Olet täällä

Kokaiiniriippuvuus

Kuivaushuoneessa yhteisenä tavoitteena on huumeiden tai lääkkeiden käytön lopettaminen. Mukaan ovat tervetulleita myös korvaushoidossa olevat. Keskusteluissa mukana päihdetyön ammattilainen Tuomo Seppänen. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Kokaiiniriippuvuus

ViestiKirjoittaja Keulakessu » 9.12.2019 00:19:15

Saako täältä vertaistukea kokaiiniriippuvuuteen? Lopettamishalut ovat kovat, mutta himot vievät jatkuvasti voiton. Kohta kaikki on pilalla, nyt on viime hetket lopettaa.
Keulakessu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 9.12.2019 00:16:34

Re: Kokaiiniriippuvuus

ViestiKirjoittaja Kokaiinikeisari » 12.8.2020 14:33:04

Samaa mietin itsekkin, aika vähältä näyttää osallistujamäärä.

Kerron hieman omaa tarinaani:

Chapter 1: Masennus,itsemurha,yksinäisyys,pimeys ja feidaajat

Paskan baari-illan jälkeen istuin tietokoneellani kotona täällä Suomessa ja mieleeni tuli ajatus "nyt on pakko päästä vittuun täältä".
Muistan ajatelleeni, että menen paikkaan, jossa voin olla auringossa, juosta rannalla ja laittaa itseni hyvään psyykkiseen sekä fyysiseen kuntoon. Ostin liput helvetin kännissä ja ylihuomenna lensin Columbian Bogotaan.

Vietin tavallista turistin elämää vajaat 36tuntia. Toisen päivän iltana astelin paikalliseen baariin, tilasin juoman, katselin ympärilleni, ja eräs kaunis nainen kysyi do you need blow (cocaine)? Luulin ensin, että hän tarkoitti suihinottoa.

– Kävelimme hänen asunnolleen, hän laittoi musiikin soimaan ja alkoi väsäämään. Muistan tarkasti, mikä musiikki soi kyseisessä asunnossa, kun otin ensimmäisen kunnon "viivan" ja myös sen, että tuuletin ei voinut olla päällä, koska se olisi viskannut koksut helevettiin, niinkuin olisi pitänyt. Tämä oli se hetki, jolloin jäin koukkuun ja pahasti, varsinkin kun seksi oli mitä parhainta koksupäissään, ihme etten saanut sydäriä sinä yönä.

Vuokrasimme jeepin alleni kahden mimmin kanssa, vain sortsit jalassa, ei kypärää, ei kenkiä, ei mitään muuta kuin täysin "maailman kuningas -tunne" feikki raybanit päässä.
En tiedä kuinka kauan ajoin, ajoin koko ajan keski vaihde päällä, näin kaiken "oikein" eli ohitukset muista liikenteessä kulkevista, kuulin kaiken "oikein" ja muistan, että huusin kurkku suorana samalla kuin ajoin ja samalla nauroin, kun korruptio kytät nosti kättä ja huusi "todo bien el guerrito?".
Se oli sanoinkuvaamaton tunne, olla valtias, presidentti, kuningas, valkoinen jumala, jolla naisia jeeppi täynnä ja palmupuut heiluu välillä paskan, välillä aurinkorasvan hajun hivuttaessani jo valmiiksi puuteroituun nenääni, jossa maistui selvästi muu kuin normaali columbilainen kahvi. Ihmettelen vieläkin miten nämä mimmit uskalsi lähtä kyytiin, saati hengata kanssani. Ehkä he eivät ymmärtäneet kuinka fuck'd up olinkaan? Myöhemmin kyllä toinen mainitsi asiasta, ja sai minut rauhoittumaan ihastumisemme myötä, mutta se onkin toinen tarina.

chapter: Vainoharhat

Joskus vaihdoin hostellia viiden päivän aikana kolme kertaa, koska minua seurattiin (niin ainakin luulin). Pieni-poika ajoi pyörällä aina minua vastaan puhelin kädessä, ja puhelin oli harvinaisuus varsinkin penikoilla.
Joka kerta vaihdoin reittiäni, hommasin vakkari ubertaxin jolle maksoin pimeänä aina hieman extraa, olin yksin ja en osannut sanaakaan Espanjaa, totaalisesti omalta mukavuusalueen ulkopuolella.
Voisi sanoa, että katsoin itse pirua silmiin ja sen koin.
Ultimaattinen vainoharhaisuus on kokkelin pahin seuraus pitkän käytön jälkeen, varsinkin kun kyseessä on kartellin laatu. Jokainen ihminen on kiero poliisi, vasikka, rotta, you name it ja jokainen ihminen haluaa sinusta jollain kieroutuneella tavalla jotain. Ja lentoliput oli jo lentänyt roskiin ja olin semi rahaton. Luulin jo että seuraava lentoni Suomeen on hauta-arkussa.

Se, etten enään asu lähelläkään Columbiaa, auttaa oleellisesti aineesta erossa pysymisessä.
Vittujen kevät paskapuhetta, se olikin jo rantautunut tänne sillä välin ja yllättäen onnistuin tutustumaan ihmiseen jolta sain pilkkahintaan hyvä laatuista pepsiä täällä Suomessa, ja nyt kotiutumiseni jälkeen muistikuvat ovat todella hatarat ja rahaa on palanut niin paljon etten viitsi edes miettiä.

Chapter: vierotus ja ihastuminen

Samaan aikaan kun mieli hajosi, alkoi myös kroppa oireilla. Pisin uneton kausi kesti kolme vuorokautta, ennen kuin hain diapamit ja kannabista, myös valerian kasviyrtti tabletteja.
Laihduin vajaat kuusi kiloa ja lopulta löysin sattumalta ihastuksen joka pelasti minut.
Vähensin käyttöä pepsiin, kukapa ei ilmaisia viivoja ottaisi Etelä-Amerikassa?
Lopulta olin useita päiviä uuden ihastukseni luona täysin vieroitusoireissa, poltin pajaria ja söin diapameja sillä välin kun hän oli töissä.
Kosteutta oli +80% ja lämpöä +31c, tuuletin huusi täysiä, join vettä ja electrolyyttejä, rintaa viilsi, mutta tämän naisen takia halusin takaisin raiteilleni, koska honda monkey oli lähtenyt moottoritielle ja lujaa.

Viikon päästä vieroitusoireet katosivat, uskoisin parisuhteen ja uuden ihastuksen tekevän sen, että nostin itseni suosta, tai oikeastaan nostimme kummatkin minut suosta. Tämä nainen todellakin sai minut auki ja näytti että elämä on muutakin kuin huumeita ja kuninkaana olemista, vähemmälläkin pärjää kun motivaatio elämään on kunnossa. Tulen aina kiittämään ja muistamaan hänet enkelinä, joka pelasti minut, ja muutti minut, kukaan muu ei ole ikinä saanut avattua minun paradoxia kuin hän, en tiedä miten hän teki sen, mutta hän teki sen.

Välillä on mennyt useita viikkoja ilman, mutta sitten tulee taas sorruttua kun tilipäivä koittaa, tai jotkut bileet jossa kauniita naisia. Ennen vannoin vain pysyväni pelkässä kannabiksessa, nykyään ei tee mieli paljon poltella. Bentsot ja kokaiini on se juttu, joka on kokoajan mielessä, etenkin bensa-asemilla kerosiinin tuoksu saa aina mieleeni seuraavat viivat ja miltä ne tuntuisi nyt. Mennään päivä kerrallaan, ja luotetaan parempaan huomiseen.

-Mies 30v
eletään joka päivä, ei vain kerran.
Kokaiinikeisari
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 12.8.2020 14:25:32

Re: Kokaiiniriippuvuus

ViestiKirjoittaja qwaszx » 1.10.2020 18:32:51

Ei turhaan kyl varoitella yläkerran psykologisesta koukuttavuudesta. Naiivina ajattelin et kai sitä voi nyt kerran kokeilla kun tarjottiin "hyvää" kolaa. Ei tunnu enää saavan mitään irti muista päihteistä, hitaat toimii lähinnä liiallisen kolan vetämisen jarruttelussa mistä taas seuraa omat riskitekijänsä.
Kohta pari viikkoa edellisistä viivoista ja joka ilta ajatuksissa pyörii vain se kemiallinen kukkaistuoksu ja siitä seuraava olotila.
Fyysisiä reflojahan kolasta ei (valitettavasti) tule, joten on vähän turhankin helppo kusettaa itseään "vetämään viel kerran".
Benzo ja oxy-koukusta kun kertaalleen irtaantui, reflat ja niiden muistelu kyllä pitää niiden käytöstä erossa.
Vähän on semmoinen olo tällä hetkellä että mikään ei tunnu miltään ilman kolaa...
qwaszx
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 15.2.2019 20:38:07
Ollut juomatta

Re: Kokaiiniriippuvuus

ViestiKirjoittaja Tuomo Seppänen » 11.10.2020 16:02:50

Onko sulla jotain hoitokontaktia?
Pari viikkoa on kulunut viestistäsi. Mikä tilanne? Oletko pysynyt kuivilla?
Eipä hättäillä
Tuomo Seppänen
Ohjaaja
 
Viestit: 4078
Liittynyt: 24.1.2006 10:24:26

Re: Kokaiiniriippuvuus

ViestiKirjoittaja qwaszx » 26.12.2020 19:34:38

On hoitokontakti mielialapuolella, mutten ole päihdekäytöstä siellä puhunut, en uskalla ettei leimaannu ja nykyisiin lääkityksiin jne. tehdä muutoksia.
Nyt on yläkerran käyttö ollut 1-2 päivää 1-2 kertaa kuussa. Koko ajan koitan itselle valehdella että kyseessä on "viihdekäyttöä, homma hanskassa", vaikka alitajuisesti tiedostan että koko ajan kaivan syvempää kuoppaa itselleni. Tunne että mikään muu ei enää tunnu miltään, vahvistuu vain viiva viivalta.
Muuta kamaa ei oo edelleenkään tullut vedettyä, paitsi satunnaisesti benzoja jarrutteluun.
qwaszx
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 15.2.2019 20:38:07
Ollut juomatta

Re: Kokaiiniriippuvuus

ViestiKirjoittaja qwaszx » 20.1.2021 23:33:45

Kyllä sitä ihminen on heikko riippuvuuksiensa kanssa. Suunta on ollut päinvastainen mihin tässä on itse tähdännyt ja tuntuu et lähtenyt todella nopeasti mopo keulimaan.
Liian helppo saatavuus ja hintojenkin putoaminenkaan ei ole yhtään auttaneet asiaa. Aiemmin ei fyysisiä vieroitusoireita oikeastaan ole tullut (1-2pv peräkkäin), nyt on pisin pätkä menossa (6pv peräkkäin, benzojen avulla vähän unta välillä) ja olo tänään oli koko päivän kuin opparirefloissa. No millä sitä sietämätöntä oloaan sitten korjaa, no sillä samalla paskalla mikä oli jemmassa "seuraavia juhlia" varten. Eli nyt sitten viikko päivittäiskäyttöä. Silkkaa paskaa kertoa etteikö kolasta fyysisiä refloja tulisi.
Unihan ei nyt taas hetkeen tule, olo on edelleen mitä mahtavin (hetken), mutta jos sitä yrittäisi nöyrtyä ja valmistautua seuraavaan päivään ja tuleviin oloihin ja hävittää ne viimeisetkin muruset huutelemasta tulemasta luokseen.
Pitkään tuli hoettua alkoholin, benzojen ja oxyjen kanssa vuorotellen että "ei enää ikinä". Lopulta se "ei enää ikinä" toteutui.

Nyt pitäis löytää se tahto ja mielenlujuus että kun kolalle sanon nyt "ei enää ikinä", että se todellakin toteutuisi. Aiemmat lopetukset oli yhtä helvettiä, en vaan olisi uskonut että se sama helvetti tulisi vielä eteen omien valintojen vuoksi.
qwaszx
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 15.2.2019 20:38:07
Ollut juomatta

Re: Kokaiiniriippuvuus

ViestiKirjoittaja Tuomo Seppänen » 28.1.2021 07:24:41

Mikä nyt neuvoksi, mikä nyt auttaisi?
Hoitokontaktia? MT puolen hoidon tiivistämistä? Motivaatio ei ole stabiili tila, välillä se on heikompi ja välillä vahvempi. Silloin kun se on heikompi, on hyvä hakea tukea. Sulla on kyllä periaatteessa ja oikeasti suunta selvillä ja halu päästä eroon. Jos työkalut eivät ole riittävät, pitää ottaa isommat työkalut käyttöön?
Eipä hättäillä
Tuomo Seppänen
Ohjaaja
 
Viestit: 4078
Liittynyt: 24.1.2006 10:24:26


Paluu Kuivaushuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa