[Elohiiri]

Hoidin sitten tuolloin pari viikkoa sitten perjantaina ahdistustani sixpackilla. No virhehän se oli. Tuli aivan hirveä humala ja aamuyön ahdistusherätys. Ihan kuin kroppa olisi palannut heittämällä joulukuuhun. Hyi. Olen silti tyytyväinen, että se tuntui liian isolta määrältä jo illalla ja vielä koko seuraavan päivän. Sen jälkeen olen juonut viime perjantaina lonkeron. Nollaviikot olisivat kivoja tietty, mutta enpä niistä nyt stressiä ota.

Tässä pysyminen on hyvä, varsinkin kun se tapahtuu välillä juomista miettimättä tai odottamatta. Se pitää kyllä sitten huomata, jos alkaa pyöriä odottelu mielessä. Se tapahtuu varmasti hyvin varkain.

Hyvää vointia kaikille ja tsemppiä tavoitteisiin pääsemiseen tai niissä pysymiseen! ☀️ 💜

[Elohiiri]

No mutta heipä hei, pitkästä aikaa. Palstailutauko on johtunut, kuten täällä valitettavan usein, retkahduksesta. Oikeastaan pääsiäisen ja vapun välillä lähti homma raiteiltaan. Nyt on jälleen itsetutkiskelun paikka ja paluu ruotuun. Eiköhän minun täydy omaksua itselleni vähentäjän sijaan lopettajan identiteetti. Lopettajan, joka joskus harvoin voi ehkä ottaakin... eh.

Ja välillä kun meinasin tänne palata, oli vastassa lähinnä yhden henkilön kännipostailuja, mikä ei varsinaisesti motivoinut. Kiitän moderointia tässä kohtaa, kun uskalsitte lukita ketjun. Ymmärrän täysin huolen siitäkin, jos tämä oli viimeinen oljenkorsi mihin hän saattoi purkautua, mutta kun joskus on valittava aiheuttaako mahdollista haittaa yhdelle vai monelle muulle. Varsinkin, kun eipä tästä juuri hyötyäkään näytä hänelle olevan. Kerroin aiemmin alkoholistista sukulaisestani, jonka lopulta "hylkäsin", koska oli ajateltava itseään. Hän on nyt menehtynyt, eikä silti kaduta yhtään, etten enää edes yrittänyt omilla voimillani häntä kannatella. Lopputulos olisi ehkä ollut ihan sama kuitenkin.

Mutta juu, kuten todettua, eipä tässä vahvasti ole mennyt itselläkään. Töissä alkoi olla ihan kaaos, resurssipulaa, irtisanoutumisia, lisää kiirettä ja stressiä. Lisäksi vähän muutakin vastoinkäymistä yksityiselämän puolella. Olin totaalisen loppu. En saanut nukuttua, johon auttoi pari lonkeroa nopealla tahdilla illalla. Kuinkas muutenkaan... Pian jo huomasin, että se alkoi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ja lisäksi vapaalla vähän useampi tilannetta nollaamaan. Noh, onneksi aloin huomata myös aikaansaamattomuuden ja päiväväsymyksen ja katkaisin homman tuossa reilu viikko sitten. Kylläpä on tipattomalla pirteämpi olo! Kunpa, voi kunpa, oppisin jatkossa hakemaan apua terveydenhuollosta enkä lonkerohyllystä.

Olisipa mukava kuulla kaikkien muidenkin kuulumisia. Muita ketjujakaan en ole nyt pahemmin seuraillut, täytyy palata niihinkin myöhemmin.

Aurinkoa päiviinne! ☀️

[Hjalmar]

Tervetuloa takaisin. Hyvin samanlaisia tunteita ja tilanteita täälläkin. Ja hämmästyttävästi aikataulukin on synkronoitu: reilu viikko takaperin laitoin itse kans korkin kiinni ja pohdiskelen myös lopettamista. Ajatus tuntuu järkevältä ja vapauttavalta, mutta samaan aikaan riippuvainen mieli vähättelee ongelman vakavuutta kauhuissaan ja yrittää uskotella että käyttö on hallinassa.
Me ongelmaiset kyllä tiedetään kuinka kulissien pitäminen ja itselleen valehtelu käy työstä. Mutta kyllä tämä selvinpäin tapahtuva jatkuva järkeily ja tsemppaus sekä mielialan vaihtelut myös syö voimia aikalailla. Ei vaan sais mennä sitä tuttua ja toivotonta helpointa reittiä repsahdukseen, vaikka olis ihan loppu moniin asioihin. Toivottavasti uskallat pyytää ammattiapua kun tilanne sitä vaatii. Itse en ole vielä saanut aikaiseksi sitä(kään), vaikkakin tuntuu että se hetki on päivä päivältä lähempänä.

Tsemppiä, iloa ja valoa kaikille!

[Elohiiri]

Kiitos Hjalmar! Eilen join kahdeksan annosta, ja eihän se hyvältä tuntunut oikeastaan edes sillä hetkellä. Yö oli levoton, näin paljon ikäviä unia ja heräsin välillä siihen, että luulin nukkuneeni pommiin tai unohtaneeni jotakin tärkeää. Nytpä taitaa olla taas pidemmän paussin aika. Ei ihan helppoa näin kesää vasten, mutta kokeillaan. Alan samalla työstää lopettamisen ajatusta. Ei tarttis miettiä sitäkään asiaa sitten sen enempää. Mukavia päiviä kaikille ja tsemppiä tavoitteissanne!

[Lempeä kettu]

Hei Elohiiri!

Samoja juttuja oot elänyt läpi (painajaiset ja liian monet annokset) mitä minäkin.

Minulla myös lopettamisen suunnittelu ja kalenteriin on jo merkitty yli viikko sitten päivä 1.6.

Rehellisesti, Suomen jääkiekon loppuhuipennus-näytöksissä en ole ollut raittiina, enkä siihen ajatuksen tasolla pyrkinytkään. Ei hirveästi ole juotu, mutta ihmeellinen vetämättömyys vaivaa. Itseään on helppo huijata, ettei tämä nyt niin pienistä määristä alkoa voi johtua. Kyllä se on tuo huono tyyny.

Joka tapauksessa, luopuminen iltakänneistä on hieman tuskallisen tuntoista. Järki sanoo, että stoppi on kuitenkin tehtävä, koska terveys on jo koetuksella. 1.6. on hyvä päivä aloittaa eli hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tsemppiä Elohiiri kovasti! Pysytään linjoilla ja yritetäänpä jälleen muutosta.

[Yhdet vielä Ninni]

Olen täysin epäonnistunut ihmisenä, ja siis palannut entisiin tapoihini eli liki jokapäiväiseen tissutteluun. Siitä seuraa morkkista, huonoja unia, väsymystä, masennusta jne.

Katsoin Yleltä ohjelmasarjaa, joka kertoo vankilasta vapautuneiden elämästä.
https://areena.yle.fi/1-50466121
Suurin osa heistä on alkoholisteja, ja samaistun valitettavan hyvin heidän kurjuuteensa, vaikka en ole tehnyt rikoksia, en asu kadulla, en ola menettänyt perhettäni enkä työtäni. Riippuvuus alkoholiin meitä yhdistää silti.

Olen niin rikki tästä. Kenellekään en ole edelleenkään kertonut. Kukaan läheinen ei tiedä, vaikka parin ystävän kanssa olenkin jutellut "pitäisikö pitää juomisvapaa kuukausi" -juttuja. En usko että he juovat joka ilta kuten minä.

En tiedä, miten jatkaa. Olen todella väsynyt tähän. Mietin jo eräänlaisia pakkoajatuksia: "Jäisinpä auton alle ja joutuisin viikoiksi sairaalaan, niin viina jäisi."

Ihan tässä kotini lähellä kokoontuu AA-kerho. Sen liepeillä hortoilee katkokävelijöitä ja epäsiistejä ihmisiä. En halua mennä sinne, en ole sellainen. Vai olenko? No, siististi pukeudun, mutta eihän tämä elämäntapani tarkempaa tarkastelua kestä. Lauantaina olin tosi ärtynyt lapselle, jota minun piti kuskata kaverin luo KAHDEKSALTA ILLALLA eli siihen asti piti olla selvänä.

[Lempeä kettu]

Tuttuja tunnelmia, AA:han meno ja itseinho, yksin juomisen lopettaminen. 20 vuotta olen käynyt läpi onnistumista ja epäonnistumista, pääosin viina vienyt voiton. En todella osaa auttaa, koska olen niin syvällä suossa itsekin. En usko enää raitistuvani. Mutta et ole yksin. Jokainen uusi päivä on uusi toivo.

[Elohiiri]

"Ei hirveästi ole juotu, mutta ihmeellinen vetämättömyys vaivaa. Itseään on helppo huijata, ettei tämä nyt niin pienistä määristä alkoa voi johtua. Kyllä se on tuo huono tyyny."

No todellakin! Niin tuttua tuo itselleen selittely. - Tässähän on ollut stressiä, se on se mikä kroppaa sekoittaa, ei tokikaan siihen käytetty "lääkitys". - Koronakin tuossa oli (tai sitten rokotus), sen jälkeen on ihan normaalia olla pitkäänkin vähän sumussa. - Joo se on tämä kevät (kesä, syksy, talvi...) semmoista aikaa, että monia väsyttää. - Tuo tyyny/sänky on todellakin niin huono, pitäisi saada hommattua uudet, niin johan paranisi yöunet. - On tuo polvi kipeänä, se tässä varmasti vaivaa hieman koko ajan, vaikkei sitä niin tietoisesti ajattelekaan. Se kun tulee kuntoon niin olo taas helpottaa. Jnejnejne...

Ninnillä myös paljon tuttuja ajatuksia. Sekin ajatus on tosiaan ollut taustalla, että niin kauan kun kukaan ei huomaa, ei ole ongelmaa. Vaikka mistä minä tiedän onko joku huomannut. Onhan se itsellekin tuttua, että epäilys käy jonkun toisen kohdalla mielessä. Mutta eihän siitä huutelemaan mennä, vaan jäädään seuraamaan tilannetta. Joskus olen itsekin salaa toivonut tuollaista pakkokatkoa kaikkeen. Mikä nimenomaan aiheutuisi jostain muusta kuin alkoholista, ei liittyisi siihen mitenkään. Ei se sitä tarkoita, että olisi vaarana vaikka itseään tahallaan vahingoittaa. Ei tässä tokikaan kaivata mitään itse aiheutettua hässäkkää, ei alkon tai minkään muunkaan takia.

Mutta ollaan nyt taas linjoilla ja mennään yhdessä eteenpäin! Kyllä me tää hoidetaan, uusi hönkä päälle vaan, eikös. Niiiin isot tsemppihalit kaikille, jotka sellaista tarvitsevat!

[Lempeä kettu]

Kyllä just näin, eteenpäin! Varotaan yli- ja alilyöntejä, suorittamista ja itseruoskintaa, niin kyllä tästä hyvä tulee. Toipuvan suurkuluttajan kannattaa vaan antaa aikaa itsellensä ja kohdella itseään parhaana ystävänä.

Elohiiri, oli kyllä kattava lista sinulla ja sai kyllä nauraakin. Just tuotahan se on.

Kotityötkin sujuvat paremmin maistissa. Kodissa näyttääkin just siltä, ettei maistissa ole tehty yhtään mitään asialle pitkiin aikoihin.

[Elohiiri]

Haha, todellakin! Jotenkin väsynyt fiilis... otanpa vähän alkoa, niin alkaa varmasti kotityöt maistua paremmin. Kunnes maistuukin oikeastaan paremmin joku ihan muu. Tosin olen joskus maininnutkin, että silloin viime vuonna ja aiemmin, kun tissuttelu oli pahimmillaan, oli koti siisteimmillään. Kun kulissit ovat kunnossa, niin voi oikein hyvällä syyllä vähän itseään palkita.

Mutta juu. Sano itsellesi kuten sanoisit parhaalle ystävällesi. Sen kun oppisi edes jotenkin. Itsensä kanssa kun tulee jostain kumman syystä aika paljon aikaa vietettyä, ja ikävä kommentointi jättää jälkensä.

[Elohiiri]

Hellurei, ei oikein mitään uutta täällä. Olen kurkistellut välillä varmasti päivittäin, mutta en ole jaksanut kirjautua. Laitoin nyt kuitenkin tuon laskurin päälle, kun siitä näkee muidenkin kohdalla niin nopeasti missä noin suunnilleen mennään. Valitsin kohdan ollut raittiina ja omalla kohdalla määrittelen sen niin, että se voi ehkä jossain kohtaa sisältää kohtuullista käyttöä. Tähän mennessä se on kuitenkin tarkoittanut täysin tipatonta, ja tarkoitus on sillä mennä ainakin tämä kesäkuu. Päiväksi valitsin nimenomaan ensimmäisen tipattoman, vaikka uusi ongelmatissuttelu loppuikin pari viikkoa aiemmin. Eli laskuri on hieman häilyvä, mutta vaihteeksi nyt esillä.

Monen kirjoituksia lukiessa huomaan vahvasti samaistuvani omaan tilanteeseeni viime vuoden lopulla, kun täällä aloitin. Silloin tilanne oli kyllä päässyt aika hurjaksi myös näin jälkeenpäin ajatellen. Ja tammikuusta on jäänyt mieleen erityisesti tipattomuus, en oikein edes muista mitä muuta elämään silloin kuului. Se oli niin täynnä sitä juomattomuusprojektia. Tänä vuonna, kun käyttö lipsahti uudestaan suurkulutuksen puolelle, oli sen aisoihin saaminen kuitenkin huomattavan paljon helpompaa. En sano, että helppoa, mutta paljon helpompaa. Lipsahdus ei ollut hyvä, mutta lopputulos tuo kyllä lohtua. Kun aiemmin huomaan retkahdukseeni havahtua, ei tarvitse lähteä uudestaan ihan nollasta. Nyt pitää enää varoa ajattelemasta, että ei se muutaman viikon tissuttelu siis haittaa. Ole tässä sitten, samalla riittävän ehdoton ja armollinen!

Retkahdusta edesauttoi se, että juominen ei vaatinut erityistä totuttelua. Siitä se lähti. Ajatus, että hommathan hoituu aivan mukavasti tässä samalla. Krapulaa ei vielä muutamasta tule ja ajatus juoksee. Ajatushan ei toki juokse samaan malliin kuin pidempään selvänä ollessa, ja ainakin minun kohdallani se tuntuu mukavalta. Unohtuu sellainen raskas yliajattelu. Perusongelmanihan siis on edelleen häpeä. Se kurkkii ja kuiskii aina ja kaikkialla. "Et osaa, et tiedä, et kelpaa, et riitä, et onnistu. Tuhlaat muiden aikaa. Jos jossain onnistut, on se jonkun muun ansiota. Jos joku muu epäonnistuu, on se sinun syysi." Paras olla mahdollisimman näkymätön, käpertyä piiloon. Ja siellä piilossahan on kiva olla kaverin kanssa. Semmoisen rennon ja kuplivan... "Joka paikassa" kehotetaan opettelemaan hetkessä elämistä. Suositellaan puolen tunnin pysähtymistä vain hengittelemään, omien konkreettisten aistimusten äärelle. Se on jostain syystä tuntunut ajan tuhlaamiselta, mutta nyt alan sitäkin harjoitella. Katsotaan mitä tapahtuu.

[Elohiiri]

En saanut nukuttua, johon auttoi pari lonkeroa nopealla tahdilla illalla. Kuinkas muutenkaan...

Tulipa mieleen hieman lainata itseäni. Näin klo 4.06, viitisen tuntia unta odotelleena. Parin tunnin päästä saakin jo "herätä". Ei aja melatoniini ihan samaa asiaa kuin muut tropit, ei. Noh, eihän tämä lyhytaikainen unettomuus maailmanloppu ole, mutta pännii se silti.

En kuitenkaan aio huomennakaan sortua tuohon tuttuun itselääkintään.