Olet täällä

Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Dokumöntti » 3.1.2019 12:42:59

Terve! Olen lueskellut teidän tarinoita silloin tällöin hakeakseni vertaistukea. Kiitos tarinoista. Nyt kirjoitan itse, koska huomaan valehtelevani jo itsellenikin. En halua vieläkään tunnustaa tilannettani, mutta nyt on pakko.

Olen aina tykännyt alkoholista. Ekat kännit 12-vuotiaana, teininä joka pe tai la, opiskellessa 2-4 kertaa joka viikko, nuorena aikuisena 1-2 krt vkonloppuisin. Viihteenä, en kokenut sitä ongelmaksi vaikka määrät oli aika suuria.

Ikävuodet 25-35 meni seesteisesti töitä tehdessä ja urheillessa, välillä juhlittiin. 36-vuotiaana isojen takapakkien ja avioeron myötä aloin juoda ahdistukseen. Join useasti viikossa itseni humalaan, ajoin autoa kännissä (en jäänyt kiinni), olin töissä kännissä (yrittäjä), tuhosin ihmissuhteeni ja mielenterveyteni. Jos ei ahdistanut niin sitten juhlan ja fiiliksen vuoksi. Heräsin aamulla krapulaan ja aloitin päivän muutamalla kaljalla, siirryin viiniin kunnes illalla sammuin. Välillä oli selviä päiviä ja sitten taas mentiin.

Tulin raskaaksi, jonka aikana humalajuominen loppui mutta silti join pari "saunakaljaa" viikossa. Lapsi syntyi ja on nyt 2-vuotias.

Lapsen syntymän jälkeen juomistahtini on ollut 1-4 annosta joka ikinen päivä. Olisinko ehkä 7 päivää ollut alkotta 2 vuoden aikana. Humalaan en itseäni tykkää enää juoda, mutta joka ilta on saatava ainakin se yksi ja mielellään varalle ostettava pari. Juon välillä myös salaa ja piilotelen tölkkejä. Lapsesta huolehdin hyvin (tiedän...) ja hän on terve ihana pötkylä. Tosin lastensuojelu varmaan puuttuisi jo asiaan jos tietäisi. Tämän ajattelukin on niin raskasta ja häpeällistä.

Hain apua julkiselta puolelta uudelleen puhjenneeseen ahdistukseen ja paniikkiin ja samalla mainitsin että juon alkoholia lievitykseksi. Sain keskusteluapua ja lääkityksen ja lopulta valehtelin, että ahdistuksen kadottua (tämä totta) myös alkoholin käyttö loppui. No ei se loppunut.

Kävin juuri verikokeissa ja S-CDT 1.7% joka on ilmeisesti hitusen jo koholla. Ihme jos ei olisi ollut. Viimeksi eilen päätin että nyt alkoi raitiskausi, kunnes taas illalla istuin siideri kourassa saunassa ja pyysin miestä hakemaan 2 lisää. Vittu.

Haluan vähentää mutta en kuitenkaan halua. En kärsi krapulasta tuosta määrästä enkä enää edes humallu, mutta silti se pitää aina saada. Nytkin tätä kirjoittaessa tiedän, että illalla kun olen yksin kotona juon salaa pari.

WTF. Kaiken lisäksi osaan analysoida omia tunteita todella hyvin, ymmärrän miksi ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, ymmärrän heti kun alan petaamaan tulevaa iltaa ja paria kaljaa. Oikeutta sille että voin vielä vähän aikaa jatkaa näin.

En voi.

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun ja kiitos jos haluat tsempata.
Dokumöntti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 3.1.2019 12:13:18

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 3.1.2019 13:16:49

Ihan ekaksi tervetuloa Dokumöntti (outo nimmari :) )!

Se on kyllä mielenkiintoista kuinka ihminen lähtee muodostamaan käsitystä toisesta välittömästi kun alkaa lukea tekstiä. Olin parin ekan kappaleen verran aivan sata varma, että olet mies. Kun sitten kerroit tuleesi raskaaksi minäkin hitaampana oivalsin, että pieleen taisi mennä se arvaus :oops: .

Positiivista on se, että pysyt koko ajan siinä kunnossa, että huolehdit lapsestasi. Ja tuskin noilla annosmäärillä töihinkään humalassa menet. Mutta..... onhan sinulla selvästikin tilanne jolle pitää jotain tehdä. Tuskin asia itsestään korjaantuu ja suuntakin voisi olla huono. Hyvä siis, että löysit tänne plinkkiin. Moni täältä on apua saanut.

Itse hämmästelen kuinka kykenet siihen, että et sen yhden tai parin jälkeen juo enempää. En usko, että itse pystyisin itseäni hillitsemään. Eli on sinulla kuitenkin selkärankaa ja itsekuriakin. Nyt alat sitä valjastamaan asian korjaamiseen. Ehdotan, että tee alkuun itsellesi selkeä lyhyen tähtäimen suunnitelma. Sellainen jonka todennäköisyys onnistua on suuri. Näin vahvistat ajatusta, että kykenet vähentämään. Sitten lähdet vähitellen kasvattamaan suunnitelmaasi.
Tai jos siltä tuntuu niin lähde kanssamme mukaan tipattomalle samantien. Jos tarvitset kunnon repäisyn irti niin sillä sen saisit. Ja jos olet lukenut juttujamme olet varmasti huomannut, että emme me täällä ole ehdottomia. Haluamme kyllä muutosta ja kannustamme toisiamme tavoitteissamme, mutta emme ketään kivitä, jos ei aina siihen pysty.

Mukaan siis vaan rohkeasti!
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1747
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Dokumöntti » 3.1.2019 13:53:45

Kiitos kommentista. Kyllä täällä on ihan 40-vuotias rouva :lol: Tosin juomahistoria antaa ehkä olettaa mieheksi (yleistys).

Pysyn "kohtuudessa" siksi että 2-3 tölkin jälkeen vaan alkaa tökkimään, mistä olen kyllä erittäin kiitollinen. Näin ei ole ennen ollut, kun kerran aloittaa niin ei voinut lopettaa. Myös tieto siitä että on mentävä töihin aamulla ja viikonloppuisinkin herättävä hoitamaan lasta, saa korkin narahtamaan aina kiinni.

En oikeastaan enää edes pidä humalasta. Pieni hilpeä nousu on se hakemani juttu, joka muuttuu lopulta tympääntyneisyydeksi eikä sitä kuuluisaa uutta nousua tule saman päivän aikana.

Silloin kun vauvani nukkui 2 päiväunet ja olin äitiyslomalla, nautin suunnattomasti lähteä kylmään pakkasiltaan vaunuttelemaan. Reitti meni aina Lidlin kautta, josta mukaan tarttui 2 pientä nelosta. Ne kiskoin lenkin aikana. Ihana äiti. Äidin omaa aikaa.

En muuten koskaan juo päivällä. Ei tee edes mieli. Joka ilta klo 18 tulee se hetki kun tekee mieli sihauttaa. Mieliteko on ohi klo 21. Tämä on myös sama aika kuin ahdistukseni kesti joka päivä ennen lääkitystä.

En tiedä mitä odotan. En halua lopettaa. Haluan vähentää. Olisi hienoa olla viikko ilman alkoholia, mutta tänäkin iltana haluan juoda sen 1-2. Typerää.

Kiitos vinkistä. Tuo lyhyen tähtäimen suunnitelma toimii helpommin. Tällä hetkellä suunnittelen olevani edes päivän ilman. Ja sitten toisen. Se olo mikä juomattomuudesta tulee on hieno. Nykyään jo siitä yhdestäkin päivästä ja joskus jopa siitä, että joi ison tölkin sijasta vain pienen.
Dokumöntti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 3.1.2019 12:13:18

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Icetea_for_change » 3.1.2019 14:05:19

Tervetuloa!

Jos juomishimo on noin selvärajainen niin ehkä siinä on myös onnistumisen siemen. Pari annosta illassa ei mun mielestä sinällään ole edes hirveen paha juttu. Toisaalta kun lapsi kasvaa ja sun oma aina lisääntyy (ei ole sitä aamuherätysten kidutusta) niin ne määrät saattavat taas lähteä nousuun. Ei voi tietää. Sikäli on todella hyvä että olet täällä NYT!

Mitä jos yrittämällä yrittäisit löytää tuolle klo 18-21 ajalle muuta tekemistä? Jotain hyvin intensiivistä. Jos sopisit miehesi kanssa että olet vaikkapa joka tiistai ja torstai tuon ajan pois kotoa, ja kehität siihen jonkun rutiinin. Vaikka kävelylenkki + elokuva tai kirjastossa lehtien lukeminen + kahvilla käynti tai ajo jonnekin kauemmas ruokakauppaan + ostokset kaikessa rauhassa. Tai mikä nyt teidän ympäristössä ja sinun taipumuksiin soveltuu.

Jospa tuolla saisit sen totutun kaavan rikotuksi? Vähän ajan päästä voit kokeilla samaa kotona :)
"Controlled use is not fatal and abstinence is not immortality." (Uusi Sherlock)
Avatar
Icetea_for_change
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 259
Liittynyt: 14.10.2018 13:05:44

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Wisefool » 4.1.2019 01:47:23

Terve Möntti. Minusta Vilma ja Icetea kirjoittivat viisaasti. Minä tässä nyt yötä valvoessani halusin oikeastaan vaan sanoa, että tervetuloa minunkin puolestani! Tai sen verran voisin kysyä: PELOTTAAKO sinua olla ilta raittiina? Tai siis että mikä on se tunne, jota koet, jos kaapissa ei olekaan iltasiidereitä?
"Kuinka voisi löytää uusia polkuja, jos ei milloinkaan ole eksynyt?"
Avatar
Wisefool
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 182
Liittynyt: 30.10.2018 15:37:17

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 4.1.2019 05:26:09

hei Möntti,
minäkin Vilman tavoin sain ensin käsityksen että olet mies!
minustakin sun annosmäärät ovat pieniä, vaan kun riski on että ne kasvavat, toisinaan kuin huomaamattaan, on todella hyvä että päädyit tänne. tervetuloa!
sitten pliis: älä koskaan, älä ikinä enää mene auton rattiin alkoa nauttineena. olen muuten itsekin tehnyt sen joskus, ehkä noin 15 vuotta sitten, ja tästäpä tulikin mieleeni että voisin käsitellä asiaa vaikkapa tuolla omassa ketjussani.
olemme molemmat onnekkaita, ei sen takia että emme jääneet kiinni vaan siksi että emme aiheuttaneet onnettomuutta.
eli tää pannaan heti selväksi, eikö? sovittu, vai mitä.

kirjoittele lisää ja vielä kerran tervetuloa! :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Dokumöntti » 8.10.2019 08:57:41

Olen taas täällä. Tilanne vain pahenee. Entisen parin sijasta nykyään menee 5-7 joka päivä. En muista milloin olisi ollut holiton päivä. Unet on häiriintyneet, valvon joka yö klo 2-3 välisen ajan. Syön särkylääkkeitä ettei satu päähän. Paino on noussut.

Joka aamu vituttaa mutta jo töihin ajellessa mietin, montako ostan kun pääsen kotiin. Juon klo 18-21 ja teen kotihommia. Nukkumaan lapsen kanssa klo 21 30. Syön jos muistan, juon aina ensin koska syömisen jälkeen ei tee enää mieli. Eilen kaadoin viimeisen (ylimääräisen) lavuaariin kun tympi koko touhu. Saunassa käydään joka ilta siksi, että silloin "saa" juoda.

Alkaa väsyttää tämä touhu. Tätä on jatkunut jo 5 vuotta. Juomiseen menee ainakin 200e kuussa.

Kierin just nyt itsesäälissä. Typerä ämmä.
Dokumöntti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 3.1.2019 12:13:18

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja vilmasto » 8.10.2019 12:11:31

Moi Dokumöntti. Enpä ole viimeksi käynytkään juttelemassa sun kanssa vaikka kyllä mä muistan tän ketjun nyt kun luin.
No tervetuloa munkin puolesta ja toisen kerran tervetuloa takasin!
Eli tilanne on huonontunut ja jos et tee mitään niin kuinka huonoksi se vielä sitten päätyykään.
Itsesäälissä kieriskely on mullekin tuttua välillä ja ihan tervetulluttakin, mutta pitää sieltä mökötyspuusta muistaa kiivetä alaskin ettei ihan mahottomaksi mene homma.
Ei se kuulosta hyvältä kun joka aamu vituttaa ja joka yö valvot ja särkylääkettä menee. Sen nyt tiedät sanomattakin.
Eli nyt on aika tehdä jotain. Jättää ne tölkit yksinkertaisesti sinne kauppaan. Onko se sitten kokonaan tipaton vai määrän vähentäminen niin se sun pitää päättää itse. Mutta päätä sillälailla ettei sitten muutaman tipattoman päivän jälkeen ole fiilis, että nyt voin juoda reilummin kun pari päivää meni ok.
Minä koin aluksi helpommaksi tipattomuuden ja vaikka olenkin jotenkin onnistunut vähentämään juomiskertoja/määriä niin nytkin käskytin itseni tipattomalle kun en jaksa edes sitä vähääkään ja pelottaa kuitenkin, että siitä vähästä voi tulla enemmän. Lopettaminen on siinä mielessä "helpompaa" kun sitä ei vaan sitten juo enää ollenkaan. Vähentäminen jättää jonkun portin vielä kuitenkin auki juomiselle.
Täällä on monta onnistumista vähentämisen kanssa ja onhan täällä Onneli ollut yli 10kk juomatta ja Varjolilja yli vuoden.

Yksin sinä et asian kanssa ole, kirjoittele ja lue muitten juttuja. Meillä on nyt menossa muuten Liemetön lokakuu-ketsju niin sinnekin olet erittäin tervetullut. Sehän voi olla edes vähäliemisempi jos ei kokonaan!
Mutta nyt sun pitää tehdä se päätös ja tehdä oikeasti asialle jotakin kun et tätä samaa menoa enää halua. Riko kaava! aloita siitä, että sulla on ruoka valmiina kun tulet töistä ja syöt heti. Ajatteli illalla sitä aamuisen vitutuksen määrää jos sen avulla jättäsit sen juoman juomatta.

Oikein hurjasti tsempiä ja voimia <3
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1678
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja venkku » 8.10.2019 14:14:53

Moi ja tervetuloa! Meitä on täällä monta "raskaan työpäivän jälkeen juojia". Jäin miettimään että kun sulla on pieni lapsikin, niin eikö olisi mukavampaa olla selvinpäin hänen seurassaan, leikkiä vaikka. Vai mitä teettekään illalla? Kun hän tuosta kasvaa, niin alkaa varmasti muistamaan ja havaitsemaan enemmän ja huomaamaan juomisesi. Nyt on hyvä hetki tehdä asialle jotain. Tsemppiä ja mukaan vaan tänne! :)
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 385
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Pecorino » 8.10.2019 21:53:57

Moi.

Onnistuisiko selkeä irtiotto alkoholista hetkeksi? Just se että riko se kaava. Koska sulla on sellainen kaava todella selkeästi. Kuitenkin sua tympii jo koko juominen joten miksi juoda paitsi tottumuksesta (ja riippuvuudesta?).

Mä olen kanssa äiti. Mun lapset on vähän vanhempia kuin sun. Mä olen tajunnut vasta lasten kasvun myötä miten paljon ne tarvii äitiään. Mitäs jos mä joisin itseni sairaaksi / hengiltä. Kuka niitä sitten kaitsisi yhtä tarkkasilmäisesti kuin minä?! Tämä ajatus on ollut mulla yksi iso vähentämisen motivaattori.
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1129
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Sporttari » 9.10.2019 08:45:33

Minulta myös empatiaa äidin roolista. Aloin juoda "harmittomat" pari annosta iltaisin rentoutumiseen ja sen jälkeen tasaisesti vuosi vuodelta kasvavaa annosmäärää paetakseni yksinhuoltajan roolia, kun lapsi oli 5v. Kaikenlaisia kikkoja, jotka edellyttivät tahdonvoimaa, lupauksia ja päätöksiä, kokeilin monta vuotta. Naltreksonia - ei toiminut. AA:ssa kävin myös muutamia kertoja. Eipä haihtunut juomishalut ennen kuin This Naked Mind -kirjan ja toisen vastaavan, Alcohol lied to me -avulla, sen lisäksi netistä (Facebook) löytyy OYNB-ohjelma, josta saa hyvää sparria tipattomaan kauteen, jonka jälkeen voi sitten miettiä, haluaako yrittää juoda uudelleen "kohtuullisesti". Noi kaksi kirjaa on todella loistavia ja tosin englanniksi, mutta helppolukuisia ja löytyy Amazonista. Uskomaton teho pelkällä nettikirjan lukemisella, täällä on meitä muitakin Vähentäjiä, jotka on lukeneet ja onnistuneet yllättävän helposti tipattomissa tai lopettamisessa toistaiseksi. Paljon voimia sinulle ja älä suotta odota jotain vakavia terveysongelmia - mitä pidempään odottaa, sen vaikeampi tilannetta on korjata.
Sporttari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 58
Liittynyt: 16.3.2018 18:33:32

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Maria H » 27.11.2019 15:38:55

Hei Dokumöntti ja muut keskusteluun osallistuvat!
Vanhemmuuden teemaviikon aikana osallistun keskusteluihin täällä Päihdelinkissä Me vähentäjät ryhmässä. Olen Maria ja olen vauva- ja lapsilähtöisen päihdekuntoutuksen työntekijä.
Luin tämän keskustelun ja haluan omasta puolestani asiaan kommentoida.
Sinulla on hyviä pohdintoja ja tiedostat tilanteen. Tammikuusta tilanne on muuttunut ja annosmäärät nousseet. Keskustelussa nousee hyviä pointteja ja että kaava tulisi rikkoa. Muutos tapahtuu omasta sisäisestä tahdosta ja elämäntapamuutoksista.
Koska työskentelen lapsilähtöisessä päihdekuntoutuksessa, haluan nostaa lapsen näkökulmaa. Lapsi on herkkä ja lapsen silmin tilanne voi näyttää erilaiselta, vaikka arjen askareet pyörivätkin. Kun vanhempi juo, lapsi aistii pienenkin muutoksen. Vanhemman muuttunut käytös voi olla lapselle outoa ja jopa pelottavaa. Oletko sinä huomannut että lapsesi reagoi juomiseesi?
Asiakastyössä puhumme paljon häpeän ja syyllisyyden tunteesta, mutta haluaisin kuitenkin rohkaista sinua/teitä, että apua ja tukea on saatavilla. Laitan tähän tiedoksi linkin anonyymiin ammattilaisten ylläpitämään chattiin, jossa voi nimettömänä keskustella päihteisiin ja vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä.

https://ensijaturvakotienliitto.fi/tiet ... -verkossa/
Maria H
Lapsilähtöinen päihdetyö
 
Viestit: 3
Liittynyt: 21.11.2019 13:59:18

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Dokumöntti » 22.1.2020 11:54:19

Alan olla omalla pohjallani nyt.

Olin maanantaina juomatta mitään ekan kerran 2 vuoteen. Nukuin pitkästä aikaa heräämättä ja olin ihan jeejee vain yhdestä päivästä. Tiistaina eli eilen vedinkin sitten kaksin käsin kun poika ja mies lähtivät kaupungille. Ehdin juoda 3 tunnissa noin 10 annosta, olutta ja pari shottia miehen minttupullosta (jota hän juo 2 kuukautta) Menin melkoiseen humalaan, yritin soitella kaikille (luojan kiitos eivät vastanneet) Lopulta aloin itkeä ja sain ystäväni kiinni joka on toipunut alkoholisti. Hän käski mennä kotiin nukkumaan, olin lähtenyt jo ulos juomaan perheeltä salaa. Menin kotiin ja sanoin miehelle että hävettää. Hävettää niin perkeleesti. Kerroin että juon liikaa ja juon salaa. Hän kyllä sanoi tietävänsä, mutta en usko että tietää määriä mitä juon. Ei varmaankaan tiedä, että olen sellaisessa koukussa, etten pääse tästä omin voimin irti.

Tänään en ole pystynyt katsomaan edes peiliin. Onneksi ei tarvitse mennä töihin. Olen ollut töistä pois 2 kertaa alkon aiheuttaman migreenin, väsymyksen ja vitutuksen takia. Olen varma että ne töissäkin jo epäilee.

En halua hakea apua, koska hävettää. Olen kerran käynyt Ensiossa kun ahdistushäiriö palasi ja huolestuin sen lääkitsemisestä alkoholilla. Siellä selvisi pari muutakin solmua, mutta valehtelin etten tarvitse apua alkoholin kanssa. Tekivät tietty lasun mun suostumuksella ja kävivät meillä kotona katsomassa että kaikki on hyvin. En halua enää sitä, siksi en mene sinne. Mieheni ei juurikaan juo ja asuu poikani ja minun kanssa, joten poikani on turvassa. Tiedän että juomiseni ei tee hälle hyvää, en vaan jaksa enää kuunnella miten paska äiti olen ja mitä kaikkia aiheutan pojalleni. En halua hänelle mitään pahaa tietenkään, hän on kaikkeni. Vai onko se kuitenkin alkoholi?

Meillä on töissä hyvät työterveyspalvelut ja voisin varata sinne ajan jo vaikka huomiseksi. En vaan halua kun hävettää. Ja jos asia tulee esimieheni tietoon. Saavatko he kertoa? Oon niin vitun appari ja itsesäälissä kieriskelevä paskakasa, että luulen ettei minua kukaan auta tai voi auttaa. Vituttaa se lässytys.

Mietin eilen syitä miksi juon. Syytin välillä jopa miestäni, että hän on niin kusipää etten kestä tätä perhe-elämää selvinpäin. Hän on välillä vaikea ihminen. Isäni on vakavasti sairas ja en kestä tätä surua selvinpäin. Ahdistukseni ja fobiani on noussut taas pintaan enkä kestä niitä ilman alkoholia (sehän niitä pahentaa kun lääkitys ei kunnolle pure keskushermostoon) Selityksiä selityksien perään.

Olen niin vitun loppu. Paha olo eilisestä juomisesta. Jos kaapissa ois kaljaa, joisin. En kehtaa mennä enää lähikaupasta hakemaan kun hävettää.

Miksi tämä on niin saatanan VAIKEETA!! Olen juonut kohta 7 vuotta liikaa, paitsi raskausaikana. Mies sanoi eilen että minusta jo näkee että juon. Se satutti, oon joku pulsu. Voisipa vaan haihtua pois.

Kiitos ja anteeksi.
Dokumöntti
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 3.1.2019 12:13:18

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 22.1.2020 14:36:13

Hei taas Dokumöntti, todella ikävää kuulla, että tilanne on entisestään pahentunut. Mutta rehellisesti sanottuna en ole ollenkaan hämmästynyt.
Luin ketjun nopeasti läpi virkistääkseni muistia ja näin, että alussa ihmettelinkin miten pystyt hillitsemään itseäsi ja määräsi pysyvät niin pieninä. Eipä sitten enää pysynytkään.

Se on hyvä, että mietit syitä miksi juot, mutta kuten itse sanot, selittelyä se on. Sinä juot siksi, että kaadat itse sitä alkoholia suuhusi. Sitä ei tee kukaan muu. Toivottavasti et pahoita mieltäsi suorista sanoista, mutta olen sitä mieltä, että tilanteesi on päässyt noin pahaksi siksi, että et tehnyt sille mitään silloin vuosi sitten tai jo sitä ennen. Varmasti kaikki syyt (mies, isä ym ym) aiheuttaa sitä, että haluat sekoittaa pääsi, mutta päivittäinen juominen johtuu myös siitä juomisesta. Sen lisäksi, että se on tapa tulee sinulle jo varmasti fyysisiä vieroitusoireitakin noilla määrillä ja se taas laittaa sinut juomaan lisää.

Jos et halua hakea apua (ihan ymmärrettävistä syistä) niin sinulle ei jää muita vaihtoehtoja kuin tehdä itse tuosta loppu. Toivottavasti miehesi tukee sinua ja saat ystävältäsi myös keskustelu apua. Mutta silti loppupeleissä sinusta se on kiinni. Toki kehottaisin vakavasti harkitsemaan ulkopuolisen avun käyttöä. Muuten sille lastensuojelulle voi tulla pian ihan tosi tarve. Eiköhän teidän työterveyslääkärit ole kuullut saman tarinan niin monta kertaa ennenkin, että eivät järkyty vaan osaavat auttaa. Esim Antabus voisi olla ihan hyvä "pakko keino" olla ilman alkoholia edes jonkin aikaa.

Olisiko mahdollista hävittää kotoa kaikki alkoholi? Pidättäytyä kaupassa käynnistä täysin pariksi viikoksi? Laita vaikka mies kauppaan tai tilaa ostokset kotiin. Älä mene minnekään missä on alkoholia. Tee asioita jotka pitävät mielen kiireisenä vaikka se tarkoittaisi vaan jotain käsityötä, peliä tai liikuntaa. Mitä vaan mihin joudut uppoutumaan klo 18-21, mikä ymmärtääkseni on riski aika sinulle.

Tsemppiä kauheasti! Ei tule olemaan helppoa, mutta Lopettajien puolella on monia jotka voivat todistaa, että lopettaminenkin onnistuu ja on meitä joitain vähentäjiäkin, jotka ovat ihan oikeasti vähentäneet.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1747
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Täällä minä ja tarvitsen tukeanne

ViestiKirjoittaja Hyvään oloon » 2.2.2020 13:27:45

Moi Möntti
Mitä kuuluu?
Löysin ketjusi juuri ja mietin sitä lukiessa alussa, että itselläni oli juomisen alku saman tyyppinen, eli vähän, mutta säännöllisesti. Nuorin lapsi oli silloin parivuotias ja olin jäänyt yksinhuoltajaksi. Minulla jotenkin ihmeellisesti tilanne pysyi pitkään, siis vuosia sellaisena, mutta juominen alkoi kuten sinullakin lisääntyä. Nyt on viitisentoista vuotta mennyt vaihdellen, välillä juuri niin että annosmäärä on pysynyt n. 12 annosta viikossa, mutta sitten kuitenkin kuukaudessa kertymä on ylittänyt suurkulutuksen rajan. Viimeisen vuoden, parin aikana olen huomannut että tissutteluun on tullut uusia sävyjä. Kuten että ne pari tölkkiä siideriä ei riitäkään vaan täytyy lähteä hakemaan lisää. Ja että häpeää niitä todellisia määriä. Häpeä todellisista määristä on niin kova, etten itse ole kertonut kenellekään.
Tuo sinun 22.1. kirjoittamassasi viestissä kuvaamasi juominen kuulostaa hätähuudolta. Toivottavasti olet hakenut ja saanut apua <3
Olen aivan varma, että hyvällä tuella sinun ja lapsesi tilanne on hyvässä turvassa ja teillä on hyvä tulevaisuus.
Parempi päivä on tänään
Hyvään oloon
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 33
Liittynyt: 1.2.2020 20:49:46
Ollut juomatta

Seuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa