[juhanikari]

Paljon tsemppiä loppu maaliskuun tipattomaan pariviikkoiseen. Valitettavasti en voi osallistua. On ohjelmaa. Mullakaan ei näy kännykässä laskuri.

t. Juhani

[SylviaPlaa]

oikea suunta ja päätös, Venkku.
kyllä sen itse tietää kun mittari on täynnä ja jotain pitäisi tehdä ja heti. kun/jos ennen kuun loppua tulee mielitekoja niin lue ensimmäiseksi hätäkeinoksi toi sun tämänpäiväinen teksti. kovasti tsemppiä minultakin. erinomainen päätös tosiaan ja tässähän on vielä puoli kuuta jäljellä. huhtikuukin kiittää jo etukäteen ja kenties innostaa jatkamaan raitistelua.

[Myskimalva]

Kännykän kun kääntää vaakatasoon, näkyy laskuri. Ihmettelin itsekin asiaa alussa.

[venkku]

Kiitos tsempeistä ja Myski vinkistä, nyt näkyy puhelimellaki.

Mulla ei tuu nyt mieleen mitään kirjoitettavaa, so far so good.

[venkku]

Tästä sunnuntaista nyt tuli mieleen, etten ole juonut yhtenäkään sunnuntaina tänä vuonna. Verrattuna viime vuoteen/vuosiin siinä on todella iso ero, koska en muista montakaan selvää sunnuntaita viime vuosilta. Sunnuntait on yleensä olleet kompastuskivi, joten on tää ihmeellistä miten sitä voi tapojaan muuttaa kun on tarpeeksi halua. Näitä pieniä onnistumisia pitää vaalia.

[venkku]

Mietin tässä taas vaihteeksi omaa juomistani. On se jännä miten näin selvinä kausina sitä on ihan eri taajuuksilla kuin juovina kausina. Nyt on helppo olla juomatta ja mietinkin mikähän saisi mut nyt sortumaan? Koska päätin olla juomatta maaliskuun loppuun asti, niin luulen että ressikään ei saisi mua nyt juomaan, koska jotenkin tuo päätös itselleni pitää. Huhtikuusta taas en tiedä vielä. Mutta ensimmäisenä mieleeni nousee tavat, jos tekee jotain ja aivot hoksaa että tässä kohtaahan olen aina ennen juonut, niin se voisi saada mut juomaan nytkin. Siis noista tavoista pitäis oppia pois. Kuinkahan kauan siihen menee? Sitten toisena tulee mieleen että kun sitä juo, niin menee jotenkin semmoiseen automaattivaihteeseen. Ehkä se johtuu aivokemiasta, mutta silloin en osaa tehdä järkeviä päätöksiä juomisen suhteen. Ja sitä vaan jatkaa ja jatkaa, kyllästymiseen asti. Tähän automaattivaihteeseen en enää halua, miten estän sen? Ei enää saisi olla kahta päivää peräkkäin juomista, koska siitä se helposti lähtee. Hmm, on tässä vähentelyssä kyllä opettelemista.

[Helena100]

Hei Venkku,

tuttuja ajatuksia sinulla. Jos päätän että tämä viikko on nollaviikko, niin se on sitten niin ja seuraavan juomiskerran aprikoinnin voi siirtää pois ajatuksista. Mutta jos ajattelen että tällä viikolla vois jonain iltana tissutella niin kyllä viini maistuu eikä välttämättä jää yhteen iltaan.

Ja kyllä ainakin itse koen että tämä nykyinen pääosin kohtuudessa pysyminen on loppuelämän projekti.

[SylviaPlaa]

todella tuttuja juttuja Venkulla ja Helenalla.
kuten Venkku kirjoittaa: Mutta ensimmäisenä mieleeni nousee tavat, jos tekee jotain ja aivot hoksaa että tässä kohtaahan olen aina ennen juonut, niin se voisi saada mut juomaan nytkin.
sitten on se päättäminen/asennoituminen, mistä taas Helena kirjoittaa. jos asenne on se että tällä viikolla/tulevana viikonloppuna voisi EHKÄ vähän ottaa niin sitten siinä käy juuri niin. eli tuo EHKÄ-sana on useimmiten täyttä feikkiä.
Loppareiden puolella jotkut kirjoittavat, että jos he ottavat yhdenkin niin siitä se lähtee. mietin tässä voisiko tuota soveltaa meihin vähentäjiin siten että jos yhdet kännit vedät olet taas ikään kuin radalla vaikkei meistä suurin osa juokaan itseään rapakuntoon tai päädy viettämään monen päivän putkia.
Helena kirjoittaa että loppuelämän projekti, ja niin minäkin olen ajatellut jo pitkään.
ei tässä vähentämisessä taida kukaan olla ihan täysin valmis koskaan.
entä minkä takia sitä toisinaan omaa valmiutta ja kykeneväisyyttä tehdä vaikkapa tipattoman kuukauden päätöksiä, välillä taas ei?
mistä lähtee liikkeelle se hienoinenkin mutta usein toistuva kai sitä nyt vähän voi-mentaliteetti?
mikä on ollut itselleni lähinnä sitä etten ota sitä järkevämpää vaihtoehtoa eli ei edes vähän-päätöstä edes tietoiseen käsittelyyni vaikka taka-alalla tiedostankin ja tajuan että tämä jokaviikkoinen tissuttelu on typerää.
puhun nyt menneistä koska nykyisin juon kuukaudessa saman määrän jos sitäkään mitä ennen join viikossa mutta, mistä sitä tietää vaikka joskus taas palaisin vanhoihin tapoihini. en usko niin käyvän (on tämä sairauskin) mutta mahdollistahan se toki on.

no, taisi tulla vähän sekavia mietteitä.
en keksi muuta ohjeistusta nimen omaan vähentäjälle kuin että raittiita tapoja on toistettava toistamisen perään jatkuvasti jotta niistä tulisi tottumuksia. tämä(kin) on onneksi mahdollista.

[venkku]

Kiitos Helena ja Sylvia hyvistä vinkeistä. Tuo viikko kerrallaan-ajatus kuulostaa hyvältä. Ei liian rankalta ja toisaalta helpottaisi sitten kummasti kun päättää pitää nollaviikon niin ei tartte miettiä juomista hetkeen. Olen ihan samaa mieltä että tää vähentäminen on loppuelämän projekti. Tai se kohtuudessa pysyminen ainakin. Tavoitteena olisi että joskus voisin olla niin etten mieti alkoholia enkä juomista, voisi juoda silloin tällöin yhen tai muutaman, ei mitään överikännejä viikonloppuisin. Sitä olis vaan. Voiku elämä ois noin helppoa. No, ehkä mä joku päivä pääsen tuohon pisteeseen. Huhtikuussa mulla on nyt tulossa muutamia juhlia, ja pääsiäinenkin on sillon. Yleensä mennyt sekin sohvanpohjalla kaljaa kitaten koko vkl Näitä tapoja pitäs yrittää muuttaa, ehkä nyt voisi koittaa vaikka sen pääsiäislauantain olla selvänä tai jotain, ettei mee taas ihan överiksi. Ja vappukin vielä lopuksi. Millonhan senkin oon viettänyt viimeks selvinpäin, varmaan joskus 16-vuotiaana. Ja tuo kevätaurinkokin houkuttelee pian jo terasseille tai omalle ihanalle partsille istumaan aurinkoon ja juomaan kaljaa. Voiei näitä mielikuvia,huh.

[Dave2]

Mutta ensimmäisenä mieleeni nousee tavat, jos tekee jotain ja aivot hoksaa että tässä kohtaahan olen aina ennen juonut, niin se voisi saada mut juomaan nytkin. Siis noista tavoista pitäis oppia pois. Kuinkahan kauan siihen menee? Sitten toisena tulee mieleen että kun sitä juo, niin menee jotenkin semmoiseen automaattivaihteeseen. Ehkä se johtuu aivokemiasta, mutta silloin en osaa tehdä järkeviä päätöksiä juomisen suhteen. Ja sitä vaan jatkaa ja jatkaa, kyllästymiseen asti. Tähän automaattivaihteeseen en enää halua, miten estän sen? Ei enää saisi olla kahta päivää peräkkäin juomista, koska siitä se helposti lähtee. Hmm, on tässä vähentelyssä kyllä opettelemista.

Olisiko tämän Duhigin ajatuksista apua. Minulla on tuo kirjakin mutta mm Youtubesta löytyy esityksiä kuten tämä:

https://www.youtube.com/watch?v=5Ws2WfeD6d8&t=68s

[venkku]

Kiitos Dave linkistä. Hyvä video tavoista. Mä olen itsekkin miettinyt näitä tapoja, miksi sorrun ja mitä päässäni liikkuu ennen sortumista jne. Voi että kun nytkin tekis mieli olutta. Se on varmaan perjantai fiilis ja tuo aurinkokin kivasti näyttäytyy. No tekosyitä keksis vaikka millä mitalla. En kyllä anna periks nyt! Sinnittelen..

[venkku]

Selvitty eilisestä selvänä vaikka sai kyllä kamppailla itteni kanssa taas vaihteeks. On se kumma miten kaikki suunnitelmat lentää romukoppaan kun oluthimo iskee. Pikku flunssa iski päälle niin se ehkä pelasti mut etten jaksanu lähteä kauppaan. Eli selvänä jatketaan.

[venkku]

No niin, laskurin nollaus. Sorruin eilen. Uskon että (teko)syynä oli että tänään mulla on vapaapäivä. Elikkä perus rentoutumis ilta oluiden parissa. Nyt päätä särkee. Ens viikon pe on juhlat, jolloin tulee juotua niin jospa sitä nyt yrittäis siihen asti olla selvänä.

[venkku]

Nyt rupee olo kääntyyn voiton puolelle. Kyllä tää krapulakin on koko päivän homma, ei enää selviä ihan pienellä päänsäryllä joka lähtis pois helposti. Tälläsinä päivinä sitä miettii etten juo enää ikinä, mitä järkeä tässä on tyyliin. Henkisesti mua ei itseasiassa hirveesti es haittaa tää sortuminen. Ehkä oon viimein oppinu olemaan tyytyväinen siihen mitä oon saavuttanu. Ei mulla viime vuonna ois tullu mieleenkään tosta noin vaan olla viikkoa juomatta. En olis pystynyt siihen. Ehkä tärkeintä tässä on ollut ajatustyö, mitä pyrin tekemään aina kun suunnittelen juomista. Esim. että miksi tarvin juomaa, mikä on tapaa jne. ja sitten muuttaa niitä tapoja. Tuo eilinen sortuminen tuli kyllä niin puskista, etten kerennyt miettiä. Tapa se kyllä oli, jotain nollaushommaa. Ressi tai ahdistus ei ollut syynä tällä kertaa. En moiti itseäni sortumisesta, se vaan pahentaisi asiaa. Mä motivoidun enemmän onnistumisista, esim. se etten enää juo darrakaljoja, on aika uusi juttu. Tänään ois kyllä niin ollut tarvetta, mutta haluan että nollapäivä jatkuu heti juomisen jälkeen, jos oisin juonu kaljan niin näin ei olisi. Ja sitä oppii juomaan hieman vähemmän kun tietää ettei lievitystä ole tulossa seuraavana päivänä. Oon siis onnistunut mielestäni tosi hyvin. Toivottavasti en kuulosta ym:ltä(niinkuin nykynuoret sanoo ) eli ylimieliseltä, mutta tiiätte että en todellakaan glorifoi juomista, vaan yritän tosiaan suhtautua hyvin näihin sortumisiin, enkä jaksa puida epäonnistumisia. Just se kun sitä on aatellu aina niin negatiivisesti ja ollu ankara itteään kohtaan, on saanut mut luovuttamaan helpommin ja ajanut juomaan,kun aatellu just että ei musta mihinkään oo, miksei sitä siis jois. Nyt kun on uus strategia itteään kohtaan, niin on helpompi olla.

[venkku]

On se vaan mukava herätä näin lauantai-aamuna ilman krapulaa. Nauttia aamukahvista ihan rauhassa, ilman pahaa makua suussa. Tän tunteen kun muistais aina. Yritän nykyään töissä kärkkyä iltavuoroa perjantaille, silloin kun suunnitelmissa on olla selvin päin. Muutenhan sitä jo odottaa, koska pääsee kotiin ja kittaamaan. Vapaa-aika ja vapaapäivät tuottaa harmaita hiuksia. Silloin se riippuvuus kunnolla mitataan. Saa taistella ihan kunnolla. Ootan jo kauhulla pääsiäistä. Pahimmassa tapauksessa se menee niin että kittaan kaljaa kiirastorstaista sunnuntai-iltaan, 4pv. Näin se on mennyt jo liian monena vuotena. Mietin, että jos sorrun niin juon sitten ainakin vähemmän. Teen kompromissin itseni kanssa. Jos sorrut, muutat sitten muita juomiseen liittyviä tapoja. Aloitat illemmalla, juot vähemmän jne. Kyllä sekin auttaa. Saa nähdä miten se tulee menemään.