Mun lääkörillä on tosi ovela keino raitistaa minua. Maksaverikokeet joka toinen viikko. Ne motivoi tsemppaamaan aika hyvin.
En minäkään juomista ole lopettanut, enkä koskaan lopeta. Juon vain koko ajan harvemmin, ja harvemmin, mutta en lopeta.
Silloin kun juon, niin en avaa olutta kun on sellainen fiilis, vaan se on joka kerta tarkkaan ajoitettu operetti. Muuten se ei toimi.
Se lähtee jo ihan heräämisestä kuuden aikaan aamulla. Täytyy keventää aamupäivän syömiset siihen malliin, että puolenpäivän jälkeen maha on suht tyhjä. Juominen täytyy aloittaa viimeistään kello 13. Tämä on testattu vuosien aikana. Kello 14 on liian myöhä, menee känni pieleen, eli toisin sanoen nukkumatti tulee kesken humalan hyvän vaiheen.
Kun juomisen aloittaa kello 13, niin noin kello 19 humalatila alkaa olla kohdallaan ja viba jees. Se vaatii aika tarkkaan viiden tunnin kiihdytyksen, jonka aikana ei kannata esimerkiksi ruokailla, koska imeytyminen häiriintyy. Sitten sitä hyvän kännin aikaa on nautittavissa 2-3 tuntia, koska kello 22 maissa nukahdan aina anyway, kännissä tai ei. Yleensä kuuntelen hyvän kännin ajan musaa kuulokkeilla, 2-3 tuntia. Sitten nukahdan. Tällainen kuvio se on ollut jo luoja ties kuinka kauan.
Käyttötavassani voi analyyttinen sielu havaita tiettyjä kaikuja vuosikymmen sitten loppuneesta oppareiden käytöstä. Siinä on vähän samaa. Pyritään maksimoimaan euforia, promillien viipyminen veressä. Sellainen alkoholin käyttötyyli, että otetaan olut fiiliksen mukaan välittämättä kellonajasta, ruokailusta jne ja sitten ehkä viisi olutta lisää, on minulle täysin vieras. Siitä puuttuu tarkka suunnitelmallisuus ja insinöörimäinen toteutus

Käyttötavastani puuttuu siis käytännössä kokonaan tunne. Tiedän jo viikon etukäteen, millä kellonlyömällä minä päivänä juon. Sitten toteutan sen. Se on aina juhlahetki. Esimerkiksi nyt mietin, mikä olisi sopiva päivä ottaa ensi viikolla, vai olisiko ottamatta.