Ensimmäistä kertaa kirjoitan tänne. Nyt on otettava uusi suunta ja tartuttava ongelmaan jonka olen tiennyt jo pitkään.
Olen vajaa nelikymppinen töissä käyvä uusperheen äiti. Tissutteluni/juominen karkasi käsistä vajaa pari vuotta sitten perheessä tapahtuneen kriisin jälkeen.
Ennen sitä käytin kyllä alkoholia,mutta se oli satunnaista ja tapahtui viikonloppuisin/vapailla ja annoksiakaan ei ollut monia per kerta.
Havahduin juomiseeni itse jo kauan aikaa sitten ja olenkin useita kertoja yrittänyt vähentää siinä onnistumatta. Nyt olen tissutellut lähes joka ilta. Annokset on riippunu paljon siitä mikä työvuoro on seuraavana päivänä.
Välillä on menny jopa 8-10 annosta illassa ja olen joutunut olemaan muutaman kerran töistäkin pois krapulan takia.
Olen ruoskinut itseäni tästä ja onnistunut olemaan välillä sitten pari iltaa juomatta,mutta aina ote on lipsunut.
Tässä vuosien aikana terveyshuoletkin on lisääntynyt,paino noussut ja olen koko ajan väsynyt. Tietysti,kun yöuni on mitä on juomisen jälkeen.
Viikonloppuna tajusin että nyt on se kohta kun on hyvä hetki vähentää/lopettaa…siideri ei maistunut.
Nyt olen ollut lauantaista asti juomatta, eli vasta pari päivää ja tässä kohtaa yleensä aina repsahdan. Tuli tunne,että kun kirjoittaa tänne niin asia jotenkin konkretisoituu itellekin. Olen päättänyt alkuun mennä vain päivän kerrallaan,enkä ottanut mitään tavoitteita sille kauanko olen juomatta. Mutta nyt kun tänään heräsin itsekseen ennen kellon soittoa niin huomasin,että olin selkeästi jo parin päivän juomattomuuden jälkeen nukkunut paremmin ja olo on oikeasti levännyt. Sen takia päätin,että nyt pidän sen tipattoman kuukauden. On alkuun joku tavote mihin pyrkiä.
En halua olla näin pöhöttynyt ja turvonnut,näytän kamalalta ja itsetuntokin on hävinnyt juomisen mukana.
Sekava teksti, mutta niin on sekavat ajatuksetkin. Vaikka toisaalta ensimmäistä kertaa tuntuu,että nyt tää muija onnistuu.