[NuoriKeke]

Otsikosta tulee ilmi kaikki olennainen. Taustaa sen verran, että olen noin 25 vuotias mies. Kauan olen vilkuillut tätä sivustoa ja lopulta päätin itsekin pistää pystyyn päiväkirjan, jossa käsittelen omia tuntemuksiani ja yritän tällä tavoin kohentaa mahdollisuuksia onnistua ja pystyä lopettamaan pelit kokonaan. Pääasia on tietenkin oman itseni auttaminen, mutta jos tästä joku nuorempikin ottaa opikseen, niin olen iloinen. Miksei vaikka vähän vanhempikin. Pelaamisen lopettaminenhan ei katso ikää, aikaa tai paikkaa. Aina on mahdollisuus lopettaa ja saada asiat järjestymään.

Minun pelaaminen on alkanut lapsuudessa, kun vanhempien seurassa pelasin hedelmäpelejä. Välillä ostin arpoja, kun hain kioskista suklaata. Tälläistä aika harmitonta touhua. Hotellireissuilla kuljin vyölaukun kanssa kolikoiden kera ja pelailin pelikoneita. Olen tykännyt matematiikasta paljon ja ventti ym. korttipelit on olleet mukavia pelata. Rahallisestihan tuolloin ei mennyt paljon mitään, mutta kyllä käytin liikaa aikaa siihen. Jälkeenpäin ihmettelen omia vanhempiakin vähän, koska eivät pitäneet tarpeeksi kovaa kuria. Ottaen huomioon, että suvussa on ollut peliriippuvuutta. En toki syytä heitä mistään, koska tuohan on ollut aika harmitonta ja kyse on ollut pienistä rahoista. Omilta lapsiltani aion sen kieltää ja nykyään säädöksetkin on kiristyneetkin paljon. Kolikkopelien vaikutus voi joihinkiin lapsiin olla haitallinen. Toisaalta liiallinen kieltäminen on huonosta, mutta täytyy ainakin perustella näkemyksensä hyvin.

Teini-iässä pelailin kolikkopelien lisäksi joitain pikkuvetoja ja lottoa. Täysi-ikäisenä aloin pelaamaan nettipokeria rahalla. Sitä ennen olin pelannut leikkirahalla ja yrittänyt opetella pelaamaan. Opiskelinkin asiaa, mutta minulle huonojen jaksojen merkitys on liian suuri. En pysty kestämään tappiota, vaan muutaman sadan häviöstä lähtee liikkeelle tiltti. Mennään isompaan pöytään, pelataan huonoa peliä ja lopuksi koitetaan ruletista tai blackjackista paikata tappiota. Isoimmat häviöpäivät ovat olleet 10000 euron luokkaa. Niiden käsittely tosin on sujunut hyvin. On pidetty taukoa ja sitten oltu töissä ja sitten pienestä pöydästä taas tultu ylöspäin. Aikaahan se vie tuollainen ja minulle suurin asia tässä riippuvuudessa on se, että läheiseni (vanhemmat, tyttökaveri) kärsivät. Itse olen aina hoitanut koulu- ja työjutut niin viimeisen päälle, että pois olen ollut vaan kipeänä. Nuorena tottakai tappiot harmitti enemmän, koska rahaa ei tullut mistään ja kova työ kaatui aina jossain vaiheessa.

Olen sen suhteen onnekas, että ikinä en ole ottanut mitään vippejä. Toki vanhemmat ovat antaneet reippaita yo-lahjoja yms, joilla sitten on rahoitettu pelaamista. Noin 30000 euroa varmaan olen yhteensä tappiolla. Tuolla rahalla olisi saanut ties mitä. Suurin osa kuitenkin tuosta on haalittu työnteolla. Pelureita on paljon erilaisia ja minäkin olen sellainen. Voisi hyvin verrata alkoholistiin, joka välillä pystyy nauttimaan jotain vähän, mutta joka välillä ratkeaa oikein kunnolla viikonloppuna, mutta hoitaa työnsä kunnolla. Itse en välillä ole uskonu, että mihin tämä voi johtaa, vaikka läheiseni ovat siitä varoittaneet. Nytkin olen elämässäni varmaan neljännen tai viidennen kerran tappioputkessa, joka voisi päättyä rahattomuuteen taikka nousuun. En vaan koe olevani onnellinen näin. Oli mulla tilillä vaikka mitä, niin sillä ei ole väliä. Pelaaminen vaan tuottaa turhaa stressiä ja mahdollisesti voisin mennä nollille ja menettää kaiken. Koen, että nyt on minun tilanteeni viheltää peli poikki ja aloittaa uusi elämä. Tällä hetkellä rahallinen tilanteeni on sillälailla hyvä, että on vähän säästössäkin. Toki enemmänkin on ollut, mutta sitä on turha miettiä.

Säästöjen menetyksen riskiä en halua ottaa, kun lähden syksyllä opiskelemaan. Tyttöystävänkin kanssa on ollut parisuhde koetuksella. Hän ottaa suuret tappioputket raskaammin kuin minä. Minä otan ne raskaasti vasta sitten, kun tilillä on 0 euroa. Näinkin on käynyt elämässä pariin otteeseen ja niitä hetkiä en halua enää kokea. Tämä on myös ainoa keino saada meille hyvä tulevaisuus, jossa kumpinkin luottaa toiseen ja voidaan ajatella pidemmälle.

Olen tulevaisuuden suhteen luottavainen ja aion käyttää aikaani enemmän liikuntaan. Tuon asioita pelaamisen tilalle. Päivitän päiväkirjaa välillä ja kerron kuulumisia. Tämä ei tule olemaan helppoa, mutta nyt on pakko lopettaa. En halua pelkoa, stressiä ja kärsimystä läheisilleni. Senkin tiedän varsin hyvin, että sitä se tuottaisi minullekin taas, jos kaikki menisi.

Kaikkea hyvää teille muillekin pelureille. Täällä näyttää olevan hyvä yhteisö, jossa pelaamisen lopettamisen mahdollisuus on suuri.

[NuoriKeke]

Moi, tulin jatkamaan blogia. En ole enää kovin nuori, ikää jo kohta 35 w. Sama ongelma on kuitenkin jatkunut, välillä on ollut puolen vuodenkin pelaamattomia jaksoja, mutta näen selvästi riippuvuuden pahentuneen. Muutama viime vuosi on ollut rahallisesti vaikea, koska raha on poltellut näpeissä ( = se on pitänyt pelata, kun sitä on saanut). Lisäksi se on ollut mielenterveydellisesti vaikea ajanjakso, koska töistäkin olen joutunut olemaan muutaman kuukauden sairauslomalla masennuksen takia. Avioerokin tuli. Kaikki ongelmat, niin fyysisessä kuin henkisessä terveydessä, raha-asioissa ja ihmissuhteissa johtuu pelaamisesta. Pelaaminen on vaikuttanut elämääni todella haitallisesti.

Olen käynyt Peli poikki -ohjelman, terapeutilla ja Minnesota-hoidon. Nyt minulla on psykoterapeutin hoitosuhde. Välillä on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Onneksi niitä ei nyt ole ollut, kun olen lääkityksellä. Haluaisin olla onnellinen ja hyväksyä epäonnistumiseni raha-asioissa. En halua enää takoa päätäni seinään. Elämässä on vielä paljon hyviä asioita ja en halua pilata enää elämääni. Tähän mennessä kariutuneita asioitakin voi korjata, kun joka päivä päättää olla pelaamatta. Muistan Minnesota-hoidosta hyvin lauseen: "Kun en tänään pelaa, mulla ei oo mitään hätää".

En aio tehdä isoja muutoksia elämääni. Käyn töissä ja psykoterapeutilla niin kuin tähänkin asti. Olen enemmän läheisteni kanssa ja elvytän pikku hiljaa liikuntaharrastuksia. Lenkkeily esim. äänikirjan kanssa kuulemma tuulettaa ajatuksia mukavasti. Onneksi nukun hyvin ja elämän perusasiat on hyvällä mallilla.

Aiemmin olen tehnyt pelaamattomuuspäätöksen aina hädissäni ja paniikissa. Nyt minulla tuntuu olevan rauha hyväksyä se asia, mitä en voi muuksi muuttaa. Olen peliriippuvainen ja pelaaminen ei ole minulle vaihtoehto.

Raha-asiat:

Omaa rahaa 7,0k
Velkaa korollisena 35k
Velkaa korottomana 16k

Eli nettovarallisuus on 44k pakkasella. Nettopalkka minulla on 3000 luokkaa. Lyhennän korollisia lainoja nyt 1500 - 2000 kuussa ja hoidan asioita kuntoon. Haluan pitää nyt itsellänikin rahaa, että ei tulisi mitään paniikkia ja voi ostaa tarvittavia asioita. Pitkä on taival, mutta kyllä nämä hoidetuksi tulee. Enemmän minua mietityttää se, koska olen jälleen onnellinen. Muistan kyllä hyvin, että monesti jo muutaman kuukauden pelaamattomuus tekee ihmeitä mielenterveydelle.

3.9.2022 oli minun viimeinen pelipäivä. Aluksi kirjoitan nyt tänne omaan blogiin ja keskityn toipumiseeni. Sitten kun koen, että on voimavaroja auttaa myös toisia, niin teen kyllä sitäkin. 12 askeleen mukaisesti eläen ja Päivä kerrallaan -kirjaa lukien.

Hyvä tästä tulee pikku hiljaa. Suotakoon meille tyyneyttä hyväksyä asiat, joita emme voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa ne mitkä voimme sekä viisautta erottaa nämä toisistaan.

[adrenALLINe]

Moikka NuoriKeke

Teksteistä huokuu viisaus. Paniikissa tehty "päätös" pelaamattomuudesta harvoin pysyy, kun silloin se on olosuhteiden pakosta muodostettu ajatus. Täysin liian vähälle huomiolle jää juuri tuo näkökulma, että miten tekisin elämästäni parempaa? Kun pelaaminen selkeästi ei kuulu tähän yhtälöön, niin se on paljon luonnollisempaa jättää pois. Vaikka kuulostaa käsiteakrobatialta, niin on suuri ero yrittää parantaa omaa elämää kuin yrittää olla vain pelaamatta.

Kirjoittele ihmeessä jatkoa. Omaa rahaa ainakin mukavasti taskussa, niin eihän sinulla ole hätää ollenkaan. Toki sitä aiemmin mainitussa paniikissa haluaisi velat heti pois, mutta muutaman vuoden tie velkojen maksun osalta on kuljettava nöyrästi läpi. Terveelliset ja säännölliset elämäntavat ovat parasta vastamyrkkyä pelipirulle, niistä iso peukku

[NuoriKeke]

Juuri näin AdrenALLINe. Aika usein pelaaminen johtaa masennukseen ja elämä kärsii. Olen yrittänyt joskus sulkeutumisen taktiikkaa, eli kärsin itsekseni x-pitkän ajan ja sitten palaan parempana ihmisenä ja kaikki on hyvin. Vaikka todellisuudessahan tämä vain masentaa entistä enemmän ja vaikeuttaa riippuvuuden hoitoa.

Terapeuttini on neuvonut, että elämän mielekkyys on tärkeä asia. Olen riippuvaisuuteen taipuvainen persoona, niin minulla on haasteena täyttää elämää monipuolisesti, ettei sitten joku yksi asia / osa-alue ala viemään liikaa minua. Esim. Liikunta, deittailu, syöminen.

Mielekkyyttä olen nyt löytänyt herättelemällä liikuntaharrastuksia henkiin. Olen käynyt parilla lenkillä, venytellyt ja rakasta pallopeliäkin kävin kavereiden kanssa pelaamassa. Kukaan näistä kavereista ei tiedä peliriippuvuudestani, toki välillä ihmettelevät, missä mies on ollut. Onneksi minun hyvät ystävät tietävät riippuvuudestani ja olen myös lähipiirilleni rehellinen asiasta. Rehellisyys itselle on yksi tärkeä asia toipumisessa. Tämän takia kirjoitankin ylös, että 6k meni vielä maanantaina, kun raha poltteli taskussa. Jäi se 1k pakollisiin asioihin ja laskut maksoin, ja palkkapäivään pärjään 500 eurolla. "Pakko" oli itsensä ajaa tähänkin siltaan. Pitää ruuvata pelaamattomuuslaskuria siis nyt eteenpäin. En lähde selittelemään, mikä johti pelaamiseen, koska selitykset ovat lähes turhia, usein vähintäänkin ontuvia. = oma vika

Kerroin repsahduksen heti lähipiirilleni eli isälleni ja exälle. Ja eilen oli terapeuttikäynti ja terapeutille kerroin velkasaldon ja sen, kuinka viikossa tuli velkaa paljon lisää. Meillä on aiemmissa keskusteluissa käynyt ilmi, että en täysin ole ollut valmis hylkäämään pelaamista. Iso voitto ja pärjääminen esim. pokerissa on kummitellut ajatuksissani ja aiheuttanut stressiä. "Olisiko minusta siihen?" Nyt taas huomasin, ettei ole, koska en millään tavoin hallitse pelaamistani, joka on vuosien myötä kehittynyt ongelmalliseksi riippuvuudeksi. Tällöin pelaaminen ei ole vaihtoehto. HUOM! Jokainen retkahdus ja peliputki on vienyt tilannettani huonompaan suuntaan HUOM! Yritin korostaa tämän jotenkin, että voin palata tähän, jos aika alkaa kultaamaan muistoja.

Töissä on mennyt hyvin ja liikunnan makuun olen taas päässyt. Olo on rauhaisa ja lapsen kanssa vietän säännöllisesti aikaa taas aidosti läsnäolevana. Nukun myös paljon levollisemmin. Monta asiaa on hyvin, kun ei pelaa

[ytrewq]

Ison voiton metsästys tuntuu järjettömältä, kun miettii hetken . Esim. miljoona = 1.000.000 = 1.000 tonnia, mitä tapahtuisi jos tuon summan voittaisi joskus? Pelaisko sillonkin kaiken tai sekoaisi jollain muulla tavalla täysin? Nyt en netistä jaksa etsiä miljoonan tai useampia voittaneiden tuhkimotarinoita alkoi ahdistamaan sen verran...

[NuoriKeke]

Hyvä pointti, ytrewq!

Kohta kaksi viikkoa olen ollut pelaamatta ja rahat riittää hyvin palkkapäivään, kun ei pelaa. Silloin ei ole mitään hätää. Harmittavasti olen ollut kipeänä tämän viikon, eli en ole päässyt liikkumaan. Ensi viikolla alkaa taas normirutiinit ja hyvä asia on, että passiivisesta viikosta huolimatta en ole vaipunut synkkyyteen.

Luottavainen olo on tulevaisuuteen. Kiva, kun jääkiekon SM-liigakin on alkanut. Mukava on joku ilta aina katsoa peliäkin, jos ei ole muuta tähdellisempää tekemistä. Ja terapeuttini on neuvonut, että tekeminen olisi hyvä pitää monipuolisena ja mielekkäänä. Kun löydän taas lenkille taudin jälkeen, niin äänikirjaa voisi kokeilla.

Hyvää syyskuun jatkoa

[NuoriKeke]

Valitettavasti joudun kääntään laskurin nollille.

Puolitoista viikkoa oli palkka tilillä ja hoidin vuokran & laskut, mitkä oli tulleet. Pitkästä aikaa ostin vähän vaatettakin, (lue: moniin vuosiin).

Eilen tuli kuitenkin yksinäinen ja tylsä olo, ja menin työpaikalle koneelle tekemään livevetoja ja pelaamaan pokeria. Eihän siitä loppujen lopuksi tullut kuin paha mieli ja pettynyt olo. Välillä se vaarallisin ajatus eli "ihan sama" valtaa minut. Kun kaikki on niin kaukaista: parisuhde, oma asunto, oma yritys. Köyhänä mahdollisuudet on vähissä. Mutta eipä sitä pelaamalla toki itseään kannata köyhdyttää lisää. Jotenkin pitää voimakkaammin ajatella vain sitä, päivä kerrallaan, kun ahdistus tulevasta iskee. Riittää, kun elää päivä kerrallaan, eikä pelaa. Silloin ei ole mitään hätää.

Isälle kerroin retkahduksesta ja hän lupasi jelppiä palkkapäivään asti ja maksan sitten takaisin heti. Ei oikein 120 eurolla pärjää pitkälle.

Ikävä takapakki. Joskus tulee mieleen, että itsemurha olisi ainoa keino lopettaa tämä räpiköinti. Tämä on todella raskasta ja apua olen hakenut niin monesta suunnasta.

[NuoriKeke]

Maksoin palkkapäivänä isälle velan takaisin. Siirsin exälle rahaa reilusti turvaan, 1200 euroa ensi kuun kuluihin. Ja jätin jostakin syystä itselleni 800 euroa. Pelaamisen petauksen takia varmaankin.

No tulihan sitä sitten pelattua. Viikon aikana voitin 12 000 euroa ja kahdessa päivässä hävisin ne ja itselleni jäi 500, kun ne on rakebäkkinä pokeriohjelmistossa. En malttanut pysyä 5 euron sokkopanoksen pöydissä, vaan lopussa olin sitten 100 euron sokkopanoksen pöydissä. En hallitse pelaamistani. Tähän on hyvä palata, kun joskus tekee mieli pelata. Eli sama ajatus, kun alkoholisti muistelee viimeistä ryyppäystään.

Saldona siis tappiota 300 euroa, karmea väsymys, liikkumattomuus, väsymys lapsen hoidossa (isä ei jaksa leikkiä). Eli kaikkea paskaa tämä aiheuttaa.

Käännän laskurin nollille ja jatkan terapiassa. Aletaan ensi kerralla työstämään riippuvuutta. Tähän asti terapia on ollut enemmänkin viikosta toiseen selviämistä, mutta viimeisen kuukauden aikana masennukseni on laantunut. Ilmeisesti lääke ja terapia toimivat. Tämäkään pettymys ei nyt saanut mieltäni sinne pohjalle, että miettisin itsemurhaa. Eli olo on toiveikas ja minä selviän tästä.

Perusasiat:
-Päivä kerrallaan
-En hallitse pelaamistani, joten pelaaminen ei ole vaihtoehto
-Terapia
-Itsensä työstäminen, huonot luonteenpiirteet
-Rehellisyys läheisilleni
-Terveellinen ruoka
-Mielekäs tekeminen
-Lapsi on tärkeä, mutta jos haluan olla hänelle hyvä isä, minun on käytettävä aikaa myös itseeni ja toipumiseen

Tästä taas löytyy pikku hiljaa liikunnan ilo ja hyvä nukkuminen. Nekin auttavat perusasioissa pysymistä. Terapeutin mielestä minulla on riippuvainen luonne, joten pitää varoa, etten uppoudu liiaksi johonkin. Vaan että elämä olisi monipuolinen kombo kaikkea mielekästä tekemistä.

Viimeinen pelipäiväni 26.10.2022

[adrenALLINe]

En malttanut pysyä 5 euron sokkopanoksen pöydissä, vaan lopussa olin sitten 100 euron sokkopanoksen pöydissä.

Meni jo alussa pieleen. NL500 vaatisi jotain 25 000 - 50 000 euron pelikassaa, että tuota tasoa voisi pelata mitenkään perustellusti, jos tarkoituksena on voitollinen pelaaminen. Meillä peliongelmaisilla ei vaan hermo kestä ja panostasoja nostetaan, että saadaan tappiot takaisin ja voitollakin perustellaan, että "nyt voi ottaa shotin isompaan"

Pelitilit sulkuun. Pokerisivustot toimivat tässä suhteessa reilusti, että suoraan softasta saa itsensä bannattua tai nopea chattailu aspan kanssa, niin tilit menee kyllä ikuisesti kiinni

[pokeri_ja_ruletti]

Surullista lukea tällaista pitkää taistelua, jota ei tunnu voittavan, mutta samassa, paremmassa ja huonommassa tilanteessa on paljon ihmisiä, joten ei sisäänsä kovinkaan harvinaista. Itselläni on terapioista huono mielipide, tai lähinnä epäilen, että saavutetaanko niillä merkittävää hyötyä. Jos on erittäin negatiiviset ajatukset, niin terapian avulla voi pystyä avaamaan ongelmiakohtia ja ehkä helpottaa sitä tekojensa kohtaamista, mutta ei terapian avulla parannuta peliriippuvuudesta. Se on ja pysyy ja lopulta sen joutuu aina itse kohtaamaan niinä tylsinä hetkinä. Et ole selvästi vielä estänyt pelaamista, joka on minusta hyvin ihmeellistä. Kuten yllä sanotaan, niin lakkauta pelitilit niillä saiteilla, jossa olet pelaillut. Pokeria on kuitenkin aika rajallisessä määrässä pelipaikkoja toisin kuin nettikasinoita, joita on satoja ja uusia pukkaa jatkuvasti.

[PelihimoOn222]

Aina löytyy uusia pelimestoja, jos kutkuttaa. Toki cassujen estäminen voi impulsiivisen pelaamisen ehkäistäkin, että etsiessä uutta casinoa ym. saattaa ajatella, että entäs jos en sittenkään. Mutta minusta pelaamisen lopettamisen pitää tapahtua jollain syvemmällä tunnetasolla, että nyt vain kertakaikkiaan riittää ja että se tunne sisällä muuttuu sellaiseksi oikeanlaiseksi rauhaksi: minun ei tarvitse pelata enää.

[NuoriKeke]

54 pelitöntä päivää takana Mulla on kännyssä pelinesto-ohjelma Gamban ja tili sinne exän kautta. Hän uusii tilauksen vuoden välein.

Olen keksinyt mielekästä tekemistä ja en ole surkeillut raha-asioitani. Lainat lyhenee sen mitä lyhenee ja elän elämääni. Turha penninvenytys on turhaa itsensä kiusaamista, kun on tullut pelattua elämässään niin paljon. Mieluummin käyttää kuussa vaikka 200 euroa enemmän johonkin itselle tärkeään, kuin kituuttaa. Silloin riski repsahduksellekin vähenee.

Liikuntaa pitäisi pikku hiljaa aloitella. Uusi parisuhdekin on ollut noin kuukauden,en tiedä kuinka se kehittyy. Peliasiaa en ole vielä kertonut. Terapiasta olen kertonut ja että olen harrastanut sijoittamista huonolla menestyksellä. Ja sen että en ole rikas.

Hyvää jatkoa.