Mulle on ollut hankalaa välillä se kun tuntuu, että parempi lopettaa kokonaan juominen, mutta en osaa lähteä sille tielle. Tai en halua.
Että sitten on vain ollut hyväksyttävä tämä tilanne missä olen.
Niin monta kertaa olen tätä jauhanut kyllä. Niin täällä kuin nykyään mielessäni. Mulla kun on se päänsisäinen plinkki olemassa nykyään
kerrankin olin ostamassa viinipulloa ja käsi lähti kohti parin litran tonkkaa niin tiukka napautus sormille ajatuksissa Enkä minä täältä mihinkään häviä kokonaan. En vain jaksa enää olla keskustelemassa enkä luoda uusia tuttavuuksia.
Se mitä meillä ole meidän hiekkalaatikkoleikeissä täällä on jotain vain semmoista mitä ei enää tule omalle kohdalle. Joskus lueskelen vanhoja juttuja kun ne vaan on hauskoja sen kaiken paskan keskellä mitä oli kullakin menossa.
Mutta ajat muuttuu ja oma ajattelukin muuttuu. Kyllä mä välillä muistan sen kauhun sekaisen tunteen kun eräänä loppiaisena krapuloissani tänne kirjauduin. Olin sitä ennen useamman kerran katsonut peiliin ja todennut, että olet sinä juoppo akka. Ja muistan edelleen sen tunteen kun vuosia tuota ennen olin krapuloissani aamuvuorossa ja pelkäsin kauhukseni, että joku huomaa. Se onneksi jäikin sitten ainoaksi aamu -tai iltavuoroksi kun menin siinä kunnossa töihin. Ennen kuin lipsahdin siihen yövuoroa edeltävänä iltana tissutteluun.
Minähän olen kuvaillut tätä mun juttua juustohöyläksi, että siivu tuolta pois ja toinen täältä. Se on toiminut. Mutta toki tiedän, että jotenkin pitää kuljettaa mukana se peiliin tuijottaminenkin ettei totuus unohdu. Ehkä sitä peiliin tuijottamista olen harrastanut muutenkin. On ollut pakko pysähtyä ja järjestellä muutenkin asioita ja on ollut pakko luopuakin taakoista. Joo ja se on sitten hemmetin hankalaa kun ei kaikkea voi suoraan kirjoittaa täällä
ympäripyöreitä pyöritellä vain.Sekin kun töissä kohtaan valitettavan usein asiakkaita joitten elämän viina on vienyt kokonaan. Aikaisemmin en päästänyt niitä asioita mieleeni vaan hoidin ne kylmästi ettei vaan mikään heilauttaus mun omaa maailmaa. Mutta nykyään olen katsonut eri silmällä ja ajatellut, että minäkin olisin voinut pahimmillaan päätyä tuohon.
Ja kyllä ne yhetkin lasilliset iltasella on mennyttä elämää mulle. Kesälomalla sen soin itselleni kyllä, mutta reissuissa en edelleenkään ota mitään matkustaessa. Voi kuulostaa pieneltä jutulta jollekin, mutta mulle se on iso juttu.
Että Vilmasto se jatkaa juustohöylällään etsien uusia leikkauskohteita
Tsemppiä edelleen tavoitteisiinne <3
vaan haitanneeko tuo!
ja toivottelen jälkikäteen niin hyvät joulut kuin uudet vuodetkin!