[venkku]

Leivoin tosiaan pääsiäisenä pullaa, kun en muuta jaksanu. Nyt on menny melkeen joka päivä 1 pulla jälkkäriks. Jotenkin hassua, koska en oo yleensä aikuisiällä ollu enää makean perään. Huomaan että tohon pullansyöntiin liittyy kans jotenki tunteet. Tulee sellanen turvallinen olo ja muistijälki lapsuudesta kun söin äitin leipomia pullia. Ei kuitenkaan ihan samanlainen hyvä olo kuin oluesta, mutta sinnepäin. Kukas se kirjottikaan täällä että makean syöminen ja alkoholiriippuvuus ois samankaltasia "himoja" tai jotain sinnepäin. Tosiaan lapsena ja nuorena olin sokeririippuvainen, söin melkeen joka päivä karkkia tmv. Vois olla ihan perää, että sitten aikuisena vaihdoin riippuvuutta makeasta alkoholiin. Oiskohan se nyt kääntymässä toisinpäin taas takaisin makeisriippuvuuteen. Saa nähdä kyl. Vielä en oo huolissani koska mulla on esim. yks karkkipussi kaapissa eikä mun tee mieli sitä syödä. Saa oottaa siellä hyvää hetkeä. Voi kun ton oluen kanssaki pääsis samaan, että vois pitää sitä vaikka jääkaapissa ilman että tekee heti mieli korkata.

[Vilma1966]

Mä olen aina ajatellut itsestäni, että ylipäätänsä olen helposti addikoituvaa sorttia. Jäin tupakkaan nalkkiin tosi nuorena. Kaikki kaverit kokeili ja välillä poltteli, kun se oli niin cool, mutta vain osa meistä jäi siihen kiinni. Mulla meni sitten yli 27 vuotta päästä siihen irti. Makeaan olin tosi nalkissa teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena, mutta siitäkin opettelin irti. Kunnes nyt sekin riesa palannut tämän alkon vähentämisen myötä. Peleihin en ole jäänyt koukkuun, mutta senkin tunnistan kyllä. Kun joskus olen alkanut pelaamaan vaikka mahjongia tietokoneella niin tulee aika pakkomielle pelata sitä lisää ja lisää. Osaan sitä vielä kuitenkin vältellä ja rahasta en ole ikinä edes aloittanut pelaamaan mitään. Mutta joillain ihmisillä aivot vaan on rakennettu niin, että addiktiot syntyvät helpommin. Tämän siis kertoi minulle koulutettu terapeutti.

Ei tuo tieto kyllä ollenkaan helpota irrottautumaan jo kehittyneistä riippuvuuksista Mutta ehkä se voi auttaa väistämään joitain, kuten nyt vaikka tuon rahapelaamisen.

Mulle on muuten kehittynyt viime vuoden aikana kauhea pulla himo. Olen aina rakastanut makeaa, mutta en ole välittänyt pullasta vaan enemmän leivoksista ja makeisista. Mutta nykyään nimenomaan pullaa haluan, mieluiten kunnon voisilmäpullan

[Pecorino]

Mulle nämä kaksi eli sokerin ja alkoholin himo on varsin tuttua. Nyt kun olen selvistellyt niin kyllä vaan, suklaa saa mut unohtaan alkoholkn himon. Toisaalta olen myös riippuvainen liikunnasta. Lähinnä lenkkeilystä hölkkään ja joskus kävelen - mutta jos kävelen niin sen on pakko olla vähintään 10km lenkki tai se ei tuota fiiliksiä. Hölkkä täytyy olla vähintään 8km. Sen suorituksen täytyy tuntua edes vähän kamalalta, sattua edes vähän, jotta saan siitä sen tyydytyksen. Vähän kipeetä ehkä? Mutta näin olen itseäni havainnoinut.

[Anymouse]

Liikunta on hyvä korvike. Olen huomannut että jos haluat päästä eroon jostain tavasta, niin korvaa se jollain paremmalla. Älä jätä muutosta tyhjän päälle. Se tarvitsee tilalle jotain korvaavaa. Näin olen oppinut itse.

[venkku]

Mä liikuin nuorena paljon ja tykkäsin kans juoksemisesta. Se vois olla sellainen mitä voisin alkaa taas tekemään. Ongelma viime vuosina on ollu vaan se, että en jaksa alottaa mitään uutta. Oon ollu liian väsynyt ja masentunut tekemään mitään. Ja se on johtunu ihan tosta kaljan kittaamisesta. Pitäis vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja lähteä kuntopolulle. Siinä piilee kyllä vaara, et jos sinne asti pääsisin niin etten palkitse itteeni oluella hienosta suorituksesta..
Tavallaan mä tajuan tän riippuvuuden korvaamisen toisella, mutta mietin myös että jos en työstä sitä ongelmaa mikä esim.tän juomisen aiheuttaa, niin ei sitä voi loppuikää korvata jollain muulla jutulla. Kyllä mä haluan saada pääni kuntoon kans.

[Kuuskyt]

Moi Venkku, olit lukenut mun blogia, kiitos kun luit!

Lueskelin sun kirjoituksia nykyisestä taaksepäin pari kuukautta. En oikein saanut kuvaa minkämoista tämä sun juominen on? Puhut kaljasta. Onko se kolmosta vai sitä kaupan vahvempaa? Juotko pelkkää kaljaa?

En itse koskaan ole ollut kaljan perään muuten kuin terassilla, joten en osaa hahmottaa mitä määriä juot. Voisitko kertoa?
Itse tosiaan olen ollut viininjuoja, ja se on ollut pullollinen - kaksi illassa, joskus viikossa kuusi + pullollista. En osaa muuntaa kaljaksi, siksi kysyn.

[venkku]

Joo, kolmosolutta minä juon. En oikeestaan mitään muuta alkoholia. Joskus join, mutta en enää muutamiin vuosiin. Ei oikein sovi nuo vahvemmat juomat mulle. Enkä tykkää es niitten mausta. Tuota olutta kyllä menee isoja määriä. Nyt vappuna oli putki taas päällä. Join vappuaatosta eiliseen, eli 4pv. Ärsyttää kun meni vanhoihin tapoihin. Oisin voinut kamppailla vastaankin mutten jaksanu. Onko muilla tätä fiilistä? Että sitä antaa vaan periks. Niin noista määristä, nyt kun oon ollu vapaalla niin on menny semmonen 8isoa tölkkiä. Oisko se about 12pientä eli 12annosta. Joskus sitä miettii miten sitä es jaksaa kiskoa noin paljon. Nyt mun täytyy alkaa panostaa määrien pienentämiseen. Oon miettiny sitä jo yli vuoden varmaan, mutten oo saanu aikaseksi. Tavoite ois että sais hyvän olon ihan muutamastakin oluesta. Säästäis terveyttä,rahaa kaikkea..

[Mark1]

Moi Venkku,

Oon kans kaljan kittaajaa ja inhoan viinaa. Mulla meni 22 tölkkiä Vappuna kahdessa päivässä ja ilmankin oisin pärjännyt kun pääsen noin 2-3 viikkoa eteenpäin ei tee edes mieli olutta mutta aina se retkahdus tapahtuu joskus. En osaa vaan juoda yhtä ja lopettaa vaikka haluaisin mielummin juon sitten vaikka Vissyä. Mua on liikunta pitänyt irti oluesta mutta nyt tämä aika ja paha vamma rajoittaa harrastuksia. Sulla taisi olla joskus juokseminen ? Jatkat sitä ? Laitetaan kaljat tauolle. Kivaa iltaa!

[venkku]

Niin se vaan meni taas vkl juodessa. Tänään kumminki selvänä. En oikeen ymmärrä taas itteäni, joku asia painaa mutten tiiä että mikä. Tuntuu etten pääse eteenpäin ja sorrun vanhoihin tapoihin. Nyt jo kolme putkea viime aikoina: pääsiäinen, vappu ja tämä vkl. Tosin kaks päivää ei oo paha putki, mutta kuitenkin. En suunnitellut juovani, mutta niin siinä kävi. Ehkä tää tästä.

[Mark1]

Ehkä puhuminen auttaa ja aloitat vaan jostain mikä mietityttää. Pikkuhiljaa sieltä ne syyt alkaa tulla esille ihan varmasti. Onhan niitä pelottavaa ehkä kohdata mutta asia kerrallaan

[venkku]

Kiitos tsempistä Mark1 Joo, tottahan tuo, puhuminen ja kirjoittaminen auttaa. Pikkuhiljaa eteenpäin tässä henkisessäkin prosessissa. Mä kirjottelen paljon omaaki päiväkirjaa, mitä en tänne julkaise. Saa tuuletettua ajatuksia paperille. Tämä plinkkipäiväkirja on vaan pieni osa mun elämää, lähinnä kirjotan tänne juomisesta. Mitä tässä mietinkin juuri, koska perjantai Ei oo semmosta pakko hakea kaljaa tänään-oloa, mutta huomaan että oon mielessäni pedannu juomista tälle päivälle enkä oo laskuriakaan laittanu päälle. No, sen näkee sitten juonko tänää vai en. Jos juon, ainakin juon vähemmän. Aion keskittyä nyt siihen, että määrät vähenee vaikka juomakertoja tulis.

[venkku]

Määrien vähentäminen on alkanut hyvin. Nyt mun maksimimäärä saa olla 6 isoa olutta. On sekin varmaan aika paljon, mutta tuntuu vähältä. Oon kuitenkin tyytyväinen että oon pysynyt siinä. Nyt tämä vkl oon selvänä ja yritän kuun loppuun asti ainakin juomatta. Tsempit kaikille!

[venkku]

Nyt on näköjään taas seesteisempi aika menossa juomisen suhteen, ei oo tullu himoja vaikka kesäkin on "virallisesti" alkanut. 12.6. eli ens pe nään kavereita ja sillon tulee juotua, ja koitan sinne asti nyt olla selvänä. Ei taas tunnu yhtään perjantailta, mikä on vaan hyvä asia. Jotenki ei oo mitään kirjotettavaa tänne nykyään, ehkä kun menee hyvin nii ei oo asioita mitä pohtia.

[Matleena]

Hienoa, että sulla menee hyvin! Ei muuta kuin tsemppiä myös jatkoon!

[Amalia]

Hei,

minua kiinnostaa nuo nautitut määrät. Minäkin juon vain keskiolutta, 8 pikku tölkkiä illassa menee vielä kuta kuinkin järkevästi ja joskus jätänkin siihen, mutta jos otan 9, niin aika varmasti käyn vielä ostamassa 4-6 tölkkiä lisää ja se on jo liikaa, muisti saattaa pätkiä ja varsinkin tulee mokattua kommunikoinnissa ja aamulla pelottaa pahasti. Sellaisena aamuna sitten jo aamuyön pätkivän unen pöpperössä vaadin itseltäni raittiuslupausta - iltapäivään mennessä taas alkaa tuntua, että kyllä sitä tänäänkin voi ottaa ... En oikein jaksa uskoa, että täyraittius kannattaisi ottaa tavoitteeksi, minusta se olisi riskaabelia itsensä haastamista, jossa voi pudota korkealta ja nopeasti ja vaipua epäuskoon. Mieluiten yrittäisin vähentää ja tottua pienempiin määriin ja pitää useammin juomattomia päiviä, olen muutaman vuoden juonut käytännöllisesti katsoen päivittäin joitakin yksittäisiä selviä päiviä lukuun ottamatta.

Ihailen teitä, jotka harrastatte liikuntaa! Minä kyllä pyöräilen päivittäin, mutta vain asiointireissuilla, en millään urheilulenkeillä. Ja krapulassahan ei pitäisikään rasittaa itseään fyysisesti ... Olen valitettavasti jo kauan sitten lakannut häpeämästä itseäni lähikaupoissa, joissa kyllä tiedetään minun kulutukseni, vuorottelen kahden kaupan kesken tai käyn välillä kauempanakin. Mutta kyllä semmoinen ikuinen taustahäpeä on olemassa, masennus.