vanhuksen loppusuoralla. mikä rikkaus olet hänelle, mittaamattoman arvokas. ihailen uskollisuuttasi.
mulla ei ole aikaa enempää kirjoittaa kun teen lähtöä syöpikselle mutta halusin vain tervehtiä Sua.
kirjoita sitten viimeistään torstaina niistä labroistasi. olen hengessä mukana.

[Ulpukka]

Huh helpotusta. Nyt on vastaukset labroista saatu. Olen ollut huolissani lähinnä maksa-arvoistani, vaikka Alat onkin jokaisella syöpiskontrollilla mitattu, ja ollut ok. Nyt otatin maksapaketin, jossa katsotaan myös
GT arvo. Se kuulema kuvastaa maksan tilaa vielä tarkemmin kuin ALAT. Kaikki muut arvot ovat kohdillaan, ainoastaan AFOS on yli viitearvon. Se on ollut koholla viimeiset yhdeksäntoista vuotta, eli sytohoidoista asti. Syytä siihen on syöpäpolilla tutkittu, mm. useampi luustokartta tehty. Syytä siihen ei ole löytynyt, joten en siitä kanna huolta. Ei myöskään ole ollut viitteitä maksan huonon kuntoon tuolloin. Minähän joudun hamaan asti käymään mammografiassa ja verikokeissa sairauteni huonon ennusteen vuoksi. Vaikka olenkin ollut täysin terve hoitojen loppumisesta asti.

Nyt tuli jotenkin fiilis, että ei tätä hyvää tuuria voi jatkua, pitää itsekin tehdä asialle jotain, jotta arvot pysyvätkin kohdillaan. Motivoi kyllä pitämään korkin kiinni. Toivottavasti tämä fiilis kestää pitkään. Nyt on kyllä korkki kiinni senkin takia, kun ei tiedä, millä hetkellä sairaalasta tulee soitto. Voi olla tänään, voi olla, että mennään vielä jonkin aikaa. Vanhus on esittänyt ääneen toivomuksen, että loppuisi jo pian. Nämä kärsimyksen kilometrit. Sitä sitä toivoo itsekin, onhan tässä ollut aikaa tehdä luopumistyötä. Ja siltikin luopuminen on raskas prosessi. Vanhuuden kohdalla sen kuitenkin ymmärtää, se vain kuuluu luonnollisena osana tähän elämän kiertokulkuun.

Tänään onkin tiedossa hieman vaihtelua tähän sairaalakuvioon, kun haen pikkulikan päiväkodista. Tuulahdus elämäniloa.

Tsemppiä meille kaikille, sekä aurinkoista ja lämmintä mieltä.

[Varjolilja]

Hei Ulpukka!
Oon niin onnellinen sun puolesta, että maksa-arvot on kohdillaan! Minullahan niiden reipas kohoaminen, pysäytti lopulta ajattelemaan ja siitä alkoi tämä ”projektini”.

On ihanaa, että jaksat hoitaa vanhustasi. Se on mittaamattoman arvokasta. Eräs nyt jo edesmennyt sukulaiseni sokeutui sokeritaudin seurauksena ja oli lopulta hoitokodissa/ vanhustenkodissa. Minulla on nykyään hänen ja sukulaisteni vanha kotitalo mökkinä.

Asun noin 250 kilometrin päässä ja kävimme silloin muutaman kuukauden välein taloa lämmittämässä ja samalla häntä katsomassa. Päivä siellä aina vierähti kun menin tapaamaan. En hennonut lähteä pois, sillä tiesin, ettei muut sukulaiset pääse useasti häntä katsomaan. Tuona aikana sain oppia tuntemaan hänet paremmin. Toimme hänet toisinaan vanhaan kotiinsa ja istuimme ulkona ja hän muisteli puita ja kasveja. Kertoi talosta ja suvun vaiheista tarinoita. Hänen muistinsa oli terävä loppuun asti. Juhannuksen ja jouluna teimme juhla-aterian ja hän oli päävieras. Ennen kuolemaa hän kosketti vatsaani ja tunsi tyttäreni potkut vatsassa. Talo siirtyi minun omistukseen ja lupasin pitää siitä huolta. Oli kunnia saada tutustua häneen ja tuoda vaihtelua hänen elämäänsä sen loppumetreillä.

Siksi arvostan sinun vierailujasi vanhukseksi luona. Kun aika hänestä jättää suruun sisältyy silloin tunne, että on tehnyt ”oman osuutensa” ja poismeno on helpompaa käsitellä kun ei tarvitse kantaa syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa siitä, että toinen oli yksinäinen tai vailla läheisen hoivaa. Kun oma sukulaiseni kuoli, olin syvässä synnytyksen jälkeisessä masennuksessa ja en jaksanut edes ajatella hautajaisia. Nuo vierailut hänen luonaan pulppuilivat mielessäni silloin.

Ihanaa, että saat sinne vilskettä ja vilinää pienen ihmisen mukana! Nauti remontistasi! Kyllä sen olet ansainnut. Minäkin olen jo vähän oppinut arvostamaan itseäni enemmän tämän puolen vuoden aikana. Varasin matkankin ja pistin pienet rahani siihen. Alkoton puoli vuotinen on saanut katsomaan itseäni hieman lempeämmin. Pidän itsestäni enemmän.

Tarkoitus ei ollut puhua itsestäni! Mutta näin nyt kävi.
Onko nimimerkkisi vähän kuin sinä? Juuresi ovat syvällä järven pohjassa ja kukkasi on kaunis, muttei pröystäilevä. Olet sitkeästi kiinni, sillä kun ulpukkaa yrittää vetää pohjasta irti, se ei irtoa. Olet jaksanut kasvattaa pitkän varren, jotta kukkasi on päässyt pinnalle. Se kertoo sitkeydestä ja päämääriin ja tavoitteisiin uskomiseen. ( Taidankin perustaa uuden firman, nimimerkkien tulkitsija! )

Hauskaa päivää ja naurua pikku-ihmisen kanssa.

[Ulpukka]

Voi kiitos Varjolilja, ihanasti kirjoitit. Olen saanut sinun teksteistäsi tosi paljon itselleni, pohtimisen aihetta, samaistuminen kohdetta, ja ennen kaikkea iloa onnistumisestasi. Annat itsestäsi tosi lämpimän kuvan. Kuten tiedät, meille kaikille täällä muodostuu mielikuva toisistamme, jopa ulkonäköä myöten, ihan kuin kirjojen henkilöille. Siksipä monesti kirjasta tehty elokuva on pettymys, elokuva särkee meidän mielikuvituksen tuotteet.

Olet sitkeästi kiinni, sillä kun ulpukkaa yrittää vetää pohjasta irti, se ei irtoa.

Tämä kyllä taitaa pitää paikkansa, jalat on niin tukevasti aina maan kamaralla, niitä ei pienet myrskyt heiluttele. Vaikka sanonkin, että äiti ei ole vissiin antanut lapsena olla sateella ulkona, kun olen jäänyt kovin pieneksi. Vaikka eipä tuo syntymäkokokaan keskoskaksosena järisyttävä ollut.

Omat tuntemukseni vanhuksen (aiemmin vanhusten) kanssa viettämästäni ajasta ovat samanlaiset kuin sinulla. Heiltä olen kyllä ammentanut valtavasti tietoa ja elämänkokemusta menneiltä ajoilta. Koen olleeni etuoikeutetussa asemassa saadessani jakaa näitä heidän kokemuksiaan. Hellyttävä oli tilanne, kun kerroit, että vanhus tunnusteli pienen syntymättömän lapsesi potkuja. Näin hänen elämää nähneet kätensä vatsasi päällä.

Meillä edelleen heilutaan epätietoisuuden rajamailla vanhuksen kanssa. Vähän jaksaa jutella, ja silloin kyllä esittää toiveensa, että voi kun tämä loppuisi pian. Kärsimystä on usein vanhuksilla tämä elämän ehtoopuoli.

Ja sitten vielä jokunen sana tästä Plinkin olemassaolosta, sen avusta ja tarkoituksesta. Ihan nollilla ei ole minun räpistelyni viinin kanssa sujunut, viime viikolla taisin parinakin iltana juoda viiniä. Nyt on mennyt helposti, viikonloppunakaan ei edes tehnyt mieli. Putkiksen selviytymistarina pysähdytti minutkin miettimään asioita oikein toden teolla. Sinä Varjolilja olet suoriutunut upeasti, olen niin iloinen puolestasi.

Kyllä tämä Plinkki muutenkin on oiva apu tässä vähentelyssä, sekin on mukavaa, kun voi kirjoittaa muustakin kuin juomisesta tai juomattomuudesta. Molemmat tilanteet kun aiheuttavat pään sisälle myllerryksiä. Täällä on tosi mahtavia tyyppiä, suorastaan ahmin aamutuimaan kuulumiset aamusella.
Kiitos teille kaikille, kun olette täällä.

[SylviaPlaa]

hei Ulpukka,
miten ihmeessä multa on mennyt ohi sun päivitys, ihan merkillistä. joka aamu luen kaikkien uudet tekstit mutta nyt vaan kävi näin. ei tämä ihan ensimmäinen kerta ole mutta kun sun maksa-arvot on ollut mielessäni niin outoa.

ihania uutisia! varmasti huojentunut olo ja juuri niin kuin sanot motivaatio olla korkkaamatta kasvaa. tai saisi siitäkin motivaatiota jos uutiset olisivat olleet huonoja, kuten taas Varjikselle kävi aikoinaan, ja se oli hänelle tärkeä kohta sekä sysäys muuttaa tapojaan. mutta oikein hienosti kävi!
minäkin olen kuullut että toi GT on kaikista selventävin kuvamaan maksan tilaa, mutta itse en ole koskaan löytänyt omista labra-arvoistani moista koodia. onko se "virallinen" kirjainyhdistelmä tosiaan GT? vai joku monimutkaisempi?
myös vyötärölihavuus muuten nostaa AFOSia, olen kuullut. sulla toisaalta on selvät sävelet miksi se ei ole viitearvojen sisällä. itsekään en pääse tietysti koskaan hyviin arvoihin, eli jos mulla on AFOS "vain" pari kolme sataa niin asiat ovat erinomaisesti, olisiko viime labroissa AFOS ollut peräti 900
entä muuten tuo luustokartta, mikä se on ja millainen toimenpide? pitäisikö mun vaatia sellaista, tai siis kysyä miksen ole kuullutkaan siitä mitään? mitä mieltä olet?

tilanne on nyt siis sellainen että odotat suru-uutista saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. rankkaa. onko vanhuksellasi koko ajan kipuja? se lisää sinunkin taakkaasi kun näkee ja tuntee ja tietää rakkaan ihmisen kärsimyksen.
en osaa muuta sanoa kuin voimia piinaanvaan odotteluun. onneksi sait nuo hyvät uutisest omasta tilanteestasi, se auttaa jaksamaan.

PS. Varjolilja kirjoitti tosiaan ihanan tekstin, jälleen kerran.