[NälkäinenHaamu]

Moi Q,

Oot hyvä kirjoittamaan.

Ei päätös toimii, mutta se vaatii isoja päätöksiä ja tekoja. Ei ole helppoa, mutta mahdollista.

Addiktiot aiheuttaa paljon ongelmia, mutta addiktiot jäljittelevät yhteyden tunnetta. Addiktiot toimivat väliaikaisena tyhjyyden paikkaajina, jolloin tunnet hetken olevasi kokonainen.

Me kaikki ihmiset etsimme yhteyden tunnetta: itseemme, muihin ihmisiin, luontoon ja moni lopulta johonkin suurempaan. Kun olemme yhteydessä niin voimme huomattavasti paremmin. Aito yhteys löytyy vain kun uskallamme kohdata kipumme ja uskallamme olla aitoja.

Sitten niin addikti kuin muutkin ihmiset etsivät sitä mielenrauhaa. Tai ainakin itse etsin ja nyt olen sellaisen osittain löytänyt.

Ihmiset myös etsivät merkitystä elämälleen, mutta se on jokaisen oma polku.

[Anja63]

Tässä ketjussa oli ajatusta enemmän kuin pystyin omaksumaan. Q313 kirjoittanut aivan upeaa tekstiä ja siksi halusin herättää ketjun henkiin. Tässä esimerkki miten lahjakkaita ihmisiä täällä kirjoittaa. Voi kun niitä lahjoja käytettäisiin.
Mielelläni kuulisin aloittelijan tuoreempia ajatuksia.

[Q313]

Heippa (-:

En ole kirjoitellut tai lukenut tätä foorumia yli vuoteen. Mutta nyt corona virus antoi inspiraation kirjoittaa. Paljon negatiivista aiheuttanut, mutta yksi asia on positiivinen - kävin juuri kaupassa ja huomasin että kaikki pelikoneet oli laitettu kiinni!

Kiitos vastauksestasi NälkäinenHaamu! Luin kirjoituksesi vielä uudestaan sen jälkeen kun olin jo kirjoitellut alla olevan, ja huomasin että jokseenkin samasta asiasta eri sanoilla puhutaan.

Luin sinun viestisi tuolloin, näköjään jo yli 2 vuotta sitten. Meinasin kirjoitella aiheesta päätös, mutta tuntui silloin yhdentekevältä niin jätin. Mutta nyt pari vuotta lisää elämänkokemusta, vähän taukoa kirjoittelusta, ehkä aika jälleen ajatuksille tännekin. Pienet päätökset johtavat pieniin romahduksiin, isot päätökset johtavat isoihin romahtamisiin. Tämä, mikäli energia on nimenomaan EN! Toki tuo energia voi matkan varrella muuttua ja päätöskin siten näennäisesti toimia. Tämä toki vain oma kokemukseni. Mutta energian ollessa KYLLÄ, päätös voi melkein huomaamatta toimia. Itseni kohdalla tuo kyllä oli omien syvien traumojen kohtaaminen, tuleminen 'maailmaan' siitä olemuspuolestani jonka olin haudannut syvälle tukahdetun häpeän peittoon. Jotain tällaistä voisi kuvitella addiktoiden taustalla yleisemminkin. Ongelma vaan on että normi reaktiivisessa olemustilassa nämä itsen osat pysyvät hyvin piilossa. Tehdään sitä, tehdään tätä. Rupeaa tuntumaan raskaalta, sitten tuo addiktio. Ah, hetken lepo, hetken rauha! Ehkä siinä on juurikin yhteys tähän olemuspuoleen. Pelit sujuu, ah elämä hymyilee, on kiva olla arjessakin. Viesti sinne piilotetulle olemuspuolelle: Saat olla olemassa, olet hyväksytty, olet hyvä. Sitten alkaa alamäki - viesti: olet viimoisen päälle paska, et saa olla olemassa! Satuttaahan tuo, ja tarve saada hävityt massit takaisin ymmärrettävän suuri. Eksistentiaalinen kysymys.

No se siitä, rikkinäinen olen edelleen, mutta syväsukellusta tehty, sipulinkuorta kuorittu, vastuuta omasta elämästä lisätty. Olen pelannut tässä kuussa pokeria yli vuoden tauon jälkeen. Triggerit peliriippuvuuteen löytyvät edelleen. Vastuuta huomaan ottavani enemmän. Tappiot, bad-beatit tuntuvat edelleen pahalta, mutta eivät iske enää ytimeen. Pelatessa yhteys itseen/ulkomaailmaan katoaa helposti, kestää aikaa ennenkun siitä 'krapulasta' toipuu. Jotenkin klassisesti ekana vkl pelatessa voitin reilusti, sitten pari viikkoo niin voitot meni korkoineen Motiivi pelaamiselle, halusin pientä lisätuloa, koska mun menot on tällä hetkellä isommat kun tulot. Mutta toteutus randomia epäkurinalaista sotkua, joka johti pelaamiseen pakokeinona läsnäolosta. Nyt aika rauhoittua jälleen.

Kiitos Anja63 viestistäsi, tässä nyt tuli vähän tuoreempaa settiä.

Voimia ja ennekaikkea itsemyötätuntoa kaiken tämän elämän sotkun keskellä!
-Q

[Q313]

Pohdin ja kuullostelen tässä itsen osia. Piilossa olevia, ja sitten pinnalle tulevia. Suhtautumista näihin. Sanotaan että kun annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Ja se on ihan totta.

Mutta ajatellaanpa pirun kannalta. Olet olemassa osana kokonaisuutta, mutta ympäristö vihaa sinua, haluaa tuhota sinut, koska olet paha. Ehkäpä et ollutkaan alunperin paha, mutta sinua ei nähty, ei ymmärretty. Silti olet olemassa, et pääse siitä yli etkä ämpäri. Mitäpä sinulle jää kun olla se piru, minä sinua kohdellaan.

Jeesus sanoi, rakasta vihollistasi. Mitäpäs jos soveltaisi tätä itseensä, sisäiseen viholliseen, tuohon joka haluaa viedä koko käden. Tuohon sisäiseen lapseen, jonka joku elämänkolhu on syössyt irti yhteydestä, ja jonka ainoa tapa tulla näkyväksi on viha.

Se on prosessi, pitkäkin tie. Ei luottamusta, ystävyyttä ja yhteistyötä välittömästi kaiken tämän sisäisen vihoittelun jälkeen saavuteta. Nopeampi käyttää kirvestä - käsi joka viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi. Mutta sitten olet rampa.

[Q313]

Noniin, jälleen avautui talletusmahkut yhdelle pokerisaitille. Viime aikoina olen lähes venaillut noita talletusmahdollisuuksia. Mietin tuossa eilen, että voisi lopetella pelaamisen hetkeksi, siis myös tietsikkapelit etc. Ja sitten huomasin, että kappas, huomenna aukeekin mahkut pelailla taas vähän pokeria. Lykätäänkö tätä nyt vähän, tai pistetäänkö koko saitti väliaikaseen blokkiin.

Mutta sitten mietin että antaapa olla. Muistelin kun mun isoisä aikoinaan lopetti tupakin polttamisen ~40 vuoden polttelun jälkeen ja jätti tupakki askin puolilleen. Ehkäpä tuonne nyt ei oo pakko tallettaa ja mennä pelaileen vaikka siitä melkonen tapa tullutkin.

Mutta tänne piti päästä kirjotteleen, koska luulen että kun taas tulee sh***i fiilis, ja päähän pomppaa ajatus että tuonnehan voisi päästä sitä fiilistä paikkailemaan pokerissa voittamisella, niin tästäpä saattaa jäädä jälki mieleen, että ehkäpä nyt ei sittenkään.
-Q

[Mahtisaurus]

Noniin, jälleen avautui talletusmahkut yhdelle pokerisaitille. Viime aikoina olen lähes venaillut noita talletusmahdollisuuksia. Mietin tuossa eilen, että voisi lopetella pelaamisen hetkeksi, siis myös tietsikkapelit etc. Ja sitten huomasin, että kappas, huomenna aukeekin mahkut pelailla taas vähän pokeria. Lykätäänkö tätä nyt vähän, tai pistetäänkö koko saitti väliaikaseen blokkiin.

Mutta sitten mietin että antaapa olla. Muistelin kun mun isoisä aikoinaan lopetti tupakin polttamisen ~40 vuoden polttelun jälkeen ja jätti tupakki askin puolilleen. Ehkäpä tuonne nyt ei oo pakko tallettaa ja mennä pelaileen vaikka siitä melkonen tapa tullutkin.

Mutta tänne piti päästä kirjotteleen, koska luulen että kun taas tulee sh***i fiilis, ja päähän pomppaa ajatus että tuonnehan voisi päästä sitä fiilistä paikkailemaan pokerissa voittamisella, niin tästäpä saattaa jäädä jälki mieleen, että ehkäpä nyt ei sittenkään.
-Q

Morjes

Ite kans ongelman aikaan pelasin myös muita pelejä tietokoneella ja nyt nekin lopettaneena suosittelen vahvasti. Tietokoneet voi parhaimmillaan olla loistavaa viihdettä ja opettaakin jotain, mutta ainakin itellä niillä oli huono vaikutus uhkapeleihin.
Jos normipelit meni päin persettä, houkutteli "rennot, mukavat yksinpeli-slotit" mukaansa ja valitettavan usein niihin tuli sorruttua. Lopputulos ei ollut ollenkaan positiivinen.
Jos normipelit suju hyvin, tuli helposti pelattua niiden rinnalls slotteja, jolloin se oli maanista rahan jahtaamista, eikä siitäkään mitään hyvää seurannu.

En ihmisen aivokemiaa tarpeeksi hyvin tunne, että voisin varmaks sanoa, mut uskon sekä uhkapelaamisen sekä normipelaamisen aktivoivan samoja aivoalueita. Tärkeetä olis löytää muita tapoja saada dopamiinia, jottei kroppa jää sitä kaipaamaan kun pelit lopettaa. Itelle löysin kirjojen lukemisen, josta on toiminnallisesti ainakin riittävästi matkaa slottien nakutteluun.

Ei muuta kun tsemppiä ja hyvät jatkot!

[Q313]

Moikka Mahtisaurus,

Juu, näinhän se on. Oikeastaan mulla nuo normipelit ovat olleet pahempi addiktio viime aikoina. Rahaa ei kulu, mutta aikaa kuluu. Mikä on ollut mulle arvokkampaa (kun noitten talletusrajojen takia pokeritappiot eivät ole olleet kovin isoja)

Toki hyvät pelit ovat hyviä pelejä, ja raja addiktion puolelle lipumisessa on häilyvä. Ja tässä tärkeänä oma mielentila, kun asit sujuu hyvin ja elämässä on hyviä asioita, niin ei sinne addiktio puolelle niin helposti liu-u. Mutta väistämättä sitä elämässä tulee huonoja aikoja, jolloin sitten sinne addiktiopuolelle tipahtelee. Ja sinne jää helposti jumiin. Saa ne dopamiinit aivoihin, ja ei ole motivaatiota lähteä kehittämään elämässä muuta. Ja toki sitten kun siellä 'normipeli-addiktio' maailmassa on räpeltänyt tarpeeksi kauan, dopamiinit eivät enää tunnu kummosilta, ja rahapelit alkaa houkuttaa.

Tässä kohdassa nyt koitan hakea itsestäni ns 'delayed gratification' (en tiedä onko tällä hyvää suomennosta). Välillä hyvien pelien pelaaminen toisi oikeasti parempaa fiilistä ja antaisi tsemppiä jopa hoitaa jotain tympeitä asioita. Mutta samalla se pitäisi yllä niitä dopamiini-yhteyksiä aivoissa, jolloin sen kuopan kohdalla elämässä olisi hyvin vaikea välttää sinne addiktiopuolelle tipahtamista.

Tärkeää tässä nyt on pitää fokus muissa sellaisissa asioissa jotka tuottavat mielihyvää erityisesti pitemmällä aikavälillä. Joskin en tässä halua liian isoa palaa haukkaa, vaan sallin muita lyhyen aikavälin mielihyvää tuottavia asioita, jotka eivät ole niin addiktio-herkkiä. Tuo lukeminen on yksi asia, jota en ole harrastanut aikoihin, mutta jota voisi alkaa taas harrstaa myöskin.

Oikein hyviä jatkoja sullekin!