Olet täällä

Aloitus, ei lopetus.

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Aloitus, ei lopetus.

ViestiKirjoittaja aaaaaaa » 17.9.2022 19:48:52

alkoholismi on jonkin sortin muistisairaus, alkoholisti unohtaa olevansa alkoholisti ellei muistuttele itseään plinkin/AA:n/jonkun avulla

se kuitenkin kannattaa muistaa, että sairaus on krooninen ja etenevä. jos toteat sairastavasi alkoholismia, asiat vaan valitettavasti pahenee. :cry:

itse olen alkoholisti, joka ei onnistu raitistumaan vaikka teen mitä. AA:t, antabukset, minnesodat ei auta. nytkin in krapula ja mieli todella maassa
aaaaaaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 79
Liittynyt: 4.10.2021 13:59:27

Re: Aloitus, ei lopetus.

ViestiKirjoittaja peruutuspeili » 17.9.2022 22:43:39

aaaaaaa kirjoitti:itse olen alkoholisti, joka ei onnistu raitistumaan vaikka teen mitä. AA:t, antabukset, minnesodat ei auta. nytkin in krapula ja mieli todella maassa


Voin tietenkin puhua vain omasta kokemuksestani ja siitä millaiseksi käsitykseni on muodostunut. Kuitenkin, olen sitä mieltä että olet edennyt merkittävästi raitistumisen prosessissa: olet myöntänyt ongelman itsellesi ja tehnyt ja teet paljon sen parantamiseksi. Olen sitä mieltä, että se prosessi on yksi kokonaisuus, ei erillinen sarja epäonnistumisia. Jossakin syvällä mielessä prosessi etenee ja kypsyy aikanaan tavoitteeseen, raittiuteen; olen käyttänyt ilmaisua, että niin syvällä mielen syvyyksissä että sitä ei voi sitoa sanoihin.

Tahdon sanoa, että se mitä olet tehnyt ei ole ollut turhaa. Jatka yrittämistä, maali voi olla lähellä. Voimia!

Kirjoitin elokuussa lyhyesti omasta prosessistani tarinat-palstan alkoholiosioon otsikolla "my way". Näen yhtäläisyyksiä. Käy vilkaisemassa jos kiinnostaa.
peruutuspeili
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 28.8.2020 10:20:48

Re: Aloitus, ei lopetus.

ViestiKirjoittaja eleonoora » 18.9.2022 06:59:50

Peruutuspeili, kiitos tarinastasi, kävin minäkin lukemassa sen.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että riippuvuudesta irtautuminen on prosessi.
En silloin osannut ajatella asiaa niin, mutta kun lopetin tolkuttoman tupakanpolton, se otti lukuisia ”tosissaan” lopettamisia ja tupakoinnin rajoittamisyrityksiä, ennen kuin viimein onnistui. Prosessi alkoi ensimmäisestä epäonnistuneesta lopetusyrityksestä, ja lopullinen lopettaminen ei oikeastaan enää tuntunut kovin kummoiselta. Muistan miettineeni, että miksi hitossa en tehnyt heti ensimmäisellä kerralla hommaa niin, kuin tein sen viimeisellä kerralla. En osannut, koska en ollut harjoitellut.

Alkoholi on kyllä hirveä myrkky. Ensin se antaa helposti ja varmasti hyvän olon käyttäen aivojen palkitsemisjärjestelmää. Pikkuhiljaa muut samankaltaisen tunteen aiheuttaneet asiat jäävät, koska alkoholi tuottaa olon helpommin ja nopeammin, ja sosiaalinen ympäristö kannustaa juomiseen. Liikunta, yhteys ja ilo läheisten ihmisten kanssa, hauskat harrastukset, pienistä asioista nauttiminen - kaikki se jää pikkuhiljaa pois ja korvautuu juomisella. Sitten alkaa kunnon mylly. Terveysongelmat, mielenterveysongelmat, sosiaaliset ongelmat, taloudelliset ongelmat, kyvyttömyys hallita enää itseään ja omaa elämäänsä, itsetunnon romuttuminen ja pelko siitä, että joutuu lopettamaan tärkeimmän sillä hetkellä elämään merkityksen tuovan asian, eli alkoholin käytön. Siitä sitten kohtuukäyttöön pyrkimisen ja toistuvien epäonnistumisten kautta voittoon tai kuolemaan. Näin se on mennyt kaikkien alkoholismiin välillisesti tai suoraan kuolleiden läheisteni kohdalla, joiden elämää olen seurannut kymmeniä vuosia.

Tässä omassa prosessissani yritän tavallaan rakentaa aivoihini uusia väyliä, kutoa vahvoja sidoksia niihin asioihin, jotka selvin päin tuovat minulle iloa ja merkitystä. Ehdollistan itseäni tietoisesti huomaamaan positiivisia kokemuksiani, ja vahvistan muistijälkiä kirjoittamalla niistä, palautan niitä mieleeni tarkoituksella ja toistuvasti. Lisään etäisyyttä alkoholiin ja alkoholiongelmaani myös tietoisesti, kieltäydyn ajattelemasta niitä jatkuvasti ja pakonomaisesti, vaikken ongelmaa kielläkään. Ongelma ei yleensä ratkea keskittämällä kaikkia voimavaroja sen pyörittelyyn, vaan keskittymällä itse ratkaisuun. Valmistan itseäni tällä hetkellä tavallaan sekä raittiutta, että repsahdusta varten, ja tarkennan tavoitteeni ja päämääräni myöhemmin. Tällä hetkellä en usko, että kohtuukäyttö on asia, jota jatkossa haluan tavoitella.
eleonoora
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 58
Liittynyt: 28.4.2011 13:52:19
Ollut juomatta

Re: Aloitus, ei lopetus.

ViestiKirjoittaja eleonoora » 19.9.2022 07:45:38

Tissutellessa päivät vaan menivät ohi, aika kului taustalla huomaamatta.
Koko ajan oli tunne, että ei ehdi tehdä oikein mitään.
Saatoin avata ensimmäisen oluen jo aamuyhdeksältä ja havahtua kuuden aikaan siihen, että en ole tehnyt mitään koko päivänä. Ihmettelin itsekseni, kuinka muut tuntuvat saavan niin paljon aikaiseksi. Selitin itselleni, että tarvitsen lepoa ja rentoutumista, eikä yksi omalle hyvinvoinnille ( :lol: ) omistettu päivä mitään haittaa.

Olen ollut juomatta nyt kymmenen päivää, ja hoitanut ja tehnyt enemmän asioita, kuin viimeisen puolen vuoden aikana. Silti päivissä on aikaa kaikelle muullekin, levolle ja harrastuksille. Tuntuu, kuin vuorokausi olisi aiemmin kestänyt vain 10 tuntia, ja nyt olen saanut käyttööni 24 tunnin vuorokauden.
eleonoora
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 58
Liittynyt: 28.4.2011 13:52:19
Ollut juomatta

Re: Aloitus, ei lopetus.

ViestiKirjoittaja eleonoora » 20.9.2022 10:34:57

Tänään en ole onnistunut torjumaan juomiseen liittyviä ajatuksia kovin hyvin.

En koe minkäänlaista halua juoda juuri nyt, mutta kahden tai kolmen viikon päästä on perinteiset syystalkoot, joiden yhteydessä olen aina ottanut olutta. Siis ihan joka ikinen vuosi yli kymmenen vuoden ajan, olinpa yksin haravoimassa tai olipa paikalla isompikin porukka. Kun aloin suunnitella tehtäviä töitä ja tarjoiluja, minulle tuli yhtäkkiä ajatus siitä, että silloin juon ihan varmasti, vääjämättä, en voi välttää sitä. Yritin työntää ajatuksen pois ja keskittyä nyt tähän päivään, mutta se ajatus tulee vaan takaisin, koko ajan.

En usko, että jos päätän juoda talkookaljoja, se jää siihen.
Jos juon, juon varmasti seuraavanakin päivänä, ja mahdollisesti myös sitä seuraavana.
En haluaisi ajatella tätä nyt, koska se saa ajatukseni kiertämään alkoholin ympärillä ja mieleni aloittaa sisäisen kamppailunsa.

Juomiselle löytyy aina syy. Aina löytyy jokin laukaiseva tekijä, tilanne, perinne, tunne.
En halua elää niin.
eleonoora
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 58
Liittynyt: 28.4.2011 13:52:19
Ollut juomatta

Re: Aloitus, ei lopetus.

ViestiKirjoittaja eleonoora » 23.9.2022 20:17:23

Kolmas viikonloppu (oletettavasti) selvin päin käynnistyy. Mitä helpommaksi raitistelu käy, sitä hövelimmäksi vaikuttaa käyvän oma asennoituminen alkoholin käytön mahdollisuuteen. Kun olo alkaa olla todella hyvä ja ilmeisimmät ryyppäämisen vaikutukset hälventyneet, sitä alkaa jotenkin ajatella, että juomalla tästä saisi vielä parempaa.

Selvä ja hyvä perjantai alkaa kuitenkin olla jo menestyksellä taputeltu, tähän päivään olen tyytyväinen.
eleonoora
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 58
Liittynyt: 28.4.2011 13:52:19
Ollut juomatta

Re: Aloitus, ei lopetus.

ViestiKirjoittaja venkku » 24.9.2022 20:41:30

Moi. Tuttuja ja hyviä pohdintoja tässä ketjussa. Tää vähentäminen/lopettaminen todellakin on pitkä prosessi. Ite oon oppinut että vain harjottelemalla pääsee eteenpäin. Ei siis päättämällä että enpä juo huomenna ja sitten huomaakin jo juovansa.. Riippuvuus kun ei toimi järjellä. Mun vähentäminen on ollut pitkän harjottelun tulosta ja vieläkin riittää tehtävää..Mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Tsemppiä! :D
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 590
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29

Edellinen

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa