Kirjoittaja SylviaPlaa » 14.6.2019 14:33:46
minäkin olen enemmän kuin samaa mieltä Gingerin ja muiden kanssa.
se, että lääkäreiden valassa sanotaan että lääkärin tehtävä on aina yrittää pitää potilas elossa (en muista sanamuotoa), on varsinainen riesa ja ristiriidassa elämänlaadun mahdollisimman hyvänä pidettävän asian kanssa.
kuten tämä mun lääkäri Kotisairaalasta totesi, että yleensähän lääkärit haluavat parantaa, mutta minä olen sellainen lääkäri, että haluan hoitaa parantumattomasti sairaita ihmisiä ja taata heille mahdollisiman hyvän elämänlaadun heidän loppuelämänsä ajan.
tuo oli musiikkia korvilleni. juuri tuollaisen lääkärin haluankin itselleni.
Vilman tarina tuttavansa kohtalosta on karmiva, muttei ollenkaan harvinainen.
minäkin kannatan eutanasiaa mutta laissa olisi toki riskinsäkin. en nimittäin aina luottaisi lähiomaisiin ja heidän mahdollisiin perintöä koskeviin mietteisiinsä. nämä kamalat julmat läheiset, jos sellaisia ovat, osaisivat ylipuhua vanhan ja sairaan ihmisen kädenkäänteessä.
eli miten laki suojaisi ihmistä näiltä hirviöiltä? että eutanasia olisi varmasti yksilön oma tahto, ja pelkästään oma.
toisaalta, oli laki minkälainen tahansa, ja jättäisi porsaanreiän myös ahneuden toteutumiselle, niin Vilman tuttavan kohtalo on yksiselitteisesti niin rankka, että ilman muuta kuolema olisi parasta mitä hänelle voi sattua.
entä tosiaan läheisten jaksaminen. ja kuten Ginger sanoo heitä +50 ja tosiaan nuorempiakin uupuneita (kuten myös vanhempia) on valtava kansanosa. todella usein kuulee päivittelyä että onhan Almalla neljä lasta muttei kukaan käy häntä katsomassa, että Alma parka kun hänellä on niin välinpitämättömät aikuiset lapset, jolloin minusta olisi viisasta huomioida sellainenkin mahdollisuus että mitenköhän se Alma itse on kohdellut lapsiaan kun lapset olisivat tarvinneet rakkautta ollessaan pieniä.
heitteillejättö on tietysti ihan eri asia, turha edes mainita.
sitten on tietysti sekin todellinen ongelma että ihminen ei halua osakseen huonoa omatuntoa jättämällä käymättä vanhuksen luona vaikka se olisi kuinka raskasta. sekin on varsin ymmärrettävää ja inhimillistä ettei halua antaa itsestään välinpitämätöntä kuvaa.
mutta entä jos ei vaan jaksa. kuka heitä tukee ja minkä takia se on ulkopuolisista välillä niin "outoa". kuvio on tabu, siitä siis sulat hattuunsa niiltä jotka avaavat aiheesta keskustelua.
itse antaisin sellaisen neuvon että älkää missään nimessä tehkö virhettä että kuormitatte itseänne liikaa, mutta helppoahan näin on sanoa. niin kaksipiippuinen juttu tämä on, tai paremminkin "monipiippuinen".
sitä nyt en ainakaan ihmettele että helpottaa kuormaansa viinillä vaikkei näin ainakaan täällä saisi kaiketi sanoa. mutta se hetki, kun tuntee saavansa oman hetkensä vaikka sitten viinin kera, on niiiiiiiin ymmärrettävää.
kuka meistä toimii aina virheettömästi? jos muka toimii, niin onnea vaan. palat sillä elämäntavalla nopeasti loppuun.
todellakin siis voimia jaksaa teille joilla on taakka nimeltään pidä läheisestäsi huolta. "huolta" voi pitää myös puhelinsoitolla, jos vanhus on vielä keskustelukykyinen, lähettää hänelle kauniin kortin, vaikka joka viikko. tai lähetä kukan osastolle. vai puhunko nyt epärealistisia? tehottomia keinoja voimiensa parantamisyrityksille?
eikä se kun puhutaan että tiedoton ihminen aistii toisen läsnäolon tai tuntee kädestä pitämisen, pidä välttämättä paikkaansa.
ties vaikka sairas ajattelisi, jos ajatteluun vielä kykenee, että mitä toi yks ramppaa täällä jatkuvasti, menisi jo omiin menoihinsa.
sanon näin, koska arvelisin itse tuntevani näin.
olisi kamalaa jos vaikka veljeni kokisi jonkun kädestäpitämisen tärkeäksi koska kuvittelisi että minä haluan sitä.
tai mistä minä voin tietää.
jos päädyn osastolle pitkäksi ajaksi lähes tiedottomana niin tällöin tämänhetkiset mietteet saattavat tuntua varsin ylimielisiltä. tietysti toivon, että veli pitäisi huolta siitä että minua hoidetaan, muttei se kuulu olla hänen tehtävänsä. en kerta kaikkiaan halua sotkea hänen elämäänsä sen enempää. pitääkin muuten lisätä toi toivomuslistaani minkä olen tehnyt veljeäni varten että jos päädyn pitkäaikaiselle osastojaksolle (hoitotahdostani huolimatta) ennen kuin se kuolema saapuu. kiellän hänen liiat vierailunsa.
enivei hei te ihanat, muistakaa todellakin pitää myös itsestänne huolta. minusta se on kaikista tärkeintä.