Toiseen aloitukseeni jo vähän tilannettani avasin mutta ajattelin avata omaksi ja myös mahdollisesti muiden tueksi tämän langan, jossa voin purkaa tuntojani ja olojani koska muuten en asian kanssa voi julki tulla monestakaan syystä eikä vähäisin ole se, että työskentelen sote -alalla ja minulla on lapsi. Lapselle avattiin jokin aika sitten lastensuojelun asiakkuus omasta toiveestani liittyen isänsä kuvioihin ja omien voimieni loppumiseen. Niitä voimia koitin saada takaisin väärillä keinoilla koska heikosti niitä sain vaikka yritinkin. Olen ollut pitkään käytännössä yksinhuoltaja. Lapsi on alakouluikäinen ja itse jotain 30-36 ikävuoden välillä.
Olin tosiaan liki 8 vuotta kuivilla huumeista, kunnes viime vuoden lopulla retkahdin ja nyt olen käyttänyt subua iv:nä hieman yli kuukauden 1-3mg päivässä. Mikään mahdoton urakka ei siis vielä edessä koska näin nopeasti tuli päätös lopettaa. Ja niin, jollain tapaa subu ehkä pelasti mut tässä kohtaa (Ha, sanoppa se sossuille

) koska sen avulla jaksoin käydä töissä ja ennekaikkea kaikesta huolimatta olla hyvä äiti tyttärelle. Lopetin myös alkoholin kokonaan, alkoi olla huono tapa tissutella viiniä iltaisin lapsen mentyä nukkumaan ja kun lapsi oli hoidossa tuli vedettyä kunnon liiskat -yleensä aina se pari päivää putkeen. Kuinka karulta se kuulostaakin mutta subu piti mut tolkuissani. Nyt on kuitenki aika tullut hyvästellä taas koko aine ja olotilat on ristiriitaiset. Silti liian paljon puhuu sen puolesta että aine saa jäädä. Ei rahallisesti pystyisi enää kauaa, tahdon olla taas raitis äiti, kulisseja ei voi pitää ikuisesti (edes poikaystävä ei tiedä), haluan seksuaalisuuteni takaisin (ei oikein oo jaksanut kiinnostaa), joudun tod näk antamaan kuitenkin seuloja lastensuojelun pyynnöstä koska eksä on puhunut vaikka mitä älyttömyyksiä jne jne. Kaksoiselämä on raskasta ja ennenkaikkea rakkaus lastani kohtaan joka oikeasti ansaitsee paremman äidin kuin tällaisen salaa vessassa narkkaavan. Mulla on vielä jokunen milli tuolla jäljellä, eli niillä nopea tiputus ja ajatuksena on, että lauantaina olisi ensimmäinen päivä kokonaan ilman. Koitan kirjoitella tänne fiiliksiä aina kun on sopiva väli
