Olet täällä

Jokohan nyt riittäisi

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Millamaaria » 22.8.2019 09:27:51

Moikka
Joskus aikanaan pari viestiä kirjoittelin ja sitten plinkki taas jäi. Ryyppääminen valitettavasti ei. Vaihtelevalla menestyksellä on edetty, mutta nyt alkaa sisäisissä maailmoissa tulla tunne, että alkaisi riittää. Niin, niin helppoahan se olisi vaan todeta, että enää ei juoda, vaan täällä te tiedätte, että eipä se sitten aina olekkaan niin helppoa. Mäolen juonut humalahakuisesti pitkään. Nyt sitten viimesen muutaman vuoden aikana tilanne edennyt siihen pisteeseen, että juodut määrät ja kerrat on lisääntyneet ja määrät on välillä aika huimia, kauppaan pitää lähteä jos kesen loppuu, eli jos oon päättänyt juoda pari niin harvemmimpa se päätös on sitten enää pitänyt. Pisin yhtäjaksoinen juomaton aika viime kuukausina on ollut n viikko. Oon tässä tätä kelaillut jo pitkään, että VMP tämä elämä välillä on tän läträämisen kanssa. Nyt sitten herännyt siihen, että olot olleet suht ahdistuneet, ja tässä yks päivä tuli se joku oma pohja vastaan. Olin taas päättänyt juoda sen pari, ja kas kun päädyin vetämään kaksin käsin. Sillä seurauksella, että aamulla totesin, että ei, tänään ei kyllä pysty duunia tekemään, makasin koko päivän himassa synkistellen ja miettien, että miten hitossa minä annoin itseni päätyä tähän. Ja itelle työ on kuitenkin ollut se, joka on aina tehty. Nyt on toinen nollapäivä, tänään työt onneksi niin myöhälle, ettei kauppaan edes siitä alko ostoksille kerkeä. Mun heikkous on juuri se, että jokusen juomattoman päivän jälkeen tulee se olo, että no miksei pari. Nyt vaan alkanut tajuta, että niin, ei kannattaisi kun se ei oo nyt sitten siihen pariin jäänyt. Maksakin varmaan huutaa hoosiannaa, mieli huutanut hoosiannan lisäksi tuskaa jo hetken aikaa. Nyt oon yrittänyt saada itselleni jotakin mielekästä tekemistä vapaille ja kotiin. Olen nelikymppinen sinkku nainen, asun yksin, juominen ollut yksinäisyyden ja jonkun pahan olon hoitoa, huonolla menestyksellä niinkuin alkohoidolla yleensäkin käy, nehän vaan yksinäisyys ja huono olo lisääntyy. No, nyt sitten ollaan ehkä oikeasti siinä pisteessä, että haen ehkä oikeasti muutosta elämääni. Joten josko vähän aktiivisempi täälläkin olisi.
Millamaaria
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 2.11.2018 13:06:24

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Reiska » 22.8.2019 17:34:49

Älä anna periksi ! Tiedän että Morkkis ja vitutus aamusta kun herää on aika paha (kokemusta enemmän kuin tarpeeksi) itsekkin juon lähinnä tylsyyteen koska se nyt vaan on mukavempaa olla päissään kun hommat on tehty vaan aina se seuraava aamu on aina sitä samaa pahaaoloa ja morkkista. Ootko koskaan käyny päihdeklinikalla ? Itse käyn kerran parissa viikossa ja saa sitte vähä lääkettä niihin ahdistuksiin mitä juomisesta tulee. Viime kerralla määräsivät naltrexonea ja nyt alan sitä koittamaa syyä. Pitäis kuulemma viedä mielihalun pois viinasta eli kokeillaan ! Eipä voi häviääkään mitään. Itellä on nyt myös toinen päivä juomattomuutta mut sen tietää et huomenna niinkuin aina tulee ne viinanhimot niin koitan myös kehitellä itselleni jotain järkevää tekemistä. Pidetään lippu korkealla!
Kyllä se siitä.
Reiska
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 24
Liittynyt: 22.6.2019 14:43:19

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Millamaaria » 23.8.2019 09:25:41

Kiitos Kannustuksesta. Päihdeklinikalla en ole käynyt, tästä ongelmasta en oikeastaan ole koskaan missään puhunut, eikä se ole näkynyt ulospäin kuin aivan yksittäisinä ylilyönteinä jossain pippaloissa aikanaan, ja silloin homma pysyi vielä muutoin lapasessa eikä ollut jokaviikkosta tissuttelua. koska naukkailuni oon harrastanut yksin kotona, niin siksi varmasti se on päässyt tähän kehittymään, baareissa ei juuri tule käytyä enää eikä ryypiskeleviä kavereitakaan ole, tai sit he on kätkeneet sen yhtä hyvin kuin minä.
Eilinen meni helposti nollana. Tänään se haaste taas alkaa viikonloppua vasten. Suunnitelmia tekemiselle on, ei niin kauheen mukavia ja mahtavia mutta pitäisi saada tehtyä kuitenkin, toki jotain kivojakin juttuja koittanut suunnitella. Se vaan on, ettäkun niitä toteuttaa yksin, niin ennenkin on käynyt yhdessä hujauksessa itsesäälimisen alkaminen, kuinka yksin on jne, ja seuraavaksi aitä turtuneena alkoissaan tuijottaa jotain sarjaa suoratoistopalvelusta ja on ihan yhtä yksin tuhoamassa terveyttään kuin olisi ollut selvänä tekemässä ihan mitä tahansa muuta. Tavoitteena on ainakin yrittää viettää selvempi viikonloppu, toivottavasti löydän siihen voiman.
Millamaaria
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 2.11.2018 13:06:24

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 23.8.2019 10:12:18

Millamaaria hei! toivotan sulle parasta mahdollista viikonloppua. mitäpä jos teet vain yhden velvoitteen niistä vähemmän kivoista vaihtoehdoista ja keskittyisit enemmän niihin kivoihin tekemisiin. valmistaudu viikonlopunviettoon etukäteen. osta niitä herkkujakin tai hemmottele itseäsi jollain sellaisella tavalla mistä pidät. ja usemmathan meistä toljottelevat niitä suoratoistopalvejulen sarjoja ja leffoja. drinkiksi vissyä! pimenevään iltaan kynttilä palamaan.
ja jos alkoon menisi vaikkapa pari kymppiä, niin jätä alkot hankkimatta ja mene ja osta sillä rahalla jotain erityistä.
muistan kun tein kerran näin ja ostin itselleni aika kalliin huulipunan. hylsykin oli niin kaunis että se ilahdutti kylppärin peilikaapissa aina.
heppoisia ideoita mulla mutta tärkeintä on se että muistat ettet ole ongelmasi kanssa yksin! kuvittele, kuinka monessa kodissa ne suoratoistot pyörii, kuinka monessa paikassa ja tilanteessa a-ongelmainen miettii juonko vai en.
lämpöiset terveiset täältä!
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Millamaaria » 23.8.2019 22:48:42

jep jep.. Olipahan keskustelu mitä itseni kanssa töissä kävin. ...no jos nyt pari, jos nyt ei kuinkaan, kissanhännän vetoa jokusen tovi. voitolla ison osan ajasta, vaan sitä sisäistä keskustelua yhtä kaikki. Ja tänään sen hännänvedon hävisin. Ehkä näin känäspäissään sitten haluan ultimoida sen häpeäni, kertomalla tänne jos se auttaisi muutokseen jatkossa. Eli juotu on, valkkari pullo, ja kaksi isoa lonkeroa ( ja ne lonkerot oli se lisähaku lähikaupasta) . En tiedä onko se mitä nyt tällä toivon, piiskausta, armoa, mitäänsanomuutta vai mitä. Huominen on edessä,, yhtään tämän päivän suunniteltua askaretta ei ole tehty, ehkä sitten huomenna. Tai naapureiden kiusaksi tänään imurointi. Oikeasti. Oon lukenu monta menestystarinaa täällä, miten mä saavutan sen jonkun kohtuuden tai nollan itse? Oon niin yksin, ja erinnäisistä syistä ei anna sielu myöten ongelmaa myöntää. Tämä ajatus saa mut miettimään että joo, elämä jatkuu kuin jatkuu, ja joku kaunis pv mä olen vainaa täällä kämpässä, avauksessa todetaan asiat kuin todetaan ja kaikki siskon kummin sun muut kaimat päivittelee, että miten se nyt noin... Ja joo, kyllähän mä tiedän, että kun syvemmälle vielä mennään, niin vaikeaa on nousta, nyt vielä voisi. Ja silti oon tässä. Se ainut hyvä, edes rehellinen, kommentti on tässä. Ja voi luojani mun kuinka monta meistä oon menneessä työssäni koittanut tsempata, ja nähnyt tämän oman kaavan. Ja nyt, olen tässä itse.
Millamaaria
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 2.11.2018 13:06:24

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Millamaaria » 24.8.2019 00:11:47

Sen verran edellisen kommentin jälkeen laittoi hatuttamaan itseni. Että siivosin, vaihdoin petivaatteet jne. Eli jotain sain aikaan, jos en tänne olisi kirjoittanut, niin en ehkä sitä olisi tehnyt. Ehkä koitan todistaa itselleni, että on minusta vielä. Ja onhan minusta, paljon ja kakkeen, kunhan tän känäämisen saisin edes loivempaan laantumaan...
Millamaaria
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 2.11.2018 13:06:24

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 24.8.2019 05:38:09

sama! joskus tai oikeastaan aika usein mullekin on käynyt noin että kun tänne kirjoittaa, niin sen jälkeen saa tehtyä jotain pientä tai miksei samalla suurtakin tarpeellista, joka muutoin olisi jäänyt tekemättä. joku taika tässä on.
no nyt sulla meni persiilleen kun hait sittenkin viinipullon plus ne lonkerot päälle, mutta hännänvetoja tulee vielä rutkasti eteen ja myös sellaisia missä voittajapuoli olet sinä. se vaatii harjoittelua ja kertaamista. treenit siis jatkukoot ja periksi ei pidä antaa!
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja vilmasto » 24.8.2019 09:30:46

Mutta se että tulit takaisin kirjoittelemaan tänne plinkkiin niin sehän on hyvä juttu. Haluat sen muutoksen etkä vain mieti itseksesi sitä.
Yhtä isoa pään sisäistä monologiahan tämä homma välillä on. Plinkissä sentään joku lukee ja vastaa.

Mulla on usein toiminut niissä hännänveto-tilanteissa kun ajattelen seuraavaa aamua. Vertaan krapulaista ja krapulatonta aamua mielessäni. Ja usein olen sopinut jotain autoilua vaativaa hommaa heti aamulle niin ei ole illalla sitten voinut juoda.
Menestystarinoitahan täällä riittää ja niistä minä olen saanut voimaa. Mutta kun kuitenkin se työ on tehtävä yksin. Mutta täällä porukassa saa sitä vertaistukea <3

Tsemppiä sinulle.
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1525
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Millamaaria » 24.8.2019 10:45:13

Kiitos. <3
Hengissä olen, ja tänään on päivä uus. Osan suunnittelemistani tylsistä tehtävistä asioista saanut tehtyä, kohta mukavampaa juttua väliin ja iltapäivällä ja illalla jatketaan taas epämielyttävämpien juttujen kanssa. Tulevien päivien ehdoton piristys on se, että kaverin lemmikki tulee mulle hoitoon, tuntuu hyvälle saada itseni lisäksi joku eläväinen olento näiden seinien sisälle.

Joo´o, monesti, ja viimeaikoina enemmän, oon miettinyt sitä monologia päässäni jota käyn näissä ottaakko vaiko eikö tilanteissa. Voi sitä ylpeyttä itsestä, kun välillä onnistunutkin toteamaan että ei, nyt en ota tai tänään en ota. Sitten vastaavasti miettinyt monta kertaa kauppaan tai alkoon mennessäni, että eihän mun oikeastaan olisi pakko, (enkä koe että ainakaan vielä se oma juomisvimma olisi sellaista pakonomaista, sellaiseksihan se muuttuu kyllä jos asioille en nyt yritä uutta suuntaa) mutta ostan sitten kuitenkin kun en jaksa muutakaan tekemistä kehittää tai ehkä halua/uskalla kohdata omaa yksinäisyyttä ja huoliani selvinpäin. Eihän ne asiat, huolet tai yksinäisyys mihinkään muutu vaikka juokin itsensä tötterölle, senkin tiedän. Jos jotakin positiivista, niin se, että nyt edes koitan jotakin tehdä asioille. Aloitin uuden harrastuksen, luottaen että aikaa myöten sieltä uusia ystäviä elämään tulee. Taannoin omat huolet ja ahdistus oli aika huipussaan, siinä pisteessä että piti avautua olostaan muutamille ketä ystävikseni lasken, ja kieltämättä vähän yllättikin miten lämmintä tsemppausta sain niissä synkistelyn hetkissä. Onneksi ahdistusoireilu nyt taas laantunut, ja luulen, että se ahdistus mitä tästä omasta alkonkäytöstä olen kokenut, tai oikeastaan siitä, että olen elänyt yksin tälläistä salatissuttelijan/perskännien ottajan elämää, se ehkä ainakin puoliintui nyt kun olen kirjoittanut ja kirjoitan tänne. Tulee ehkä se olo, että hei, nyt mä en oo yksin enää, se on nyt sylkäisty ulos sillä ajatuksella että nyt tätä lähden työstämään ja vaikkakin nimimerkin suojissa, ja siellä bittiavaruuden toisessa päässä, siellä on ihan oikea ihminen joka tätäkin lukee ja joka ymmärtää koska kamppailee tai on kamppaillut ihan niiden samojen asioiden kanssa.
Millamaaria
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 2.11.2018 13:06:24

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Tiikeri » 24.8.2019 18:29:19

Moi Millamaaria! Isot tsempit sulle vähentämis yritykseen. Mulla oma ketju lähes samalla otsikolla " nyt saisi jo riittää".
Itse en ole kovin edistynyt tässä asiassa. Mutta olen iloinen että määrät on hieman vähentyneet.
Minulle juominen on tapa. Kun tulen töistä, olunen tai nykyään 2 rentouttaa. Viikonloppuisin menee useampi mutta ei "perskännejä". Täytän elämäni tylsyyttä kai se on.
On vaan vähäsen rennompaa kun on pari ottanut. Olen kuitenkin havahtunut siihen että olen riippuvainen. Haluaisin pois näistä pinttyneistä tavoista. Yritän keksiä itselleni muuta kivaa mielihyvää tuottavaa vaihtelevalla menestyksellä.
Tänne kirjoittelu on auttanut vaikeiden hetkien yli. Tosin olen lähinnä kirjoitellut 0-päivinäni. ( ilmeisesti osa syy on ollu joku korviketekeminen niinä hetkinä)
Päivittäin käyn ketjuja täällä lukemassa. Varsinkin Sylvian kirjoituksia seuraan. Isot halit hänellekkin!
Koetetaan vertaistuen voimin pyristellä tuota viinapirua vastaan.
Toivossa on hyvä elää.
Tiikeri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 105
Liittynyt: 16.3.2019 18:16:30

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Millamaaria » 2.9.2019 23:14:22

Ai Tiikeri. I feel you, siihen pohjamutaan asti varmaan, jos ei parempaan elämään me herätä. Mulla meni useampi päivä hyvin, ja en tiedä valehtelenko itselleni, vai näinkö jopa itsestäni jotakin mitä voisin olla jos selvin päin elämääni viettäisin pidempään.. Viikko taaksepäin, viikonloppu meni alkollisena. Vaan sitten tuli alkottomia päiviä useampi kuin aikoihin. Ja se tuntui hyvälle, kunnes se taas koitti, päihtymys. Ne parit, ja sitten useammat. Mikä se on mikä saa mut ottamaan? Sitä mietin, kun pakkomiellettä en tähän vielä koe.. Vai, koenko kuitenkin, mutta se ei vielä jokapäiväisenä mua piinaa. Rukoilen Jeesusta tekemään ihmeen ja vapauttamaan mut tästä perseestä. En ees vissiin usko että niin voisi olla, taivas rakensi mut käymään asioita läpi rankemman kautta, kiitos perhetaustan, oi jos joku helppo portti olisi, olisin ottanut, ja edelleen ottaisin sen.. Mun taustassa on ottamisesta selvinneitä, ja siihen kuolleita. Nyt jo niin tai näin, kaikki edesmenneitä. Nyt on edessä haaste, josta en tiedä selviänkö, olenko mä se selvinnyt, vai tähän helvetinliemeen vajonnut.. kuulunko mihin joukkoon?
Omasta kokemuksesta tiedän, että on haasteelleista tsempata ihmistä joka käy syviä vesiä. Olen ollut auttamassa ihmisiä eteenpäin näistäkin asioista, joskus luoja suokoon anteeksi, ajatellut, että toivotonta. Silti, sitä kai täältä haen, ja toivon, että joskus joku lukee nämä ja saa siitä siitä kimmokkeen kertoa, ettei tähän tarvitse hukkua, että voin olla juomatta, että voin olla selvin päin onnellinen, rakastettu, vapaa, menestyä urallani ja vaikka paljon muuta. Vaan niin, kukaan ei toistemme tarinaa tiedä, eikä voi luvata onneakaan. Onni löytyy kun osaa elää itsensä, sisäisen itsensä kanssa, ja juuri nyt, ah, niin toivon, että Jumala, korkeampi voima, antaisi mulle voiman kaapata se sisäinen rikkinäinen minä syleilyyn ja lohtuun. Ja mun ei enää tarvisi koskaan juoda tunteakseni oloani helpottuneemmaksi, itsevarmemmaksi tai mitään muutakaan. Tässä mennään, tänne kirjoitellaan. Olen itse saanut toivoa täältä,Luoja yksin tietää, voinko itse tarjota sitä samaa toivoa muille. Just nyt voin sen verran, että nollapäiviä tuli taannoin enkat itsellä. Ja kunnioituksella suhtaudun sinuun kuka koet, että se yksikin on haaste, ja haluan sulle kertoa, että siitä haasteesta voi selvitä! Mä voitin oman haasteen ja voin paremmin, vaikka mahalaskua onkin otettu ja haasteet jälleen edessä. Mutta, sinnittelen. Eli, sinnitellään kimpassa. Mä oon täällä, ja mun ketjuun on jokainen tervetullut sinnittelemään.
Millamaaria
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 2.11.2018 13:06:24

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Tiikeri » 3.9.2019 09:59:15

Moi. Itsekkin olen "mustimpina" ahdistuksen hetkillä toivonut että saisin voimia tuolta Korkeammalta taholta tähän taisteluuni riippuvuutta vastaan.
Ehkä se vähän helpottaa ja selkiyttää tahdossa pysymistä.
Mulla on yksi vinkki kivaan tekemiseen. Osta joku kaunis lanka ja ala neulomaan ihanat villasukat. Se on tutkitusti rentouttavaa ja mielihyvää tuottavaa :D Jatketaan 0-päivien keräilyä.
Toivossa on hyvä elää.
Tiikeri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 105
Liittynyt: 16.3.2019 18:16:30

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja venkku » 3.9.2019 16:42:55

Moi Millamaaria ja kiva kun kirjottelet tänne. :) Tosi samaistuttavaa tekstiä sulla. Ite oon tässä jo alkuvuodesta kirjotellu ja koittanu vähentää juomista. Kyllä tää tästä pikkuhiljaa vaikka takapakkeihin saat varautua vielä pitkän aikaa! Nuo kissanhännän vedot on kans niin tuttua. Täällä oli joskus sellainen säästöpossu-ketju, missä ihmiset sopi että laittavat omaan säästöpossuunsa ne rahat joita ei käyttänyt juomiseen. Eli aina kun oli voittanut hännänvedon. Tuosta voisi tehdä myös semmosen idean, että laittaa vaikka lasikuulia purkkiin ja purkki keskelle pöytää että näkee itse konkreettisesti montako kuulaa on kerännyt. Sen oon ainakin oppinut tässä vähentelyssä, että konkreettiset tavat, vaikka nyt tää plinkkiin kirjottelu auttaa huomattavasti enemmän,kuin jos vaan miettisi mielessään asioita. Tsemppiä sulle! :)
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 245
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Sipe » 3.9.2019 17:46:58

Tsempit Millamaaria multakin! Samoissa asioissa taistelen, vuosikausia ollut juomista. Nyt saanut muutamia päiviä täysin holittomia peräkkäin, mutta jatkuvaa taistelua itseni kanssa. Ja tämä on oikeasti vasta alussa, takapakkeja tulee taatusti vieläkin vaikka yritän.
Päivä kerrallaan
Sipe
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 16.3.2019 11:04:41

Re: Jokohan nyt riittäisi

ViestiKirjoittaja Tiikeri » 5.9.2019 17:50:56

Moi Millamaaria! Miten on mennyt?
Kirjoitit että käyt itsesi kanssa monologia, no minäkin kävin tänään töissä ollessani pariin kertaan. Jopa wc pöntöllä melkein ääneen itselleni sanoin että ei, tänään ei millään tekosyyllä kauppaan paria kaljaa ostamaan( ja tietty jotai muutakin mitä ei välttämättä tarviis ku eihän pelkkiä kaljoja viitsi ostaa).
Ja nyt...illalla oon niin tyytyväinen itteeni. En käynyt. Pystyin saunomaan ja leivoin pizzankin ilman mulle niin tyypillistä tissuttelua. Viccy toimi ihan hyvin. Kolmas nollailta viikon sisään. Ei tosin perättäiset päivät mutta silti olen iloinen. Tätä kun ei oo tapahtunut aikoihin.
Voimia sinnekkin, ihmetyttää oikeestaan kun ei tunnu edes kovin vaikealta. Asiaa tosin kohdallani helpottaa se että kotona ei ole juotavaa. Kiusausta ei tarvitse voittaa. Nyt neulomaan jälleen.
Toivossa on hyvä elää.
Tiikeri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 105
Liittynyt: 16.3.2019 18:16:30

Seuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa