[Lotta]

Olen miettinyt paljon minkälaisista viikkoannoksista aloititte vähentämisen? Millaisia viikkoannoksia meni ja minkälaisia annosmääriä nyt menee, kun on yrittänyt vähentää. Kuinka kauan on mennyt, että viikkoannokset on alkanut tippumaan huomattavasti? Miten olette löytänyt tahdonvoimaa?

[Pecorino]

Moi

Mulla oli pitkään niin, että jos pysyin yhdessä viinipullossa / viikko niin hyvä, 10 menetteli mutta sen yli huono. No, pidin nollaviikkoja ja tipattoman tammikuun. Maaliskuusta lähtien on mennyt nyt niin, että en laske mitään rajoja, toistaiseksi niin vähäistä. Nyt toukukuulle tulee ehkä 1 pullo viiniä. Mulle tulee hirveät krapulat ainakin morkkikset joten mielenterveydellisistä syistä päätin, että pakko vähentää. Vuosi siinä meni että muuttui rutiiniksi. Ei ehkä kauhean kauaa sitten kuitenkaan loppuviimeksi? Nyt täytyy vaan pitää yllä tämä ettei vaan lähde lipsumaan takas.

[Eimakeaamahantäydeltä]

Minulla on vaihdellut tilanne määrissä, pääsiäisenä ja vappuna määrät nousi huippuunsa. Rupesin lukemaan täällä viestiketjuja sain vertaistukea. Aloitin nollapäivien keräämisen, päiväkirja ja kalenteri käytössä täällä myös. Kirjoja olen lukenut pitkään,riippuvuuksista, alkoholismista, läheisriippuvuudesta tällä hetkellä. Itsehoito-opas jossa oli myös erilaisia harjoituksia,auttoi käsittelemään ja antoi ns. työkaluja ja avasi itseni ymmärtämiseen johtavia polkuja. Myös kesä aika jolloin terassit kutsuu luo omat haasteensa, mielelläni tänä kesänä haluan tehdä poikkeuksen, ja luoda uuden kesäkulttuurin,ilman vkl kapuloita.

[Vilma1966]

Hei Lotta, ymmärrän hyvin kysymyksesi. Tai siis arvaan taustan siihen. Haluat tietää onko täällä ketään joka olisi oikeasti juonut reilusti ja sitten siitä pystynyt vähentämään. Tuota ainakin itse mietin silloin kun tulin tänne. Ensin tuli sellainen olo, että kaikki muut painivat ihan eri sarjassa, juovat siis huomattavasti vähemmän kuin minä. Eli en voisi verrata ongelmaani heihin. Mutta sittemin olen tajunnut, että juotu määrä ei ole ollenkaan koko villakoiran ydin. Toki osa sitä, mutta hyvin eri määrät voivat aiheuttaa ihmisille ongelmia. Joku ahdistuu jo siitä että juo 8 annosta viikossa, kun toiselle se olisi tavoite.

No joka tapauksessa, itse join keskimäärin varmaankin sellaisen 40 annosta viikossa niihin aikoihin kun tänne kirjauduin. Se oli siis keskiarvo. Joinain viikkoina meni huomattavasti vähemmän ja toisinaan taas tuostakin enemmän. Nyt, todella pitkään jo keskiarvo on ollut sellaista 15 annosta per viikko. Tuo laskien niin, että nykyään on viikkoja jolloin en juo ollenkaan ja sitten taas viikkoja (lomat) kun juon joka päivä.

Eri tavalla tuota voi havainnollistaa siten, että pahimpina aikoina join reilusti 2 x viikossa ja vähän vähemmän 2 x viikossa. Nyt juon useimpina viikkoina reilusti 1 x viikossa ja joskus lisäksi vähemmän 1 x viikossa.

Vaikka vähennystä minullakin on selvästi yli puolet niin en ole ollenkaan tavoitteissani. Lähinnä siksi, että ylilyöntejä edelleen sattuu kun osuu pidempiä vapaita (pääsiäiset, joulut ym) ja siksi, että kyllä tuosta on vielä tosi helppo lähteä uuteen nousuun. Ei ole vähennyt vielä täysin automatisoitunutta.

Täällä on kuitenkin näitä muita todellisia onnistujia. Ota heistä mallia ja lue heidän vinkkejään niin ei ole mitään syytä miksi sinä et voisi vähentää. Pari klisettä tähän; Just do it! Because you can! You are worth it!

[Boheemi]

Minä join kaksi kertaa viikossa sen 10 annoksen kännin. Sitä tahtia jatkui 22 vuotta. Tosin välissä oli neljän vuoden douppiaika, jolloin olin lähes juomatta. Nyt juon kahden viikon välein kännin. Olen siis vähentänyt alkoholinkäyttöni neljäsosaan plinkkiaikanani.
Mistä motivaatio? Omakannasta, niistä sarakkeista missä lukee aina verikokeiden tulokset. Tarvitsisin tällä hetkellä ja minulle on määrätty esimerkiksi kihtilääkitys, mutta on kielto ottaa sitä koska maksa-arvot ovat liian korkeat. Olen käynyt nyt tämän kevään viikon-kahden välein verikokeissa. Maksa on siinä kunnossa, että jos alan taas tintata niin se on ehkä puoli vuotta kirroosiin, jotain sitä luokkaa. Tämän todellisuuden sisäistämistä voinee kutsua motivoivaksi.

Noita kokeiden tuloksia kun olen nyt seurannut puolisen vuotta viikoittain, niin niistä näkee suht selvästi, mitä kroppa kestää ja mitä ei. Nyt kun olen vetänyt kännin kahden viikon välein, niin maksa-arvot ovat parantuneet hitaasti koko ajan. Jos vetäisin viikon välein, niin ne alkaisivat taas huonontua. Tohtori ei pidä minua silti juoppona, koska juon niin harvoin että esimerkiksi GT-arvo on viitearvojen sisällä, siis normaali. ALAT ja se bilirubiiniarvo ovat ne, mitkä ovat nousseet. Kerralla menee nykyään hirveitä määriä, silloin harvoin kun juo. Pullo punkkua ei tunnu oikein missään tyhjään mahaan huitaistuna, siitä se vasta alkaa toisen pullon kanssa se humaltuminen. Järki ymmärtää, että tuollainen on karmeaa kyytiä maksalle. Elikkä lyhyesti, maksa-arvot huonot sekä toleranssi korkea, siinä se motivaatio.

[Varjolilja]

Viimeisinä vuosina perjantaina tetra kotiin eli 3 litraa =18 annosta ja huomasin, että tetran lisäksi aloin ostamaan yhden litran lisää eli 24 annosta viikolla. Pe, la ja sunnuntaina.

Motivaatio= maksa-arvojen mittauttaminen. Menin lääkärille puhumaan lääkityksestäni ja siellä alkoholin käyttö tuli puheeksi. Kerroin ongelmastani ja labra-arvot kertoivat sitten loput.... meni pitkälti yli puoli vuotta, että aloin sisäistää, etten voi enää jatkaa samaa rataa.

Olin väsynyt omaan tilanteeseeni. En jaksanut enää morkkista, salailua, hikoilua, krapulaa, en henkistä tai fyysistä. Masennus syveni. Piilouduin kotiin. En pitänyt siitä, että viikonloppuna lapselle iltasatua lukiessani ääneni sammalsi ja olin lauantaisin poissaoleva. En pitänyt enää itsestäni.

[Lotta]

Kirjoitin pitkän rimpsun, mutta kirjoitus hävisi jotenkin.
Tuollainen tunne juuri tuli, että muut juo vähemmän kuin minä vaikka samalla tulee ajatus, että muutkin on pystynyt vähentämään. Jokainen on varmasti niin eri tasolla vähentämisen suhteen.
Minulla tämä lähes päivittäinen juominen on jatkunut n. neljä vuotta. Joitain nollapäiviä toki on, terveydenkin vuoksi. On tullut tunne, että työpäivän jälkeen voisi olla muutakin elämää, kuin iltakalja. En julkisesti halua juoda, enkä muutaman kaljan jälkeen kehtaa lähteä lenkille saati poistua kotoa. Olen siis Kaappitissuttelija, jolla lähtee välillä lapsesta... Ennen minulla oli työ, jossa ei voinut olla hyvin krapulassa ja viikot olinkin juomatta tai ihan parilla annoksella. Juominen oli hallinnassa, paitsi vapailla. Nyt minulla on työ, josta kukaan ei minulle potkuja voi antaa. Työni olen aina hoitanut vaikka välillä aika helvetin krapulassa.
Meillä on suvussa molemmilta puolin alkoholismia. Ja kun Katson kahta alkoholisoitunutta sukulaista niin nousee pelko, voiko minustakin tulla tuommoinen? Tiedän, että vähentäminen on oma valinta, kun vaan pystyisin siihen. Pikkuhiljaa varmasti?
Armoa olen opetellut antamaan itselleni. Vaikea masennus on alkanut vihdoin helpottamaan roimasti ja jaksan tehdä välillä muutakin kuin töitä. Siitä varmaan Tämä suurin halu muuttaa elämäntapoja. On mukava kuulla muidenkin motivaation lähteitä.

[Desert]

Huomenta. Pitkästä aikaa kirjauduin ja kirjoitan, kun otsikko on itsellekin niin ajankohtainen. Tahdonvoima on hukassa minullakin ja eilen huomasin, että en edes ajattele ennen kuin jo olen sanonut, että voisi muutaman juoda. Aivan kuin joku puhuisi minun suullani Onneksi ei mieheni innostunut ajatuksesta, onhan huomenna työpäivä. Tämän aamun huomisena on helatorstai = vapaa. En käsitä, miten voin olla juomatta tänään... Olen kirjoittanut kolmisen viikkoa ihan paperista päiväkirjaa, eikä ole mieltäylentävää luettavaa... Otan sen tänään töihin mukaan ja luen alusta lähtien, jospa sieltä löytyisi apua selvänä pysymiseen tänään. Tsemppiä vähentelyyn!

[Boheemi]

Viimeisinä vuosina perjantaina tetra kotiin eli 3 litraa =18 annosta ja huomasin, että tetran lisäksi aloin ostamaan yhden litran lisää eli 24 annosta viikolla. Pe, la ja sunnuntaina.

Kolmen litran viinitetrassa on noin 25 annosta. Litra lisää tekee noin 33-34 annosta, jos puhutaan yleisestä 13-14% punkusta.
Yksi syy vähentää juomista itsellä on myös, ettei känni ole enää samanlainen kuin ennen. Nuorempana känni oli euforisempi, dramaattisempi. Rajusti arjesta poikkeava nollaava kokemus. Nykyään viidenkympin korvilla humalan euforia on aika vaatimatonta, vähän sellaista leutoa. Se ei enää nollaa samalla lailla, eikä tule edes krapulaa. Vähän vain illan mittaan tajunnan taso laskee, ja siinä koko show.

[Lotta]

Niinpä. Nykyään tuntuu, että juominen on tapa ja tottumus. Kuuluu rutiineihin.

[Ginger2]

Hyvin kirjoitit Boheemi. Tuolta se alkaa tuntumaan, kun on koko ikänsä juonut. Laimealta ja lattealta. Pahimmalta nykyisin (kun ikää on yli 60) tuntuu apea mieli, jota kestää useamman päivän. Ja ne katkonaiset huonot yöunet.

Silti en voi kieltää etteikö hyvä viini yhdessä ruuan kanssa olsi nautinto. Siihen riittää nykyisin se max kolme lasillsta.

[Onneli47]

Pahimmillaan viikkoannokset olivat noin 20-25 annosta. Tavallisimmin varmaan 12-20 annosta eli vähintään pari viinipulloa viikossa, yleensä pe-la. Joskus viikollakin muutama annos 1-2 iltana, jolloin annosmäärät alkoivat tietenkin nousta. Asetin tavoitteeksi kerätä enemmän nollapäiviä ja sitä kautta vähentää juomista. Pidin tarkkaa päiväkirjaa ja laskin annoksia.

En kuitenkaan ollut tyytyväinen alkoholinköyttööni, vaikka välillä onnistuin vähentelyssä ihan mukavasti. Viini hallitsi liikaa ajatuksiani. Todellisuudessa halusin lopettaa kokonaan, mutta se tuntui vaikealta ajatukselta hyväksyä saati myöntää itselle, koska samaan aikaan osa minusta uskoi, että elämä (siis minun elämäni) ei olisi millään tavalla hyvää ilman viinittelyä, koska alkoholi liittyi jokaiseen juhlaan, rentoutumiseen, lomaan, tylsään hetkeen jne. Niin tärkeää se minulle oli ja siitä luopuminen pelotti. Joulukuussa päätin itsenäisyyspäivänä, että pidän loppukuun tipatonta, sitten tuli halu kokeilla perään vielä klassinen tipaton tammikuu. Jossain vaiheessa aloin salaisesti haaveilla, että onnistuisiko 100 päivää ilman alkoholia. Nämä pienet tavoitteet antoivat sitä itsekuria, kun houkutuksia tuli. En halunnut nollata raittiiden päivien laskuria. En myöskään ole tehnyt sellaista dramaattista päätöstä, että en juo koskaan alkoholia.

Tällä hetkellä ajatus humalasta, jopa sellaisesta iloisesta nousuhumalasta tuntuu vastenmieliseltä. En halua sellaista. En myöskään viihdy kovin päihtyneessä seurassa. Skoolailu ja maltillinen drinksuttelu ei minua häiritse. Olen löytänyt pari hyvää alkoholitonta viiniä ja alkoholittomat oluet, joita nautin seurustelu/ruokajuomina. Näistä ei tule minulle mitään mielitekoja alkoholiin. Ne ovat minulle vain kivoja seurustelujuomia ilman ikävää päihtymystä.

Ja tämä mitä nyt kirjoitan on niin kaukana siitä ensimmäisestä kirjoituksesta, jonka tälle palstalle kirjoitin viime kesänä. Itsekin ihmettelen mistä voima muutoksen tuuli. Yksi tärkeä asia oli myös My Naked Mind -kirja, joka tällä palstalla on useasti mainittu. Se kolahti ja lujaa. Kirja on sen verran helppoa englantia, että ruosteisellakin enkun taidolla sen ymmärtää.

Tsemppiä, älä lopeta yrittämistä, joku kerta onnistut!

[Lotta]

Se olisi lauantai. Ajattelin purkaa ristiriitaisia tunteitani tänne.. Työpäivä takana ja ei ketään kotona. Oivatilaisuus avata kalja, sanoo jokin ääni pääni sisällä. Järki yrittää huutaa, että mene lenkille. Ja haluaisin, mutta on taas tämäkin kamppailua. Tiedän miten hyvä olo lenkin jälkeen tulee ja ei koko ilta menisi tissutellessa. Tämäkin on tapa. Töiden jälkeen tölkki auki heti kun vaan siihen on mahdollisuus.
Positiivista Tässä on, että en käynyt ostamassa viiniä lisäksi. Vaikka hilkulla oli.

[Sporttari]

Minulla aika lailla sama kuin Onnelilla. Eron jälkeen monta vuotta "ansaittua" rentoutumista iltaisin ja lapsivapailla, ei mitään kännittelyä, mutta siitä tuli lopulta sinnikäs tapa, pari lasia viiniä illassa melkein joka ilta ja siitähän kertyy se suurkulutuksen raja, vaikka pitäisi pari iltaa ilman, niin vkl sitten vähän reilummin. Enimmillään n. 20 annosta vko, vähimmillään pullo viikossa, viiniä melkeinpä vain. Olen kokeillut jo vaikka mitä kikkoja, PL tärkeänä tukena ja olen pystynyt ikään kuin hidastamaan määrien kasvua hiljalleen ja eri pituisiksi jaksoiksi vähentämään esim. puoleen.
Nyt on (ehkä tullut jo tällä tissuttelu-uralla se vaihe?) kuitenkin helpointa olla toistaiseksi kokonaan ilman kuin vähentää, sillä vähentäen on minulla juominen jatkuvasti mielessä, puntarointia ja päätöksentekoa juonko vai enkö tänään, tulevana viikonloppuna jne. monta kertaa päivässä.
Sama kuin Onnelilla, tuo This Naked Mind on ollut tehokkain, sillä 1,5 kk vuodenvaihteessa hyvin helposti tipattomalla ja nyt aloitin samalla kirjaeväällä uudelleen, helposti. En suunnittele tai lupaile mitään, nyt vain ei tee yhtään mieli edes. Veriarvot on olleet kunnossa, mutta yllättäen motivaatiota nosti vatsakipu, jonka epäilen johtuvan haimasta. Ja tietenkin Alakulo ja Vetämättömyys, juomisen bestikset.

[Boheemi]

Mun lääkörillä on tosi ovela keino raitistaa minua. Maksaverikokeet joka toinen viikko. Ne motivoi tsemppaamaan aika hyvin.
En minäkään juomista ole lopettanut, enkä koskaan lopeta. Juon vain koko ajan harvemmin, ja harvemmin, mutta en lopeta.
Silloin kun juon, niin en avaa olutta kun on sellainen fiilis, vaan se on joka kerta tarkkaan ajoitettu operetti. Muuten se ei toimi.
Se lähtee jo ihan heräämisestä kuuden aikaan aamulla. Täytyy keventää aamupäivän syömiset siihen malliin, että puolenpäivän jälkeen maha on suht tyhjä. Juominen täytyy aloittaa viimeistään kello 13. Tämä on testattu vuosien aikana. Kello 14 on liian myöhä, menee känni pieleen, eli toisin sanoen nukkumatti tulee kesken humalan hyvän vaiheen.

Kun juomisen aloittaa kello 13, niin noin kello 19 humalatila alkaa olla kohdallaan ja viba jees. Se vaatii aika tarkkaan viiden tunnin kiihdytyksen, jonka aikana ei kannata esimerkiksi ruokailla, koska imeytyminen häiriintyy. Sitten sitä hyvän kännin aikaa on nautittavissa 2-3 tuntia, koska kello 22 maissa nukahdan aina anyway, kännissä tai ei. Yleensä kuuntelen hyvän kännin ajan musaa kuulokkeilla, 2-3 tuntia. Sitten nukahdan. Tällainen kuvio se on ollut jo luoja ties kuinka kauan.

Käyttötavassani voi analyyttinen sielu havaita tiettyjä kaikuja vuosikymmen sitten loppuneesta oppareiden käytöstä. Siinä on vähän samaa. Pyritään maksimoimaan euforia, promillien viipyminen veressä. Sellainen alkoholin käyttötyyli, että otetaan olut fiiliksen mukaan välittämättä kellonajasta, ruokailusta jne ja sitten ehkä viisi olutta lisää, on minulle täysin vieras. Siitä puuttuu tarkka suunnitelmallisuus ja insinöörimäinen toteutus Käyttötavastani puuttuu siis käytännössä kokonaan tunne. Tiedän jo viikon etukäteen, millä kellonlyömällä minä päivänä juon. Sitten toteutan sen. Se on aina juhlahetki. Esimerkiksi nyt mietin, mikä olisi sopiva päivä ottaa ensi viikolla, vai olisiko ottamatta.