Olet täällä

Onnistunutta vähentämistä vai itsepetosta?

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Onnistunutta vähentämistä vai itsepetosta?

ViestiKirjoittaja mories » 7.4.2021 15:42:57

Moi!

Olen keski-ikää lähestyvä mies, ekaa kertaa tuntuu hyvältä ajatukselta ylittää iso kynnys ja kirjoittaa tällaiseen paikkaan. Juomiseni on mietityttänyt jo kauan, ja olen pitänyt siitä lähes täydellistä kirjanpitoa jo 6 vuotta! Olen tämän aikaa syynännyt kirjanpitoani ja sovelluksen antamia tilastoja jopa pakkomielteisesti, ja ohessa asettanut tavoitteita ja tehnyt ennätyksiä. Pidän itseäni omituisena semialkoholistina. Myös SADD-testi antoi ilmoituksen "kohtalainen riippuvuus". Ehkä täälläkin asia saattaa pahemmassa tilanteessa oleville näyttäytyä siten, että "mitä valitat, hommahan pysyy hallussa", mutta kommentit ja erityisesti mahdolliset ajatusharhojen osoitukset kiinnostaisivat silti.

Plussia ja miinuksia tilanteestani vuoropareina, koska koen sen juuri vastaavalla tavalla kaksijakoisesti:

- Suhtaudun alkoholiin mielialan parannusnuppina, joka toimii ärsyttävän hyvin lähes missä tahansa tilanteessa. Erityisen tavoiteltava on mieliala noin 3-5 annoksen välillä, ja merkittävin osa riippuvuudestani pohjaa systemaattisesti tämän ohikiitävän parituntisen metsästykseen.
+ Tuon parhaaksi kokemani tilan saavutettuani osaan nykyisin jo vaistomaisestikin hidastaa tahtia. Jopa isommin ryypätessä hitaahko juomistahti pysyy varsin hyvin. En myöskään juuri koskaan koske kirkkaisiin edes tarjottaessa, eikä tee mielikään.

+ Annosmääräni ovat muutaman kerran vuodessa toistuvina maksimi-iltoinakin korkeintaan 14-16 tienoilla, vaikka juominen jatkuisi aamusta yöhön. 10-12 toistuu yleensä noin kerran kuussa, kesäisin selvästi useammin. Jollekin nämä määrät ovat valtavia, itse koen ne suomalaisessa ryyppäyskulttuurissa jopa aika maltillisiksi, merkittävistä terveyshaitoistaan huolimatta.
- 3-7:n annoksen tissuttelua, enemmän skaalan yläpäässä ja usein myös kotona itsekseen, on sitten senkin edestä. Aiemmin sitä tapahtui paljon myös arkisin, nykyään lähinnä viikonloppuisin. Tuntuu, että viikonlopun "juhlallisuus" on lähes yksinomaan sidottu alkoholiin, ja alkoholittomuus taas on "arkista".

+ Nykyään minulle on normaalia olla ainakin maanantaista torstaihin kokonaan ilman alkoholia, enkä rehellisesti sitä silloin edes kaipaa.
- Monet aktiviteetit, kuten ystävien tapaaminen, tuntuvat lähes mahdottomalta ilman alkoholia, arkena tai ei. Tuolloinkin mainittu 3-5 annosta on tavoitetilani, toki viikonloppuillat usein venyvät tuonne 10-12 annoksen tienoille.

+ En kärsi krapulasta töissä tai missaa velvollisuuksia, koska vaikka arkena joisinkin, niin hyvin harvoin yli 5 annosta
- On vaikeaa olla kokonainen viikonloppu, tai edes toinen sen illoista kokonaan ilman alkoholia. Onhan näitä ollut, mutta käytännössä se vaatii sen, etten voi tehdä juuri mitään enkä nähdä ketään puolisoni tai vanhempieni lisäksi. Toisekseen kaikki tuntuu ärsyttävän neutraalilta tai puutteelliseltakin, kun aina olisi teoreettinen mahdollisuus myös tissutella ja nauttia illasta enemmän. Tipattoman kaltainen kokonainen kuukausi ilman tuntuu täysin mahdottomalta. Lukemattomia kertoja olen sellaisia suunnitellut, ja tuskin olen ekastakaan viikonlopusta selvinnyt, kun esim joku kutsuu kylään.

- Tasoittavat viikonloppuaamuisin ovat täysi automaatio jos on mennyt edellisenä iltana vähänkin enemmän, joskus jopa vain 6-7 annosta. Koen sen ärsyttävällä tavalla "järkeväksi", täysin samalla tavalla kuin buranan ottamisen päänsärkyyn. Koen tasurit niin yksiselitteisen nautinnollisina, että on todella vaikea edes sisäistää niitä sellaisena ongelmana, mitä ne oikeasti ovat.
+ Tasoittavatkaan eivät juuri koskaan lähde käsistä, varsinkaan jos seuraavana päivänä on töitä tai velvollisuuksia. Tavallisin tahti lieneekin päivän mittaan vanha tuttu 3-5 annosta, mutta poikkeuksellisesti kaukana erillään toisistaan vain heikompaa oloa poistamassa sitä mukaa, kun se yrittää hiipiä takaisin. Ilokseni myös sunnuntaipäivät kokonaan ilman alkoholia ovat lisääntyneet.

+ Olen vähentänyt melko hitaasti mutta varmasti koko kirjanpitoni aikaisen 6:n vuoden ajan. Lähtötasoni oli yleisen arkitissuttelun takia vuosikeskiarvona lähes 35 annosta/vk, hiljattain pääsin ekaa kertaa edellisen vuoden keskiarvona edes riskirajoille 24 annosta/vk. Yksittäiset kuukaudet saattavat olla parhaimmillaan "vain" 12-14 annosta/vk, kesäkuukaudet taas ovat valtavasti korkeammalla keskiarvoa nostamassa.
- Korona on ilmiselvä vaikute riskirajojen tienoille pääsyyn, mutta pidän ihmeenä, jos käyttö ei palaa korkeammalle heti kun on taas enemmän mahdollisuuksia ja ihmisten näkemistä tarjolla.

En itse koe suoria haittoja alkoholinkäytössäni, vaan lähinnä mukavan olon kaltaisia hyötyjä, joten on mahdotonta motivoitua vähentämään muuten kuin järjellä ajatellen välillisistä raha-, terveys- tai riippuvuussyistä. Krapulat eivät ole erityisen pahoja varsinkaan tasurien kanssa, en telo itseäni, en käyttäydy huonosti tai holtittomasti saati aggressiivisesti, olen ihan ok fyysisessä kunnossa jne. Olen yhtä aikaa riippuvuuden kiusaama ja kuitenkin niin poikkeukselliseen, matemaattispohjaiseen kontrolliin kykenevä. Minun on helppo kuvitella, että jonkun ongelmakäyttäjän mielestä toimintani voi kuulostaa ihanteelliselta tai jopa tavoittelemisen arvoiselta, mutta faktat kertovat tämänkin käytön olevan terveydelle hyvin haitallista. En haluaisi alkoholin ohjailevan viikonloppujani, lomiani, ihmissuhteitani ja lopulta tosi isoa osaa elämästäni tällä tavalla.

Moni tuttavistani ei edes ota vakavasti, kun näistä kokemuksistani rehellisesti puhun, koska niissä on toisissa nähtävään sekoiluun verrattuna huomattavan skarppi pohjavire. Alkoholismi käsitetään yleisesti niin eri tavalla kuin tällaisena pakonomaisena laskelmointina, joka päinvastoin näyttää siltä, että homma on hallussa "kun ylipäätään mietit ja lasket tollasia". Puolisoni sen sijaan on vähentänyt omaa käyttöään merkittävästi, ja kokee tilanteeni huolestuttavana, vaikka tietysti voin aina tilastofaktana sanoa sen olevan selvästi parempi kuin 5 vuotta sitten. Ystävällisetkin kommentit aiheesta tuntuvat pahalta, ja hänen ollessa poissa kotoa on vapautuneempi olo tissutella, vaikken mitään häneltä salailekaan ja olen tilastojanikin esitellyt monesti avoimesti.

Tärkein kysymys onkin, miten ihmeessä tähän kaksijakoisuuteen pitäisi suhtautua? Vai onko tilanne edes niin kaksijakoinen, kuin millaisena sen esitän ja ajattelen?
mories
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 7.4.2021 15:10:50

Re: Onnistunutta vähentämistä vai itsepetosta?

ViestiKirjoittaja Varjomestari » 7.4.2021 20:44:56

Terve Mories!

Alkoholista ja alkoholismista lienee monta mielipidettä riippuen paljon keneltä kysytään.

Itse en koe annosmäärien olevan ratkaiseva tekijä, vaan oman käyttäytymisen suhteessa alkoholiin. Ajatteleeko alkoholia ja sen nauttimista usein. Miettiikö koska pääsisi seuraavan kerran juomaan. Juoko heti, kun siihen vaikkapa velvollisuudettoman päivän myötä tulee mahdollisuus.

Muutama kysymys heräsi mielenkiinnosta. Miksi sinusta tuntuu, että et voi nähdä ystäviäsi ilman, että itse nautit alkoholia? Oletko kokeillut ja minkälaisia tuntemuksia siitä seurasi?

Sinä osaat parhaiten vastata esittämiisi kysymyksiin. Jos juominen häiritsee, niin sitten voi miettiä mitä sille voisi tehdä.

- Varjomestari
Avatar
Varjomestari
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 7
Liittynyt: 7.4.2021 19:07:29
Ollut juomatta

Re: Onnistunutta vähentämistä vai itsepetosta?

ViestiKirjoittaja Stella » 7.4.2021 23:27:36

Wow Mories!
En voi kuin ihailla kirjanpitoasi&analyysiasi juomisestasi :!: Molemmat mielenkiintoisia.
Valitettavasti ymmärrän hyvin sen mitä sanot vaikeudesta löytää todellista motivaatiota vähentämiseen. Vaikka järki sitä suositteleekin. Tietyllä tavallahan asia on sinulla kontrollin alla.
Varjomiehen kysymys siitä miksi ystävien näkeminen ilman alkoholia tuntuu vaikealta ellei mahdottomalta on osuva ja mielenkiintoinen. Oma juomiseni on vähemmän kontrolloitua kuin sinulla ja moneen tilanteeseen ystävien kanssa alkoholi liittyy turhan usein. Silti nautin täysin sydämmin myös selvistä tapaamisista.

Mutta kuten sanottua, mielenkiintoinen ja erikoinen tilanne sinulla. Et vaikuta ahdistuneelta juomisestasi. Ehkä se on positiivinen asia?
Stella
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 51
Liittynyt: 21.12.2020 12:27:29

Re: Onnistunutta vähentämistä vai itsepetosta?

ViestiKirjoittaja mories » 8.4.2021 09:59:49

Kiitos molemmille mukavista ja paljon ajatuksia herättäneistä kommenteista! Epäilin ettei pitkään ja vaikeaan avaukseeni kukaan jaksaisi tarttua, mutta ilokseni olin väärässä. :)

Varjomestari kirjoitti:Ajatteleeko alkoholia ja sen nauttimista usein. Miettiikö koska pääsisi seuraavan kerran juomaan. Juoko heti, kun siihen vaikkapa velvollisuudettoman päivän myötä tulee mahdollisuus.


Viikonloppuisin ja lomilla enimmäkseen kyllä, ellen erikseen vakaasti päätä etukäteen olla jotakin lyhyttä ajanjaksoa ilman. Arkena ilokseni nykyään en - paitsi kun on jokin tilaisuus kuten ystävien näkeminen, jonka siihen yhdistän. Hyvien säiden ja terassille kutsumisten tullessa olen erittäin huono kieltäytymään arkenakin, ja jos on joku muu sovittu meno, niin harmittaa kovasti, etten pääse. Tämän miettiminen toisaalta sai minut ymmärtämään, että riippuvuuteni selkeästi liittyy ensisijaisesti totuttuihin tilanteisiin ja tapoihin, joista ainakin kotona arkena tissuttelun osalta olen päässyt eroonkin.

Varjomestari kirjoitti:Miksi sinusta tuntuu, että et voi nähdä ystäviäsi ilman, että itse nautit alkoholia? Oletko kokeillut ja minkälaisia tuntemuksia siitä seurasi?


Olen kokenut tätä lähinnä yhteisissä reissuissa ja vaikkapa harvakseltaan luontoretkillä, joissa ollaan aluksi kävelty tai tehty jotain muuta - silloinkin usein jokin pullo tulee esiin pysähtyessä, syödessä tai viimeistään illaksi asettuessa. Harvemmin olen itse aloitteellinen, mutta jos joku muu kaivaa pullon esiin, niin aktivoidun itsekin. Jos en niin tekisi, niin miettisin asiaa lähes koko ajan. Koen silloin, että nappi tilanteen mukavoittamiseen perustasoa korkeammalle on silmieni edessä, ja kyse on siitä, painanko nappia vaiko en.

Asiaa vaikeuttaa vielä se, että koen selvästi enemmän yhteenkuuluvuutta sellaisten ihmisten kanssa, jotka tarjoavat näitä tilaisuuksia. Ei ystävistäni varmasti kukaan juomattomuutta ihmettelisi saati kritisoisi, harvakseltaan joku heistä on päättänyt pitää taukoa, ja asia on ohitettu olankohautuksella. Joka tapauksessa heidän kanssaan saan kokea olevani oma itseni, kun saan ohessa helppoja ja oikeutettuja tilanteita, joissa juoda.

Stella kirjoitti:Silti nautin täysin sydämmin myös selvistä tapaamisista.

En valitettavasti voi sanoa samoin. Eivät nuo edellisessä kohdassa kuvailemani alkoholittomat tilanteet missään tapauksessa ikäviä ole, mutta "jokin puuttuu", eli täysin sydämin en nauti. Sama pätee koti-iltoihin, tai oikeastaan kaikkeen elämässä. Voi olla mukavaa ilman alkoholia, mutta aivoni sen kuin toitottavat, että "tämä tilanne voisi olla mukavampikin".

Stella kirjoitti: Et vaikuta ahdistuneelta juomisestasi. Ehkä se on positiivinen asia?

Ahdistun itse juomisesta suoraan vain silloin, kun olen etukäteen päättänyt olla ilman ja lipsun silti (nämäkin tuppaavat unohtumaan äkkiä). Terveyttäni ja pakkomielteisyyttäni miettien sen sijaan ahdistun kyllä laajemmin, erityisesti silloin, kun en juo. Nämä pakonomaiset ajatukset ja fiksaatiot pitäisi saada katkaistua, mutta kun oma kokemus on niin ärsyttävän positiivinen, niin on todella vaikea keksiä keinoja.

Lopulta minusta tuntuu, että monet heistä, jotka luokittelevat itsensä kohtuukäyttäjiksi, ovat jossain määrin samankaltaisessa loukussa, mutta eivät mieti tai kyseenalaista sitä samoin kuin minä. Hieman tältä on tuntunut ainakin ystävilleni aiheesta jutellessa. Minua kiinnostaisi myös vaikkapa tietää maksa-arvoni saadakseni konkreettisia todisteita tilanteen huonoudesta - toisaalta pelottaa, että jos kuulun johonkin poikkeusryhmään ja ne ovatkin ok, niin olisiko minulla enää viimeistäkään motivaation ripettä nykyisenkään tason ylläpitämiseen, vai toimisiko se oikeutuksena arkitissuttelunkin paluuseen.
mories
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 7.4.2021 15:10:50

Re: Onnistunutta vähentämistä vai itsepetosta?

ViestiKirjoittaja Heikkopää » 8.4.2021 10:08:38

Kuulostaa mun mielestä suurehkolta kulutukselta, mutta ei varsinaisesti alkoholiongelmalta. Kuvailemasi tasoittavien ottaminenkin kuulostaa enemmän vain tissuttelulta, kuin siltä, että niitä on pakko saada.

Ehkä ongelman ratkaisisi se, että seurailisit maksa-arvoja ja tekisit toimenpiteitä sitten niiden pohjalta - alkoholi toki on muunkinlainen terveysriski, mutta ei elämästä ole tarkoituskaan selvitä hengissä ja kaikkia riskejä, mitä emme tiedosta on lukematon määrä niitäkin.

Mulla stressi, liikunta ja ruoka vaikuttaa aika paljon siihen, paljonko kuluu / tekee mieli juoda, eli yleisesti jos pitää huolta itsestään, niin sitä helpompi on säätää alkoholinkäyttöä pienempään.

Ikää alkaa sulla tulla, niin sanoisin kyllä , että maksa-arvojen seuraileminen olisi se ehkä paras ensiaskel, mutta tietysti ihan miten susta itsestäsi tuntuu ..
Heikkopää
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 30
Liittynyt: 27.2.2015 23:07:15

Re: Onnistunutta vähentämistä vai itsepetosta?

ViestiKirjoittaja mories » 8.4.2021 10:23:32

Heikkopää kirjoitti:Ehkä ongelman ratkaisisi se, että seurailisit maksa-arvoja ja tekisit toimenpiteitä sitten niiden pohjalta


Onko tähän seuraamiseen olemassa joku helppo/halpa tapa, tai jopa luotettava kotitesti, vai täytyykö homma hoitaa terveydenhuollon kautta? Tuon suhteen olen lähes vainoharhainen, että en haluaisi alkoholiin liittyviä merkintöjä esimerkiksi työterveyden asiakirjoihin... Ja sitten tulla tulkituksi sen kautta kaikissa muissa vaivoissa jatkossa.
mories
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 7.4.2021 15:10:50

Re: Onnistunutta vähentämistä vai itsepetosta?

ViestiKirjoittaja Heikkopää » 8.4.2021 12:10:32

mories kirjoitti:
Heikkopää kirjoitti:Ehkä ongelman ratkaisisi se, että seurailisit maksa-arvoja ja tekisit toimenpiteitä sitten niiden pohjalta


Onko tähän seuraamiseen olemassa joku helppo/halpa tapa, tai jopa luotettava kotitesti, vai täytyykö homma hoitaa terveydenhuollon kautta? Tuon suhteen olen lähes vainoharhainen, että en haluaisi alkoholiin liittyviä merkintöjä esimerkiksi työterveyden asiakirjoihin... Ja sitten tulla tulkituksi sen kautta kaikissa muissa vaivoissa jatkossa.



Laiskuudestaan saa aina maksaa kovinta hintaa. Mitä järkeä laskea käyttöä niin tarkasti, jos kuitenkin ummistaa silmät maksan kantokyvylle, kun siihenkin saa niin helposti melko tarkkaa suuntaa-antavaa arviota ottamalla labrat yksityiseltä .
Heikkopää
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 30
Liittynyt: 27.2.2015 23:07:15


Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa