[Ginger2]

Hienoa Ulpukka, sulla on asenne kohdallaan ja taistelutahto päällä. Noilla eväillä ei lannistuta eikä tyydytä vähempään kuin parhaaseen. Jaksaa, jaksaa.

Noihan se menee itsellänikin; on päiviä ja PÄIVIÄ. Joskus jaksaa pörrötä koko päivän, toisinaan minusta tulee sohvien nainen. Juuri nyt taidan olla sitä jälkimmäistä, juhannuksesta toipuminen vie aikaa. Vaikka olinkin viettänyt sitä maltillisesti.

Eilen päätin olla terveesti itsekäs ja hoitaa mieltäni ja kehoani. Eli tehdä vain mukavia asioita. Niin eikös äitini alkanut huutelemaan olostaan ja tilastaan. No, hänellä on myös toinen lapsi jolle voi avautua. Joka voi tulla häntä katsomaan sinne satojen kilometrien päähän. Ei esikoistyttären tarvitse kaikkea hoitaa. Jatkan nyt hetken tällä mallilla, luulen että voimien kerääminen tässä hetkessä on tarpeen?

Kaikkea hyvää Ulpukka & muut.

[Ginger2]

Uups mikä viikko! Sinänsä hyvä että olen jättänyt taakseni viininlipittely juhannuksen ja jatkan samalla linjalla ainakin heinäkuun alkuun. Toivottavasti mahdollisimman pitkään myös.

Mutta mutta kimurantteja, ikäviä ja epäreiluja sukutarinoita. Paljastui että veljeni on saanut jo varhaisella 90-luvulla lahjan vanhemmiltani, jonka arvo on tänä päivänä "ihan kiva". Mä en ole saanut mitään siihen rinnastettavaa, koska äitini totesi, että saahan niitä lahjoja antaa. Tämä juttu on ketterästi kierrätetty ohi perunkirjan.

Toivotin sekä syövästä toipuvalle äidilleni että veljelleni hyvää loppuelämää. Tämä oli nyt tässä. Pariin otteeseen yritin keskustella äitini kanssa rakentavasti siinä onnistumatta.

Tunnen uskomatonta helpotusta ainakin tällä hetkellä. Mutta yritän päästä psykoterapiaan purkamaan lapsuuttani. Siitä minulta kysyttiin noin neljä vuotta sitten, mutta en silloin jaksanut siihen ryhtyä. Nyt luulen että olisin valmis purkamaan kokemuksia marttyyriäidistäni. On nimittäin ollut uskomattoman hankalaa nämä viime viikot. Ja anoppi kolmatta viikkoa saattohoidossa.

Alkoholia ei tosiaankaan tee mieli. Tässä hetkessä täytyy yrittää pitää mieli kirkkaana ja hakea mielihyvää muualta. Jotenkin tämä vapaus siitä, että ei ole pakko jaksaa hankalan äitinsä kanssa , tuntuu hyvältä. Enkä tunne syyllisyyttä. Päinvastoin. Oletan jatkossa suosikkipojan osallistuvan aktiivisemmin äitimme elämään.

[SylviaPlaa]

no voehan paska mitä epäreiluutta! tämäkin nyt sitten vielä kun et ole viime aikoina muutoinkaan päässyt helpolla.
eikö äitisi todellakaan ole halukas hyvittämään tapahtunutta sulle millään lailla?
toisaalta sait tästä syyn poistua äitisi ja veljesi elämästä, jos ette olleet muutoinkaan läheisiä. en moiti sua pisaraakaan vaikka sanotaan, että perintöasioiden takia ei kannata välejään uhrata ja kaikesta kannattaa vähintäänkin keskustella. mutta sitähän sä olet jo yrittänytkin tehdä, pariinkin otteeseen. entä olisiko mahdollista että äitisi muuttaisi suhtautumistaan myöhemmin?
rahallisen menetyksen lisäksi tuommoisesta tulee todella loukattu olo. onpa varsin kurja juttu. todella epäreilua!
ihanaa lukea että et tunne syyllisyyttä vaikka välit katkeaisikin tämän episodin päätteeksi kokonaan. miksi tuntisitkaan? itsekin toimisin samalla tavalla (puhun siis omasta huonosta äitisuhteestani) ja tuntisin loukkaantumistanikin enemmän huojennusta.

[vilmasto]

Alkoholia ei tosiaankaan tee mieli. Tässä hetkessä täytyy yrittää pitää mieli kirkkaana ja hakea mielihyvää muualta. Jotenkin tämä vapaus siitä, että ei ole pakko jaksaa hankalan äitinsä kanssa , tuntuu hyvältä. Enkä tunne syyllisyyttä. Päinvastoin. Oletan jatkossa suosikkipojan osallistuvan aktiivisemmin äitimme elämään. Iso rispekti tästä! olet tämän asian kanssa nyt sujut ja kunhan vielä löydät sen psykoterapia niin pääset purkamaan syvempiä tuntojasi. Sehän sanonta sanoo ettei niin paljon pahaa ettei jotakin hyvää. Ja nyt arkoitan sitä, että löysit sen vapauden tästä asiasta mille et mitään voi tehdä.

[Ginger2]

Hei te ihanaiset voimanaiset Sylvia ja Vilmasto!

Otan nöyränä tsemppine vastaan. Mietin, että kehtaako edes kirjoittaa miten olen käyttäytynyt. Se tunne että on itse syyllinen kaikkeen, on niin kovin juurtunut. Mutta juu kyllä nyt on huojentunut olo. Ja jos tätä vielä pääsen työstämään psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, niin uskon olevani paremmin balanssissa.

Tänään ip kävi seuraavanlainen tapahtuma; taloyhtiömme 89v leski on turvautunut apuuni tässä viime päivinä myös ( hänen ainut lapsensa asuu ulkomailla). Tämä iäkäs nainen suree kovasti äskettäin kuollutta miestään ja on yksinäinen. En kyllä tässä hetkessä jaksaisi umpivierasta auttaa, mutta en myöskään kieltäytynyt. No kehoitin häntä viestittämään pojalleen, josta leski sanoi; " Hän on niin useasti äkeissään minulle. Mutta eihän äidistään voi ottaa eroa". Melkein purskahdin nauruun ja olin sanomassa, että kyllä voi. Voi kyllä elää omaa elämäänsä. Mutta vanhemman perusturvasta on pidettävä huolta.

Ja tästä omalla äidilläni ei ole puutetta. Hän on hyvin sosiaalinen. Kohtuullisen varakas. On liikuntakykyinen. Omistaa auton. Ja kesäpaikan asuntonsa lisäksi.
Eli en ole jättänyt häntä heitteille, hänellä on myös se toinen lapsi. Joka ei koskaan sano rumasti äidilleen ( eli totuutta).

Mutta vielä isot kiitokset teille. Jotenkin tunnen että olen avarakatseisten ystävien ( vaikkakin virtuaali sellaisten) ympäröimänä. Se saa elämän kantamaan. Päästää pois ahdistavista vanhoista toimintamalleista. Ja auttaa näkemään että elämää voi elää toisinkin.

[Ulpukka]

Voi Ginger rakas, ymmärrän sua niin sata.
Taas se Unijukka näytti pitkää nenää. Enemmän omassa ketjussa.
Poikki, puhki ja pinoon. Olen sanaton, halit ja tsempit sulle.

[Ginger2]

Aamua Ulpukka ja harmistus nukkumatille. Se on niin piinaavaa kun haluaisi nukkua, mutta uni ei vaan tule. Mulla silloin seuraava pvä puuroinen, en muista asioita, mieli maassa. Ongelmanratkaisukyky tasan nolla. Pelottavaa.

Viime yön tosin nukuin suht hyvin. Yli kuusi tuntia. Ilman 3 mg:n melatoniinia tai puolikasta Mirtazapinia (15 mg). Pyrin välttämään noiden pitkäaikaista käyttöä. Eikä alkoholia. Mutta hyvä mieli virtuaalikavereiden kannustuksista. Ulkona tehty lenkki ja toteamus; lonkka ei kiukutellut. Pitkään keskeneräisenä lojuneen villapaidan viimeistely; tuli valmiiksi. Ja pää ei nyt suorastaan kihise uusia suunnitelmia, mutta monta kivaa ehdotelmaa muhimassa.

Johtuisikohan nuo edellä mainut siitä, että on ollut rohkeutta heittää vanhat toimintamallit ja olla oma itsensä. Mä olen jo kauan kapinoinut sitä faktaa vastaan, että me keski-ikäiset, itsekin jo eläkkeellä olevat ja osittain terveytemme menettäneet lapset joudumme ottamaan niin suuren vastuun vanhempiemme terveydenhoidosta. Ja muistakin heidän asioistaan. Ja silti kohtelu voi olla mitä vaan. Tällä kirjoittaneiden ihmisten kommenteista niin kuultaa se uupumus, töissäolon raskaus syyllisyys omasta alkholinkäytöstä.

Alkoholismistahan sanotaan että se on tunne-elämän sairaus. Ja niin totta se onkin. Nuorempana, kun tuntui että elämä oli kaikin puolin "keveämpää" tuli juotua kaveriporukassa. Iloiteltiin, hulluteltiin ja oli suorastasn hauskaa. Myöhemmin yhteydenpito väheni. Ei ollutkaan enää kivaa. Mutta totutut juomatottumukset jäivät, niinkuin täällä kaikki ovat myöntäneet. Ja sen olen omakohtaisesti todennut, että jos on hyvä mieli, tunnen iloa, on kivaa, niin alkoholi buustaa sitä tunnetta ja nautin. Ei tule juomisen jälkeistä morkkista. Mutta jos tunne on päinvastainen, olo apea, suututtaa ja on tullut riideltyä niin alkoholi ei toimi. Tulee monen päivän jälkimorkkis potenssiin kolme.

Eli taas nämä perusasiat; ruoki mieltäsi positiivisilla asioilla ja rasita fyysisesti sopivasti. Niin helppo todeta, vaikea toteuttaa. Mut eikö koulussakin sanota; kertaus on opintojen äiti - voi ei toi äiti-sana taas - korvaan sen sanalla palkinto. Siis kertaus on opintojen palkinto ja siitä alkaa sun parempi elämä, heh.

Olen saanut täältä niin paljon kannustusta, myönteisiä asioita ja uusia ajatuksia. Ja olen valitellut vain vähäpätöisiä omia juttujani pikkuvaivoilla höystettynä. Monella muulla teistä on terveys pelissä niin suurilla panoksilla, etten osaa edes kuvitella. Siksi voin vain toivoa ja yrittää myötäelää arjessanne, jos siitä saisitte hetkeksi muuta ajateltavaa. Ja vielä; eikö ole mielenkiintoista että me kaikki täällä umpivieraiden ihmisten kanssa jaamme ne kipeimmät salaisuutemme, kun emme sitä lähimmäistemme kanssa pysty tekemään?

Kaunista kesäkuun viimeistä sunnuntaita. Ympäröiköön levollisuus ja hyvän mielen hyrinä teidät. Siten on hyvä siirtyä heinäkuulle.

[Vilma1966]

Olen täältä lukenut kaikki juttunne kimuranteista sukulaissuhteista ja ei sitä voi kuin ihmetellä miten ihmisen mieli toimii. En pysty ymmärtämään vanhempaa, joka ei jaa omaansa tasapuolisesti lapsiensa kanssa. Itsellä kun on niin vahva sisäänrakennettu oikeuden taju, että ei vaan pystyisi noin toimimaan vaikka yrittäisi. Mutta omasta perheestä on vähän samaa kokemusta. Isäni aikanaan myi kotitalomme veljelleni sen verran edullisesti, että jos haluaisin voisin väittää hänen saaneen ennakkoperintöä. Mutta olen päättänyt ajatella asiasta niin, että isäni varmaan näki, että veljeni apua tarvitsee, kun taas minä pärjään omillani. Olen ihan varma, että isäni minuakin olisi auttanut milloin vaan (ja auttaisi edelleen) jos sellainen paikka tulisi. Silti aikanaan tuota vähän hämmästelin, en kylläkään ääneen.

Olen Ginger tosi ylpeä puolestasi, että löysit rohkeuden luopua äitisi hyysäämisestä. Ja iloinen, että saat näin enemmän aikaa keskittyä olennaiseen. Ei sukulaisten kanssa tarvitse olla tekemisissä vain siksi, että omaavat saman geeniperimän. Jos ovat kusipäitä niin ovat ja heidät voi jättää omaan arvoonsa. Kuten nyt olet tehnyt.
Sellainen huomautus tähän, että sitten joskus kun äidistäsi aika jättää niin voit halutessasi vaatia, että veljesi saama lahja lasketaan hänelle ennakkoperinnöksi. Se, että se on tehty aikaisemmin ja jätetty ilmoittamatta ei tätä poista. Tietysti se pitäisi pystyä jotenkin todistamaan jos veljesi asian kiistää. Enkä tiedä onko tuollainen mielestäsi vaivan arvoista, mutta ajattelin kuitenkin tuoda sen esiin siltä varalta, että et tiennyt näin voivan toimia.

Pidä Ginger pintasi vaikka äitisi edelleen vaatisi huomiota. Sinä olet "vapautesi" ansainnut. Nauti kesästä ja kuten muutkin. Toivottavasti saatte nukuttua, silloin jaksaa kaiken paremmin.

[Ginger2]

Kiitos Vilma mielipiteestäsi. Ja mukavasta vkl-kuvauksestasi, tuli iloinen mieli puolestasi, kaikki hyvin.

Yritän päästä katkerista tunteista eroon. Ja unohtaa. Tuo vinkkisi pidä puolesi äitisi kanssa on niin totta. Helposti asettuu siihen lapsen rooliin ja auttaa sairasta äitiään. Mutta voit uskoa, että kun olin nyt keväällä 2 x 4 vrk 24/h 85-vuotiaan kanssa minimaalisilla yöunilla, niin paluumatkalla kotiin olin hajota. Olin jäänyt sinne 70-80 luvulle, voi jösses.

Mut joo, mä haluan säilyttää lapsenuskoni ja toivoa että kaikille ihmisille jossain kohtaa paistaa aurinko. Pitää vaan pitää huoli ettei kärvenny, heh.

Heleätä heinäkuuta.

[Ginger2]

Vaihteeksi kunnon ukkosta ja rankkasadetta. Luonto tykkää.

Sain otettua ip- päikkärit, tosin vain puolituntia. Uudestisyntynyt olo! No melkein. Mä voisin alkaa pätkätyöläiseksi, kun nukahdan aluksi hyvin, mut sitten valvon kaksituntia yöllä ja taas uni jatkuu.

Mies kävi hakemassa punkkua. Sitä shirazia josta mäkin tykkään. Mutta nyt ei maistu. Mutta en voi heittää ennustetta milloin maistuisi. Nyt tuntuu hyvältä näin. Just tässä hetkessä. Aamut ovat tosin vähän hitaita mulle. Ja ajatus pätkii. Haluan kuitenkin uskoa että tilanne korjaantuu ajan kanssa. Ja iloitsen kun pystyn taas käymään lenkillä.

Mukavaa oloa kaikille ilman alkoholia.

[Ginger2]

Moiks, on kyllä ihan tasan totta, mitä mt-palveluista tässä maassa kirjoitetaan.

Yritin tänään soittaa saamaani psykologin numeroon ja ja kas vastausviesti
tuli tikkana; tavattavissa jälleen 24.7. Soitto kunnan tk-infoon kertoi, että sitten vaan kriisipäivystykseen jos siltä tuntuu. No ei kyllä tunnu. Pitää taas yrittää terapioida itse kunnes apua olisi tarjolla. Aika monta vuottahan mä tämän asian kanssa olen jo kipuillut, mitä nyt yksi kuukausi siihen päälle? Mutta surettaa ne nuoret, jotka jäävät vaille sitä kipeästi tarvitsemaansa apua.

Toisaalta pitkään kipuillut hampaani juurihoidettiin tänään kuntoon. Seitsemän kuukauttahan siihenkin meni, mutta toivottavasti saan pitää hampaani. Meillä on kyllä mielestäni laadukas terveydenhoito, mutta on siinä kyllä ongelmakohtiakin. Ja alueellisia eroja myös.

Yritän nyt olla kiltti itselleni. Sopivasti liikuntaa ( kiitos ettei lonkka nyt pahemmin kipuile), unta niin paljon kuin kykenen nukkumaan, terveellistä ruokaa. Ei viiniä. Mukavasti sosiaalista elämää. Tässä hetkessä ja tästä elämästä nauttien. Kiitollisuutta.

[Ginger2]

Yksi aikakausi on päättynyt, anoppi nukkui aamulla rauhallisesti pois. Emme olisi enää ehtinnet sairaalaan. Hyvä näin. Olemme huojentuneita, helpottuneita ja kiitollisia siitä että hän pääsi viimein pois. 91-v on riittävän iso ikä elettyä elämää.

Mukavaa viikonloppua!

[Ulpukka]

Lämmin osanottoni Ginger sinulle ja miehellesi. Voimahaleja teille molemmille.

Ymmärrän, että helpotus on läsnä, kärsimistähän vanhusten elämä on tuollaisena. Helpotuksen tunne ei kuitenkaan poista ikävää, koska kuolema on niin lopullista. Ja pitkä taival yhdessä kuljettua matkaa takana.

Tätä helpotusta rukoilen omallekin vanhukselle, taivaan porttia kohti ollaan meilläkin menossa, päivä kerrallaan mennään eteenpäin.

Levollista viikonloppua teille.

[SylviaPlaa]

Ginger, lämpöiset pahoittelut sekä huojennuksen halaukset täältä.

[Varjolilja]

Hei Ginger,
pahoittelut anoppisi poismenosta. Hänen on varmasti nyt parempi olla. Tsemppihalaukset!