Miten menee. No, viime viikko meni tissutellen ja viikonlopusta ei ole kaunista kerrottavaa. Eilen mietiskelin taas, kun olo oli ponneton, ahdistunut, yksinäinen jne, että miksi mä teen näin itselleni. Selkeästi alkoholi lisää ahdistuneisuutta ja masentunutta mielialaa, eikä kukaan mua tule täältä pelastamaan, jollen itse pelasta itseäni. Hitto, te ootte täällä ainoat ketä edes tietää mun salaisesta elämästäni. Mieleen palaa jälleen ajat kun ei ollut näin, kärsin ahdistuneisuudesta nuorena, mutta vuosia aikuisuutta meni ihan hyvin. Sitten tuli eroa ja kaikennäköistä suhdesäätöä, lisääntyvää alkoa ja liikkumisen ym poisjääntiä, joskaan en kyllä ikinä mikään himoliikkuja ole edes ollut, suorittamista, selviytymistä ja pahan olon hukuttamista ykinäisyyden keskellä alkoon, ja tässä nyt muutama vuosi myöhemmin ollaan. Tässä ollaan ja ihmetellään kuinka tästä eteenpäin olisi syytä koittaa elämää saada muuttumaan.
Todella monena aamuna kun herään unesta, iskee sellanen ahdistunut olotila, yksinäinen ja kammoksuttava. Se helpottaa kyllä kun saa itsensä liikkeelle. Jos on reilummin edellisenä päivänä ottanut alkoa, niin olotilahan on normaalia karmeampi, niissä oloissa on raittiuslupaukset kunniassaan, vielä kun saisi ne pitämään. No, täysin nolla pv nro kaksi käynnissä tältä viikolta. Tsemppiä jokaiselle meistä.