[Merlot79]

Kirjottelin täällä joku lähemmäs kaksi vuotta sitten omasta alkoholin käytöstä ja halusta vähentää. Mulla ollut tilanne siis sellainen, että olen onnistunut havahtumaan ajoissa, että nyt lähtee huonoon suuntaan ja vähentämään ja olen elänyt tässä kierteessä muutaman vuoden. Tai mikä nyt on ajoissa, kuitenkin niin ettei juominen ole missään vaiheessa riistäytynyt täysin käsistä.

Avioero viisi vuotta sitten, yksinhuoltajuus+stressi, asuminen paikkakunnalla, jossa mulla ei ole ystäviä, kaikki asuu useamman sadan kilometrin päässä ja siitä johtuva yksinäisyys ajoivat hakemaan lohtua viinipullosta. Kierteen alussa tämä viinipullo on vain perjantai- tai lauantai-illan lohtu. Kaava meni aina niin, että jossain vaiheessa fiksuna rupesin ostamaan viinipullon sijaan litran tölkin, koska se oli edullisempaa ja kevyempi kantaa ruokaostosten lomassa. Tämän lisäksi saatoin aikuisopiskelijana ruveta hakemaan viinipullon/tölkin myös keskiviikkoisin tai joku muu arki-ilta, kun työt eivät velvoittaneet. Eli viiniä meni 1,5-2 litraa viikossa. Joskus satunnaisesti enempikin. Kerralla en koskaan ole pystynyt juomaan yli litraa ja siitä tulee taattu väsymys ja heikko olo seuraavaksi päiväksi. Viinipullon juomisesta ei yleensä tullut pientä väsymystä lukuunottamatta mitään. Olen aina pitänyt huolta siitä, että syön hyvin juodessa, juon hitaasti ja juon esimerksi elektrolyyttijuomaa lisäksi nestehukkaa vähentääkseni. Mitään humalassa sekoilua, sammumisia tms. ei ole missään vaiheessa ollut.

Tuossa kun viiniä menee 1,5-2 litraa viikossa havahdun jossain vaiheessa, että nyt lähtee menemään päin metsää ja olen yleensä kaksi tai neljäkin viikkoa täysin ilman. Sitten se tulee taas kuvioihin perjantaina tai lauantaina, sitten keskiviikkona ja sama kuvio toistuu. En ole koskaan miettinyt varsinaisia juurisyitä juomiselleni. Olen ajatellut, että se on vaan tapa rentoutua ja olen pitänyt sitä ihan hyväksyttävänä, monethan sitä tekee. Vanhempani joivat viiniä työviikon päätteeksi lapsuudessani, ei juurikaan mitään humalahakuista sekoilua, vaikka toki joskus harvoin meni vähän yli. Ei kuitenkaan koskaan niin, että oma lapsuus olisi sen takia ollut ikinä turvaton. Avioeron takia otin tämän rentoutumistavan terapiassa esiin ja terapeuttikin piti sitä täysin hyväksyttävänä tapana rentoutua, joten siitä ei enää puhuttu. Olisin kaivannut keskustelua siitä, millä muilla tavoin voisi rentoutua, mutta en osannut tätä oikein ottaa puheeksi, kun terapeuttikin oli sitä mieltä, että viinin lipittely silloin tällöin on täysin ok. Ja onhan se jos se pysyy kohtuudessa.

Olen jo jonkin aikaa huomannut, että viinin ostaminen ja sen kaataminen lasiin ei enää aiheuta itsessäni jo ajatuksenakin sellaista hyvää oloa, mitä se ennen teki. En juo juuri muuta kuin viiniä, koska en yksinkertaisesti tykkää muiden alkoholijuomien mausta. Toki niitä on kamalan makuisia viinejäkin, mutta hyvä viini on ollut mielestäni aivan taivaallisen makuista. Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut, ettei hyväkään viini saa enää aikaan samanlaista makunautintoa kuin ennen. Olen ostanut sitä viiniä, koska onhan perjantai, mutta sitten on tullutkin semmoinen olo, että tämä on nyt pakko juoda, kun ostin. Se ei tuota enää mitään nautintoa tai (näennäistä) iloa, mitä se aiemmin tuotti. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta ihan positiivisesti olen ottanut tämän muutoksen vastaan.

Nyt olen ollut neljä viikkoa ilman. Tämän neljän viikon aikana olen huomannut, että suurin syy viinin lipittelyyn on ollut yksinäisyys. Viihdyn sikäli hyvin yksin ja välillä olen ollut töissä, missä saanut sosiaalista kiintiötä täyteen ja yleensä ihan lastenkin kanssa oleminen riittää. Nyt taas, kun suorittelen opintoja enimmäkseen koneen kautta ja olen kotona huomaan, että olen todella yksin. Olen yksinäinen ja kaipaan aikuista seuraa. Mulla ei ole ketään, kenen kanssa käydä kahvilla, lenkillä, elokuvissa, museoissa jne. Tämän tajuaminen on ollut musertavaakin ja olen jopa itkenyt asiaa. Aiemmin nämä tunteet on tullut turrutetuksi viinillä ja lakaistua maton alle. Tämä omien tunteiden läpikäyminen ja tunteminen on ollut todella vaikeaa, mutta uskon, että se tulee olemaan vielä palkitsevaakin. Olen myös havahtunut siihen, että en ole avioeron jälkeen jaksanut pitää itsestäni huolta. Tai olen luullut, että se viinin kanssa rentoutuminen on itsestään huolta pitämistä, vaikka se on päinvastoin.

Tämän neljän viikon aikana olen löytänyt taas kipinää pitää itsestäni parempaa huolta, olen alkanut liikkumaan enemmän ja syömään terveellisemmin. Mitään ihmeellistä olon paranemista ja virkistymistä en ole huomannut. Pikemminkin päinvastoin. Oman yksinäisyyden tajuaminen ja myöntäminen on tuntunut todella rankalta, ajatukset pörräävät mielessä öisinkin ja uni ollut terveistä elintavoista huolimatta jopa huonompaa. Ulkonäkö ei ole parantunut. Pikemminkin nyt huonosti nukkuneena ja vielä flunssan jäljiltä näytän vielä räjähtäneemmältä kuin silloin, kun join viiniä enimmillään. Ainakin väsyneemmältä. Pysyn silti sisimmältäni positiivisena. Kuukausi on vielä lyhyt aika ja kun unet paranee ja olen noudattanut terveellisiä elämäntapoja pitempään uskon, että se tulee vielä näkymään ja tuntumaan olossa. Kun alan voimaan paremmin, saan toivottavasti myös energiaa alkaa tekemään tälle yksinäisyydellekin jotain.

Mulla ei ole edelleenkään mitään hinkuja viiniä kohtaan. Jopa pelkään, että jos maistan niin alkaako sitä sitten heti tekemään taas mieli? Luultavasti, koska juuri niinhän se alkoholi tekee riippuvaiseksi. Itsellä ainakin se meni juuri niin, että kun sen viinipullollisen joi, seuraavana päivänä ei tehnyt mieli, mutta jo sitä seuraavana usein teki ja sitten vaan tahdon voimalla oli muutaman päivän ilman ja tietysti se ilman olo helpottui mitä enemmän päiviä tuli, mutta kun joi niin taas teki useammin mieli.

Mulla ei ole mitään ehdottomia päätöksiä miten etenen asian suhteen. Nyt olen ilman, koska se tuntuu helpolta ja haluan myös nähdä pitemmän ajan terveysvaikutukset. Mulla ei ole harhakuvitelmia siitä, että elämä muuttuu jotenkin taianomaisesti paremmaksi ja ihanammaksi. Tunteet tulee tuntumaan vielä vaikeammilta, kun ne joutuu tuntemaan ilman alkoholilla turruttamista. Mutta selvinpäin ne tulee työstettyä ja niiden kanssa oppii elämään. Oma ideaali olisi se, että alkoholia voisi joskus nauttia kohtuudella ehkä maksimissaan kaksi kertaa kuussa. Mutta kuten kirjoitin, pelkään, että sitten joutuu kamppailemaan sen kaksi kertaa kuussa mielitekoja vastaan. En tiedä, jos tämä ei onnistu niin sitten on vaan oltava ilman.

Kiitos jos joku jaksoi lukea. Kirjoittaminen selventää ja jäsentää omia ajatuksia ja jos ajatukset resonoi jonkun kanssa niin mielelläni niitä jaan ja luen muiden ajatuksia.

[0132]

Heips,
Taitolaji taitaa olla tuo vähentäminen.
Putkis

[Merlot79]

Sepä se Putkis. Ja että se jäisi kohtuuden saavutettua siihen kohtuuteen, eikä aina lähtisi hiljalleen lipsumaan yli.

[Tuuliajoilla]

Mukava lukea ajatuksiasi Merlot79. Minulla on vähän samanlainen tilanne yksinäisyyden kanssa ja vahvasti introverttina ihmisenä en oikein tiedä mitä edes tehdä asian kohentamiseksi. Hienoa, että sinulla juominen on kuitenkin pysynyt melko hyvin hallinnassa.

Minulla on muutamat läheiset tärkeät ihmiset mutta välimatka heihin on tuhansia kilometreja. Kaverit täällä kotikaupungissa ovat kavereita, en ole heidän kanssaan kovin läheinen tai jaa liiaksi henkilökohtaisia murheita, joita on viime vuosina riittönyt. Lisäksi meidän tapaamiset on yleensä aina pubissa ja isommalla porukalla. Saahan sieltä alkoholittomiakin juomia mutta punaviini vie yleensä aina voiton. Pari viinilasia tekee minusta myös sosiaalisemman ja tavallaan helpottaa tilanteita, jossa olen isommassa porukassa puolituttujen kanssa. Silti se ongelmajuominen tapahtuu kyllä kotona. Haluaisin rajoittaa juomisen kodin ulkopuolelle ja saada viininjuomisen yksin loppumaan kokonaan mutta se on osoittautunut vaikeammaksi kuin ikinä kuvittelin. Kokeilen nyt kirjoittaa ajatuksiani enemmän ylös, se jotenkin selkiyttää niitä. Ehkä se oivallus miten toteuttaa muutos vielä tulee, toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Nyt se on ollut vain päätös, jonka olen helposti rikkonut turhan monta kertaa.

[Merlot79]

Kiitos kirjoituksestasi Tuuliajoilla!

Olen itse täysin samanlainen siinä, että porukassa pubissa, etenkin jos ei olla kovin läheisiä, on helpompi olla muutaman viinilasin jälkeen. Itselleni tämä ei toki tällä hetkellä ole ongelma, kun mitään porukkaa ei ole. Olen kanssa voimakkaan introvertti tai sosiaalinen introvertti eli voin kyllä höpötellä tuikituntemattomillekin ongelmitta, mutta viihdyn hyvin yksin ja kuormitun nopeasti jos on likaa sosiaalisia kanssakäymisiä. Riittää, että rupattelen naapurin kanssa roskia viedessä 5 minuuttia, että koen sosiaalisen tarpeeni tyydyttyneeksi. Toisaalta olen huomannut miten pienetkin sosiaaliset kanssakäymiset piristävät mielialaa roimasti. Ajattelin, että kun saisi tätä terveellisempää elämäntapaa nyt ylläpidettyä vähän pitempään ja voimavaroja keräiltyä niin voisi ihan panostaa jo olemassa oleviin ystäviin. Viineistä säästyneillä rahoilla voi ostaa junalipun (toki nyt ei säästy kyllä paljoa mitään hintojen nousun myötä), mutta ajatuksena kuitenkin. Sitten voisi yrittää käydä itseään kiinnostavissa tapahtumissa (joihin ei sisälly juomista). Viime keväänä kävin yhdessä harrastajatapahtumassa ja oli kyllä todella piristävää, vaikken ketään tuntenutkaan. Luulen, että kun panostaisi nyt itseensä ja hyvinvointiinsa olisi helpompaa lähteäkin johonkin, kun ei ole vaan väsynyt ja kulahtanut olo.

Kirjoittaminen kyllä auttaa. Jäänyt itsellä vähemmälle lasten myötä, mutta sitä ennen kirjoittelin ihan päiväkirjaa. Sillä selvisi suht selväpäisenä teiniajan myrskyistäkin. On myös todella mukavaa jakaa ajatuksia ja lukea muiden kokemuksia. Vertaistuki on paras tuki.

[Tuuliajoilla]

Suunnitelmasi kuulostaa todella hyvälle! Yksi asia mistä minä olen nauttinut Suomessa ollessa on Museokortti. Sillä tulee mentyä matalalla kynnyksellä katsomaan kaikenlaista mihin ei muuten tulisi mentyäkään. Hyvä kahvi jossain siihen päälle oli minun ilojani kesällä. Nyt olen taas "lukkiutunut" kotiini mikä ei tee mielialalleni hyvää. Meillä ollaan edelleen koronan jälkimainingeissa pitkälti etätöissä mutta ensi viikolle on onneksi tiedossa työreissu ja kunhan saan itseni kunnialla läpi tämän päivän niin ajatukset alkaa todennäköisesti olemaan positiivisempia. Tyhjät pullot on jo kierrätyksessä, poissa silmistä mutta valitettavasti ei täysin poissa mielestä.

Olen tähän asti pääasiassa lukenut muiden ketjuja täällä, en niinkään kirjoittanut mutta yöllä valvoessa tuli sellainen olo, että kokeilen taas, jos siitä olisi apua. Vertaistuki on monessa asiassa todella iso apu, niin tässäkin. Ihmiset on kirjoittaneet tänne todella hyviä pohdintoja ja itsekin jo huomasin, että kirjoittamalla asiat jäsentyy päässä paremmin, vaikka samat ajatukset siellä silti edelleen on.

[eleonoora]

Kovin samankuuloinen on monilta osin tilanteesi, kuin minullakin.
Itselläni vähentämisprojektit eivät ole tähän mennessä tuottaneet kovin hyvää tulosta, koska silloin ajattelen alkoholia enemmän, odotan juomista, jokainen valintatilanne tuottaa tuskaa, eikä sisäinen kamppailu missään vaiheessa taukoa. Se on riippuvuuden hoivaamista minun kohdallani.

Nyt yritän keskittyä kieltäymyksen ja päättäväisyyden sijaan hyviin asioihin, jotka jättävät juomiselle ja sen suunnittelulle vähemmän tilaa. En oikeasti tiedä tai ole tehnyt päätöstä, juonko huomenna, vuoden päästä, vai en enää koskaan. En tiedä, onko ”portti raollaan”, koska juuri nyt en katso sinne päin. Tänäänkin on ollut hyvä päivä olla juomatta.

Mietin myös sitä, onko kukaan koko historian aikana katunut sitä, että lopetti ryyppäämisen?

[Merlot79]

Kiitos Tuuliajoilla ja Eleonoora ajatuksista!

Tuo museokortti on kyllä tosi hyvä idea! Itsellä taloudellinen tilanne melko huono ja kaikki raha mitä tulee menee lähinnä lapsiin ja pariin lemmikkiin, mutta tuota voisi kainosti toivoa joululahjaksi. Ennen koronaa tuli enemmän käytyä museoissa, mutta korona tietysti lopetti ne käynnit ja ei ole sen jälkeen enää edes osannut oikein lähteä. Sitä on vaan jämähtänyt tänne kotiin.

Oikein hyvä pointti Eleonoora tuo, että tuskin kukaan on koskaan katunut sitä ettei enää juo. Mulla tulee maanantaina viisi viikkoa ilman. Edelleen tuntuu ihan hyvältä ilman. Tota olen tosiaan miettinyt, että sitten joskus kun ehkä taas sallin itselleni viinilasillisen tai pari niin lähteekö siitä sitten heti päälle se odotus, että milloin seuraavaksi on ok juoda jne.?

Päivä kerrallaan täälläkin mennään. Nyt tuntuu hyvältä ilman. Tänään pääsin flunssan jäljiltä vihdoin kävelyllekin ja heti taas huomasi miten paljon parempi stressin poistaja se on kuin viini. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa kun yritin keksiä muuta tekemistä viinin lipittelyn tilalle, joku liikunta tuntui niin tylsältä vaihtoehdolta, että oksat pois. Kaikki tarinat siitä miten juomisen tilalle tuli liikunta, tuntui sellaiselta, että hohhoijaa kivat sulle, mutta mua ei kiinnosta. No nyt sitten alan olla pahasti itse sellainen.

[Tuuliajoilla]

Mahtavaa, että liikunnan ilo on löytynyt. Kävisipä minullekin niin onnekkaasti. 5 viikkoa on hieno saavutus, paljon onnea! Haluaisin uskoa, että kun löytää elämään tasapainoa uusien rutiinien kanssa niin ehkä sitten onnistuu se lasillinen pari mutta ei kai sitä voi tietää käykö niin. Eleonooran idea muistiinpanoista, joihin palata sitten huonon päivän koittaessa on tosi hyvä, muistutus siitä elämäntavasta mihin ei halua palata.

[Merlot79]

TRIGGERÖINTI VAROITUS!!!

Kiitos! Joo, onhan viisi viikkoa ihan hyvä suoritus. Viimeksi oli neljän viikon tauko lähes kaksi vuotta sitten, että ihan hyvää tekee. Parin viikon taukoja on kyllä ollut tässä välillä ja sellaisia kausia, milloin viinipullon sijaan ostanut sellaisen puolen litran tölkin, onhan siinä iso lasillinen vähemmän kuin pullossa.

Just tajusin, että eipä tuossa kesälläkään kovin paljoa tullut juotua. Meidän kämppä on järkyttävä pätsi helteillä ja mulla ei onneksi helteet houkuta juomaan mitään alkoholipitoista. Pahempi on talvi ja pitkät pimeät illat. Olen muutenkin iän myötä alkanut kärsimään kaamosmasennuksesta ja on ollut niin helppoa lääkitä itseään punaviinillä. Täytyy nyt yrittää jatkaa tätä liikuntaa talven yli ja katsoa miten se vaikuttaa.

Oon ollut nyt jotenkin tosi väsynyt. Varmaan toi flunssa vielä vaikuttaa, nuha jäänyt päälle. Nuorempi lapsi herätti perinteisesti kuudelta, pari tuntia olisin voinut vielä nukkua. Tuntuu ihan suoraan sanottuna melko ankealta, kun viikonloppujen ilo ja vanha ystävä viini on poissa kuvioista. Nyt on kaikki se odotus, viinipullon avaamisesta ja siitä ensimmäisen lasin kaatamisesta tuleva hyvä olo poissa. Ei sillä, että sitä makua enää kaipaisin, mutta sitä edes hetkittäistä hyvää oloa. Tämä nyt vaan todistaa sen, että parempi olla ilman. Onhan se nyt syvältä jos elämän ainoa ilo on viini. Ja sitten viiniä hieman nauttineena sitä löytää niin monia asioita joista on muka iloinen ja onnellinen. Täyttä valetta.

[eleonoora]

Tuo on minullekin tuttua, miten se juoman avaaminen ja nousuhumalan ensipuraisu tuntuvat niin oleellisilta asioilta. Jos on huono päivä, väsyttää, paljon velvollisuuksia tai ei mitään tekemistä, tai sitten rento ja mukava hetki tiedossa, niin aina minä tarvitsin siihen kaljaa. Ihan aina. Monta kertaa ajattelin kyllä, että vaikka kaikki on elämässäni niin hyvin, olen terve, ympärilläni on rakkaita ihmisiä ja eläimiä, on mahdollisuuksia toteuttaa unelmia, viettää aikaa ystävien ja perheen seurassa, nauttia elämästä ja luonnosta ja ihanasta kodista ja puutarhasta ja Netflixistä ja taiteesta ja kirjallisuudesta, niin minä tyttö se vaan ajattelen koko ajan, koska voin aukaista oluen. Sitten kun aukaisen, en tee enää mitään muuta, kuin juon jääkaapissa olevat juomat sohvalla istuen ja menen nukkumaan. Naurettavinta oli, että olen kehittänyt itselleni aika pitkälle viedyn käsityksen siitä, kuinka alkoholi täydellistää ja mahdollistaa asioita, vaikka ainoa, mitä se todellisuudessa viime aikoina on antanut, on pelkkää kadotusta ja ainutkertaisten päivien hukkaamista.

[Merlot79]

Hyviä huomioita Eleonoora. Ei se alkoholi elämään mitään todellista hyvää tuo, vaikka miten yrittäisi uskotella itselleen muuta.

Mulla on nyt yli kuusi viikkoa tipatonta takana. Ei ole minkäänlaisia haluja ostaa viiniä tai juoda edes lasillista. En tiedä mitä tässä tulee käymään, lopetanko kokonaan, juonko vain pari kertaa vuodessa jossain sosiaalisessa tilanteessa, vai sallinko itselleni joskus taas muutaman lasillisen joskus viikonloppuna, lähteekö se määrä siitä taas hissukseen nousemaan kunnes teen taas ryhtiliikkeen? Tällä hetkellä tuntuu, että ei ole edes varaa ostella viinipulloa joka viikko, kun ruoan, sähkön ja kaiken hinta vaan nousee nousemistaan. Mieluummin käytän rahat siihen, että lapset saa jotain kivaa.

Oma ulkonäkö on alkanut kiinnostaa taas enemmän ehkä sen myötä kun tajunnut, että siihen on mahdollista vielä vaikuttaa. Siihenkin laitan mieluummin rahaa. Muutama vuosi meni niin, ettei jaksanut tehdä itselleen oikein mitään, hiukset takussa nutturalla ja ihan sama mitä päällä on, puhumattamaan mistään ihonhoidoista tai meikkaamisesta. Eihän se ulkonäkö enää samalla tavalla tärkeä ole kuin joskus parikymppisenä, mutta ei sen suhteen tarvisi kokonaan luovuttaa vaikka ikää on puolet enemmän. Sitä voi näyttää vielä ihan kivalta ja mukiinmenevältä, kun vähän panostaa. Piristää omaa mieltä kun peilikuva miellyttää. Liikunta tuntuu edelleen hyvältä ja olen jo huomannut sen hyvää tekevän vaikutuksen. Olo on parempi kun liikkuu. Paino putoaa hitaasti mutta varmasti.

Mua ärsytti ennen tosi paljon kaikki sarjoissa ja leffoissa esiintyvät viinin lipittelyt ja alkoi tehdä heti mieli kun sitä katteli. Kun nyt vaikka joku rikosetsivä ratkoo juttua kotona myöhään illalla läppärin äärellä ja siinä on tietty viinilasi mukana. Perheenäiti laittaa ruokaa viinilasi kourassa ja tietysti sitä nautitaan myös päivällisen yhteydessä. Illalla istutaan terassilla villaneule päällä ja viinilasi kädessä. Ei ihme, että tulee sellainen olo, että se on täysin normaalia, ei mitenkään kummallista. Nyt se ei enää herätä itsessä mielihaluja tai ylipäätään mitään tunteita. Ehkä lähinnä sellaista huvittuneisuutta ja lähinnä ärsytystä siitä, että siitä tehdään noin luonnollinen "osa arkea"-asia. Sama asia, kun vielä muutama vuosikymmen sitten joka leffassa ja sarjassa tupakoitiin.

En varmaan enää hirveästi kirjoittele tänne niin kauan kun tämä parempi kausi jatkuu. Aluksi tuntui, että helpotti kirjoittaa, kun mieliala vaan laski lopettamisen myötä ja kun tuntui, että se viini oli lähestulkoon elämän ainoa ilo. Nyt kun on kohdannut ne syyt tissutteluun, itkenyt ja kelannut asioita lenkkipoluilla on alkanut pikkuhiljaa taas löytämään pieniä ilon pilkahduksia ja huomannut, että se tasainen perusarki on ihan hyvää. Ja kun arki ja stressi ahdistaa niin kunnon lenkki luonnon helmassa on paras lääke.

[Tuuliajoilla]

Kaikkea hyvää jatkoon! Kuulostaa, että sinulla on asiat mukavasti nyt.

Tuo kiinnostus ulkonäköön panostamiseen on itsellänikin viime aikoina vähän lisääntynyt. Yksin kotona tietokoneella istuessa ei ole niin väliä mitä päälleen pukee, vaikka olisi yöpaidassa koko päivän mutta eipä se mielialaa ainakaan kohenna.