Työmies kirjoitti:Itse aloitin buvidal hoidon viime syyskuussa.
Aktiivista käyttöä oli takana noin 3 vuotta.
Viimeiset 1.5v pallo - 1.5 päivässä.
Aloitettiin suoraan buvidal 36mg? kuukausi annoksella.
Huomattiin että se määrä ei riittänyt alussa mihinkään. Vierotusoireet tulivat jo takaisin jo 3/4 päivän kohdalla.
Sain siihen lisukkeeksi sitten viikko annoksen joka viikko siihen asti että tuo kuukausi annoksen aika (3 viikkoa) oli täyttynyt.
Sen jälkeen noustiin Siihen keskimmäiseen annosluokkaan olikohan 64? Ja sen kanssa nyt menikin jo semisti paremmin. Vissii yhden kerran kävin 3viikon jakson aikana viikko buustin hakemassa.
Nyt ollaankin menty sitten sillä 128mg 9kk 4viikon välein. Tällä hetkellä asiat oikein hyvin. Tuossa viimeisillä päivillä aina alkaa sen pienen nihkeilyn nyt jo tuntea mutta eipä tuo töissä käymistä haittaa.
Ilmeisesti porukalla ei meinaa tuo alku oikein lähteä rullaamaan kovin hyvin? Itseltäni hoitajan tuuraaja kyseli ihan silmät pyöreänä "ai sulla alotettiin kuukausi annoksella suoraa?"

Mites muilla, alkaako tämä olla jo kohta yleisin tapa korvaushoidossa? Toivottavasti. Väärinkäyttö potenttiaali minimaalinen.
mukkauksena, tuo eka kk annos tais olla siis 64 ja sen jälkeen pistettii muistaakseni 8 aina lisäksi per viikko. 96mg otettii ton 64 jälkeen ja nyt ollaan tuolla katolla.
Onpa hassua, että on aloitettu niin, että kuukausi olisi pitänyt pärjätä viikon annoksella. 36mg injektiota ei ole, tarkoitit varmaan 32mg. Hyvä, että sinulla on toiminut. Onneksi kuitenkin on vaihtoehtoja, sillä minulla kun tuo ei toiminut, tietäähän sen miten olisi käynyt. Olisin alkanut täydentää itselääkityksellä, ja silloin koko kh olisi yhtä tyhjän kanssa.
Olen nyt jutellut useamman buvidalpotilaan kanssa, ja ei kukaan heistä oikein tahdo pärjätä viikkoa. He ovat kuitenkin niin metadonivastaisia, että eivät myönnä sitä hoitajille, vaan puhuvat keskenään. Minä olin ilmeisesti ensimmäinen, joka oli valmis metadoniin vaihtamaan ja uskalsin avata suuni, niin minua pidettiin jonain erikoistapauksena, kun en saanut vastetta buvidalista. Nyt tiedän, etten ole erikoistapaus, muut eivät vaan ole tuoneet asiaa metskun pelossa esiin. Olin itsekin joskus hirveän metskuvastainen, otin kaikki demonisointipuheet totena ja siinä samalla levitin sitä misinformaatiota itsekin. Sitten kun läheinen ihminen lähti metkuhoitoon, älysin tarkastella käsityksiäni ja tajusin, että ne jotka sitten kovimmin haukkuivat, eivät tienneet aineesta yhtään sen enempää kuin minäkään. Näiden mielestä ränniin voi lyödä mitä vain, mutta metsku se kauhea myrkky on. Läheisestäni näin, että hänestä ei tullut zombi, ei tunteeton, ei edes lihonut jne, todisti olemisellaan kaikki luulot vääriksi. Itse olin tuolloin kuivilla, ja tuntui kun olisimme olleet yhdessä selvin päin, en ottanut hänen hoitoaan ongelmaksi. Sitten sorruin itse uudestaan opiaatteihin, kun kotiuduin pitkän sairaalassa tapahtuneen oksikodonilääkityksen jälkeen. Päätin hyvin nopeesti hakeutua korvaushoitoon, koska henkinen tilani oli sellainen, että en pitänyt täysraittiutta realistisena.
Lueskelin injektiohoidosta paljon ja jenkeissä (tuotenimi Sublocade) hoito toteutetaan aika eri tavalla. Siellä aloitetaan hoito niin, että kaksi ensimmäistä kuukautta injektio on 300mg/kk. Tällä tarkoituksena kerryttää sitä elimistöön kantavuuden parantamiseksi. Kahden kk jälkeen kuukausipostokset on sitten 100mg. Suomessa toimitaan aivan päinvastoin, aloitetaan pienimmällä mahdollisella määrällä. On minusta ihan järkeen käypää miksi tuo jenkkimalli toimii paremmin.
Itse olen nyt metadonilla ja siihen enemmän kuin tyytyväinen. En kaipaa bentsoja, tämä riittää hyvin. Annos on nyt 70mg, ensi viikolla kotiudun vihdoin, niin huomenna nostetaan vielä 75 milligrammaan, että pärjään sitten kotona, kun on aktiivisempi ja lääkkeen saa pari kolme tuntia myöhemmin kun täällä osastolla. Sivuvaikutuksia ei ole muuta kuin iltapäivisin hikoilu, joka kuulemma tasoittuu, kun elimistö tottuu annokseen. Tunnen oloni paremmaksi kuin aikoihin. Kotiudun hyvällä mielellä pitkän hoitojakson jälkeen.