[äitijokapysyyvierellä]

Onko odotettavissa ja kuinka pahoja vieroitusoireita kun tyttären kanssa lähdössä matkalle ja meinaa ettei ennen matkaa pysty lopettamaan.
Aikoo matkalla olla ilman.

Nyt mennyt 5kk suoneen 0,5mg kerrallaan. Useimmiten kaksi kertaa päivässä.
Ollut myös kovempia päiviä, mutta tuo se yleisin.

Jos lähdetään reissuun Espanjaan niin onko odotettavissa 3 pvä kuluttua pahojakin vieroitusoireita ja miten voisi niitä kenties ehkäistä/vähentää?

[Winston-84]

Moi.

Se on tosi yksilöllistä, kuinka pahoina kukin Subun vieroitusoireet kokee. Nimenomaan kokee. Objektiivisesti ajateltuna fyysiset Subu-reflat eivät ole mitenkään ihan hirvittävät, mutta ongelmaksi muodostuu juuri se, että moni nisti psyykkaa ne mielessään tyystin sietämättömiksi. Itse olen kärsinyt monet buprereflat elämäni aikana. Siinä vaiheessa kun todella halusin lopettaa vieroitusoireet eivät olleet vittumaista flunssaa pahempia, koska asennoiduin niihin niin, että flunssassahan tässä vain ollaan ja kyllä siitä ihmiset yleensä selviävät ihan hengissä ja jatkavat elämäänsä sen jälkeen, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tyttärelläsi on sen verran lyhyt käyttöhistoria ja pienet käyttömäärät, että mitään kovin pahoja refloja ei liene odotettavissa, mutta katso tuo ylempi kirjoittamani. Toki jonkinlaisia refloja tuollakin käytöllä on tiedossa, ainakin kolotuksia, vatsanväänteitä, yleistä flunssaisuuden tunnetta, väsymystä ja tietysti vitutusta ja tällaista perussettiä olletikin.

Itselläni tuli lähinnä mieleen, kannattaako niitä vieroitusoireita lähteä potemaan ulkomaille. Ihmiset ovat toki erilaisia ja jollakin reissussa oleminen voi vaikka auttaakin kestämään reflat paremmin, mutta itseäni ei olisi voinut Subu-viekkareissa vähempää hotsittaa lähteä jonnekin vieraaseen paikkaan, saati notkumaan lentokentällä ja istumaan lentokoneessa ym. julkisissa kulkuvälineissä. Kyllä siinä tilassa oli huomattavasti mukavampaa olla ihan rauhassa omassa kodissaan ja turvallisesti Suomen kamaralla. Jos ei pysty lopettamaan tai edes himmaamaan käyttöä ennen matkaa, on vaikea kuvitella, että Espanjan aurinko tai muu paikkakunnan vaihdos auttaisi lopettamisessa yhtään sen enempää. Vieroittautuminen kun on kiinni ihan muista asioista, kuin pelkkien ulkoisten olosuhteiden muuttamisesta ja fyysisten reflojen lusimisesta.

Edit: Fyysisiin viekkareihin voivat jonkin verran auttaa käsikauppalääkkeistä ihan perus-Burana ja/tai Panadol. Imodium on hyvä lääke pahimpaan ripuliin. Reseptilääkkeistä kuulemma(Omakohtaista kokemusta ei ole) tosi hyvin auttavat tietyt verenpainelääkkeet, esim. Catapresan, mutta tuo tosiaan vaatii reseptin ja niitä ei kai määrätä avohoidossa kovin helposti siksi, että saattavat laskea verenpaineet vaarallisen alas. Bentsodiatsepiinit auttavat myös enemmän tai vähemmän, mutta nekin toki ovat reseptin takana. No, saa niitä kadulta/netistäkin hommattua, mutta en todellakaan suosittele lähtemään ulkomaille laittomien PKV-lääkkeiden kanssa. Voipi tullissa käydä köpelösti .

Psyykkisiin vieroitusoireisiin jeesaa tuo jo yllämainitsemani, eli ei suhtaudu refloihin niin pirun dramaattisesti ja ole heti tekemässä kuolemaa, kun vähän koipea kolottaa, vatsaa nipistää tai aivastuttaa.

[äitijokapysyyvierellä]

Hei kiitos Winston.
Olen huomannut sun kirjoituksia täällä aiemminkin.
Kiva kun käyt vastaamassa täällä pohdintoihin.

Kyllä, sanoinkin että voisi olla hyvä koittaa jättää jo ennen lomaa pois.
Ei ole vielä valmis kokonaan lopettamaan subua ja piilottamiseen syntynyt jo myös kuulemma jonkin moista riippuvuutta.

Mutta haluaa matkalle ja tietää että sen aikaa pitää olla kokonaan ilman.

Ei siis ole mitään laittomia juttuja ottamassa mukaan.
Bentsot ovat hälle ihan viimeinen juttu. Ne ovat se pahin riippuvuuus joka tekee tytöstä ihan hirveän.
Siihen ollut kovin riippuvuus ja siitä jo aika hyvin päässyt eroon.
Eikä halua niihin enään itsekkään koskea.

Haluaa tulevaisuudessa olla päihdevapaa. Mutta tosiaan vielä ei ole kuulemma siihen valmis.

Tiedän äitinä ett voin olla tukena mutta oma päätös.

Kiva kuulla ettei subun vierotusoireet oo ihan niin kamalia.
Pitää vielä jutella tytön kanssa.
Mutta jos matkalle haluaa niin sinne mennään vaikka se sitten tarkottaisi hänelle niitä epämukavia oloja.

Mutta kiitos sulle kun vastasit ja käyt vastailemassa.

Saanko kysyä miten pääsit piikki riippuvuudesta. Oliko siihen jotain minkä huomasit auttavan siinä?

[Winston-84]

^ Heh, itseasiassa riippuvuus piikkiin oli mulla loppuvaiheessa paljon pahempi, kuin riippuvuus Subuun. Tahtoo sanoa, että olin lopen kyllästynyt Subun käyttöön, täysin valmis lopettamaan ja siirtynytkin jo takaisin nasaaliseen tai sublinguaaliseen käyttötapaan, mutta piikki himotti niin perkeleesti. No, harrastin sitten sellaista, että rännitin pelkkää vettä tai apteekin steriiliä NaCl-litkua. Tuota jatkoin vielä pitkään sen jälkeen, kun olin jo onnistuneesti lopettanut Subun käytön, eikä mitään kitkuja itse aineeseen ollut. Ainakin pari vuotta sitä kesti, en enää tarkkaan muista. Se alkoi vain vähentyä ja vähentyä ja jossakin vaiheessa jäi kokonaan pois. Ei siinä muistaakseni mitään dramaattista käännettä tapahtunut. Homma alkoi tuntua vain hiton typerältä. Olin tosin jo alun alkaenkin sitä mieltä, että eipä tällaisessa veden hihattamisessa mitään järkeä ole, mutta harvoinpa riippuvuuskäyttäytymisellä onkaan järjen kanssa mitään tekemistä.

Vielä pitkään senkin jälkeen, kun olin lopettanut tuon veden neulomisen, mulla oli edelleen värkit laatikossa varalla, "jos niitä vaikka vielä joskus tarvitsee". Ei siitä taida olla kuin jotakin vuoden verran, kun lopulta hävitin ne jonkin siivouksen yhteydessä. Enää mua ei himota piikittäminen, mutta myönnän, että tykkään mm. käydä verikokeissa, koska saan joitakin kiksejä siitä, että suontani ronkitaan. Tuohon tosin suhtaudun lähinnä niin, että parempi noin, kuin että pelkäisin verikokeiden ottamista.

[Parveke]

Onko odotettavissa ja kuinka pahoja vieroitusoireita kun tyttären kanssa lähdössä matkalle ja meinaa ettei ennen matkaa pysty lopettamaan.
Aikoo matkalla olla ilman.

Nyt mennyt 5kk suoneen 0,5mg kerrallaan. Useimmiten kaksi kertaa päivässä.
Ollut myös kovempia päiviä, mutta tuo se yleisin.

Jos lähdetään reissuun Espanjaan niin onko odotettavissa 3 pvä kuluttua pahojakin vieroitusoireita ja miten voisi niitä kenties ehkäistä/vähentää?

Jos viikonkin pystyisi olla ilman ennen matkaa, niin uskoisin että jo sekin auttaisi ja sitten olisi pientä kokemusta että millaista tulee olemaan. Voisin fyysisiksi vieroitusoireiksi veikata ripulia, selkä/jalkasärkyä, voimattomuutta, mahdollisesti unettomuutta ja levottomia jalkoja. Jos tulee unettomuutta ja mahdollisesti levottomia jalkoja joka vielä pahentaa unettomuutta, niin nuo pahentavat voimattomuutta ja psyykkisiä oireita.
Psyykkisiä oireita vois olla lievä masennus/ahdistus ja anhedonia. Saattaa tuntua ettei elämässä ole mitään järkeä ja kaikki tuntuu turhalta, merkityksettömältä.

Se miten voimakkaasti hän tulee näitä oireita kokemaan en tietenkään osaa sanoa. Veikkaan että pysyy kuitenkin toimintakykyisenä eikä koko loma mene hotellihuoneessa. Viikon tauko tekis kyllä poikaa, tai tässä tapauksessa tyttöä

[äitijokapysyyvierellä]

Iso kiitos Parveke myös vastauksestasi.

Ei ole ollut ilman. Hieman häntä jännittää oireet. Mutta sanoi että fyysiset kestää, kunhan ei pää leviä.

Onneksi on nukahtamiseen lääkkeet niin saa nukuttua kuitenkin.

Kiitos tsemppauksesta. Otetaan perus Buranaa mukaan ja ostetaan sieltä mahdollisesti ripuliin jotain jos tulee.

[Parveke]

Iso kiitos Parveke myös vastauksestasi.

Ei ole ollut ilman. Hieman häntä jännittää oireet. Mutta sanoi että fyysiset kestää, kunhan ei pää leviä.

Onneksi on nukahtamiseen lääkkeet niin saa nukuttua kuitenkin.

Kiitos tsemppauksesta. Otetaan perus Buranaa mukaan ja ostetaan sieltä mahdollisesti ripuliin jotain jos tulee.

Eipä kestä!
Oon myös lukenut että magnesium ja olisko ollut b-vitamiini jotka auttaisi mahdollisiin levottomuus jalkoihin ja särkyihin. Tosiaan buranaa ja myöskin panadoliakin kannattaa ottaa mukaan.

Toivottavasti reissu sujuu