Olet täällä

Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Dave2 » 7.2.2022 10:16:57

Miksi tuollainen kirjoitus herättää noinkin paljon ärtymystä ja tylyjä kommentteja. ?

Jos kerran uskoo asiaansa ei tuollaisen luulisi hätkäyttävän.

Sinällään olisi tietysti mielenkiintoista tietää mitä päähenkilölle nyt kuuluu.

Tälläkin palstalla on hyvin onnistuneita vähentäjiä kuten esim Juhani. Sitten on taas sellaisia joille on paras ratlaisu lopettaminen, niin pelottavalta kuin se ehkä tuntuu. Siitäkin voisi kysyä miksi.

Mutta kuten eräs varsin tunnettu rumpali usein toteaa: Peace and Love.
Mitä vähemmän tietoa sen suurempi usko.
Avatar
Dave2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 402
Liittynyt: 16.4.2018 06:19:58

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 7.2.2022 11:02:18

Yhdet vielä Ninni kirjoitti:En myöskään millään voi identifioitua juopoksi. Koen, että osaan käyttää alkoholia jatkossa kohtuudella, kunhan vain pidän tämän jatkossa tapana ja myös jatkuvasti mielessä. Harmi, että näin kirjoitettuna se kuulostaa selittelyltä, mutta kyllä minä siihen uskon. Onhan maailma väärällään ihmisiä, jotka juovat kohtuullisesti ja elävät elämäänsä ihan hyvin eteen päin. Miten se voikin olla niin, että JOKAINEN joka erehtyy kertomaan että haluaisi vähentää, hänen päälleen yritetään heti heittää tuota juopon raskasta loimea.


Itse en epäile ettetkö onnistuisi. Enkä epäile etteikö Tuplakossun epäilys kohtuukäytön vaarallisuudesta olisi totta. Kuten artikkelissakin sanotaan, suurkuluttajan on mahdollista oppia kohtuuteen. Itse kuljin suurkulutuksesta täysraittiuteen, luisuen kohtuukäytön kautta takaisin suurkulutukseen. Miksi? Kaiketi suomalainen geeniperimä ja pitkään harjoiteltu tapa juoda enemmän kuin kohtuus, ja toleranssi kasvaa nopeasti.

Nykyaikaiset käytettävissä olevat uudet lääkkeet toimivat linkatun Ylen artikkelin mukaan 15-25 %:sti parantaen mahdollisuuksia, vieden mielihyvän alkoholin juomisesta, joka on yksi tekijä riippuvuuden taustalla. On melko varmasti olemassa ihmisiä, joilla yksi annos laukaisee juomisen. Siksi kaiketi kohtuukäyttöä vierastetaan. Vaarallisia juttuja, kun on paha riippuvuus. Vaarallista uskotella itselleen, että voi käyttää, jos totuus on, että siitä lähtee hurlumhei, kuten monet kuvaavat, etteivät kestä yhtäkään annosta. Itsellä luisu tapahtui loivasti, kun takana oli yli vuosi raittiutta.

Silti, olen niin kyllästynyt alkoholiin ja sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa alkoholilla on jatkuvasti jokin rooli, joten en halua alkoholia käyttää tippaakaan tällä hetkellä.

Alkoholistin voisi määritellä, että käyttää säännöllisesti enemmän kuin aikoi ja tilanteissa, joissa ei pitäisi, menettäen riippuvuuden vuoksi elämänhallinnan. Alkoholia on pakko saada, piittaamatta seurauksista. (Toisinaan olen juonut just näin.) Siksi tiedän, että minunkin tavoitteet ovat raittiudessa, ei säännöllisessä kohtuukäytössä esim. juodaan yksi illassa.

Monimutkaisia juttuja, mutta kuitenkin lopulta aika selviä, kun on omaa polkuaan riittävästi kulkenut ja asioita tarkastellut.
Viimeksi muokannut Lempeä kettu päivämäärä 7.2.2022 11:10:28, muokattu yhteensä 2 kertaa
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 747
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut juomatta

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Hippuli73 » 7.2.2022 11:08:47

Muakin kiinnostaisi tietää, mitä tarinan sankarille Jussille nykyään kuuluu, onko hän edelleen kohtuukäyttäjä vai lopettiko kokonaan vai juoko nyt tolkuttomasti. Kiitos Ninni ja Lempeä kettu kivoista kommenteista! Ja Davelle ja Kossulle vastaus: ärsyttää tuo yleistäminen ja paasaus, kuinka me kaikki täällä olemme juoppoja ja alkoholisteja, jotka voivat vain hetken omalla tahdonvoimalla piipahtaa kohtuukäytössä, mutta vääjäämättä luisuvat kohti tuhoa. Kaikkien täytyy tajuta lopettaa, koska se on lopulta ainoa vaihtoehto. JUU EI! Omasta mielestäni ja asiantuntijoiden (päihdesairaanhoitaja ja omalääkäri) mielestä EN ole alkoholisti. Olen suurkuluttaja, jonka alkoholinkäyttö on ongelmallista. Olen ymmärtänyt ja myöntänyt sen ja muuttanut käytöstäni. Muutos jatkuu, kunnes itse olen tyytyväinen - ja myös lääkärini on sitä mieltä, että työterveyden ei tarvitse enää juomisestani huolestua. Silloin se on kohtuukäyttöä ja tavoite on saavutettu. Ihan realistiselta tavoitteen saavuttaminen näyttää.
Hippuli73
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 199
Liittynyt: 1.8.2021 19:44:02

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 7.2.2022 11:18:23

Minua kiinnostaisi myös tietää, miten miehelle on käynyt alkoholin juomisen suhteen.

Korjasin tekstistäni muutamia kirjoitusvirheitä/sanoja. Tuli, että muokattu kaksi kertaa. No, aihealue pysynyt samana. :)

Hippuli73, edustat tätä uutta suuntausta ja sinua tukevat tahot myös. Kyllähän suomalainen päihdehuolto onkin ollut niin surkeissa kantimissa vuosia. Vapaaehtoisvoimainen AA-kerhokin on ollut varmempi raitistaja kuin verovaroin pyöritettävät A-klinikat, joten muutos on varmasti paikallaan!
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 747
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut juomatta

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Dave2 » 7.2.2022 12:46:20

Hippuli73 kirjoitti:Davelle ja Kossulle vastaus: ärsyttää tuo yleistäminen ja paasaus, kuinka me kaikki täällä olemme juoppoja ja alkoholisteja, jotka voivat vain hetken omalla tahdonvoimalla piipahtaa kohtuukäytössä, mutta vääjäämättä luisuvat kohti tuhoa. Kaikkien täytyy tajuta lopettaa, koska se on lopulta ainoa vaihtoehto. JUU EI!


Kuka ja milloin on tällä palstalla esittänyt tuollaista paasausta ja yleistämistä ?
Mitä vähemmän tietoa sen suurempi usko.
Avatar
Dave2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 402
Liittynyt: 16.4.2018 06:19:58

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja tuplattukossu » 7.2.2022 13:35:04

Hippuli73 kirjoitti: Davelle ja Kossulle vastaus: ärsyttää tuo yleistäminen ja paasaus, kuinka me kaikki täällä olemme juoppoja ja alkoholisteja, jotka voivat vain hetken omalla tahdonvoimalla piipahtaa kohtuukäytössä, mutta vääjäämättä luisuvat kohti tuhoa. Kaikkien täytyy tajuta lopettaa, koska se on lopulta ainoa vaihtoehto.


Tulkitsit kirjoittamani, että olisin kirjoittanut sinusta. Kävin lukemassa tuon tekemäni ja mielestäni kirjoitin itsestäni ( ja kaltaisistani), joka olen hyvin kauan taistellut alkoholiongelman kanssa. Olen yrittänyt kohtuutta, pitänyt yli vuoden taukoja. Varovasti alkanut juomaan sivistyneesti, kunnes juomavälit ovat tihentyneet, määrät lisääntyneet jne. Juomaankin aloin vähän toisella kymmenellä ja heti addiktoiduin. Olen siis oikein Jussien Jussi.

Sinun tarinaasi en tiennyt. Äsken katsoin taustojasi alkutaipaleeltasi täällä. Voithan sinä hyvinkin onnistua tavoitteessasi, kuten toisetkin. Juhani, Vilma, Vilmasto. Onhan täällä onnistujia. Varmaan myös sellaisia, jotka ovat kokonaan poistuneet koettuaan, etteivät vertaistukea tarvitse. Onpa tuolla lopettajien puolella aikamoinen määrä myös noita kokonaan lopettaneita, jotka eivät enää ota pisaraakaan. Mutta harvalla se varmaankaan on ihan sormia napsauttamalla onnistunut. Onneksi me ihmiset emme ole ihan yksi yhteen kopioita toisistamme. Mikä ei sovi yhdelle, voi olla toiselle ihan hyväkin juttu.

Minä en onnistu kohtuudessa vaikka siihen halusin kauan uskoa. Ja tuo Ylen artikkelin Jussi, joka kertomuksen mukaan oli reilussa vuodessa tuolla historialla muuttunut kohtuukäyttäjäksi, vaikuttaa aika uskomattomalta. Enemmän näin tuon artikkelin mainoksena Naltrexone -lääkkeelle, Hannu Alholle, Kaarlo Simojoelle ja Esti Laaksoselle, jotka kaikki puhuvat jutussa alkoholikäytön hoitamisesta uusin keinoin lääkkeillä ja terapialla.

Varmasti voi joitakin auttaakin, mutta jutussakin kerrottiin, että lääke auttaa 15-20%. Entäpä ne 80-85%, joita ei sitten autakaan? Palauttavatko lääkärit rahat pahoittelujen kanssa? Enpä usko.

Tuossa Jussin tarinassa hieman myös huvitti Jussin kertoma, että hänellä on Naltrexonea taskussa, jos sattuisi tekemään pubiin mieli. Just. On sitä ollut itselläkin Antabusta kotona ja taskussa. Mutta se on niin helppo jättää ottamatta, kun alkaa suunnitella juomista. Eikä se Antabuskaan juomista estä, kun oikein mieli tekee. Kokeiltu on. Kolmen ensimmäisen kaljan aikana vähän pää punottaa, mutta sitten menee taas niin kuin ei olisi koko Antabusta ottanutkaan. En suosittele, joku toinen voi kuolla. Minulla ei toiminut. Mutta eihän alkoholista tykkäävä ota tuollaisia lääkkeitä, jos kaipaa sitä kivaa nousuhumalaa. Se Naltrexone -lääkekin kun on helppo 'unohtaa' ottaa, kuten Antabuskin.

Tuosta aiheesta oli muuten 2016 syksyllä kovastikin keskustelua. Esimerkiksi Hannu Alhon rooli asiassa, kun hän taisi olla pikkuisen jäävi toimiessaan tuolloin CotrALClinicsin lääkärinä, missä mm. alkoholiongelmaisia hoidetaan juuri lääkkeillä kohti kohtuutta. Alho ei liene enää siellä ilmeisesti, vaan eräällä isolla lääkäriasemalla päihde-erikoislääkärinä ottaa vastaan.

Suomen Päihderiippuvaiset ry. kritisoi tuoreeltaan 2016 Jussi-artikkelia. Järjestön asiantuntijalääkäri, päihdepsykiatri Antti Loimalahti juuri kyseenalaisti tuon kohtuuteen opettamisen, mikäli oikein ymmärsin.

Jussin tarinan lopussa oli myös linkki tuohon toiseen artikkeliin, jossa sama toimittaja viikko Jussin tarinan jälkeen kertoo lisää. Kannattaa lukea sekin.

https://yle.fi/uutiset/3-9196937
tuplattukossu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 24
Liittynyt: 23.1.2022 18:48:13

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Hippuli73 » 7.2.2022 16:35:51

Mielestäni lääkettä kannattaa todellakin mainostaa, jos se tehoaa joihinkin ihmisiin. Ei anneta kemoterapiaa kenellekään, kun ei se kaikkia paranna, niinkö? Olen käyttänyt Selincro-lääkettä, ja minulla se vaikuttaa jonkin verran, muttei aina eikä niin paljon kuin toivoisin. Mutta kyllä siitä saattaa olla apua. Syön paketin loppuun ja mietin sitten, halunko uuden reseptin. Omaa tahtoa vaatii sekä vähentäminen että lopettaminen. En käsitä, miksi vähentäminen ei onnistu, jos lopettaminen on mahdollista. Vähentäjien palstalla olisi asiallista tukea ja kannustaa vähentämään - eikä dissata lääkkeitä, sankaritarinoita ja vähentäjien taisteluita. Eikä minua tällä palstalla omassa ketjussani kiinnosta lukea SINUN tarinaasi, jossa lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Tarkoitan siis Kossua. Lempeän ketun mielenkiintoisia ajatuksia ja kuulumisia luen mielelläni :) Hän on lempeä pohdiskelija eikä omaa agendaansa mesova paasaaja.
Hippuli73
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 199
Liittynyt: 1.8.2021 19:44:02

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 7.2.2022 22:58:56

tuplattukossu kirjoitti: Olen yrittänyt kohtuutta, pitänyt yli vuoden taukoja. Varovasti alkanut juomaan sivistyneesti, kunnes juomavälit ovat tihentyneet, määrät lisääntyneet jne. Juomaankin aloin vähän toisella kymmenellä ja heti addiktoiduin. Olen siis oikein Jussien Jussi.


Tämä kappale, jonka kirjoitit, oli kuin minun elämästäni. Aloitin täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Pidin 3-4 kuukauden taukoja, koska tajusin olevani liemessä juomistapojeni vuoksi jo nuorena. Olen siis pitänyt taukoja aina, koska sisimmässäni en edes pidä juomisesta. Minulla on juomiseen erittäin hyvät geenit. Kestän hyvin alkoholia ja olen lapsuudenkodissa ja sukulaisten esimerkillä oppinut, että runsas alkoholin käyttö kuuluu elämään. Muistaakseni noin viisi vuotta sitten huomasin, ettei lopettaminen kuukausiksi enää käynytkään tuosta noin vain. Retkahdukset raittiutta yrittäessäni alkoivat olla rajuja ja saatoin juoda silloin käsittämättömiä määriä. Retkahtamiset ja itseinho olivat rajuja kokemuksia. Saatoin käydä baarissa ja loppuyöstä oli muisti pois, en edes tiennyt, miten olin päässyt kotiin. Minut ryöstettiin, kun olin niin humalassa ja minut heitettiin baarista ulos. Joskus ratkesin ennen työpäivää, työt eivät estäneet mitään. Niitä kun muistelee, on päivänselvää ettei alkoholi sovi mulle, vaikka edelleenkään en ole täysin käyttöä lopettanut, silti haluan elää raittiina.

Jälkikäteen haluan vielä täsmentää. Koen, että kohtuuajattelu on kohdallani toimiva. Vuosien kamppailu alkoholismia vastaan kapeutti näkökentän ja johti rajuihin ratkeamisiin, jotka koituivat minua vastaan. Nykyään ajattelen alkoholin käytöstä lievemmin, koska olen kokenut ettei ehdottomuus oikeasti käytännössä toimi. Artikkelissa ajettiin vähän samaa takaa tai näin tulkitsin. Ymmärrän hyvin, miksi. Suurkuluttajia on paljon, joiden ongelma on ajattelu- ja tunnepuolella, ei niinkään alkoholismissa. Kun ensimmäinen korjaantuu, alkoholia ei enää tarvitse käyttää väärin vaan raittius tuntuu hyvältä ja satunnaisesta käytöstä tulee enemmän hallittua, jolloin yksi annos tarkoittaa yhtä annosta, eikä yhtään enempää.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 747
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut juomatta

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Hippuli73 » 9.2.2022 16:11:05

Sori Dave ja Kossu, jos olin vähän tyly. Mulla on vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Käyn juuri läpi Asperger-tutkimuksia ja diagnoosi näyttää erittäin todennäköiseltä. Psykologin kirjauksia: "Puhetapa haastava ja jopa hyökkäävä, muiden tunteet ei paljon kiinnosta, käyttätymistavoissa vahva omaehtoisuus eikä toisten luomien sääntöjen noudattaminen kiinnosta". Yrittäkää kestää ja ymmärtää. Mäkin koetan olla ärsyyntymättä kaikesta, vaikka ärtymys on mun tunnetila lähes aina :D Asperger on myös yksi syy, miksi juon. Humalassa rauhoitun ja rentoudun enkä ärsyynny joka asiasta. Olen hetken aikaa normaali ihminen.
Hippuli73
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 199
Liittynyt: 1.8.2021 19:44:02

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja tuplattukossu » 9.2.2022 19:25:39

Hippuli73 kirjoitti:Sori Dave ja Kossu, jos olin vähän tyly.

Moi. Asia kunnossa, sattuuhan näitä kiihtymisiä. Itselläkin pinna välillä kireällä ja tulee tarve sanoa viimeinen sana. Sen olen itsestäni huomannut, että kun etäisyyttä viimeiseen ryyppyyn tulee enemmän pinnakin hieman pitenee. Arvostan tosi paljon, kun tulit kertomaan tuon jutun ja toivon tosiaan, että pääset juuri siihen sinulle hyvältä tuntuvaan lopuutulokseen tämän meidän yhteisen ongelmamme kanssa, eli siis siihen kohtuulliseen käyttöön.

Kiitos Sullekin Lempeä kettu kivasta viestistä. Ollaan sukulaissieluja ja paljon samanlaista historiaa. Minä olen sen verran pitkään temmeltänyt tuon juomisongelman kanssa, että luulen tietäväni, miten se myrkky aivoihini vaikuttaa. Tiedän senkin, että vielä tulee päivä, kun se jokin yrittää päässäni uskotella jälleen, etteihän se yksi olut mitään...
Siihen pitäisi olla valmis ja rakentaa tuota tilannetta varten jokin hätäsysteemi mitä silloin tekisi. Kenelle puhuisi? Millä vahingon estäisi?
Nyt uskon tosissani jo olevani viisas ja tarpeeksi kokenut, mutta kunnioitan vastustajaa. Ei auta alkaa luulemaan mitään.

Kivaa kevään odottelua sinullekin ja voimia kohti omia tavoitteitasi.
tuplattukossu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 24
Liittynyt: 23.1.2022 18:48:13

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 10.2.2022 06:16:00

tuplattukossu kirjoitti:
Kiitos Sullekin Lempeä kettu kivasta viestistä. Ollaan sukulaissieluja ja paljon samanlaista historiaa. Minä olen sen verran pitkään temmeltänyt tuon juomisongelman kanssa, että luulen tietäväni, miten se myrkky aivoihini vaikuttaa. Tiedän senkin, että vielä tulee päivä, kun se jokin yrittää päässäni uskotella jälleen, etteihän se yksi olut mitään...
Siihen pitäisi olla valmis ja rakentaa tuota tilannetta varten jokin hätäsysteemi mitä silloin tekisi. Kenelle puhuisi? Millä vahingon estäisi?
Nyt uskon tosissani jo olevani viisas ja tarpeeksi kokenut, mutta kunnioitan vastustajaa. Ei auta alkaa luulemaan mitään.

Kivaa kevään odottelua sinullekin ja voimia kohti omia tavoitteitasi.


Kiitos ja raitista kevään odotusta sinullekin. Kevät onkin jo ovella ja mieli valoisa. :D En halua toimia minään "viinapirun" apumiehenä enkä uskotella kohtuukäytön olevan viisasta, koska se ei ole toiminut mullakaan, mutta jonkinlainen mielen sopusointu on kuitenkin löydettävä (omalla tyylillään.) Toivottavasti muistat, että riittävän monta kertaa, kun on epäonnistunut juomisen suhteen, on lähempänä pysyvää muutosta.

Tunnen todella hyvin, mistä tilanteesta puhut ja millaiselta uskottelu tuntuu konkreettisesti elämässä. Ne ovat aika hurjia päiviä, koska pitkäjänteinen työ tuntuu valuvan niissä hetkissä kuin hukkaan täysin odottamattomasti. Toivottavasti en itse petaa tällä ajatellulla jo seuraavaa ryyppyputkea. Koen, että olen ratkaissut tuon mahdollisen ratkeamisongelman niin, etten kiellä itseltäni juomista ja tee siitä kieltämisellä maailman houkuttelevinta asiaa, vaan perustan raittiuden siihen, että olisi halu elää selvinpäin. Tämä halu multa usein puuttuu. No, nytkin, mutta elän silti selvinpäin, koska halu juoda, on myös poissa. Sen lisäksi täytyy tunnustaa, että viime vuosien ratkeamisiin liittyviin 5 päivän - 2 viikon ryyppäämisiin väsyy ja juomisen aloittamisesta on tullut senkin vuoksi vaivalloista. Ei jaksa ajatellakaan, että joisi, koska päivä ei riitä ja haitat olisivat suuret. Yritän näin mennä eteenpäin tämän jutun kanssa, kuitenkaan liikaa pelkäämättä. Seuraan tämän palstan kautta tilannettani ja kerron tuonnempana, miten kevät sujuu raittiuden puolesta.

Nuo kysymykset, Tuplattukossu, ovat aiheellisia! Annoit ajattelemisen aihetta minullekin, onko elämässäni ketään niin läheistä, jolle toisi kyseisiä ajatuksia julki turvallisessa mielessä vai voisiko jonkintyyppinen vertaistuki olla parempi vaihtoehto.

Hippulille vielä, tunnistan tuon tarpeen juoda "ollakseen oma itsensä". Minulla suurkulutus pahimpina aikoina oli keino väistää vaikeita asioita, tunteita, ahdistusta, pelkoa, olla ottamatta itsestäni ja elämästäni vastuuta. Sen lisäksi juomisgeenit vei ja opittu malliesimerkki, kuinka elämässä tulee toimia/siis juoda. Paljon on tuosta elämä muuttunut pikkuhiljaa, joten kaikki on mahdollista, paljon tsemppiä! On viisasta ottaa apua vastaan ja rehellisyys itselle on suurin voitto ja muutoksen alku.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 747
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut juomatta

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Hippuli73 » 10.2.2022 08:51:23

Lempeä kettu, en mä juo "ollakseni oma itseni" vaan ollakseni "normaalimpi" (ei-Asperger) versio itsestäni. Olen jatkuvasti kireä, hermostun ja ahdistun, kun kaikki ei täydellisessä järjestyksessä ja asiat eivät mene juuri niin kuin niiden pitää mennä. Puolisoni ei jaksa, kun siirtelen koko ajan tavaroita millin tarkkuudella oikeille paikoille. Elämäni on täynnä itse keksittyjä sääntöjä ja rutiineja. Tietysti nautin tällaisesta elämästä ja haluan elää näin. Mutta se myös aiheuttaa ahdistusta, koska normaalien ihmisten maailmassa on vaikea elää näin. Siksi tuntuu hyvältä välillä olla humalassa edes vähän samanlainen normaali ihminen kuin muut. Elää hetki ilman sääntöjä ja ahdistusta.
Hippuli73
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 199
Liittynyt: 1.8.2021 19:44:02

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 10.2.2022 11:52:02

Hippuli73 kirjoitti:Lempeä kettu, en mä juo "ollakseni oma itseni" vaan ollakseni "normaalimpi" (ei-Asperger) versio itsestäni. Olen jatkuvasti kireä, hermostun ja ahdistun, kun kaikki ei täydellisessä järjestyksessä ja asiat eivät mene juuri niin kuin niiden pitää mennä. Puolisoni ei jaksa, kun siirtelen koko ajan tavaroita millin tarkkuudella oikeille paikoille. Elämäni on täynnä itse keksittyjä sääntöjä ja rutiineja. Tietysti nautin tällaisesta elämästä ja haluan elää näin. Mutta se myös aiheuttaa ahdistusta, koska normaalien ihmisten maailmassa on vaikea elää näin. Siksi tuntuu hyvältä välillä olla humalassa edes vähän samanlainen normaali ihminen kuin muut. Elää hetki ilman sääntöjä ja ahdistusta.


Kuvasit hyvin elämääsi, josta minulla ei ole mitään kokemusta. Minulla ei ole aspergrenia, mutta tuon kuvauksen jälkeen voin kuvitella, millaista elämäsi on. Meidän kohdalla tosiaan sama lause tarkoittaa kahta täysin eri asiaa, joten hyvä kun toit sen esille. Mulla suurkulutus pahimpina aikoina oli ehkä "hukassa oloa" ja työttömyyden aiheuttamaa toivottomuutta ja itsetunnon laskua. Monia erilaisia syitä samassa vyyhdissä, jotka ovat onneksi jo taakse jääneitä juttuja. Nyt jälkeenpäin minun on vaikea samaistua tuohon silloin vallinneeseen ajatukseen, jolloin "join ollakseni oma itseni" mutta vuosia sitten, todellakin tein näin elämäni suurimmassa kriisitilanteessa.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 747
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut juomatta

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Hippuli73 » 13.2.2022 12:04:11

47. päivä juomatta. Aamulla salille kävellessä uuvutti. Oli melkein semmoinen olo, että en jaksaisi mennä. Normaalisti odotan sunnuntaita ja viikon pitkää juoksulenkkiä aamiaisen jälkeen. Tajusin, että en ole pitänyt vapaapäiviä yhtään (paitsi tammikuussa pari päivää, kun olin Noro-viruksessa), olen käynyt salilla 7 päivää viikossa: 3 x lihaskuntotreeni + kuntopyöräilyä ja 4 x juoksutreeni + kuntopyöräilyä. En pysty pysähtymään ja rauhoittumaan. Suoritan joka päivä, kunnes en enää jaksa. Toki nautin tekemisestä ja saan kiksejä, kun saavutan erilaisia tavoitteita, mutta tajuan, että mun täytyisi myös levätä. Ja haluaisin, jotta juoksukunto kehittyisi. Ilmeisesti en siihen pysty, ellen juo. Juodessa pystyn nauttimaan paikallaan olemisesta (ei tarvitse suorittaa), voin pysähtyä ennen kuin energia on täysin loppu ja rauhoittua. Seuraavana päivänä krapulassa ei ole mitään asiaa salille. Pitää varmaan terapiassa jutella tästä.
Hippuli73
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 199
Liittynyt: 1.8.2021 19:44:02

Re: Miten vähän on tarpeeksi vähän ja riittävän paljon?

ViestiKirjoittaja Elohiiri » 13.2.2022 22:40:20

Oih, kuulostaapa rankalta! Olen kyllä kateellinen kun jaksat painaa, mutta oikeassa olet, että levätäkin täytyy.

Tässä kun olen lukenut teidän muiden viestejä niin pistää silmään, että itse olen käyttäytynyt aika samoin koko ajan, juon tai en. Juoma, nettisivustot ja telkkuohjelmat ovat lähinnä vaihtuneet. Minua siis harmittaa se, etten olekaan saanut mieletöntä energiabuustia ja mennä touhunnut aikaansaavana, niin kuin salaa toivoin. En siis ole käytännössä korvannut juomista millään muulla kuin toisella juomalla. No, se nyt tietysti on tärkeintä. Silti salaa toivon tilanteen edes hieman muuttuvan, kun uniongelmat vielä talttuvat ja valo lisääntyy. Koitan ammentaa hiukan jotain esimerkkiä teidän muiden aktiivisuudesta.

Toivottavasti sinullekin löytyy vielä hyvä tasapaino tekemiseen, paljon tsemppiä!
Elohiiri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 135
Liittynyt: 28.12.2021 10:20:38

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa