Olet täällä

Vihdoinkin pystyn olemaan isä

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Vihdoinkin pystyn olemaan isä

ViestiKirjoittaja Avustaja67 » 26.11.2019 10:58:26

Raitistuin 4 vuotta sitten käytettyäni erilaisia päihteitä yli 30 vuotta. Olin jonkinlainen juoppo jo pikkupoikana, ja elinpiirin kasvun myötä tulivat myös muut aineet saataville. Ns. viihdekäytöstä muodostui melko pian elämäntapa johon kuului asunnottomuus, rikokset ja vankilakierre.

Minulla on 5 lasta, 4 heistä on jo aikuisia ja nuorin on 3-vuotias. Ymmärsin vuosien varrella, että loputtomiin en voi tuota elämäntapaa jatkaa. Olin kuitenkin niin syvällä päihdemaailmassa , etten osannut nähdä ulospääsyä tilanteesta. En, vaikka pohja löytyi ajoittain syvemmältä kuin olisin voinut kuvitellakkaan.

N. 8 vuotta sitten olin päässyt avovankilaan. Siellä sosiaalityöntekijällä oli aikaa ja kiinnostusta paneutua asioihini ja hän sai minut sellaiseen tukiasuntojonoon, jossa kukaan ei mene ohi tai jää jälkeen. Siinä jonossa olin 2 vuotta kun tuli minun vuoroni. Asunto oli hajasijoitettu ns. asunto ensin -periaatteen asunto. Päihteiden käyttööni asunnon saanti ei vaikuttanut vähentävästi , päinvastoin.

Pari vuotta asuttuani olin tilanteessa jossa en enää viihtynyt asunnossani. Olin totaalisen kyllästynyt kaikkeen.
Asuntooni liittyvä tukihenkilö alkoi ehdottelemaan minulle, että josko lähtisin päihdepalveluiden piiriin. En enään juurikaan jaksanut vastustella, ja kun hän vielä lupasi avustaa minulle hammashoidon nukutuksessa ja auttaa uuden asunnon hankinnassa , tartuin tilaisuuteen.
Oma halu raitistumiseen oli pikkuhiljaa mennyt päihteidenkäytön edelle. Pian tämän jälkeen sain tietää tulevani viidettä kertaa isäksi. Nyt jos koskaan oli minulla tilaisuus muuttaa elämäni suunta. Lopulta sain katkopaikan ja sen päälle vuoden yhtämittaisen laitoskuntoutuksen eri paikoissa. Lastensuojelu oli luonnollisesti mukana tukemassa koko kuntoutukseni ajan ja myös mahdollisti sen. Tästä olen sanomattoman kiitollinen.

Muutenkin ovat asiat alkaneet järjestyä. Ajokortin sain takaisin 17 vuoden jälkeen. Pääsin velkajärjestelyyn. C-hepatiitti poistui uudella tablettihoidolla vaivattomasti ilman sivuoireita ja puolenvuoden työkokeilu vaihtui taannoin oppisopimukseksi. En olisi koskaan voinut uskoa, että joskus vielä eläisin tällaista elämää, ja että miten hienoa ja nautittavaa se voisi olla. Olen yksinkertaisesti tyytyväinen ja onnellinen.
Aivan parasta on ollut saada seurata lapsen kasvavan ja kehittyvän omaksi persoonakseen. Onnen hetkiä on kun lapsi ottaa luottavaisena kädestä kiinni. Elämä tuskin voi tarjota mitään arvokkaampaa ?

Nimimerkki:
Avustaja67
Avustaja67
Vertainen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 20.11.2019 13:48:39

Re: Vihdoinkin pystyn olemaan isä

ViestiKirjoittaja Janette S. » 28.11.2019 09:15:00

Hei avustaja67,
Olipa kerrassaan vaikuttava tarina! On niin hienoa kuulla, että olet nyt selvinpäin, läsnä itsellesi ja lapsillesi ja mikä tärkeintä, hengissä. Olen tehnyt yli 10 vuotta töitä perheiden kanssa, joissa molemmat tai jompikumpi vanhemmista kamppailee päihderiippuvuuden kanssa, enkä varmaan koskaan lakkaa vaikuttumasta näistä elämäntarinoista, joissa lähtökohdat voivat olla yhtä hurjat kuin sinulla ja lopputuloksena on omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen. En ole pitkän urani aikana kohdannut vielä sellaista elämäntarinaa, jonka suuntaa ei olisi voinut lähteä muuttamaan, kun oma halu siihen on kohdillaan, itselle on riittävää tukea saatavilla ja mukana on vielä ehkäpä hiukan hyvää onnea, joka mahdollistaa oikeat olosuhteet muutokselle. Sinun tarinasi on juuri sellainen ja se antaa toivottavasti toivoa muillekin.

Selviytymistarinassasi minut tekee valtavan iloiseksi myös se, miten kuvaat suhdettasi lapseesi ja hänen merkitystään toipumisellesi: Aivan parasta on ollut saada seurata lapsen kasvavan ja kehittyvän omaksi persoonakseen. Onnen hetkiä on kun lapsi ottaa luottavaisena kädestä kiinni. Elämä tuskin voi tarjota mitään arvokkaampaa? Lapsellesi isän ihaileva katse, kiinnostus oppia tuntemaan juuri hänet ja hellä ote kädestä ovat jotain sellaista, jotka luovat hänen mielelleen perustaa, jossa hän voi tuntea itsensä tärkeäksi, rakastetuksi ja arvokkaaksi, juuri oikeanlaiseksi sellaisena kuin hän on. En kyllä keksi mitään arvokkaampaa lahjaa, jonka voisit lapsellesi antaa.

Ja hei myös kaikki muut tätä lukevat,

Kuntoutustyöstä kertyneen kokemukseni mukaan yksi vanhempien suurimmista motiiveista päihteiden käytön vähentämiseen onkin se, että lapselle haluaa antaa sellaista hyvää, jota päihtyneenä tai krapulaisena on vaikea antaa. Keskusteluissa kuntoutuksessa olevien vanhempien kanssa päihteidenkäytön syistä, nousevat puheisiin usein omassa lapsuudessa koetut haitalliset kokemukset omaan vointiin ja pärjäämiseen vaikuttavina tekijöinä. Vanhemman omat lapsuuden kokemukset ovat voineet haavoittaa minuutta ja vanhemmuutta tavoilla, joita voi olla vaikea tunnistaa ja joihin haetaan helpotuksesi päihtymystilaa. Tämä voi olla lapsuuden kodista opittu malli tai myöhemmin omaksuttu tapa, kun on huomannut päihteen tuovan jotain helpotusta niihin ehkä selittämättömiltäkin tuntuviin ahdistuksen tai pahanolon tunteisiin, joiden valtaan sitä välillä joutuu.
Ahdistuksen ja pahanolon tunteet antavat paljon pohdittavaa myös päihteidenkäytön ulkopuolelta. Nykypäivänä arki on haastavaa niin monella muullakin tavalla epävarmuuksineen ja kiireineen, ja jos oma oleminen tuntuu kuormittuneelta, niin vanhemman vastuut ja velvollisuudet eivät sitä ainakaan helpota. Siksi onkin kovin loogista, että siinä tilanteessa turvaudutaan siihen mistä kokee saavansa hyvää oloa tai helpotusta, edes hetkeksi.
Lapsen maailmassa vanhemman turvautuminen päihteisiin on kuitenkin usein hämmentävää, ja on omiaan herättämään turvattomuutta, kun vanhemman käytös ja oleminen muuttuvat. Lapsi myös elää usein tässä hetkessä eikä näe vanhemman käytöksen takana olevaa monien asioiden kudelmaa, joten hän lähtee pohtimaan syytä vanhemman käytökselle omasta käytöksestään ja löytää helpon syyllisen itsestään, ei rakkaasta vanhemmastaan.

Onneksi kaikkeen tähän voi kuitenkin lähteä hakemaan apua ja tukea, jos oma päihteiden käyttö mietityttää. Ensimmäisen askeleen olettekin jo ottaneet tullessanne lukemaan tätä kirjoitusta sekä vertaisten kokemuksia omasta polustaan ja pohdinnoistaan siitä. Hienoa! Kannustan kaikkia rohkeasti kysymään, jos jokin asia mietityttää tai kommentoimaan, jos jokin tekstissäni ihmetyttää. Toivon kaikille voimia sekä ilonaiheita omaan arkeen, jotta jaksaa näitäkin asioita pohtia ja samalla myös nauttia omasta ainutlaatuisesta elämästään.

Hyvää jatkoa kaikille,
Janette

ps. Kun puhun tekstissä päihteestä, niin kyseessä voi olla alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttö.
Janette S.
Lapsilähtöinen päihdetyö
 
Viestit: 1
Liittynyt: 14.11.2019 14:44:25

Re: Vihdoinkin pystyn olemaan isä

ViestiKirjoittaja Maria H » 28.11.2019 15:39:10

Hei Avustaja69 ja muut lukijat!
Miten sinä neuvoisit niitä vanhempia jotka pelkäävät hakea apua ja tukea juomiseensa lastensuojelun pelossa?
Maria H
Lapsilähtöinen päihdetyö
 
Viestit: 5
Liittynyt: 21.11.2019 13:59:18

Re: Vihdoinkin pystyn olemaan isä

ViestiKirjoittaja Avustaja67 » 29.11.2019 18:56:33

Maria H kirjoitti:Hei Avustaja69 ja muut lukijat!
Miten sinä neuvoisit niitä vanhempia jotka pelkäävät hakea apua ja tukea juomiseensa lastensuojelun pelossa?


Minulle lastensuojelu on ollut ennenkaikkea tuki, turva ja selkänoja. Kun avunpyynti tulee vanhemmalta itseltään, on se heti viesti joka herättää luottamuksen. Rehellisyys ja avoimuus ovat avainsanoja hyvän suhteen luomisessa elämässä ihan kaikessa kanssakäymisessä, myös lastensuojelussa. Lastensuojelun asiakkuus EI tarkoita huostaanottoa. Erään lastensuojelun sosiaalityöntekijän sanoin : " me mennään vaikka tuhannelle mutkalle ja aidan seipääksi , jos sillä pystyy estämään huostaanoton". Apua saa ja sitä kannattaa pyytää. Lastensuojelu on ennenkaikkea mahdollisuus , ei uhka.
Avustaja67
Vertainen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 20.11.2019 13:48:39

Re: Vihdoinkin pystyn olemaan isä

ViestiKirjoittaja Avustaja67 » 6.5.2020 08:23:16

Hei
Kirjoitin tarinaani suunnilleen puoli vuotta sitten. Nyt voisin kertoa teemaviikkojen puitteissa vähän kuulumisia tältä kuluneelta koronakeväältä. Tulin sairastaneeksi suhteellisen lievänä mokomankin viruksen. Pahimmat oireet talttuivat osaltani muutamalla buranalla ja panadolilla. Minulle tuli taudin myötä kotieristys ja muille perheen jäsenille kotikaranteeni. Valmiiksi oli jo yleiset rajoitukset voimassa. Medioista on saanut lukea ikäviä uutisia lasten ahdingosta ja lisääntyneestä päihteiden käytöstä perheissä. Oma raittiuteni on onneksi kantanut, ettei sen puolesta mitään hätää ole ollut , mutta jouduin kyllä kiinnittämään huomiota omaan jaksamiseeni neljän seinän sisällä . Samojen , vaikkakin rakkaiden, kasvojen katsominen päivästä toiseen voi käydä raskaaksi ja ilmapiiri kotona kiristyy. Tuossa kohdassa tarttuminen pulloon tai muihin päihteisiin on uutisoinnin perusteella ollut ikävän yleistä ja seuraukset valitettavia . Tilanne voi jatkua samankaltaisena vielä ties miten pitkään joten haluaisin kannustaa pyytämään apua matalalla kynnyksellä jos tuntuu että jokin kotona lähtee menemään ikävään suuntaan. Pullon sijaan tarttuminen ovenkahvaan on hyvä, parempi ja paras ratkaisu . Isä/äiti-lapsi laatuaikaa voi lähteä viettämään metsiin ja puistoihin, ottaa eväät mukaan että voi olla vähän pidempään ja kotiin jäänyt vanhempi saa hetken olla omissa oloissaan. Ollaan ystävällisiä toisillemme.
Avustaja67
Vertainen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 20.11.2019 13:48:39

Re: Vihdoinkin pystyn olemaan isä

ViestiKirjoittaja EijaT » 6.5.2020 12:09:33

Hei Avustaja67!

Hienoa, että olet rohkeasti jakanut tarinaasi isänä olosta tänne! Kiitos siitä!
Onko nykyäänkin niin, että usein isän näkökulma jää kuulumatta?
Toit hyvin esille myös korona ajan haasteet varmaan kaikilla ja eilaiset selviytymiskeinot haastavan ajan keskellä.
Ollaan todella ystävällisiä ja toisiamme tukevia! :)

Apua ja tukea on saatavilla !

Yst, terv, Eija päihdelähtöisen vauvatyöntekijä
EijaT
Lapsilähtöinen päihdetyö
 
Viestit: 3
Liittynyt: 24.4.2020 13:02:47

Re: Vihdoinkin pystyn olemaan isä

ViestiKirjoittaja Ananaskuu » 6.5.2020 19:22:27

Kiitos inspiroivasta tarinasta Avustaja67! Näin yksinhuoltajaäidin näkökulmasta on ihana lukea myös isien selviytymistarinoita!

Mulle lastensuojelu oli kamala peikko, pelkäsin tosi paljon, että mun lapsi vaan viedään multa. Pelkäsin myös neuvolassa myöntää päihdeongelmaani, mutta loppupeleissä myöntäminen ja lastensuojelu oli mun pelastus. Ilman lastensuojelua en olisi saanut tarvitsemaani tukea ja kontrollia (jälkimmäinen oli mulle itselleni extrasyy olla selvinpäin, vähän niinkuin back up plan jos mielihalut iskee). Mun huonot lasukokemukset liittyi että lapset on otettu huostaan kaltoinkohtelun takia. Mulla ei oo ikinä ollut aikomustakaan kohdella lastani kaltoin, joten asiakkuus oli helppo ja kivuton kaikille.
Ananaskuu
Vertainen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 23.4.2020 12:31:19
Ollut raittiina


Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa