Tämä vaikuttaa kyllä hienolta paikalta. Kerrankin uskaltaa olla rehellinen ja luottaa saavansa ymmärrystä. Minullakaan ei ole mitään tarkkaa tavoitetta, en osaa sellaista asettaa tässä vaiheessa. Kunhan peilistä ei tosiaan katsoisi enää juoppo akka. Olen huomannutkin, että yksi aktiivi on menehtynyt. Niin surullista, ja ihan varmana on tuntunut todella pahalta teistä kaikista. En saanut kunniaa tutustua häneen, mutta terveiset laitan sinne jonnekin. Täällä me painiskellaan vielä, uudet ja vanhat. Tuo on muuten ihan totta, että mitä huonommin menee, sitä tarkempi tulee oltua kulisseista. Ei täällä mitään alkkiksia olla, kun kerran kotikin on tiptop! Pullot ja tölkit kerään pääsääntöisesti jo illalla pois esiltä ja pian pois koko kämpästä. Jos ei kauppaan jaksa tai kehtaa viedä, niin ihan vain kierrätykseen.
Toivotaan Muumimamma, että tuo asian avaaminen muillekin auttaa. Itse en ole kertonut kenellekään. Tai puolisolle sanoin viettäväni tipatonta tammikuuta, ettei hänkään tuo minulle juomia, vaikka itselleen ostaisi olusen tai kaksi. Se ei herättänyt mitään kummempaa reaktiota, moni on tosiaan nyt tipattomalla. Kiva perinne ja ajankohta! Hänkään ei vain tosiaan tiedä ihan tarkkaan, mistä määristä sille tipattomalle oikeasti tipahdin. Mutta voi, miten ihanasti tyttäresi on sanonut, nuo sanat mielessä tsemppaavat varmasti. Vaikka helppoa tämän alkoholin pirulaisen kanssa ei joka tapauksessa olekaan. Me olemme nyt sitten hyvin samassa vaiheessa, minä pikkuisen perässä. Kiva kun on ihan samanlainenkin vierellä kulkija.
Apua tuota laadukasta IPAA! Ihan kamala nolostus iski, kun muistin itseni pyörimässä jossain olut- tai siiderihyllyllä arpomassa ja muka vertailemassa tarkkaan, mitä ottaisi. Toivoen kaikkien huomaavan, että tämä on nähkääs harvinainen ja tarkkaan harkittu tilanne tässä, eivät ole niin tuttuja nämä eri laadut minulle! Ai kamala, päätin sitten tehdä asiasta oikein numeron sen sijaan, että olisin vain lapannut tahtomani kyytiin ja poistunut paikalta. Ja kaupassa käyn sentään selvinpäin...

Se on siis nyt 8 tipatonta päivää täynnä, ja tämä yhdeksäskin melkein pulkassa. Vielä ei ole tehnyt mieli kuin tuon yhden kerran. Hermot ovat kyllä vähän kireänä, sen huomaan. Jouduin tänään ottamaan särkylääkkeen päänsäryn takia, ja kylläpä se tuntui kurjalta! Juuri kun ajattelin, että kerrankin suon maksalle lepoa, niin en olisi halunnut ottaa edes lääkettä. Krapuloihin sen sijaan olen ottanut niitäkin niin usein, etten uskalla edes laskeskella. Se on ollut jotenkin ihan luonnollinen lisä runsaan juomisen seurauksiin, aika kamalaa sekin.

Ohoh, kylläpä tässä taas vierähti aikaa turinoidessa, paree lähteä unten maille. Tsemppiä kaikille ja palaillaan huomenna tai ehkä ylihuomenna!