[Vilma1966]

Miten Nätsyllä menee?

[SylviaPlaa]

samaa olen miettinyt minäkin, Nätsy hoi, paa kuulumisia!

[Nätsy]

Hengissä vielä. Ihanaa, että olette kyselleet. Kevät on aina aika tiukkaa aikaa, tuntuu, ettei kesä ja vapaa liikkuminen tule ikinö. masennukseen taipuvaisena tämä on paskinta aika. Yhtä paskaa kuin sulavat hiekkaiset koiranpaska-aurauslumikasat. oon juonut liikaa. Huomattavasti vähemmän kuin viime vuoden saldona tähän aikaan, mutta täysin viikkotissuttelusta en ole päässyt, 90% kyllä, mutta kerta määrät luvan kanssa juodessa hurjat... 10-15 P. Mieliala on ollut maassa kovasti, juomisen takia ja parisuhteessa paljon vääntöä. Mitenkä pirussa s eon, kun nyt pitäisi asiat alkaa olla kunnossa niin ruvetaan vääntämään kaikesta turhasta. Pari viikkoa vaan riidelty, huudettu toisillemme. Lähdin pääsiäisreissullekin yksin. Lomasta 4 päivää juomatta/11, mikä nyt jonkin moinen uutuus sekin.

[Nätsy]

Sain laitettua avoimen työhakemuksne vanhaan työpaikkaan. Jännitti, mutta enterin kohdalla itsetunto nousi taivaisiin. Tein jotain. TEIN JOTAIN itselleni. Melkein heti tuli puhelu, että harmillisesti just "minun" paikka täytetty, mutta haluaisinko (kolme tarjousta) aika pitkän matkan päästä, mutta sanoin, että jos vaan odottelen sopivaa lähempää. Ottavat mielellään takas. Ja minä pelkäsin, että maitojunassa palaava wannabe-esimies ei kelpaisi. Mitään kokreettista ei ole tarjolla, mutta svihdoinkin tein jotain sen eteen, ettei tämä työ syö sielua. harry Potteirn kuolonsyöjät, mie alan olla jo melkein tyhjiin imetty. Olen luopunut taiteesta, ystävistä, liikunnasta, siivoamisesta, itsestäni huolehtimisesta.

[Nätsy]

Pitkästä aikaa kirjoitella. Kai nyt taas palaa mieleen, kun homma lähtenyt lapasesta töitä, töitä, töitä ja joka viikonloppu jotain menoa. Kämppä ihan läävä ja mieli maassa. Nyt kaksi iltaa vapaalla, kotona ihan yksin ja viiniä on liitetty. Ihan hirveästi. Ensi viikko on lomaa ja reissu parhaan kaverini kanssa. Veikkaan, että edessä pieni konfrontaatio hänen toimestaan. Olen nyt molempina iltoina vastannut aika kännissä puhelimeen. Hän tietää, että koetan vähentää. On itse samassa pisteessä myös. Jännittää ja ahdistaa. Ja masentaa; miksi aikuinen ihminen näin tekee.

[Nätsy]

Nätsy ryömii taas kolostaan häpeissään. kesä mennyt, alkottomia päiviä takana varmana kolme 8ehkä), hirmukännejä aivan liikaa. Kaksi työpaivää takana ja nekin taas menneet semikrapulassa. olen hakenut muualle töihin, ei-esimiestehtäviin. Alkoi lomalla tuntua ihan itsemurhalle tämä työ ja päätin tehdä liikkeen uuteen suuntaan. Syksyn tullen minulle on tulossa suuri ja vaativa leikkaus, josta monen kuukauden saikku. tavoitteeni on olla sen jälkeen uudessa työssä.

juomisne suhteen taas. Nyt on laitettava korkki kiinni. Taidan sallia itselleni kahdet juomingit ennen leikkausta (häät ja 5-kymppiset). Leikkauskunnossa on oltava ja annettava kropalle mahdollsiuus toipua muustakin kuin lakoholismista. Kesällä nähty nyt ensimmäienn riitakin miehen kanssa, kun juon liikaa. loppuliusu alkanut?

[Pecorino]

Hei Nätsy. Kiva kuulla susta. Tosin ikävää että fiiliksesi ovat huonot ja kesä ei ole mennyt alkoholin suhteen toivotulla tavalla. Kuulostaa siltä, että nyt kannattaisi ottaa oikeasti hommasta niskalenkkiä ennen kuin on myöhäistä. Korkki kiinni ainakin joksikin aikaa, ehkä pitkäksikin. Sun täytyisi saada "pesäeroa" alkoholiin ja perspektiiviä asioihin. Älä luovu toivosta, niin kauan kun on elämää niin voi tapahtua vaikka mitä - hyviä asioita.

[SylviaPlaa]

Nätsy hei, kiva tosiaan että ilmoittauduit pitkästä aikaa.
vakava alkaa olla sun tilanne, sellaisen olon sain lukiessani tekstisi.
otat valtavan riskin jo tulevaa leikkaustasikin ajatellen jos et saa juomistasi kuriin. anteeksi suorat sanani.
elämä voi olla yks kaks ohi hetkenä minä hyvänsä, ja juuri juomisenkin takia. parhaillaan yhden mun rakkaimmian ystäväni tilanne on semmoinen että hän sai pari viikkoa sitten aivoinfraktin eikä hänen tulevaisuus taida olla kaksinen.
hän on juonut jo vuosia ja paljon. ei puhu enää, ei ehkä koskaan enää, eikä edes ymmärrä puhetta. se mitä hänen päässään liikkuu, sitä ei tiedä kukaan.
hän on 61-vuotias nainen, alkoholisti. kulissit olivat/ovat kuitenkin pystyssä eli hänellä on viihtyisä koti ja hän on aina tarkka ulkonäöstään, piti erityisen hyvin kissastaan huolta, samoin ihmissuhteistaan, mutta vähentämisen aika oli jo mennyttä ja ainoa vaihtoehto hänellä olisi ollut kokonaan alkoholinkäytön lopettaminen.

tietenkin hän toivoi itselleen raitista elämää, muttei hän sittenkään kyennyt siihen. ei sitten millään.
hänen koko "terve" loppuelämänsä meni siihen että hän teki päätöksiä vähentämisestä ja onnistui raitistelemaan joskus jopa kuukauden, jolloin hän aina sanoi liikuttavalla tavalla olevansa niin onnellinen elämästään - kunnes sortui ensin pariin kaljaan, seuraavaksi neljään, eikä aikaakaan kun hänellä oli jälleen jo ankara putki päällä mikä saattoi kestää viikkokausia - jonka jälkeen hän päätti taas ettei juo.
sama kela toistui ja toistui hänellä kerta toisensa jälkeen. ja nyt hän erään kostean illan päätteeksi oli saanut yöllä sairauskohtauksen eivätkä edes lääkärit tiedä hänen tulevaisuuttaan.
on siis paljon, paljon ihmisiä joille tämä vähentäminen ei onnistu enää. eikä se tee heistä mitenkään huonompia taikka muuta, vaan päinvastoin sankareita kun tajuavat oikeasti tilanteensa. loukkaanko pahasti jos sanon, että entäpä jos säkin kuulut siihen ryhmään? tiedät jo, että ammattiapua saa jos tarpeeksi haluaa, mutta vain itse voi tehdä sen päätöksen että juomiset olivat nyt tässä ja vasta sen jälkeen sitä on motivoitunut tarttumaan ulkopuoliseen apuun ja myös pysymään hoidon piirissä.
voi ei, taidan kirjoittaa paitsi masentavia niin myös itsestään selviä asioita.

lyhyellä tähtäimellä yritä pitää korkki kiinni ainakin leikkaukseen saakka ja olisiko parasta, että vasta leikkauksesta päästyäsi pureudut tarkemmin tulevaisuuteesi? siihen sä pystyt varmasti. sun on pakko! et voi mennä suurehkoon leikkaukseen noin stressaantuneena ja henkisen krapulan lisäksi fyysisestikin krapulaisena. riski on aivan liian suuri! otat sen kuuluisan päivä kerrallaan-tavoitteen. pidät huolta siis vain yhdestä päivästä.
tämä tekstini taitaa olla ristiriitaisuuksiakin täynnä. sorit Nätsy siitä(kin).

[Nätsy]

Kiitos asiallisista ja rohkaisevista viesteistä. Olen sitä miettinyt, että miksi minun krapulani menevät niin pian ohi? Aamulla heikohko olo, mutta lounaalla jo ihan täysi virta. Se ehkä ylläpitää putkia, kun jaksan ja voin paljon. Toki vähemmin kuin täysin raittiina.

Kävin kirkossa tänään pitkästä aikaa. Ja pitkästä aikaa tuli syvä levollisuus. Tipattoman aikana kävin 2-4 krt viikossa messussa/hartaudessa ja se auttoi. Leikkaus pelottaa. Tiedän, että kivut tulevat olemaan kovia, todella kovia, ja niiden kipulääkkeiden kanssa ei viinaa passaa ottaa. Sekin hirvittää; mitäkö sitä yksin kotona makoillessa muutakaan tekisi?! Tosin en pääse kauppaankaan niin mistä sitä viinaakaan...

Toinen ilta ilman juomista. Mies mietti pitäisikö vähän grillailla ja mitä viiniä haluaisin? Oli pakko vähän miljööllä, kun ke aamuna sanoin ettei viinaa nyt ennen leikkausta. Ja kesällä tuli riitaa juomisestani. Mutta jotakin olisi voinut silti tuoda.

Huomenna perjantai. Olisi huomenna ja lauantaina liput keikoille ja niillä ei kyllä kaverit kuivin suin ole. Mietin, että kannattaako lähteä lainkaan?

[SylviaPlaa]

moi Natsy, huh helpotus etten pahoittanut mieltäsi tekstilläni.

mieti kumpi vaihtoehto viikonloppuna valitset. joko menet keikalle, mutta teet sen vissylinjalla tai jätät kokonaan menemättä. otat vaikka kuskin pestin itsellesi, niin monet muutkin ovat täällä tehneet tarkoituksellisesti.
ekasta vaihtoehdosta saisit siinä onnistuessasi (mitä en epäile tippaakaan) valtavan hyvän olon kuin pystyit nauttimaan bändeistä, ihmisistä ja tunnelmasta selvin päin. mieti, ei krapulaa sunnuntaina! sunnuntain pyhität levolle, ja viikko alkaa niin tavattoman paljon energisemmin ja erävoitto-tunnelmissa.
jos taas jätät menemättä, saat siitäkin hyvät olot koska osasit aikuisen (ei juopon) ihmisen tavoin ottaa vastuuta itsestäsi ja juomattomuudestasi. se on varmasi elämys hyvällä tavalla sekin. ja taas ropisee motivaatiopisteitä laariin kun huomaat että toisinkin voisi toimia.
ratkaisevaa olisi siis nyt se että heti tulevana viikonloppuna poistut siltä (ärsyttää toi sana) mukavuusalueeltasi, niiltä tavanomaisilta reiteiltäsi. se vaatii ihan kamalasti tsemppiä mutta kuten tiedämme, se palkitsee jos mikä.
kirkossa rauhoittuminen on hyvä merkki. tai oli se sitten metsä taikka kirkko, niin ihminen tarvitsee jonkun erityispaikan missä rauhoittua.
älä muuten suotta etukäteen mieti sitä, mitä sitten leikkauksen jälkeen koet taikka teet kun tiedossa on pitkä sairausloma. se jää nähtäväksi sitten. varaa etukäteen kotiisi kirjoja, entä ootko käsityöihminen? aloita joku uusi käsityö, osta katseluoikeus suoratoistokanavilta, kirjoita päivittäin Plinkkiin vaikka sairaslomapäiväkirjaa, jälkikäteenkin sitten näet mitä mietteitä toipuminen sekä raitistelu ja se mahdollinen/todennäköinen pitkästyminen on sujunut.
kipuihin pyydät/vaadit ronskilla kädellä kipulääkettä. se on sun oikeus, ja minä ainakin olen kuullut useammankin lääkärin todenneen että lääkärin ja potilaan sitä toivoessa kivut saadaan kyllä aisoihin jos potilas on valmis kestämään edes vähän sivuoireita. kipu vai lääkkeiden tuomat sivuoireet? nehän ovat kokeilemisen arvoisia, jo siitäkin syystä, ettei niitä sivuoireita välttämättä edes tule.
sulla on nyt jälleen kerran vähän raskaampi elämänjakso tiedossa ja ehdottomasti kannattaa todeta tämä totuus levollisena, asennoitua siihen.
toteamus, että mulla taitaa taas olla vähän hankala elämänvaihe, mutta sen jälkeen on jotain muuta, on parempi kuin panikoida miten kestät tulevat. elämähän ei ole lähes koskaan täysin ongelmatonta kenelläkään.

kirjoitellaan taas ja halit sulle!

[romukasa]

Tohon käsityöhön liittyen - vaikka et osaisikaan (vielä), aina voi opetella. Netistä löytyy hyviä ohjeita niin virkkaamisen kuin neulomisenkin opetteluun. Ja jos joku tuttu voisi käydä näyttämässä alun, niin siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Itse opettelin jokunen vuosi sitten ihan uteliaisuuttani noi molemmat. En minä mitään valmista ole saanut - tai oon - yhden kaulaliinan. Mutta onpahan sellaista, että jos tulee tylsää, voin vain neuloa vaikka aina oikeaa, tai virkata jotain epämääräisen näköistä.

[vilmasto]

Mukava kun palasit takasin tänne Nätsy. Ei muuta ku uutta pöhinää pyttyyn tän asian suhteen. Ihan jo muutenkin, mutta tuon leikkauksen takia varsinkin. Sanot, että kipuja tulee olemaan ja kyllä lääkäri esim tekonivelleikkauksen jälkeen määrää kunnon tropit, että kivut saadaan hallintaan. Ettei se kipu hallitse sitä kuntoutumista. Mutta kun tiedät, että kipuja tulee olemaan niin ajattele samalla, että ne tulee myös jäämään pois jossain välissä. Se positiivinen asenne on tärkeä toipumisessa. Ettei ajattele mikä vois mennä huonosti vaan keskittyy siihen paranemiseen.

Tsemppiä <3

[Nätsy]

Näin unta viime yönä kesän lämmössä huurtuvista valkkaripulloista Aamulla olin aavistuksen poissa tollaltani asiasta. Leikkauksen alkutarkisteluissa otettiin kaikki labrat pari viikkoa sitten, kesken pahimman juomisen. Tulokset olivat tulleet kaikki, yksi ainoa poikkeama oli ASAT- alakantissa, arvo 6. Mulla se on aina ollut alhainen, alle viitearvojen. Kokonaiskolesteroli 2.8. onneksi, onnekis, ei vielä siellä vaurioita. Sen sijaan paljon ongelmia muistamisessa, mutta sen(kin) laitan stressin piikkiin. Olen aina ollut tavaroiden hävittelijä, kun liikaa painetta.

Kiitos taas viesteistänne. Olen koko tämän ajan lukenut päivittäin viestinne ja roikkunut täällä mukana. Voimia ei ole ollut kommentoida, mutta koko ajan takaraivossa on ollut tieto, että täältä saan tukea kunhan siihen valmis olen. Tekonivelleikkaukseen olen todellakin menossa. Toisaalta odotan, että sen myötä alan taas päästä liikkumaan monipuolisemmin ka kivuitta. Yksi (teko) syy juomiseen onkin ollut kivut ja se, ettei oikein enää voi tehdä mitään kuin vähäsen vaan. Marjastus ja sienesty on pieniä vartin lenkkejä enää, vielä viime vuonna olin joka viikonloppu 3-7h koirine kanssa metsässä. Nyt jo autolla ajaminen alkaa tehdä vaikeaa. Mutta, pelottaa, kun tiedän, ettei se ihan kuukaudessa ohi mene se kipu.

[Ulpukka]

Nätsy, pelko pois. Et maininnut, onko kyseessä polven vai lonkan tekonivelleikkaus. Polvi on kyllä hieman kinkkisempi kuntouttaa kuin lonkka ja kipeämpikin leikkauksen jäljiltä. Minulta on leikattu molemmat lonkat, toinen 2005 ja toinen 2011. Hyvät ovat olleet, eikä ollut kipuja. Siskoltani leikattiin molemmat lonkat yhtäaikaa, ja hyvin sujui sekin. Polvi häneltä on leikattu myös, sen kuntouttaminen kesti pitempään, että sai polven koukkuun. Mutta kivut hoituivat kipulääkkeellä, ei ollut mitenkään ylitsepääsemätön juttu. Joten ihan rauhallisin ja levollisen mielin voit odotella leikkausta.

Pakollinen raitistelubreikki sulle kyllä tulee, sekä särkylääkkeen että liikerajoituksen takia, olipa sitten kyseessä lonkka tahi polvi, kainalosauvat ja alkoholi on aika huono parivaljakko.

Ja ihana fiilis jälkikäteen, kun kivut ovat poissa ja pääsee taas liikkeelle.

[vilmasto]

Mun isälle on vaihdettu kumpikin lonkka ja toinen polvi. Polvi oli kivuliaampi parantumaan, mutta ennen sitä leikkausta isä tuskin sataa metriä yhteen menoon pystyi kävelemään ja nyt menee kilometrejä yhteen menoon. Buranatkin on mennyttä elämää.
Kolme kuukauttahan se sairasloma on näistä leikkauksista ja kannattaa ottaa tosissaan ne todella tylsät jumpat mitä ne määrää. Ja rohkeasti liikkeelle, siellä on kestävä nivel minkä ne vaihtaa. Toki pitää kuunnella ja totella ne ohjeet ja rajoitteetkin. Ja särkylääkettä määräysten mukaan niin kipu ei estä liikkumista.
En tiedä prosentteja, mutta suurin osahan kuitenkin näistä leikkauksista menee hyvin, mutta toisinaan tulee tulehduksia tms jälkikäteen ja joudutaan tekemään usuintaleikkaus, mutta ei kannata sitä murehtiä etukäteen.

Olen ollut monen tekonivelleikatun kanssa työni puolesta tekemisissä ja valtaosa kokemuksista on myönteisiä ja ne alkutaipaleen kivutkin mennyttä elämää. Ja se, että jonain päivänä nämä tämänkin hetkiset kivut on pois! siinä se kannustin sulle kestää tämä rumba