Olet täällä

Päivittelyä (nääs nääs)

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 2.8.2019 19:14:03

Uskomaton tsemppaaja toi Sylvia todella respect.

Mun elämään. Juuri join kaksi lasillista punaviiniä silkkaan ketutukseen ja mielen tasoittamiseen. Mutta siihen ne saavatkin jäädä. Lasilliset siis.

Hautajaiset olivat ke, pienimuotoiset, vain lähimmät paikalla. Sellaiset kuin mummi olisi varmaan halunnut. Kaikki meni hyvin, kunnes; veljekset alkoivat riitelemään asioidenhoidosta/perunkirjoitus asioista. Ohoh hoh, olen keskellä riitoja. Siellä sun täällä. Osassa itse mukana, toisissa tahtomattani. Miten tämä elämä voi olla näin mutkikasta ja vaikeaa? Ja miten ne lastenkamariasiat nousevat vuosien päästä pinnalle? Ei tunnu kivalta, mutta onneksi itse pääsen ensi vkolla vähän juttelemaan. Varmaan moni muukin tarttis sitä - vaikka ei ehkä itse ymmärtäisikään pyytää apua.

Tämä lyhykäisesti tästä, palaa ensi vkolla, mukavat vkl:t kaikille!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 3.8.2019 05:05:54

et oo tosissasi! noista veljesten naputuksista oikeesti tulee mieleen tragikoominen leffa :lol: anteeksi kun naurattaa.
miten tää klassikko voi tapahtua aina, aina tapellaan kun joku kuolee, yleensä tietysti perintöasioista, mutta teillä otettiin yhteen jo perunkirjoituksista. miten mahtaa toi tarina jatkua? päätyykö se siihen, ettei kukaan ole tyytyväinen?
vai sainko aivan väärän käsityksen kun näen tuossa perinnekomiikan aineksia?

pari lasia viiniä on tarpeen raskaan ja surullisen päivän jälkeen, kunhan se jää siihen. ennen ehkä ei olisi jäänyt? mutta nyt pystyt siihen! se on ISO asia.

täältä kaunista aamua toivottelen Sulle Ginni-kulta. toimiiko se iltalääke sulle ok edelleen? mitkä kokemuksesi nyt on? halihalit takaisin.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 3.8.2019 12:02:00

Heissan parahin Sylvia taas sun kommentit osui ja uppos. Jos olet joskus nähnyt sen tanskalaissarjan Perilliset, niin vähän sellaista vertahyytävää draamaa tuossa on. Mä olen kuin ilmetty Gro, vaikkei äitini olekaan taiteilija. Ja noi veljekset voivat vielä käydä toistensa kurkkuun, jos huonosti käy. Mutta mutta, aina sama satu toistuu, kun joku kuolee. Ja kyse ei ole SURUSTA :lol:

Ja hyvä vinkki mistä mainitsit, ei olisi ehkä aikaisemmin jäänyt ketuttelu kahteen lasilliseen, mutta nyt jäi. Nukuin kuitenkin sikahuonosti, koska en sit uskaltant ottaa Ketipinoria, ehkä tänään? Oltiin AAMUAIKAISIA tyttären kanssa, kun pujahdettiin Hietsuun, nyt kyllä olis päikkärit poikaa.

Katsotaan miten elämä soljuu elokuiseen oloon. Oma pieni sukuni viettää radiohiljaisuutta - sehän on se heidän toimintamallinsa aikaisemminkin ollut. Kun on tössitty eikä voida myöntää sitä. Eikä ole kykyä vastaantuloon. No onneksi on ulkopuolisia ihmisiä ratkaisemassa päänsisäisiä konflikteja.

Mutta lempeää elokuista week-endiä. Nauttikaamme valmistuvasta sadosta ja kaikesta kuusta hyvästä ympärillämme, raksraks -halhalit!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 17.8.2019 15:45:45

Heissan Sylvia, Ulpukka ja kaikki muutkin joiden kirjoituksia olen seurannut. Aikamoista tsemppaamista monen elämä tuntuu olevan, voimia ja jaksamisia vain kaikille teille toivon.

Minä taas olen paristi käynyt psykologin juttusilla koskien äitiäni. Ja vaikka tämä psykologi on lasteni ikäinen, niin hyvin ammattimaisesti hän kirjoitti minusta omakantaan ja näki tilanteeni. Äitini ja veljeni pitävät täydellistä hiljaisuutta, minä vielä kirjoitin äidilleni kirjeen etanapostina selventääkseni tilannetta ( ja muistintueksi) sekä laitoin loppuun pahoittelut
äkkipikaisesta käyttäytymisestäni. Mutta täydellinen hiljaisuus jatkuu. Sikäli minulla ei ole mitään menetettävää; nyt voin vapaasti elää sellaista elämää kuin haluan. Ja lasteni ja mieheni tuki minulla on. Tämän myötä äitini myös menettää lapsenlapsensa, sillä hehän toki ovat lojaaleja minulle - mutta häntä se ei tunnu hetkauttavan. Lisäksi tämä täydellisesti selkeyttää minulle asemani veljeeni nähden; minulla ei ole merkitystä. Mutta sehän kävi ilmi jo perinnönjaossakin.

Jouduin toki täyttämään sekä päihdekyselyn että masennustestit. Ja mielenkiintoista niissä oli, että en ole ko tapahtuman johdosta masentunut. En ole siis surullinen sen johdosta. Pettynyt ainoastaan. Mutta tällä arviolla mitattiin siis masentuneisuutta. Ja miksi olisinkaan masentunut; epäreilu kohtelu minussa korkeintaan aiheuttaa pettymystä ja raivoa. Ymmärrän kyllä psykologin pointin kysyä, onko tämä välirikko lopullinen. Ja aionko ehdottaa sovintoa. Mutta kun kerroin hänelle että sovinto tässä tapauksessa ei muuttaisi mitään ( ja mitä todella en aio ehdottaa) - ja että äitini tunkeutuva, toisen yksityisyyttä kunnioittamaton käytös edelleen jatkuisi, niin kyllä tämä on se tila mitä haen.

Viiniä en ole juonut normaalia enempää. Viikonloppuisin ruuan kanssa 2-3 lasillista, ei muuta tissuttelua. Eikä muutoin tee mieli, paitsi hyvän ruuan kanssa. Tänään tosin vain sitruunavesi linjalla, sillä yritän tsempata itseäni ensi kuussa alkavaan pilates-iloitteluun eli kaksi kertaa viikossa nautiskelevaan venyttelyyn.

Tyttäremme lensi takaisin kotiinsa, oli ihanaa viettää hänen kanssaan kaksi aktiivista viikkoa. Ikävöin häntä, mutta suon hänelle oman elämän siellä missä hän asuu. En voisi kuvitella takertuvani häneen tai valittaa hänelle sitä, että tapaamme harvakseltaan. Mutta tietenkin menetän ison osan elämästä, kun pikkunaiseni on maailmalla. Mutta näin se elämä menee.

Muutoin ihanan lämmintä elokuun puoliväliä ja jo loppukuuta. Illat pimenee hurjaa vauhtia ja aamuisin on jo sumuja ja päivä käynnistyy hitaammin. Elo kääntyy syksyyn, josta toivottavasti tulee lämmin ja pitkä. Aurinkoa elämäänne!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 18.8.2019 05:23:12

Huomenia Ginger. Onpas sinullakin melkoiset kuviot käynnissä. Hienoa, että olet saanut ammattilaisen kanssa keskustelua aikaan. Siitä on takuulla pitemmän päälle hyötyä. Itsekin olisin ollut sen tarpeessa jo vuosikymmenet. En vain ole saanut ja osannut hakea apua. Ja tässä tulos.

Sisarusten kanssa on hyvä välit, vaikka huonommuuden tunne jatkuvasti vaivaa. Äidilleni en koskaan kelvannut enkä riittänyt. Sisarukset ovat akateemisesti koulutettuja ja johtajatasoisesti palkattuina olleet koko ikänsä. Minulla on opistotason tutkimus, enkä päivääkään ole ollut työttömänä. Mutta se ei äidilleni kelvannut. Olin hänelle perheen musta lammas. En täyttänyt hänen odotuksiaan. Vielä viimeisinä elinvuosinaan häntä hoitaessani sain kuulla katkeruutta ja pettymystä hänen puheissaan. Niin kauan, kun hän pystyi puhumaan. Mutta hänen kuolinvuoteensa äärellä pystyin antamaan anteeksi. Ja ymmärtämään, että hänelläkin oli omat taakkansa elämässä kannettavanaan. Isä onkin sen edestä rakastanut minua pyyteettömästi, ja arvostanut kovasti vuosia kestänyttä hoitopanostani, sekä äidin että hänen hoidossaan.

Hienoa, että annat tyttäresi elää omaa elämäänsä. Itsekään en millään tavoin puutu omien lasten elämään. Apua tarjoan aina, kun pyytävät ja pystyn siihen. Mutta en arvostele heidän ratkaisujaan. Pitää muistaa, että lapset ovat meillä vain lainassa.

Tunteiden kirjon käsittely on rankkaa puuhaa, voimia sinulle siihen.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 313
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 18.8.2019 12:05:44

voi Ginni kulta, osui pahasti sydämeeni tuo että kirjoitit äidillesi kirjeen - eikä mitään vastausta. olen niin pahoillani puolestasi ja edelleen: häkellyttävän huonosti hän sua kohtelee.

mulla on vähän kiire, koska saan lounasvieraan, mutta kirjoitan toinen kerta lisää.
olet ajatuksissani.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 18.8.2019 12:46:41

Kiitos paljon[b]Sylvia[b] - lyhyt kommenttisi lohdutti kovin. Pointti on siinä, minkä psykologini nopsasti oivalsi; äitini oli riidoissa mummoni kanssa. Ja nyt hän vanhoilla päivillään katkeroituneena yritti kääntää myös minua mummoani vastaan. Ja siinä onnistumatta siirtää samaa kaunaa minuun.
Vanhempia ei voi valita, kaverit voi. Olen huojentunut kun napanuora on viimein napsahtanut poikki.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 24.8.2019 15:00:00

Leppoisaa la-iltapvää. Ihanaa että lämpö vielä hellii, toisaalta eilinen sadekin oli kotoisa, mutta se pimeys :shock: - syksy puskee päälle auttamatta.

Oon tuolla lopettelijoissa ja vähentelijöissäkin lukenut naisista, jotka kertovat etteivät heidän miehensä tue heidän raitistumisyrityksiään. Ja että miehet itse käyttävät alkoholia kohtuu reippaasti ja joka vkl. Mulla on ihan sama tilanne itsellä. Mun mies aina vähättelee mun juomisia eikä näe sitä ongelmallisena.

No hyvä niin, mutta kun naisen elimistö vahingoittuu helpommin ja pienemmällä määrällä kuin miehen. Olen itseäni tsempannut sillä, että on fiksua olla juomatta ja sinnitellyt sitten vaikka teen voimalla. Mutta olen keksinyt myös ratkaisun, joka tuntuu toimivan; meillähän on siis omat juomamme mieheni kanssa. Jos hän menee Alkoon, niin hän kysyy kyllä yleensä tarvitsenko mitään. Useimmiten vastaan että en. Toisinaan käy sitten niin kuin eilen; olin valmistanut italialaista ruokaa; munakoiso-mozzarellaa ja foccaciaa. Mies kunnioitti ruokaa ostamalla laadukkaampaa täyteläistä punkkua. Sellaista tosi tummanpunaista ja huviprosentit 14,5. Vaikea tilanne, mutta kysyin; voisinko ostaa sinulta lasillisen ruoan kanssa? Hän suostui, minä maksoin ( siis pullonhinta:6 = 1,2 dl viiniä). Ah, makunautinto ja raja - vain yksi lasi viiniä, mutta mainio suutuntuma. Toimi. Näin on tapahtunut joskus aikaisemminkin ja olen ollut tyytyväinen, kun ei ole ollut "pakko" kitata sitä kokopulloa. Tai sitten olen ostanut vain sen puolikkaan pikkupullon, mutta se tulee vaan hintavammaksi.

Tuo eilinen siis tämän viikon saldoksi. Sillä haluan nauttia yöunista ja hyvästä mielestä. Viikolla laitoin yrttipenkkini uuteen uskoon, vaikka syksy onkin tulossa. Laventelit, rosmariinit ja timjamit nököttävät siisteissä riveissä. Sen ärjyn venäläisen rakuunan heitin mäkeen, kun se vaan kasvaa villisti. Persiljat ja ruohosipulit siistin myös. Nautin kätteni työstä. Myös siitä, että voin vapaasti puuhata tässä hetkessä itselleni mieluisia asioita. Ilman hankalia ihmissuhteita. Itsekästä? Kyllä, mutta tuntuu oikeutetulta.

Mukavaa vkl:a kaikille täällä poikkeaville.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 30.8.2019 13:12:21

Olen jotenkin tyytyväinen kun elokuukin on kohta ohi. Ajattelen että tämä kesä sitten meni tässä. Kun ei minusta tälläkertaa tuntunutkaan, että olisi ollut kesää ollenkaan. Niin paljon ikäviä asioita lyhyen ajan sisällä. Paljon riitaa. Ja muita harmeja. Haluan ajatella että syksyllä puhaltavat uudet ja muutoksen tuulet.

Meillä on alkamassa remppa. Olen roudannut huonekaluja jemmaan ja yritän orientoitua tilanteeseen, että tämä on väliaikainen ja melko pian ohi. Ja onneksi on vielä kohtuu lämmintä eikä esim LUNTA :mrgreen:

Mutta harmillisesti keskiviikon urakoinnin jälkeen valkoviini maistui taivaalliselta siinä helteessä ja fetajuustosalaatin kanssa. Meni vähän enemmän kuin normi annokset ja siksi elokuun saldo napsahti kiinni. Nyt vain vihreän teen voimalla. Tarkoituksena olisi kuivistella syyskuussa, sillä tadaa menen moikkaamaan tytärtäni loppukuusta.

Olen lukemassa kirjaa, joka imaisi minut ihan alkulehdiltä. Se on Riikka Pulkkisen lasten planeetta. Olen muutaman kerran kauppakäynneillä seurannut, miten nämä tämän päivän nuoret vanhemmat ovat niin taitavia lastensa kanssa. Jaksavat selittää, antavat osallistua ja ovat niin läsnä ( niin siis poislukien ne vanhemmat jotka pläräävät vain puhelintaan, ei niitä en nyt tarkoita). Mutta siis tässä kirjassa kuvataan niin totuudenmukaisesti lapsiarkea avioeron keskellä.

Joten minusta tuntuu että tämän päivän vanhemmat ovat niin paljon osaavampia kuin mitä itse olin. Huh, ilmaisempa itseäni huonosti, ajatukset poukkoilevat hullusti. Mutta kirjassa kuvataan myöskin psykoosia, joka onkin aika kavala asia. Joskus itsekin miettii omia tuntemuksiaan, mielen rajat kun ovat niin häilyviä. Ja miten kaikki elämän kuormitukset vaikuttavat.

Nyt tarttee lopettaa,nremonttipöly leijaa liikaa. Han parasta viikonloppua kaikille.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 19.9.2019 11:40:06

Pitkästä aikaa täällä. Kaikenmoista tapahtunut, etupäässä epämukavaa ja siksi en ole täällä ollut viestittelemässä. Alkoholinkulutuksen suhteen ei ongelmia, se on se 5 ann/vko tai ei lainkaan. En pidä sitä ongelmana.

Mutta ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Varmaan mielipaha kulkeutuu myös kehoon, kun tässä selälläni makoilen ja katselen pilviä. Liikerajoitteisuus jatkuu kolmatta päivää; lonkan bursiitti/iskias/hermopinne vas lonkassa jokin näistä tai kaikki? Tulehduskipu- ja särkylääkkeitä. Tälläinen olotila pitää nöyränä.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 7.10.2019 14:48:15

Hei vaan pitkästä aikaa.....toivottavasti voitte hyvin ja asiat etenee suotuisasti.

Olen Sylvia ja [b]Ulpukka[b] seurannut taisteluanne sairautenne kanssa. Olette kyllä ihmeen positiivisia kaikesta kokemastanne huolimatta. Ihailen teitä! Minä en valitettavasti ole kaltaisenne.

Mun tilanne nyt on se, että en pysty kävelemään ja lepokipu jäytää vasenta pakaraa ja reittä. Perjantaina sain sitten päivystyksessä sen kortisonipiikin ( jota ruinasin jo 13.6.) - kas kun tuon issias, piriformis - vai mitähän vielä arvailtas :mrgreen: kanssa on ilmeisimmin päällä myös lonkan bursiitti. Tulehduskipulääkkeitä, särkylääkkeitä maximi määrät, mutta silti sattuu niin, että olen itkenyt lähes päivittäin. Tämä pistää kyllä nöyräksi, kun kolmatta viikkoa katselee taivasta lattialta. Yritän ruinata lähetteen magneettikuvaukseen, mutta voi sekin jäädä haaveeksi. Kun meidän kulmilla tuntuu että kaikesta hoidosta karsitaan. Tai sitten mulla on vaan väärä lääkäri.

Psykologin konsultaatiotkin loppuivat ja päällimmäiseksi siitä jäi mieleen, että psykologi kovasti kyseli miten voin elää sen tilanteen kanssa, jos emme sovi äitini kanssa ja häntä ei sitten kohta enää ole? Vastasin, että kirjoitin hänelle sen kirjeen silloin 5.7. ja selitin tilanteen ja pahoittelin huonoa ja äkkipikaista käytöstäni. Jos sieltä ei kuulu mitään, niin olen kylläkin levollisin mielin - olen kertonut ajatukseni ja jos ei se kiinnosta, niin tilanne on tämä. Minulla on myös veli, joka pysyttelee näkymättömänä, joten en koe että minun pitäisi vielä tyrkyttää itseäni sinne päin. Tästä juttelin lasteni kanssa ja heidän tukensa oli liikuttavaa. He sanoivat että " äiti, ei sun tarttee sinne kynnysmatoksi ryhtyä". Lämmitti kyllä kovasti mieltä.

Mutta nyt huolestuttaa kyllä tämä liikuntakyky. Liikkuminen on ollut mulle kuitenkin se ratkaisu moniin asioihin ja jos se vaikeutuu, ongelmat lissöntyvät.
Mut silti en anna periks, sinnittelen vaikka sattuu :D
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Pecorino » 7.10.2019 18:50:12

Voi vitsit noita sun kipuja. Kyllä ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja moni uskoo (minä myös) että henkiset kivut heijastuvat fyysisiin vaivoihin jos niille ei ole mitään selkeää muuta aiheuttajaa.

Nämä perhevälirikot on mulle tuttua kauraa. Mä olen kipuillut niiden kanssa aikana ja yrittänyt myös paikata välejä sisareeni mutta hän on myös tuollainen mykkäkoululainen. Kaikille. Oletan, että hänen pääkopassaan ei ole kaikki kunnossa mutta minä olen viimeinen ihminen joka sille mitään voi. Muiden käytökseen ei juurikaan voi vaikuttaa lähinnä vain omaansa. Niinpä sanon sinulle, että surullinen juttu mutta et voi juurikaan tehdä muuta. Teit jo kädenojennuksen mutta siihen ei tartuttu. Se, että ei anna ikävien ihmisten pilata omaa arkea on terveesti itsekästä. He ehkä toivovat, että olisi sellainen valta sinuun mutta älä anna sitä valtaa. Tyytyväinen elämä on paras kosto sanoi joku - tosin et ole mitään kostoa etsimässä. Niin minä olen ajatellut, että olen yrittänyt parhaani, sitten voin kääntää katseeni eteenpäin. Vanhempiini minulla on tällä hetkellä oikein hyvät välit, kiitos myös terapian, ja olen siitä tyytyväinen.

Mutta hei, onnea alkoholinkäytön kuriin saamisesta!
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1076
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 7.10.2019 22:16:47

Ginger2 kirjoitti:Ihailen teitä! Minä en valitettavasti ole kaltaisenne.

Voi Ginger, ei se näin mene. Jokaisella meistä on omat kipupisteemme, emmekä voi verrata tilanteita toisiinsa. Jokaisen kipu on ainutlaatuinen ja erilainen, kuin myös kokemuksemme siitä. Kipu on kipua silloin, kun se rajoittaa olemista ja tekemistä, ja kivun kasvaessa myös sietokyky kasvaa. Älä väheksy omia tuntemuksiasi. Äläkä vertaa niitä muiden tuntemuksiin. Sinulla on niihin täysi oikeus.

Luopuminen ei ole helppoa, siihenkin kasvaa ajan myötä. Oppii hyväksymään asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Se on pitkä tie, ylä- ja alamäkineen.

Ja lapsesi ovat kyllä oikeassa, ei sinuun voi kuraisia kumisaappaita siivota. Valitettavasti emme voi valita sukulaisiamme, eikä veren perintö ja geenit tee meistä välttämättä hengen heimolaisia. Sen ole kokenut omakohtaisesti, ja vaikka äidin kanssa ei ne välit niin sokeriset aina olleetkaan, niin hyvin olen klaarannut sen tunteen kanssa hänen poismenonsa jälkeen. Olen oppinut ymmärtämään, että hänelläkin oli omat ongelmansa, hän yritti parhaansa, eikä parempaan pystynyt. Enkä todellakaan voi tietää, mitä oma jälkikasvuni jauhaa minun kuolemani jälkeen. Enkä aio siitä murhetta kantaa. Jokainen meistä jättää jälkensä menneeseen ja tulevaan. Olet tehnyt ja yrittänyt parhaasi, enempää sinulta ei voi vaatia. Älä todellakaan suostu siitä kantamaan syyllisyyden taakkaa.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 313
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 8.10.2019 07:17:41

Huomenet kaikille!
Kiitos Pecorino viestistäsi, minäkin ajattelen sen näin, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja pää/kroppa ovat yhtä. Ja olen myös lukenut että mieli/selkä oireilevat yhdessä. Lukaisin viestisi jo yöllä, kun kivut valvottivat - mutta usko tai älä, sain sanoistasi voimia ja nukuin vielä kolme tuntia.
En aio antaa periksi, kyllä se tästä, sukuaan kun ei voi valita :mrgreen:


Ja samoinUlpukka, jäin pohtimaan sitä mitä kirjoitit. Että oppii tässä pikkuhiljaa ymmärtämään ja kasvamaan siihen mitä on tulossa. Tajusin, kun tässä lattialla maton päällä pakostakin olen useasti nyt nöhnyt ikkunasta vain kaistaleen taivasta, niin siinäkin on eroa. Välillä taivas on tasaisen, ikävän gt:n värinen. Joskus pilvenriekaleet liikkuvat lujaa ja välistä pilkahtaa se ihana turkoosi taivas. Ja onnekkaana bongaa lentokoneen. Mutta silti muuttolintujen seuranta on mielenkiintoisinta; kuinka niiden liikehdintä vaihtelee ja miten aurat järjestyvät. Luonto on ihmeellinen.

En ole itkijätyyppi kuin siinä tapauksessa, kun hyvästen ulkomaille lähtevää tytärtäni, siinä vain tahtomattakin silmät kostuvat. Ja on ollut kausia, etten ole itkenyt lainkaan. Nyt täytyy tunnustaa, että olen itkenyt lähes päivittäin kipujeni kanssa. Mutta uskon että se on puhdistavaa. Poistaa kaikki kuonat ja jotain parempaa tulee tilalle.

Ja kiitos Peco vielä alkoholikommentistasi; tämä Plinkki on kyllä muuttanut käyttötottumuksia. Joskaan absolutistia minusta tuskin koskaan tulee. Tulen säilymään sellaisena hedonistipossuna, joka joskus tarvitsee tilkan viiniä ruuan kanssa.

Toivon meille kaikille jaksamista pimenevien päivien keskellä. Jokaisessa vuodenajassa on oma lumonsa, jos sen vain löytää sieltä. Samoin toivon kipujen jälkeen välillä helpompaa elämää. Ettei elämä olisi vain pitkä synkkä tunneli, jonka läpi pitää mennä. Elämähän on täynnä mahdollisuuksia kun ne vain oivaltaa. Toiveikasta tiistaita!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: Päivittelyä (nääs nääs)

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 11.10.2019 09:39:06

Heissan myötäeläjät,

mietittyäni tässä jonkin aikaa olen tullut päätökseen, että mun on valittava joko terveyteni ( siis mitä siitä on jäljellä :mrgreen: ) vai jatkanko edelleen alkoholin käyttöäni. Käyttö ei ole mielestäni valtaisaa, mutta kun se kuitenkin on hermomyrkky, niin pitää tehdä valintoja. Mun tapauksessa on vähän uskaliasta kirjoittaa, että siirrympä lopettajiin, mutta se on nyt vain ainut oikea ratkaisu.

Selkä siis vihoittelee edelleen. Eilen olin päivystyksessä kahdessa eri paikassakin. Meidän paikassa sain röntgenit ja labrat ja kipupiikit ja ymmärtäväistä ja asiallista kohtelua.

Sitä vastoin suuren kuntayhtymän erikoistuva mieslääkäri mulkoili minua syyttävästi ja kommentoi; ai näin teillä hoidetaan päivystystapaukset, lähetetään tänne. Ei sua mikään vaivaa, näytät ihan hyväkuntoiselta". Tarjosi kuitenkin Tramalia, josta ystävällisesti kieltäydyin, juu en halua vielä tässä vaiheessa opioiden orjaksi. Oltiin vähän noloina hoitajan kanssa, kun tämä tietäjä poistui hoitohuoneesta. No, oli kuitenkin kommentoinut kantaan, että hermoratatutkimus varmaan hyödyttäisi. Ja kun googletin eilen vähän enemmän noita hermoratajuttuja, niin mun tapauksessa ei se alkoholi ainaskaan paranna tilannetta. Ja jos joutuu loppuelämänsä syömään pitkäkestoisia nivelrikko-reuma ym. lääkkeitä, niin en halua kyllä maksaani kuormittaa vielä viinillä.

Elämä on valintoja. Olen tässä mietiskellyt olenko vaurioittanut tukirankaani ja paljon muutakin nautiskelemalla enemmän tai vähemmän viiniä. Olen kyllä nauttinutkin, mutta ehkä jo riittävästi. Hassua sinänsä; kukaan lääkäri ei tarjonnut magneettikuvausta, jolla olisi selvitetty lonkan bursiitin tilanne. Se pitänee itse maksaa, jos haluaa selvittää kuntonsa? Kuitenkin liikuntakyky on se minut monesti pelastanut juttu. Ja jos liike loppuu, niin loppuu kaikki muukin sen myötä.

Joten katoan täältä ja aloitan lopettajissa uuden ketjun. Kunhan jaksan ja keksin kirjoitettavaa. Tällähetkellä edelleen lattia kutsuu ja odotan etoricoxibien tehoavan. Mihin?

Voikaa hyvin, halit!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa