[Hurlumhei]

Pitkästä aikaa tänne kirjoitan.

Noh, tilannehan on hyvin entisellään. Ulosotto on toki alkanut, vuokrat olen saanut ajan tasalle, mutta muut laskut kyllä laahaa pahastikin. Ja vasta oli palkkapäivä, tilillä vajaa 2€. Hohhoijjaa. Joitain laskuja maksoin (rästissä olleet auton verot + 3 puhelinlaskua) ja vuokran. Kerran kävin kaupassakin, n. 70€ hukutin sinne. Mut loput kasinolle tietty. Pankkitunnuksia oon hölmönä pitäny itselläni kahden kk ajan, aina yrittänyt miettiä että en vittu ens palkkapäivänä ole näin hölmö että pelaan kaikki. Paskanmarjat, aina mä oon niin hölmö.

No, tosiaan rahaa ei oo mihinkään. Neljä viikkoo palkkapäivään. Eihän se oo taas ku yrittää kaupitella jotain rytkyjään ja purnukoitaan. Ja ens viikolla alkaa tulla posti taas kotiin, koska ei oo rahaa maksaa sitä jakelunkeskeytystä. Hurraa. Puoliso tietää siis nyt jotain. Kerran hän kysyi, oonko pelannut kasinoita. Ja mä pillahdin lohduttamaan itkuun. Enkä suostunu puhumaan aiheesta. Puoliso antoi tilaa moneksi viikoksi, ihme kyllä. Nyt sitten kyseli, paljonko velkaa. Valehtelin jotain muutaman tonnin opintolainasta, hah.

Oon kirjoittanut koneella hälle kirjeen, oisko 5sivua. Ja siinä oikeastaan kaikki kerrottuna. Ja harkitsen kovasti, että jätän sen kirjeen hälle luettavaksi kun lähden töihin iltavuoroon. Pelottaa vaan. Pakko hälle on kertoa koska a. posti alkaa tulla ens vkolla b. mulla ei oo oikeesti kun pari euroa c. en enää jaksa salailla. En oikeesti jaksa. Muttakun ei halua toista menettääkään.

[Msdreamer]

Kieltämättä sulla on melkoista menoa ja meininkiä ollut, mitä nyt muistini virkistykseksi luin sun aiempia postauksia myös. MUTTA, tosi hieno juttu että kerrot puolisollesi. Meni se loppujen lopuksi miten vaan, niin se on silti hyvä juttu ja ainoa oikea asia tehdä. 😊

Sulla on edelleen pahasti riippuvuus läsnä arjessa. Palkkapäivät on aina pahoja. Silloin on ollut kuukausi aikaa unohtaa jo edellinenkin pelattu tili. Uskon, että tämäkin ratkeaa kun kerrot puolisollesi.

Täällä on monia joille ulosottokaan ei ole riittänyt pohjaksi lopettaa pelaamista. Tarvitset ehdottomasti ulkopuolista apua ja tukea. Tsemppiä! Muista kirjoitella tänne aktiivisemmin,siitäkin moni saanut helpotusta.

[Mahtisaurus]

Pitkästä aikaa tänne kirjoitan.

Noh, tilannehan on hyvin entisellään. Ulosotto on toki alkanut, vuokrat olen saanut ajan tasalle, mutta muut laskut kyllä laahaa pahastikin. Ja vasta oli palkkapäivä, tilillä vajaa 2€. Hohhoijjaa. Joitain laskuja maksoin (rästissä olleet auton verot + 3 puhelinlaskua) ja vuokran. Kerran kävin kaupassakin, n. 70€ hukutin sinne. Mut loput kasinolle tietty. Pankkitunnuksia oon hölmönä pitäny itselläni kahden kk ajan, aina yrittänyt miettiä että en vittu ens palkkapäivänä ole näin hölmö että pelaan kaikki. Paskanmarjat, aina mä oon niin hölmö.

No, tosiaan rahaa ei oo mihinkään. Neljä viikkoo palkkapäivään. Eihän se oo taas ku yrittää kaupitella jotain rytkyjään ja purnukoitaan. Ja ens viikolla alkaa tulla posti taas kotiin, koska ei oo rahaa maksaa sitä jakelunkeskeytystä. Hurraa. Puoliso tietää siis nyt jotain. Kerran hän kysyi, oonko pelannut kasinoita. Ja mä pillahdin lohduttamaan itkuun. Enkä suostunu puhumaan aiheesta. Puoliso antoi tilaa moneksi viikoksi, ihme kyllä. Nyt sitten kyseli, paljonko velkaa. Valehtelin jotain muutaman tonnin opintolainasta, hah.

Oon kirjoittanut koneella hälle kirjeen, oisko 5sivua. Ja siinä oikeastaan kaikki kerrottuna. Ja harkitsen kovasti, että jätän sen kirjeen hälle luettavaksi kun lähden töihin iltavuoroon. Pelottaa vaan. Pakko hälle on kertoa koska a. posti alkaa tulla ens vkolla b. mulla ei oo oikeesti kun pari euroa c. en enää jaksa salailla. En oikeesti jaksa. Muttakun ei halua toista menettääkään.

Morjesta!

Omasta ja varmaan jokaisen joka jollekkin asiasta on kertonut kokemuksesta voin äärimäisen paljon suositella asian kertomista. Asia helpottuu jos se tulee ilmi, mutta vielä enemmän asiat helpottuu jos saat ite kerrottua. Ite venytin omaa kertomista ja kun kerroin ensin vähän omalle äidille, vähättelin tilannetta. Se kuitenkin kostautui perästä päin, eli kerro kaikki kerralla. Harva puoliso jättää toisen peliriippuvuuden takia. Tsemppiä kertomiseen. Kirje on varmasti ihan hyvä vaihtoehto, mutta parempi ois istuttaa puoliso alas ja kertoa koko homma.

-MS

[Chicha]

Mahdilta hyvä pointti tuo, että älä jätä mitään salaisuuksia, koska ne valheet tulee vetämään sinua myöhemmin uudestaan peleihin. Lisäksi tilanne on joka tapauksessa katastrofaalinen, joten turha yrittää sitä silotella.

Omat suositukseni on, että kun puoliso saa tietää, niin sen jälkeen annat pankkitunnukset hänelle. Omalla kohdalla toiminut hyvin ja rauhoittaa omaa mieltä, kun ei pääse ilman puolisoa tilille ja tietää, että toinen pitää huolta.

Tsemppiä kovasti, rehellisyydestä se pelaamattomuus lähtee liikkeelle!

[ytrewq]

Jos häviöt kuvaavat epäonnistumista ja/tai huonosti pelaamista ja vastaavasti voitot onnistumista ja/tai hyvin pelaamista. Normaalissa pelaamisen ulkopuolisessa elämässä, kun epäonnistuu yritetään uudestaan ja tuota samaa jos soveltaa pelaamiseen tulokset ovat vähän laihoja.

Onpahan jotain hyvää, kun rahat loppu ja mistään ei saa velkaa. Ei ole enää mitään huolia miten nyt rahat käyttää. Popedan 20 senttiä -biisi kuvaa hyvin tilannetta.

[Mävaan]

Voi ei mikä tilanne
Tosiaan toivon, että saat kerrottua ennenkuin tilanne paljastuu hänelle muuta kautta. Se on aina parempi vaihtoehto ja suurempi todennäköisyys myös asian hyväksymiselle ja suhteen jatkumiselle, kuin jos saa tietää asiasta muualta kuin sinulta itseltäsi.
Uskon että kertominen myös edistäisi pelaamattomuutta, koska siinä vaiheessa olet tavallaa tilivelvollinen myös puolisollesi, joten pelaamisen kynnys kasvaa. Tai näin luulisin

Jokatapauksessa, sä tarviit ulkopuolista apua ja sitä on saatavilla, kun vaan osaa hakea. Tsemppiä!

[Hurlumhei]

Kiitos kaikille vastauksista. En ole vieläkään saanut kerrottua. Pelottaa niin perkeleesti. Sain taas jakelunkeskeytyksen tehtyä myymällä kaikkea pikkusälää, eli pelkuri mikä pelkuri, sain lisäaikaa kertomiseen. Ja huh, olipahan taas pino kirjeitä postissa odottamassa. Jokaisen avasin ja taas pitää toimenpiteisiin ryhtyä heti ensi viikolla ja pyytää ulosottoon laittamista.

Jos ero tulisi, niin isoin huolenaihe on asunto. Mulla ei ole luottotietoja, joten missä pirussa sitten asun kun vuokra-asuntoa ei noin vain löydy. Ja varaa ei ole jäädä tähän asuntoon yksin. Onko täällä kellään kokemuksia vuokra-asunnon saamisesta ilman luottotietoja?

Eka varmaan pitäisi kertoa puolisolle eikä miettiä tällaisia. Mut parempi varautua kaikkiin variaatioihin. Nyt meillä molemmilla on viikonloppu vapaata. Ja se ahdistaa. Ensinnäkään ei ole rahaa ostaa mitään erikoista (jonkin verran saanut vaatteita yms myytyä). Ja oon varma että puoliso haluaa jutella mun peliongelmasta viikonlopun aikaan. Ja mä tiedän, että mun pitäisi kertoa. Kynnys vaan on niin iso. Eihän se ois toisaalta kun ojentaa hälle mun läppäri ja käskee avaamaan se kirje ja lukemaan. Saispahan asiansa kerrottua. Jos yrittäisin ihan tuosta noin vaan ruveta puhumaan, ei siitä tulis itkulta mitään. Siksi tuo kirje parempi, saanpahan sanottua kaiken enkä voi kesken kaiken "jänistää" eli muuttaa mieleni ja kaunistella totuutta. Tekis mieli vaan keksiä jotain menoa. Toivon oikeastaan, että töissä tulis vaikka saikkuja ja pääsisin viikonlopuksi töihin tuuraamaan ettei tarviis olla kotona.

Tämmöistä pakoilua tää on. Ja nyt jo oon laskenut, että ensi kuu on ihan paska laskujen paljouden takia. Jää ehkä 200€ käyttöön koko kuulle ruokaan bensaan yms. Vaikka se onkin paljon enemmän, kuin 0€ kuten yleensä joka kuukausi käy heti palkkapäivänä. Tääkin palkan etukäteen laskeminen mun pitäisi lopettaa, koska mua ahdistaa ihan suunnattomasti että rahaa ei ole hirveästi ensi kuunkaan aikana. Ja se jos mikä herättää sen pelihimon, että jos vaikka ees pikkasen lisää voittaisi. Vähä kuten nyt tässä kuussa palkan tultua, olin kerennyt laittaa kasinolle 150€, ja sitten tuli voittoja. Pelitilin saldo yli 500€. Eli voittoo olis tullut kivasti. No, mitä tein, pelasin isomman voiton toivossa. Ja talletusta talletuksen perään, kun voitot oli tuhlattu. Ja sitten olikin jo koko pankkitili tyhjä. Ei näin.

Näillä aatoksilla kohti viikonloppua. Vielä kaksi viikkoa palkkapäivään. Sitten ehkä helpottaa hetkeksi, jos vain tajuan olla pelaamatta.

[Mävaan]

Voin vaan kuvitella sun ahdistuksen määrän Mä en itse ole kertonut kenellekään peleistä, joten oon vähän huono ehkä kannustamaan kertomisessa. Lähtökohtasesti uskon kuitenkin että se jollekin kertominen helpottaisi omaa oloa ja taakkaa, ihan kaikilla. Ja sulla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa, se on edessä. Kynnys kertomiseen nousee mitä kauemmin sitä pitkität. Vastaanottoa et voi tietää etukäteen, mutta muista että asia saattaa järkyttää puolisoasi, sun pitää myös antaa hänelle aikaa yrittää ymmärtää. Ensireaktio todennäköisesti on suuttumuksen ja pettymyksen välillä ja siihen kannattaa varautua...

Yritä olla miettimättä asioita liian pitkälle, se että stressaat jo asumiskuvioita ja tulevaa palkkaa, pahentaa oloasi.
Sä et varmaan ole ulkopuolista apua hakenut? Mitä jos soittaisit vaikka noihin peluurin numeroihin? Ois joku, kenen kanssa jutella asiasta ja ihan anonyymisti...

[ytrewq]

Jos puolison reaktion näkeminen pelottaa. Eihän silloin ole pakko olla paikalla kun hän lukee kirjeen. Lupaat, vaikka tulla pari tuntia myöhemmin (ei kannata varmaan ottaa puhelinta mukaan).

En todellakaan tiedä millaiseksi vuosia ja vuosia kestävä salaaminen menee pidemmän päälle. Sairasta touhua.

E: lisätään yksi hyvä kirjavinkki https://ekirjasto.kirjastot.fi/ekirjat/ ... puvuudesta

[Hurlumhei]

En oo hakenu ulkopuolista apua. Siihenkin jotenkin niin hirveä kynnys. Ehkä tuo peluuriin soitto vois olla hyvä alku.

Ja niin, sairastahan tää on. Ihan helvetin sairasta. Se nyt on sanomattakin selvää. Puoliso tasan tarkkaan aavistaa että oon ihan kusessa pelaamisen takia.

En nyt muista, olenko jo kirjoittanut, mutta kun täö ongelma alkoi "hillitysti" niin puolisolle kerroin. Silloin hän otti avainlukukorttini haltuunsa ehkä pariksi kuukaudeksi. Sitten suorastaan tuputti sen mulle takaisin, vannotti että jos samaa ongelmaa tulee niin pitää kertoa. Enpä kertonut.

Mutta tiedän, että hän tietää. Hän ei vaan kysy. Ja milloin harvoin kysyy jotain, hän tyytyy mun lyhyiin vastauksiin ja hyväksyy sen että vaihdan vaivihkaa puheenaihetta. Ehkä hänkin haluaa lakaista tän ongelman maton alle. En uskokaan että hän on niin tyhmä että uskoisi enää mitään mun selityksiä. Kai se häntäkin on viimeisen vuoden ajan ihmetyttänyt, että en kanna kotiin ruokaa ja herkkuja samalla tavalla kuin vielä reilu vuosi sitten. Tai että en haluu lähtee yhdessä kauppaan, koska pelkään myöntää, että ei mulla ole rahaa. Oon keksinyt vaikka sun mitä valhetta, miks mä en voi lähtee kauppaan tai miksi mä en voi maksaa.

Kyllähän tää on ihan perseestä. Ja nimenomaan sairasta touhua. Mä veikkaan että en tule löytämään uskallusta kertoa, vaan sitten kun se hetki tulee eli jään jotenkin kiinni, kerään kamani ja lähden sen kummemmin selittelemättä. Vaikka sitä en pohjimmiltani haluaisi. Oon vaan niin pelkuri.

[Hurlumhei]

Viime yönä näin unta, että voitin jostain nettikasinosta 115 000€. Uni jatku euforisessa olotilassa ja helpotuksen tunteen siivittämänä. Viimeinen muistikuva unesta ennen heräämistä on, että pelitilillä oli enää 1500€, ja heräsin ihan hirveeseen ahdistukseen. Eli ihana uni muuttu painajaiseksi. Vähän kuin todellisuudessakin, voitat edes jotain ja oot innoissas siihen asti, kunnes alkaa pelitilin saldo olla 0€.

Tästä unesta huolimatta koko päivän on pyörinyt pelit mielessä. Että voi kun voisi pelata edes vähän ja voittaa. Työpäivä kakkosduunissa meni päin mäntyä tänään, ei sujunut yhtään. Päätyöstä mulla oli vapaapäivä. Loppupäivä kakkostyön jälkeen menikin pakoillessa kotoa, istuin _kuusi_ tuntia kirjastossa. Ihan vaan siksi että ei huvittanut olla kotona puolison ollessa täällä. Ai miksi? Eilen taas käytiin keskustelua tästä mun peliongelmasta, ja tiedän että se ois tänään jatkunut. Valehtelin olevani töissä.

No, jos jotain hyvää niin luin paljon hyvää kirjallisuutta peliriippuvuudesta kirjastossa. Aion mennä huomenna uudestaan ja lainata vinon pinon peliriippuvuuskirjoja, josko saisi motivaatiota pelaamattomuuteen ja puolisolle kertomiseen siitä. Mieleen heräs ajatus, että haluaisin ehkä itsekin kirjoittaa kokemuksistani laajemmin, ihan vaikka blogin muodossa. Löytyisi tekemistä sillekin "luppoajalle" , mikä jäisi pelien hakkaamisesta.

Rahaa taitaa olla peräti 35senttiä. Palkkapäivään 10 päivää. Jotenkin tässä on selvitty kaupittelemalla milloin mitäkin nettikirppareilla. Tänään piti saada parit kaupat taas tehtyä (yhteisarvo 10€), mutta ne peruuntui. Vituttamaanhan se rupesi. Bensaan pitää keksii rahaa jostain, muuten ehkä selviää palkkapäivään asti.

Noilla 35 sentillä ajattelin tänää illalla kotimatkalla käydä kaupasta jonkun halvan suklaapatukan. Löysin autosta tölkin lisäksi, ja ajattelin palauttaa sen. Olin jo ajamassa yhteen tiettyyn kauppaan, kun mieleen tuli että enpä oo aikoihin käyny eräässä toisessa kaupassa. Kaarsin sinne. Pulloautomaattia lähestyessäni huomasin, että joku oli unohtanut ottaa pullokuittinsa. Arvo 3,85€. Enkä hetkeäkään epäröinyt, vaan otin sen itselleni. Joskus ennen tätä ongelmaa olisin palauttanut sen kaupan kassalle, että joltain oli jäänyt tällainen. Mulle se oli nyt pelastus. Sain ostettua edullisia ruokatarpeita. Enkä edes pode huonoa omatuntoa.

Ja erinäisistä syistä jouduin liittämään maksukorttia yhteen sovellukseen. Viimeks kun uusi maksukortti tuli n. vuosi sitten, raaputin sen cvv-mikälie-turvakoodin pois, etten voi pelata kortilla. Ja oon kuumeisesti yrittäny sitä koodia muistella niinä hetkinä milloin tunnuslukutaulukko on ollut töissä ja tekis mieli pelata. Ja en oo muistanut sitä vaikka miten oon yrittänyt, kunnes tänään se jostain verkkokalvojen syövereistä tuli kerralla mieleen. Eli tässä paska porsaanreikä pelaamiseen. Ja kortinkin pitkän numeron muistan ulkoa, tuli nääs joskus pelattua aika paljon kortin kautta. Eli ei auta pankkikortin jättäminen töihin kun muistaa kaikki kortin tiedot ulkoa. Toivottomalta tuntuu.

Kaiken kaikkiaan tää päivä oli todella ankea ja ahdistava, vaikka pulloautomaatilla kävi "tuuri" ja lueskelin hyviä kirjoja peliriippuvuudesta. Oon pitkin päivää toitottanut itselleni että "Muista tämä päivä, kun seuraavan kerran tekee mieli pelata." Ja huomisen jälkeen toitotan sitä entistä kovemmin, sillä pääsen tekee kakkostyötä taas ties missä, kun puoliso onkin kotona suunnitellun työvuoron aikaan. Tulee taas pitkästä aikaa tutuksi kylmässä autossa työskentely jos en jotain keksi.

Ja tähän kaikkeen peittelyyn ja ahdinkoon olisi niin helppo ratkaisu: puolisolle kertominen. Huoh.

[Chicha]

Hyi että, kirjoituksesi tuo kyllä elävästi mieleen itsellenikin sen pelihelvetin, mihin ei halua palata. Tuo jatkuva valehtelu ja salailu on todella ahdistavaa ja voimavaroja vievää, mutta muista että on myös toinen vaihtoehto!

Puolisolle kertominen avaisi tietysti paljon lukkoja, niin kuin itsekin totesit. Puolisosi vaikuttaa olevan jo tietoinen ja odottaa sinun vain itse kertovan. Olet nyt kyllä jo siinä tilanteessa, että on vain ajan kysymys, kun joudut kertomaan. Toivottavasti olisit siihen pian valmis, mutta nyt ihan ensimmäiseksi sulje ne pelitilit! Täältä otat sen listan ja laitat ne sadat kasinot kiinni. Sen voit tehdä jo nyt, vaikka et vielä puolisolle ole valmis kertomaan. Lisäksi Trustlyn estot käyttöön, senkin saa tehtyä sähköpostitse.

Tsemppiä kovasti sinne ja päivittele kuulumisia tänne, kun ehdit/jaksat

[Mävaan]

Sä pahennat itse tota tilannetta, mitä kauemmin pitkität. Puoliso selkeesti jo jotain tietää, tajuaa varmaan myös että oot rahaton, kerta hän on joutunut kaikki ruokaostoksetkin tekemään

Sen lisäksi että sun oma olo huononee päivä päivältä, tossa on nyt älyttömän suuri riski siihen, että seuraavana tilipäivänä pelaat taas kaikki rahasi, jollet saa aiemmin kerrottua. Ajattelet nyt, rahattomana, että et pelaa, mutta mä luulen että siinä vaiheessa kun palkka tulee ja rahat pitäisi saada riittämään taas kuukauden, sitä kokeilee onneaan jos sais tilanteen paikattua. Et sä saa. Usko pois. Onhan kaikki estot laitettu? Pelitileille ja trustlylle? Myös brite ja euteller kannattaa estää...

[Hurlumhei]

Jep, no tällä viikolla oon saanu kaiken maailman turhasta roinasta tehtyä kauppoja. Ja en tietenkään ole ollut vieläkään niin fiksu, että olisin pelitilit sulkenut tai että avainlukulista ois töissä. Käteiskauppoja tehnyt suurimmaksi osaksi mutta eilen tuli yhden postittavan tavaran rahat tilille. Ja eikun pelaamaan. Kaikki 20€ meni.

Tänään sitten tuli toiset kaupat tilille. 15€. 10€ laitoin casinolle ja ikävä kyllä voitin. En paljoa, mutta sen verran että _voisin_ viettää pitkästä aikaa mukavan viikonlopun. Jos vaan olen fiksu, niin voin. Ei olis pitäny tietenkään pelata, koska siitä pitää päästä irti. Mutta kerrankin olin järkevä ja kotiutin enkä jäänyt kokeilemaan isompaa voittoa. Jätin pelattavaksi kympin, ja se meni että hulahti.

Miks kerron tän tänne? En siksi että haluaisin ruokkia kenenkään pelihimoa, vaan siksi että tarina jatkui niin, että kävin tallettamassa käteistä tilille, että voin pelata lisää. Siis tällasilla pakkasilla lähdin, ja auton riipasin kylmänä käyntiin että pääsen pelaamaan lisää.. Ja mä voitin tolla tallettamallani kympillä useemman kympin lisää. Mut sitte mä vaa pelasin ja pelasin, kunnes pelitili nollilla. Ja sit mua suorastaan vitutti, etten voinu enää pelata. Ihan kihisin raivosta, ois vaa ollu pakko päästä pelaamaan. Se tunne oli jotain niin kamalaa. Luojan kiitos se casino mistä kotiutin ei anna mahdollisuutta perua kotiutuksia, kuten monessa on mahdollista. Muuten olisin perunut sen.

Ja vaikka tiedän että huomenna tulee rahaa, mua ahdistaa, koska tiedän mistä se raha tulee. Ei olis pitänyt pelata. Nyt vaarana oikeesti se että tää voitto jää vaan mieleen ja mitä teen sitten kun rahat tulee..

Mä en selkeestikään oo valmis olemaan pelaamatta. Jos oisin, olisin jo tehnyt kaikki maailman estot ja pelitilien sulkemiset, tunnuslukutaulukko ois töissä eikä mulla kotona.. Vaikka mä haluaisin kovasti lopettaa. Mut mä oon addikti ja mun tekee mieli pelata.. Ja tiedän että tästä ei mitään hyvää seuraa jos yritän taas kerran luottaa itteeni, että pelaan ihan vaan vähän. Ahdistaa.

Huomenna alkaa tulla taas posti kotiin, koska en tehnyt uutta jakelunkeskeytystä koska pelasin ne rahat. Toisaalta ehkä se olisi helpotus, jos sieltä tulis joku perintäkirje, oon töissä silloin ku posti jaetaan ja puoliso on kotona. Silloin ei vois enää salailla ainakaa tätä, että velkaa on ja en hillitse itseäni. Totuuttahan tosin voi kaunistella jos on niin pelkuri. Ja mä tiedän, kunhan puoliso saa tietää, mulla ei oo mitään mahdollisuutta pelata enää, hän pitää siitä huolen. Jos hän siis ei lähde karkuun.

Ehkä pitäis vaan oikeesti luovuttaa. Tää on niin masentavaa tää sairaus. Se sairaus pitää mua otteessaan niin paljon, etten pysty toimimaan eli sulkemaan pelitilejä ja hommaamaan esim. trustlylle estoja. Koska se pelipiru kuiskii "pelaat ihan vaan vähän ja voitat ja kotiutat, kyllä sä osaat pelata järkevästi". En tiedä. Jotenkin todella masentunut ja voimaton olo. Tää sairaus on monesti pistänyt miettimään, että oisko helpompi vaan kuolla. Tänää taas sellaisia fiiliksiä. Tiiän kyllä, etten itselleni pystyis mitään tekemään enkä haluakaan, mut näitä ajatuksia vaan pyörii mielessä, kun ei tää elämä oo oikein elämisen arvoista. Jatkuvaa salailua, ahdistusta, valehtelua, rahattomuutta, epätoivoa.

Tämmösiä synkkiä ajatuksia tänään. Ja monet teistä lukijoista varmaan aattelee että mikä järki mun on kirjoittaa tänne ja hakea jotain lohtua, kun en tee mitään asian eteen. Ehkä tää kirjoittaminen on mun tapa purkaa ahdistusta, sillä sääliä en hae. Pakko vaan purkaa jonnekin oloaan.

[Chicha]

Kirjoita ihmeessä, jos se helpottaa.

Ikävä tietysti sanoa, mutta varsin pitkä ja kivikkoinen matka sinulla on vielä edessä. Vaikka puolisosi saisikin tietää, niin edes hä ei saa sinua lopettamaan pelaamista, vaikka kuinka vahtisi. Isona tukena hän voi toimia, mutta sen lopullisen päätöksen tekee vain pelaaja itse. Siihen et selvästikään ole vielä valmis.

Ps. niitä ihania viikonloppuja voi viettää joka viikko, kun on pelaamatta. Tämän olen noin viiden kuukauden kokemuksella huomannut.