Olet täällä

Etätyöjuopon arkipäivää

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Etätyöjuopon arkipäivää

ViestiKirjoittaja Etätyöjuoppo » 13.4.2021 10:27:57

Olen yli 50-vuotias nainen. Elämässä pitäisi olla kaikki hyvin: ei rahahuolia, hyvä puoliso. Hyvä työ. Mukava elämä, jota olen saanut rakentaa sellaiseksi kuin olen halunnut.

Ja sitten minulla on viina. Vahvasti ja niin, että tiedän, etten kauan enää pidä kulisseja pystyssä. Todennäköisesti lähipiirin ihmiset ovat jo nähneet, mutta uskottelen, että kukaan ei tiedä.

Olen aina juonut humalahakuisesti. Yleensä olen perjantai-iltana jäänyt ”nauttimaan” alkavasta viikonlopusta viinipullon kanssa. En kaipaa juomakaveria, päinvastoin. Mies ei juuri juo. Tai jos ottaa, niin pari paukkua. Minä juon reippaasti ja nopeasti pari viinipulloa.

Viime vuoden aikana alkoi tulla työuupumusta. Milläpä muullakaan olisin sitä lääkinnyt kuin viinillä? Odotettu kesäloma – sain tissutella päiväkausia kotona, ilman, että tarvitsi huolehtia työstä. "Nukahdin" aurinkoon ja poltin toisen puolen kasvoistani: Juu, tein pihahommia, enkä huomannut, että aurinko paistoi noin kuumasti. :oops: . Kaaduin muutaman kerran puskiin ja kaikenlaista muuta pientä tapahtui. Naarmuja ja kolhuja, mustelmia. Ahdistusta ja häpeää.

Syksyllä sitten homma lähti käsistä. Aloin odottamaan perjantai-iltapäivää, että pääsisin korkkaamaan. Pikkuhiljaa iltapäivä alkoi aikaistua ja huomasin korkkaavani jo aamulla. Tein aamupäivän töitä (etätyö) hiprakassa ja iltapäiväksi kuittasin itseni töistä ulos, koska olin jo kunnon humalassa.

Tilanne alkoi tietysti ryöstäytymään laukalle. Yhtenä perjantaina jäin pois tärkeästä palaverista, koska olin niin humalassa, että olin menettänyt ajantajuni istuskellessani ulkona "nauttimassa auringosta ja viinilasillisesta". Onni onnettomuudessa, koska en olisi tajunnut omaa humalatilaani ja olisin osallistunut palaveriin hirveässä humalassa.

Seuraava steppi onkin ollut se, etten ole jättänyt juomista enää perjantaihin. Olen juonut jo muinakin arkipäivinä.

Minua väsyttää, ihan helkatisti. Fyysisesti ja henkisesti, enkä jaksa enää. Työni on menettänyt merkityksensä, juomiseni ahdistaa ja tekisi vain mieli käpertyä sängynpohjalle ja itkeä. Enkä osaa enää sitäkään. Juon, vaikka se aiheuttaa minulle ahdistusta ja masentaa lisää.

Mietin jo avun hakemista joko työterveydestä tai paikallisesta terveydenhuollosta. Työterveyteen en halua mennä, koska pelkään, että joudun mukaan työpaikkani päihdeohjelmaan ja epäonnistun ja saan potkut. Ja että työnantajani tai työkaverit saa tietää. Asun niin pienellä paikkakunnalla, että en uskalla terveydenhuoltoon olla yhteydessä. Koska kaikki saisivat tietää. En pysty puhumaan tästä kenellekään.

Viime viikolla aloin löytämään meiltä omituisia juomakätköjä. Kenenkähän ne ovat? Aika pysäyttävää todeta, että sellaisia löytyy omilta jäljiltä eri ulkorakennuksista. Olen tehnyt muka jotain töitä ulkona, mutta oikeasti olen juonut piilossa. Ajatus itsestä yököttää ja hävettää.

Olen nyt ollut kaksi päivää juomatta.

Nyt on tavoite, että selviän juomatta perjantaihin. Toivon, etten kehtaa mennä paikallisen Alkoon hakemaan juomista, olen käynyt niin paljon siellä. Valkoviini on loppu ja en tykkää punkusta, jota talosta löytyy. Tai ehkä joudun juomaan kirkkaita? Niitä löytyy kyllä. Mietin myös, että tilaisin oikein ison satsin postin kautta.

En halua olla riippuvainen alkoholista. Pelottaa, että nyt kun läheltäpiti-tilanteita on jo ollut useita, niin kohta jotain sattuu. Putoan rappusista täällä yksin päivällä tai teen jotain typerää.

Tahtoisin, että voisin joskus seurassa ottaa muutamat ilman, että tarvitsee pelätä juovansa kaikki muut pöydän alle ja itsensä konttauskuntoon. En halua, että alkoholi hallitsee minua, minä haluan hallita sitä. En halua menettää työtäni, enkä elämääni. Ja silti, mietin jo sitä, kun saan seuraavan kerran korkata. Olen itseni pahin painajainen.
”Sillä hetkellä tietoisuus katseli ajatusta ’En voi elää itseni kanssa’ ja huomasi, että tässä on kaksi – 'minä' ja 'se, jonka kanssa en voi elää'. Ja sitten oli toinen pieni ajatus: Kuka on tämä minä, jonka kanssa en voi elää?” (Eckhart Tolle)
Etätyöjuoppo
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 13.4.2021 09:49:01

Re: Etätyöjuopon arkipäivää

ViestiKirjoittaja Jessica68 » 13.4.2021 13:46:09

Hei, tuo kuvailemasi tilanne on lähestulkoon sama minulla ja olen myös 50+ Ongelman olen tiedostanut jo varmaan 15 vuotta.
Tämä koronavuosi ja etätyön "rajattomat mahdollisuudet" ovat vain pahentaneet tilannettani. Alkuun se "etätyöolut" lähinnä nauratti, mutta ei enää naurata enää...

Olin nyt alkuvuodesta viisi viikkoa tipattomalla. Se tuntui hyvältä. Mutta sitten koitti talviloma ja siitä se taas lähti viikolla 7 ja jatkunut eiliseen asti. Olen miettinyt tuota samaa, miten tästä voisi päästä, heittää sen toisen puolen menemään, jota ei itsekseen enää tunnista. Olen aina välillä lueskellut Annie Gracen Selvin päin -kirjaa. Tämä on niin kamalaa tunnustaa, mutta niin totta, mihin tässä on tultu. Se kirja on hyvä! Sain vinkin siitä kirjasta tältä foorumilta.

Ajattelin laittaa tänään korkin kiinni, toivottavasti onnistuisin, kenties jopa pysyvästi. Alkuun ainakin muutama viikko, vaikka edelleen on ristiriitainen olo, kun en haluaisi jatkaa näin, mutta toisaalta en olisi valmis kokonaan luopumaankaan. Asia tosiaan vaatii kypsyttelyä, vaikka tuo tipaton tammikuu osoittikin, että toisaalta niin olisi oikeasti parempi. Ei tarvitse miettiä juonko tänään vai enkö, kun se on kerrasta poikki. Tiedostamaton on niin salakavala, jos antaa sille vähänkään mahdollisuuden.

Mutta jos sinua yhtään lohduttaa, niin et ole ainoa, joka samassa jamassa. Ymmärrän tuskasi oikein hyvin. Olen miettinyt olenko ainoa tässä tilanteessa. Mutta kuin luin kirjoituksesi, sain siitä vähän lohtua, etten olekaan yksin. Siksi oli pakko vastata tähän. Olen lähinnä lukenut muitten viestejä, vaikka olen ollut pitkään myös rekisteröitynyt käyttäjä. Onneksi tunnukset olivat vielä tallessa, että pääsin vastaamaan sinulle. Voimia sinulle, mitä ikinä päätätkään tehdä tämän asian kanssa. Ollaan rohkeita kohtaamaan totuus ja vaihtamaan elämämme suunta jo tänään!
Jessica68
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 383
Liittynyt: 1.1.2008 12:29:48

Re: Etätyöjuopon arkipäivää

ViestiKirjoittaja Jessica68 » 13.4.2021 14:05:09

P.S. Tommy Hellsten on sanonut: "Mitä syvemmin on uskaltanut omaan heikkouteensa tutustua, sitä helpompi on kunnioittaa muita." Todellakin tämä pitää paikkaansa.
Jessica68
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 383
Liittynyt: 1.1.2008 12:29:48

Re: Etätyöjuopon arkipäivää

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 13.4.2021 14:15:59

Hei Etätyöjuoppo ja Jessica myös. Hyvä, että edes yritätte tehdä ongelmalle jotain ja etsitte ratkaisua. Siitä kai se meidän kaikkien on pakko aloittaa.
Jos palstaa olette seuranneet tiedätte, että olen ollut jo aika kauan vähentelijä. Voisi kuvitella, että siksi olisi jo jotenkin turvallisempi pohja tässä hommassa, mutta tiedostan edelleen vaaranpaikat. Ja yksi on tuo etätyö. Työnantajani viime maaliskuussa kehoitti kaikkia jäämään etätöihin, mutta onneksi ei pakottanut siihen. Jos on perusteet niin saa tulla työpaikalle ja minä käytän tuota oikeutta hyväkseni. Toki lähinnä kyllä siksi, että koen työteon sujuvan paremmin täällä töissä, mutta myös siksi, että pelkään sortuvani helpommin arkijuopotteluun, jos siihen olisi turhan hyvä mahdollisuus.

Häpeäkseni on myönnettävä, että olen joskus tehnyt jonkin asteisessa humalassa töitä. Yleensä kyse on ollut esim työmatkasta, jossa olen heti hotellille päästyäni korkannut, vaikka olen vielä jatkanut töitä monta tuntia (matkoillahan saa juoda arkisinkin, you know :roll: ). Ja oli sellainen kausi, että tein kotona ylitöitä viinilasin kera. Ja kerran olin vielä seuraavana päivänä sen verran hiprakassa, että pelkäsin jälkikäteen, että joku sen aamun etäpalaverissa ehkä huomasi. Tiedätte varmaan, kompensoi tilannetta olemalla ehkä vähän turhan hauska ja nokkela, eli siis vaan nolo :oops: . Vaikka nuo oli taakse jäänyttä elämään koronan alkaessa en halunnut ottaa sitä riskiä, että päätyisin sellaiseen tilanteeseen missä te olette nyt etätöissä, siksi ajan joka päivä työpaikalle. Tänne on pakko tulla autolla, joten en voi juoda ennen enkä myöskään työpäivän aikana. Jos siis mitenkään mahdollista niin menkää työpaikalle tekemään työ. Tiedän kyllä ettei se välttämättä ole ja siksi muitakin keinoja pitää etsiä.

Ymmärrän senkin, että terveydenhuoltoon hakeutumiseen on valtava kynnys. Niin olisi minullakin. Mutta jos se tuntuisi parhaiten auttavalta vaihtoehdolta niin todella lämpimästi kyllä suosittelen. Uskon, että siellä pääasiassa työskentelee ihmisiä, jotka oikeasti haluavat auttaa eivätkä leimaa. Eivätkä etenkään levitä tietoa ympäriinsä, pienelläkään paikkakunnalla. Kerran eräälle lekurille hieman avauduin ja hän suhtautui tosi asiallisesti. Juteltiin juuri siitä kuinka helppoa tämän ikäiselle naiselle on hakea sitä rentoutusta ja palkintoa pullosta ja kuinka se ihan itsestään ottaa sitten isomman roolin. Ei tehnyt mitään merkintää minnekään, vaan auttoi pohtimaan eri vaihtoehtoja. Kirjoitti myös reseptin Selincroon, joka joillain hillitsee alkoholin haluja. Minulla ko lääke ei valitettavasti toiminut.

Mitä Etätyöjuoppo sinun puoliso sanoo? Kyllähän hän varmasti huomaa, etenkin kun ei itse ole humalassa. Saatko häneltä tukea, jos haluat olla ilman alkoholia? Sanot, että et voi puhua kenellekään. Meille voit! Täällä voit avautua ihan kaikesta aiheeseen liittyvästä, ja miksei sen vierestäkin. Toivottavasti se auttaisi. Teitä molempia. Älkää jääkö yksin vaan alkakaa esim tässä seurassa aktiivisesti pohtimaan keinoja ihan oikeasti vähentää, tai vaikka ihan lopettaa alkon käyttö. Nyt vaan tavoitteita asettamaan ja niistä tänne keskustelemaan, tsemppiä :D
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1933
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Etätyöjuopon arkipäivää

ViestiKirjoittaja Jessica68 » 13.4.2021 17:16:33

Kiitos Vilma tsempistä, sinun kirjoituksia on mukava lukea. Ja kirjoitat asiaa. Minäkin olen sortunut työmatkalla tekemään kännissä töitä samaan tapaan kuin sinäkin. Onneksi ei tullut pahempia mokia tehtyä. Ja krapulassa on tullut töitä tehtyä. Joskus aamuisin ei varmaan pää ole ollut selväkään. Ihan kauhee morkkishan siitäkin tulee. Ja olin käynytkin päihdeklinikalla puhumassa jo aiemmin, mutta se tyssäsi koronaan. En jaksanut mitään etävastaanottoa. Olihan se huojentavaa saada puhua, mutta muutos on tosiaan pitkällinen prosessi, joka oikeasti vaatii myös tekoja. Jotenkin koin, ettei se puhumalla tästä parane.

Muutokseen pitää tosiaan olla myös valmiutta ja tahtoa. Se ei vaan tapahdu toteamalla: "Nyt muutun." Ja on tosi vaikeata , kun on tiedostamattaan ehdollistunut tiettyyn kaavaan vuosien kuluessa. Retkahdus tulee niin salakavalasti just sen takia. Täytyisi saada pääkoppa ohjelmoitua uudelleen. Ajattelin nyt tosiaan yrittää minäkin ilman antabusta tai muitakaan lääkkeitä. Jos vaikka aloittaisi siitä, ettei kaapista löydykään enää muuta kuin alkoholitonta. Kävinkin jo tänään hakemassa pari alkoholitonta vehnäolutta. Tästä se minullakin nyt alkaa, ja päivä kerrallaan mennään kesää kohti. En lupaa itselleni mitään, koska kokemuksesta tiedän, että takapakkiakin voi tulla. Ja todennäköisesti tämä etätyö tulee pian loppumaankin. Ajattelin, että ainakin siihen mennessä pitäisi saada itsensä taas uuteen "moodiin". Ei tämä tämmöinen voi tosiaan jatkua loputtomiin.

Tuosta häpeästä vielä, kun kävin siellä päihdeklinikalla, minua suoraan sanottuna hävetti. Koin tosiaan olevani alkoholisti ja jotenkin pohjasakkaa. Olen tosiaan ajatellut, että muut hallitsevat juomistaan, että olen tässä jotenkin poikkeava. Mutta tuota Annie Gracen kirjaa lukiessa olen tajunnut, että kuka tahansa voi päätyä samaan pisteeseen. Alkoholi on petollinen, koukuttava aine. Tämä oma tilanteeni on tosiaan vuosien "harjoittelun" tulosta, joten tuskin muutoskaan tapahtuu hetkessä. Pitäisi osata olla itselleen armollisempi. Mutta se mitä tästä on oppinut on nöyrä suhtautuminen elämää ja kanssakulkijoita kohtaan ketään tuomitsematta tai lokeroimatta, sitä tuolla Tommy Hellstenin lauseella tarkoitinkin.
Jessica68
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 383
Liittynyt: 1.1.2008 12:29:48


Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa