[venkku]

Kiitos Sylvia ja Huilinki tsempistä!

Joo, eilen illalla peliä katellessa taas huomasin, että mullahan on ihan rento olo. Join teetä ja söin leipää, nautin pelistä. Perjantai-ilta ja meikä juo teetä. Sitä ei ookkaan hetkeen tapahtunu. Mutta nää kerää niitä hyviä muistijälkiä. Oon niin ihastunu tohon "muistijälki" sanaan, ihan paras! Käytän sitä nyt koko ajan. Ja sitten nää lauantaiaamut kun herää selvänä, on kans parasta. Jotenkin uuttakin kun ei niitäkään hirveesti oo kertyny. Vaikka jotain painajaisentynkääkin näin viime yönä mutta silti miljoona kertaa kivempi herätä kun ei oo krapulaa.

Niin tuo fiiliksen metsästys, se on varmaan se isoin syy miks juon. En vaan tiiä että mitä mä oikeen metsästän jos mulla kerta jo on hyvä olo. Onko se sillon vaan sitä riippuvuuden aiheuttamaa tapaa? Että pakko juoda vaikkei oikeesti halua? Tätä käy mulle usein. Harvoin mun es tekee mieli olutta, niinku sitä makua. Metsästän vaan jotain mitä sitten ei kuitenkaan saa. Tai ehkä hetkeks saa hyvän olon, mutta joo tiiätte että ei sitä iloa kauaa kestä.

[venkku]

Laskurin nollaus. Täällä terdellä, en viitti nyt enempää kirjoittaa.

[venkku]

Tässä menny pari viimestä päivää juodessa niin tänään pidän välipäivän. Jotenki ei es oo niin perjantai-fiilis, mikä tekee tän helpommaks. Huomenna ois juhlat ja siellä todennäkösesti jotain juomaa. Ärsyttää vaan kun putki lähti taas niin helposti siitä tiistain terdeilystä. Nää juomatavat on kyllä sitkeessä. Kuitenkin oon ilonen että nyt tänään selvänä.

[venkku]

Voi että mä vihaan tätä riippuvuutta! Viikko menny tässä juodessa, paitsi viime perjantain välipäivä. Mistä ihmeestä näitä putkia oikeen tulee? Miksen osaa lopettaa niin kuin järkevät ihmiset? Yhen hauskan illan jälkeen ja palata normiin rytmiin. Miksi meen taas kännissä avaamaan sanaisen arkkuni vanhoista asioista,mitkä pitäis olla jo käsitelty. Voi tätä morkkiksen määrää. Tokihan tossa oli syytäkin juhlia, leijonien pelejä ja kultaa, mutta silti. Putki vaan jatkui ja jatkui. Taistelua itteni kanssa. Mä niin vihaan sitä. En jaksa taistella enää. Takapakkia tullu myös määrien kanssa. Huhtikuussa meni vähemmällä verrattuna helmi-maaliskuuhun, mutta nyt tuntuu kun oisin heittäny sen kaiken romukoppaan. Ei mun keho kestä tällästä juomista, eikä mieli. Mä en jaksa pelätä joka kerta sitä, etten pysty hillitseen tätä himoa vaan meen zombimoodiin ja jatkan putkea miettimättä yhtään mitä oon tekemässä. Oon niin nähny tän kaiken. Hävinny niin monta päänsisäistä taistelua alkoholille. Ärsyttää. Kai se on jatkettava ajatustyötä ja suunnitelmallisuutta. Nuo kaks on ainoita toimivia keinoja just nyt. Ja tää kyllästyminen koko litkuun. Ja kaikkeen tähän. Ärsyttää vaan tosi paljon just nyt.

[Tragic Idol]

Ymmärrän täysin fiiliksesi venkku. Mulla ei tosin koskaan jää putki päälle, kun olen sen verran ahdistunut ja morkkiksissani krapulassa. Ja tälläkin hetkellä olen siinä tilassa. Vielä noin viikko sitten aloin tosissani miettimään ja murehtimaan maksani kuntoa ja pelkäämään kaikkea tähän liittyvää. Joudun syömään vielä bibooni maksatoksisia lääkkeitä, eikä niiden kanssa tosissaan suositella alkoholia. Tästä huolestuneena sitten mietin etten halua juoda enää ollenkaan. Jotenkin se pelko otti vallan. Mutta niinhän se aina unohtuu ja kohta taas huomaa ryystävänsä entiseen tahtiin vailla huolen häivää. Niin ahdistavaa tälläinen typeryys ja selkärangattomuus.

Ja just niin kuin sanoit, tuo kyllästyminen koko litkuun, kyllästyminen tähän samaan jankkaamiseen viikonlopusta toiseen... Mikä meitä oikeen vaivaa? Mulla on ehkä eniten se, että tarviin jonkun asian mistä saisin kiksini, mutta en ole keksinyt alkoholin tilalle mitään. Joku urheiluharrastus toimisi, mutta mulla nyt vaan puuttuu se pitkäjänteisyys ja lopetan kaiken alkuinnostuksen jälkeen. Aargh.

Noh, luovuttaa ei kuitenkaan voi, vaan taistelu jatkuu.

[venkku]

Mä oon huomannu että mua taas ressaa ihan hirveesti eri asiat. Mietin että se on iso syy miks annan itteni mennä tohon zombimoodiin. Oluen juominen kun on ollut niin kauan mulla ressinhallintakeinona. Eilen tuli taas juotua. En viitti laittaa laskuria nyt päälle kun en oo varma ens viikosta. Jotenkin keikun epävarmoilla vesillä tällä hetkellä tän juomisen kans. Sitä haluais pitää taukoa mutta ei jaksais olla selvin päinkään. Ota nyt tästä selvää.

[venkku]

Juhannus juhlittu, hyvin tuli juotua kaks päivää. Pikkusen meinaa kaljahammasta kolottaa nytkin mutta kamppailen tässä etten lähde ostaan lisää olutta. Johan tässä on krapulasta kärsitty. Tää putkihomma pitää jotenkin selättää. Ettei aina tee mieli juoda lisää ja lisää. Nyt on kyllä aika alavireinen olo, mutta mitä muuta sitä voi oottaakaan kun on kaks päivää juonu. Söin jäätelön ja ehkä limua voisi litkiä, niin selätän tän kaljan himon. Onneks se ei oo niin hirveen vahva, joten kyllä tästä selviän. Nojoo ajatukset ei juokse yhtään niin mitäpä tässä muuta kirjottaa. Toivottavasti kaikilla oli kiva juhannus, joitte sitten tai ette.

[venkku]

Heips pitkästä aikaa. Oon tässä ollut lomalla ja en oo oikeestaan yhtään lukenut tätä plinkkiä, pidin pientä taukoa kirjottelustakin. Toivottavasti kaikille kuuluu hyvää ja ootte nauttineet kesästä, vaikka vähän kylmä tuppaa olemaan. Juominen ei oo onneks lähtenyt ihan käsistä, n.6krt laskin tälle kuukaudelle juoneeni, eli aika hyvin ottaen huomioon että oon tosiaan lomalla. Eilen tuli juotua jonkun verran ja tänään huomasin taas kerran tän ikuisuusongelman eli putken. Kamppailin TUNNIN itteni kanssa, lähdenkö ostamaan kaljaa. En lähteny! Toisaalta tuntuu tosi hyvältä etten sortunu, toisaalta huonolta. Ehkä siksi että oisin halunnut juoda. Ja yritin miettiä että MIKSI? En keksiny vastausta. Kai se on se aivokemia mikä vaikuttaa näihin putkiin. Että sitä haluaa juoda lisää, kun on yhtenä päivänä juonu. Perjantaina nään kaveria ja mennään terdelle. Että vaikka sitä tietää että parin päivän päästä saa juoda, niin silti alkoholistiminä haluaa kaljaa tänne ja heti. Ilman mitään syytä. Tälläsiä mietteitä tänään.

[venkku]

Päivitystä taas pitkästä aikaa. Arvaatte varmaan mitä oon puuhaillu, kaljaa kitannu tietty. Hieman takapakkia taas tullu tähän vähentämiseen. En oikeen tiedä onko syynä ressi, tapa vai mikä tällä kertaa. Jotenki sitä vaan on lipsunut. Tää elokuu on aina vaikeeta aikaa mulle, kun kesä loppuu ja illat pimenee. Jo kouluaikoina mua ressas tää kuukausi, ehkä siksi kun palas takas kouluun ja arkeen. Nyt oon kyllä töissä jo ollu hyvän aikaa, mutta tuntuu että aivot on vähän viellä lomalla tai jossain muualla kuin mun päässä. Plinkkiä ei oo hirveesti tullu taaskaan luettua, ja kirjoitankin tänne aina vaan selvänä, koska tää on just se pakopaikka missä juomisella ei oo mitään tekemistä. Tai siis kirjotainhan tänne yleensä vaan juomisjuttuja mutta siis en kirjoita tai lue sillä hetkellä kun juon. Tää on selvä harrastus tää päiväkirjan pito. Nyt täytyy vähän skarpata ja alkaa taas kirjottamaan enemmän. Mietin että pidän tässä syksyllä vähän taukoa juomisesta. Vähän niin kuin toinen tipaton tammikuu, mutta ei ihan niin ehdoton. Mut aloitan sen vasta syyskuun puolella kun on esim.yhet juhlat tulossa 7.9. Kamalan hidasta tää homma on, tajusin sen taas kun tuli takapakkia. Jotenkin aivot kulkee edellä ja ite laahaan perässä. Siis silleen että sitä miettii että oon muka jo niin pitkällä tässä vähentämisessä. Just joo.. No mutta hiljaa hyvä tulee, ehkä tää vielä tästä.

[venkku]

Juomishimot jotenkin voimistunu viime aikoina, viimeksi tällästä fiilistä oli keväällä. Onkohan niin että ressaan taas liikaa(ehkä jotenkin jopa alitajuntaisesti) ja sitten ajaudun juomaan. Tai sitten tää on jotain psykologista, en nyt vaan keksi..Tapoja olen yrittänyt muuttaa koko vuoden, joissakin onnistunut, joissakin vielä tekemistä. Mutta kyllä nää on sitkeessä, ei kait sitä 12 vuoden juomistapoja muutamissa kuukausissa muuteta. Toki jotku tavat ei oo noin vanhoja, vaan on tulleet vuosien varrella juomisen "tueksi". Ja nyt niistä pitäis päästä eroon. En vieläkään osaa kattoo esim.leffoja telkasta ilman olutta. En kyllä kato niitä hirveesti muutenkaan,mutta tossa yks esimerkki. Ja vaikka millä yrittäis korvata sen oluen, niin ei tuu samanlaista fiilistä ei. Hitto että pitääki olla näin riippuvainen. Ärsyttää taas vaihteeks. No, nyt syksyllä yritän sitä pidempää taukoa, josko sais päätä vähän selvitettyä. Olis kiva ihan lopullisesti päästä eroon tästä oluen jatkuvasta miettimisestä tai viikottaisesta juomisesta. Haluaisin olla silleen, ettei olut enää kontrolloisi mua ja joisin oikeesti vaan harvoin, tyyliin kerran kuussa tai kahdessa. Siinä on tavotetta kerrakseen.

[venkku]

Mielessä tällä kertaa ristiriitaisia ajatuksia alkoholista. Oon välillä lukenut tota lopettajat-palstaa, hyvin monilla siellä tuntuu olevan oma pohja, joka on tullut vastaan ja sitä kautta halu lopettaa. Mulla tulee ajoittain sellaisia fiiliksiä, että pystyn hyvinkin samaistumaan niihin teksteihin mutta välillä ne kuulostaa ihan utopisilta. Missä se mun pohja on? Milloin se tulee vai onko se mennyt jo joskus? Ryyppäsinhän vielä pahemmin kuin nyt joitakin vuosia sitten. Ei kai se voi kaikilla mennä samalla kaavalla? En myöskään käsitä sitä miten joku voi olla vaikkapa vuoden juomatta ja sitten juo kerran ja koheltaa pidemmän kaavan kautta. Vai tuntuuko se vaan kohellukselta kun on ollut niin kauan juomatta? Mä en osaa kuvitella es ikinä pääseväni siihen että olisin vuoden juomatta. Tai mikäli ei nyt raskaana ois, silloinhan se ois aika pakko ollakin. Ja luulen etten koheltais. Ei mulla oo sellasta kohellus-luonnetta, niin kuin monilla alkoholisteilla. Mä oon enemminkin sellainen kotihiiri joka kittaa kaljaa neljän seinän sisällä. Silloin kun mä juon muiden kanssa, niin osaan kyllä lopettaa ajoissa eikä mulle koskaan satu mitään haavereita ym. tai on joskus nuorempana sattunut kun viinan kans söheltäny, mutta ei enää. Ei mun enää todellakaan tee mieli juoda ja bilettää niin paljoa. Oon kasvanu sen vaiheen yli jo ajat sitte. Ja tiedän kyllä mitä tapahtuu jos alkaisin yhtäkkiä juoda viinaa, pää kun ei oikeen taho sitä kestää. Tarkotan viinalla siis väkeviä, kun yleensä juon siis vaan tota tuttua ja turvallista kolmosolutta. Niin välillä tosiaan tulee mieleen oonko mä edes alkoholisti? Ja sitten heti sen jälkeen, että äläpä vähättele ongelmaasi, onhan sulla tosi iso ongelma alkoholin suhteen. Mutta ehkä voin sanoa etten ole ainakaan ihan samanlainen alkoholisti kuin monet muut. Tai ehkä me kaikki ollaankin erilaisia. Mietin vaan sitä, jos alkoholismi on etenevä sairaus, eteneekö tää mulla? Vaikka oon vähennellyt vaan. Vai uskottelenko vain itselleni niin? Missä mä oon kymmenen vuoden päästä jos jatkan juomista. Entä jos en onnistu tässä vähentämisessä. Ei mulla oo vastauksia, tulevaisuus näyttää. Mut sen tiedän että kyllä mä haluan tästä kaljan juonnista eroon. Ja että se on iso ongelma, vaikka välillä tuntuu ettei oiskaan. Toisaalta ei tätä jaksa liikaa miettiä, kun sitten se vaikuttaa jopa niin että tekee vielä enemmän mieli olutta. Mitäs ajatuksia muilla tästä alkoholista/alkoholismista on?

[Tiikeri]

Moi Venkku. Kirjauduin jo ulos omasta ketjustani, mutta palasin lukemaan kuulumisiasi.
Sun ajatukset alkoholista hyvin samat ku mulla. Muutama ystävänikin joille olen avautunut juomisestani eivät näe ongelmaani samoin kuin minä. Heiltä siis en oikein saa tukea, he vähättelevät mielestäni.
Me olemme kuitenkin itse sitä mieltä että tämän kaljan ottamisen on vähennyttävä joten teemme parhaamme sen eteen. Tsempit sulle!

[venkku]

Kiitos tsempistä Tiikeri Mulla on vähän tuo sama, että ystävät ei kyllä oikeen tajua että mulla on ongelma. Toisaalta en oo es kertonut kunnolla kuinka paljon oikeesti juon. Tai kerran kun siitä avauduin niin vastaus oli vaan hiljaisuus. Kommentteja olisin tarvinnut. En siis tiedä ymmärtääkö ne tätä mun ongelmaa. Ehkä pitää yrittää paremmin kertoa joku toinen kerta. Välillä yritän keskustelun lomassa kommentoida juomistani, joten kyllä uskon että joku käry niillä on. No mutta, mitäpä ne vois asialle tehäkkään, heidän seurassa juon kuitenkin ihan normaalisti, jopa vähemmän. Kun tää mun juominen tapahtuu yleensä piilossa yksin kotona.

[Onneli47]

Mä en ihan hirveästi ole tuota alkoholismi asiaa miettinyt omalla kohdallani. Koin, että olin suurkuluttaja ja pelkäsin kyllä, että miten tulevaisuudessa käy, jos jatkan samaa rataa. Aika paljon mietin myös terveysasioita ja alkoholin vaikutusta kokonaishyvinvointiini.

Otan tosissani ne lääketieteellisesti määritellyt riskirajat, joiden jälkeen alkoholihaittojen todennäköisyys kasvaa. Ja varsinkin se veti vakavaksi, kun oma käyttö ei oikein niihin rajoihin tahtonut mahtua ilman että olisin kiinnittänyt siihen todella paljon huomiota ( naisella kohtuullisen riskin raja max 7 annosta/vko ja korkean riskin raja max 12-16/ Vko). Esimerkiksi rintasyöpäriskiä en sukurasituksen vuoksi halua kasvattaa yhtään enempää.

Kohtuukäytöstä minäkin haaveilin, kun aloin tänne palstalle kirjoitella. Näin pitkä raittius mitä minulle nyt on kertynyt ei tuntunut todellakaan kovin realistiselta. Varjoliljan esimerkki kyllä on tsempannut paljon. Ja se, että asetin sellaisia pieniä tavoitteita, että ollaan kuukausi juomatta ja sitten vielä toinenkin jne. Huumaannuin jotenkin siitä, että laskurissa alkoi olla kiva ”pesämuna” juomattomia päiviä ja aloin haluta niitä lisää. Nyt kohtuukäyttö ei erityisemmin kiinnosta. En uskalla ottaa riskiä, että palaisin vanhaan. Se nautinto minkä saisin lasillisesta esim. viiniä on saavutettavissa monilla muillakin nautintoaineilla, esimerkiksi laadukkaalla kahvilla tai herkullisella jälkiruualla. Ja tietysti on muitakin tapoja nauttia elämästä - minä vaan olen mahdoton herkkusuu.

[venkku]

Onneli, oot kyllä hienosti ollut noin pitkään juomatta, en muista oonko onnitellut sun ketjussa siitä. Itsellä haaveena vaan tollainen suoritus. Tuntuu että monet täällä on pärjänny hienosti, ihan kuin teillä ei mitään ongelmaa olisi koskaan ollutkaan.

Mulla taas uusi laskurin nollaus ja aloitus. En oo vielä päässy alkuunkaan mun suunnitelmassa olla vähän pitempää tipatonta. On ollu kaikenlaista, juotua on tullu ja paljon! Jospa tää taas tästä alkais etenemään. Periksihän ei anneta!