[lillemor (poistunut käyttäjä)]

Hei Eliina.

Meneehän tämä, nyt olen vaan aika väsynyt. Luin kirjaa aika myöhään viime yönä ja vaikka nukuin melkein 7 tuntia on ollut aika rätti olo. Olisiko syynä se, että olen tämän uuden raittiuden myötä alkanut liikkua aktiivisesti. Eilen illallakin tuli lähdettyä vielä klo 20 aikaan juoksulenkille, oli neljäs päivä perätysten kun kävin juoksemassa tuon vähän ylo 7km lenkin. Pitäisi osata levätä välillä, mutta olen tällainen addikti. Nyt hurahdin tuohon juoksuun/hölkkäämiseen. Nytkin mielessä, että pitäisi tänäänkin vielä jaksaa. Siitä tulee niin kiva olo, kun saa tehtyä. Vähän pitää kuunnella elimistöä, että onko tänään viisasta lähteä. Sanon kyllä itselleni tuolla lenkillä, että kävelläkin voi, enkä ole kenellekään velkaa enkä tilivelvollinen liikunnastani. Voi olla, että väsy tulee siitäkin, että syön ehkä hieman liian vähän verrattuna siihen miten paljon kulutan. Tuo painontarkkailu tahtoo mennä myös pikkuisen yli. Olen ihan hoikka, mutta jokin pakkomielle saada kilo pari pois vielä

Alkoholi on pysynyt poissa, mutta olen sitä joutunut varmistamaan sen asian ottamalla Antabusta. En joka päivä, mutta siten että sitä on elimistössä. Kun aloittelin tätä uutta raittiutta tuli lenkillä mieleen, että kun olen näin reipas, olen ansainnut palkinnoksi vähän olutta, mikä on ihan hullua. Joku urheiluihminen sanoi minulle joskus, että sillä tavalla lenkistä tullut hyöty pyyhkiytyy siten toimien saman tien pois. Ja niinhän se varmasti on.

Keittelen kahvia, jos se hieman piristäisi. Ja jos tänään lähden ulkoilemaan, huomenna on siitä lajista pidettävä välipäivä. Uimaan tietenkin voisi mennä. Se on saunoineen sellaista itsensä hemmottelua.
En minä voi kohtuukäyttöä ajatella kun se ei minulta onnistu. Niin monet kerrat yrittänyt ja se on johtanut juuri tuollaiseen, että juomispäiviä tulee viikossa enemmän, kuin juomattomia.

Ihmissuhteetkin ihan olemattomia. Löytäisipä raittiin kaverin, joka ei joisi yhtään ja mielellään tykkäisi liikkua.

Jospa se itsensä kanssa toimeen tuleminen ja itsestään pitäminen tulisi sen kautta, että saa joko lopetettua juomisen tai sillä tavalla hallintaan, mikä tapa tuntuu itsestä hyvälle. Tulee tunne, että määrää itse, eikä määrääjä ole se alkoholi tai sen himo.

[toiveikas-23]

Pidettäisiinkö pois tästä ketjusta se onnistuneesta juomisesta kertominen, koska sellaisista lukeminen voi olla vaaran paikka niille, jotka kamppailevat omien demoniensa kanssa. Onnistuneita kohtuujuomiskokemuksiahan löytää täältä muista ketjuista halutessaan. Minulle itselleni niistä lukeminen ei ole tehnyt koskaan hyvää

Ikää on sen verran ja kokemusta tältäkin saralta niin paljon, että luulen ihmeraitistumisien olevan meidän ongelmaisten joukossa varmaan ihan promilleluokkaa..

Tämä kolahti.
Varmaan sekä Vähentijiä että Lopettajia luetaan yhtaikaa ja onnistuneen kohtuukäytön kokemuksesta lukeminen voi tosiaan olla vaaran paikka.
En varmaan ihan ymmärrä tätä Vähentäjien keskustelun tarkoitusta, mutta mua vaivaa nyt tämä ajatus niin paljon, etten omilla kertomuksillani asiasta halua olla mahdollisena vaaran paikkana kenellekään.
Yritän pitää juomisen kurissa, mutten avautua asiasta sen enempää.
Kaikille meille tsemppiä alkoholiongelman kanssa elämiseen <3

[Hippuli73]

Mua justiinsa kiinnostaa kuulla onnistuneista juomiskokemuksista. Miten ja miksi on onnistunut ym. Sehän se vähentämisen pointti on!

[Lempeä kettu]

Oma kommenttini on, että alkoholismi on todella vakava ja vaarallinen itsensä kieltävä sairaus. Moni menee sen kanssa hautaan kykenemättä koskaan auttamaan itseään. Toivon, että jokainen alkoholisti löytää tiensä lopettajiin.