[SylviaPlaa]

minäkin saan voimia tuosta ajatuksesta. asiat ovat ihan hyvin, ja elä tässä hetkessä.
kun kipu ei rienaa tunnen olevani elossa ja tätä jaksan jankuttaa: asiat voisivat olla paljon, paljon huonomminkin. monella on.
mikäs tässä on elellä tiistaipäivää. ei ole puutetta ei sitten mistään vaan kaikkea on yllin kyllin. jo tuo, että juomalasissa on puhdasta ja raikasta juomavettä, sitruunalla höystettynä, ja sitähän riittää; se on jo paljon.
ajatus Ginni sun kesäkukista on myös ihana

[Ginger2]

Toukokuun tunnelmia, ahdistavia sellaisia, mutta tälläistä elämä välillä on.

Anoppini lähtölaskenta on alkanut, seuraamme pvä kerrallaan mitä tapahtuu. Äitini tulosten odottelu kestää vielä hetken.
Nyt ei totisesti viini maistu, tarvitsen kaiken jaksamiseni myös mieheni tukemiseen. Hänellä on vaikeampaa.

Päivien tunnelmat liikkuvat kuin laineet. Välillä on tasaisempaa liplatusta, lähes hilpeää ja helpottavaa. Kohta taas kynnetään aikas syvällä.

Voimia toivon myös Sylvialle ja totisesti sitä, että kivut saataisiin hallintaan.
Nyt vielä hetki aikaa houkutella unta, aamu on kovin aikainen (ja mun ajatukset katkonaisia).
Hyvää helatorstaita kaikille, tulkoon päivästä hyvä!

[Ulpukka]

Voimahaleja sinulle Ginger, vanhojen omaisten hoitaminen koettelee voimavarojen riittävyyttä.
Sinulla on lupa tuntea itsesi välillä väsyneeksi, turhautuneeksi, uupumuksen ja ärtymyksenkin tunteet ovat ihan sallittuja. Ei tarvitse olla pyhimys. Vaikka kokemuksesta tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty.

Sateen ja myrskyn jälkeen tulee aurinko näkyviin ja tuuli tyyntyy. Voimia sitä odotellessasi.
Toivottavasti saat nukutuksi kunnollisia voimaannuttavia yöunia.

[Ginger2]

Kiitos Ulpukka viestistäsi ja kyllä - sain nukuttua vielä lähes kaksi tuntia. Kaurapuuro, banaani ja kahvi tainnuttivat, on toiminut aikaisemminkin. Näin jopa kahta hassua unta (jotka vieläkn muistan), joten paukkuja on tulevan päivän koitoksiin.

Olen sattuneesta syystä lueskellut paksua kirjaa nimeltä Psyyke. Sieltä kun löytyy vastauksia moneen mieltä askarruttavaan tunnetilaan. Mulla kun on vähän tapana itse hoitaa itseäni. Mutta kiitos, lupaan olla armollinen itselleni, kaikkia asioita ei voi hallita.

[Ginger2]

Kirjoitin tänne jo eilen, mutta sitten tekstini katosi. Oon lukenu että muillekin on käynyt samoin. Joten jätin eilisen, palasin tänään.

Superaikainen aamu, 4:30 ei toivakaan enää unista. Luin lehden, tein vihanneskeiton muhimaan, kävin keräämässä kieloja kuolevalle ja tein lenkin.

Anopin tilanne on heikko. Toivomme kaikki ettei tämä kestäsi enää pitkään. Romahtelemme aika ajoin. Ja sitten taas tuemme toisiamme. Minä reagoin unettomuudella ja vatsani kanssa.

Sitä vastoin äitini sai hyviä uutisia; ilmeisesti hoito tulee olemaan aika mietoa, menisikö jopa lääkkeillä? Se etu tuossa vanhuudessa on, että solut eivät jakaudu niin nopeasti kuin nuoremmilla ja hoito voi olla kevyempi. Varmaa tämä ei vielä ole, mutta näin jo sanottiin. Se selviää kesäkuun edetessä.

Hieno aamu vaikka nyt väsyttäis. En kuitenkaan yritä nukkua ennen kuin illalla.Eikä viiniä tee mieli, ennemmin kunnon brändytujaus, mutta ohitan senkin.

Mukavaa päivää ja ihanaa alkavaa kesäkuuta, nyt loppuivat sanat.

[Ginger2]

Selailin ketjuani ja totesin miten paljon liikunta määrittää elämääni. Liike on lääke. Ja just nyt kun vasemmassa lonkassa on todennäköisesti bursiitti, niin pieni harmistus kun pitää vähän rajoittaa. Mutta yöllä herättävä kipu on nyt merkki siitä, että kaikki ei ole ok. No toivottavasti saisin ensi vkolla siihen kortisonipiikin. Ja yritän pilatesliikkeillä venytellä kireitä lonkkia. Nämä ovat näitä ikääntymisen mukanaan tuomia pikku harmeja.

Pieni järkytys kävi lävitseni kun kävin katsomassa anoppiani lähes kahden vkon jälkeen. Niin nopea ja suuri muutos oli tapahtunut hänen olemuksessaan. Tiedän miltä kuoleva vanhus näyttää. Nukkuu kalmankalpeana suu auki eikä reagoi puheeseen. Ei juuri syö. Kuumeilee. Mutta henki kulkee vielä vähän rahisten. Ihmettelen jos vielä tuosta toipuu, lähtö olisi niin suuri helpotus. Ja juurikin hänelle itselleen.

Mutta näillä mennään. Elämähän on täynnä yllätyksia. Ja on hyviä ja vähemmän hyviä päiviä. Kouluarvosanalla antaisin tähän hetkeen 8-

[SylviaPlaa]

liike on lääke. miten totta tuo onkaan!
kolahti tuo kuvaamasi vanhuksen liikkumattomuus kalmankalpeana suu auki sängyssään. kuolema on todella lähellä, kunpa se tosiaan tulisi pian. miten ihmeessä ihmisessä tai paremminkin hänen elintoiminnoissaan on niin armottomasti sitkeyttä. ihan kuin itse elämä ei vaan antaisi periksi, ei sitten millään. se ikään kuin "puolustaa" ja pitää tiukasti kiinni kuin emo lapsestaan taikka poikasestaan eikä päästä irti.
teillä läheisillä on tietysti pelko siitä onko vanhuksella sittenkin kipuja tai muita rajuja tuntemuksia. tai peräti tunteita. toivokaamme ettei mitään näistä. että hän vain nukkuisi tai olisi täysin tiedoton tuntematta yhtään mitään, mikä onkin todennäköistä.

mikä ihme on bursiitti! oli mikä oli niin todellakin harmillista, ja vielä nyt kun tarvitsisit kaiken voiman henkiselle puolelle niin tuommoiset helkkarin bursiitit on liikaa. toivottavasti piikki auttaa.
eipä muuta tällä erää kun halit sinne, Ginni kulta.

[Ginger2]

Halihalit takaisin Sylvia-kulta, ihan tässä liikuttuu kun virtuaali kamu lähettää lämpöisiä terveisiä.

Mutta bursiitti on (anteeksi en ole th- tietäjä) lonkan limapussin tulehdus. Tai jotain sinnepäin. Tyypillinen yli 60v. Rasituksen seurauksena. Eli sovin tuohon lokeroon oikein hyvin. No katsellaan miten kehittyy ja hoituu. Jokatapauksessa olin onnellinen hyvästä s-alat arvosta. Kai siihen voi jotenkin luottaa. Ja varmasti plinkkeily, oma seuranta ja oma vähentely on auttanut. Ja siitä että kun elämässä on juuri nyt aika paljon vaativia asioita, niin pystyy käsittelemään niitä ilman alkoholia.

Vanhuksemme on syötettävä, avuton kuin linnunpoikanen ilman ulkopuolista apua. Mutta emme todellakaan tiedä mitä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko enää mitään. Muistan hänen sanoneen jo huhtikuussa, että päässä ei ole yhtään ajatusta. Hänelle on tehty omasta tahdostaan hoitotahto, jota mieheni eilen pyysi sairaalassa noudatettavan. Eivät olleet tietoisia siitä ja hoitaja sanoikin, että näiden kanssa on ollut ongelmia. No katsotaan miten asiat etenevät ja onko sitä antibioottihoitoa, joka oli hoitotahdossa kielletty, pakko jatkaa vielä.

Aamun sana on ukkonen. Aika voimakas sellainen. Mieletön luonnonilmiö salamoineen ja rankkasateineen. Kunnioitan ja vähän pelkäänkin tätä säätä, riippuen tietenkin missä sen koen.

Kesäsateen raikasta päivää!

[Vilma1966]

Bursiitti on tosiaan limapussin tulehdus, mutta voi tulla lonkan lisäksi muuallekin. Esim olkapäähän kuten minulla moneen otteeseen. Se on syy miksi olkapää leikattiin, avarrettiin niin että hankausta ei enää tulisi eikä siten limapussi tulehtuisi.
Kun ihan ekan kerran tuli tuo bursittii (lonkkaan silloin) sanoi lekuri, että on tyypillinen keski-ikäisen naisen vaiva. Olin silloin vähän yli 40 .
Laita siihen kylmää, esim herne-maissi-paprika pussi tai vastaava noin vartiksi. Se vähän hillitsee tulehdusta. Näin on neuvonut mm se lääkäri joka on kortisooneja minuun pistellyt.

Ukkonen tosiaan! Olin aamulla vesijumpassa ja just kun se oli loppumassa komennettiin altaista porukka pois kun tuli ukkonen ihan päälle. Kun oltiin jos päästy pois vedestä iski niin lähelle, että ihan tunsin kuinka maa tärähteli. Luonto näytti voimansa oikein tosissaan

Onneksi olkoon hyvistä veriarvoista!

[Ginger2]

Kiitos Vilma vinkeistä, näillä mennään. Mun kaltaiselleni touhottajalle on oikein välillä pysähtyä ja miettiä tätä elämää. Ja arvostaa sitä terveyttä - josta mekin täällä kirjoitellaan.
Kesäpäivää!

[Ginger2]

Tilannepäivitystä; äitini syöpä hoituu lääkkeillä, hän voi hyvin, on positiivinen ja elämä sujuu, vaikkei toista rintaa olekaan. Että silleen.

Anoppini taas selvisi antibioottihoidon myötä ( mikä piti lopettaa hoitotahdon vuoksi, mutta mitä mieheni nuorin veli vaati jatkamaan) - ja nyt ollaan tilanteessa että anoppi makaa mykkänä silmät auki ja katselee kattoa. Ei pääse vuoteesta ilman apua, jalat ei kanna, syötettävä, ei puhu yhtään oma-aloitteisesti ja kysyttäessä toistaa lauseen viimeisen sanan. Lääkärillä ei minkäänlaista ennustetta hänen tilastaan eli kuinka kauan voi kestää. Mieheni nuoremman veljen mukaan "ottaa mukavasti kontaktia" mutta me ollaan mieheni kanssa vähän toista mieltä.

Musta ei tunnu oikein miltään. Pari viikkoa sitten olisin käyttänyt sanaa " ontto", nyt on aika samantekevää kuinka pitkään toi tilanne jatkuu. Mua harmittaa vaan mieheni puolesta.

Mutta tämän vastapainoksi tekisi hurjasti mieli juhlia - en vaan tiedä mitä. Mutta jotkut isot juhlat ja skumppaa virtaamaan ja nautiskelua ihanista skumppalaseista, paljon kukkia, tanssia ja iloisia ihmisiä.

Toi nyt kuitenkin on vaan haaveilua ja mielikuvamaalailua. Tyydyn pihahommiin, neulomiseen, kävelemiseen kipeän lonkan ehdoilla ja lukemiseen. Kuitenkin hyvän ruuan kanssa pari lasia auringonlämpöistä punaviiniä. Täytyyhän mun tuntea olevani elossa. Ja koska se jää siihen pariin lasilliseen.

[SylviaPlaa]

hienoa että äitisi voi hyvin! siitä sata kiitosta yläkertaan. anoppisi tilanne taas kuulosta aikas ikävältä.
enivei, minuun kolahti positiivisesti tuo kun mielesi tekee juhlia! mahtavaa itsenäisyyttä ja keskittymistä omiin mielitekoihin sekä tunteiden tunnistamiseen. rohkeus myöntää tuo kaikki, todella loistavaa.
kunpa voisit toteuttaa sampanjakekkerisi, jotenkin siten kun miehesi ei ole paikan päällä. tai lähtisit jonkun ystävän kanssa ravintolaan juhlimaan. ansaitsisit nyt kyllä sen kaiken. vaan suoko kipeä lonkkasi ravintolareissun?
niin minäkin oon välillä lähtenyt lähibaariin juuri tuon tunteen saattelemana että haluaa olla elämässä mukana. ihmisiä, hälinää ja tunnelmaa. viime vuonna harrastin sitä useamminkin (no, muutaman kerran), nyttemmin kuntoni ei ole sitä sallinut mutta lähitulevaisuudessa se saattaa hyvinkin olla taas mahdollista. sitten menen varmasti. varsinkin, kun tossa lähibaarissa on usein elävää musaa eikä se ole muutoinkaan mikään ihan tavanomainen kulmakuppila.
eipä silti, kyllä noi puutarhahommat ja neulominenkin ovat äärimmäisen tärkeitä pääkopan tasaannuttajia ja iloa tuovia juttuja, mutta välillä jotain epätavallistakin menoa ja meininkiä ois parasta. ja pari lasillista punkkua, tässä kohdassa sanon että siittä vaan!

[Ginger2]

Oho Sylvia, sä osaat sitten yllättää, kiitos että olet olemassa!

Mietin, kun mieleni syövereitä kirjoittelin, jotta eikö tuo ihminen osaa suhtautua elämään oikealla tavalla - ja vielä tuossa iässäkin. Noh meitä on moneksi, mun mieli halajaa nyt tätä. Katson ja kirjoitan kuinka päivät kuluvat.
Jokatapauksessa virtuaalitukesi Sylvia on voimaannuttavaa, veri kiertää taas!

[Ginger2]

Vähän kitkemistä, kastelua ja kummastelua; miksi ihmeessä kasvilla, joka on siis rikkaruoho ja haittakasvi (kiinnittymällä johonkin toiseen kasviin) on niin ihana nimi; elämänlanka. Se kukkii myös valkoisilla torvimaisilla hennoilla kukilla. Mutta argh, revin ne aina pois. Ja toinen jalostettu kasvi nimeltään palava rakkaus kärvistelee ja kituuttaa pionien välissä. Lienee väärä kasvupaikka, vähälle jäänyt hoito. Tai ei kuvasta parisuhteeni tilannetta, heh.

Mä en osaa täällä aukikirjoittaa tai laittaa ennusteita alkoholinkäytölleni, kun ne ei kuitenkaan toteudu. Ja shit harmittaa. Ja harmittaa enemmän heikko luonne. No kerron kuitenkin, että jollen ole päättänyt pitää ihan kuivaa viikkoa, joita niitäkin harrastan, niin max määrä/vko olisi n. 7-8 annosta. Kesäkuuhan alkoi lakkiaisilla ja viime vko oli kuuma, oli huolia harmia jne. joten saldo tälle kuulle jo 15. Se on tasapainottelun paikka. Ja ihan hyvä, tuntuikin jo jotenkin niin hitaalta. Eli näillä mennään.
Mukavaa kohta kesäkuun puoltaväliä, että tää aika lentää!

[Ginger2]

Iltapäivän kuulumisina tieto anopin siirrosta saattohoitoon heti kun tilaa löytyy.
Vaikuttaa nyt siltä, että kesästä tulee kiireinen. Mut näinhän nämä jutut menee ja touhutessa ei mieti turhia. Muistella voi sit myöhemmin.