Kirjoittaja 1970 » 23.9.2015 12:01:57
Antti Heikkisen kokoonkursima "Risainen Elämä", jossa käydään läpi taiteilija Juice Leskisen monumentaalinen elämänkulku. Teosta varten haastateltiin 170 tyyppiä ja sata henkilöä pääsi sisälmykseen, jossa kommentoivat päähenkilön piirteitä ja tekoja, joista Juice tunnetaan eli enempi musiikkialan sanoituksia ja biisintekovaiheita, albumin kyhäämisiä. Juicehan ei ollut alkoholisti, vaan alkoholikko. Joka tapuksessa niin pontevasti, että maksa hajosi. Tuon käännekohdan jälkeen alkoi pikamatkojen lunastus ja fyysinen vointi hiipui merkittävästi vuosituhannen vaihtuessa. Liittyy siis sittenkin isompaan foorumin aiheeseen, kukapa uskottava suurtaiteilija ois ollut pelkkää limpparia imevää sorttia a´la pertti kunnollinen. Nykyään on käytettävissä Utuben kirjava oheismaailma, josta poimin lukuhetkien lomassa kiinnostavia arkistopätkiä laaja-alaisesti, kuten viimeisinä vuosina annetutut mielestäni varsin viisaat haastattelut, jotka ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta ja vaikkapa Saimaa-ilmiö-dokkarit. Näkisin Leskisen rasitteena työssään olleen kyltymätön tarve lopettaa lauseet loppusoinnuin. Toinen alan nero Ismo Alanko on myös pitänyt tätä tapaa kahlitsevana keinona, joka tappaa pitemmän päälle yllätyksellisyyden. Omat loppusointunsa guru näki jo kaukaa ja kyllästyi nopeasti dialyysihoitojen kahletsivuuteen, enkä voi moittia ratkaisuaan. Kaipaamaan jäivät kaikki suomalaisista sanoituksista jotain tajuavat. Hieno mies ja erittäin hyvä elämäkerta. Tämä kirja lopettaa tarpeen hankkia muuta kirjallisuutta miehestä, jonka todellinen intohimo oli suomen kieli ja sen nerokkaat taivutukset ja huumoria tihkuvat tulkinnat. Hän sai aikaan kerrassaan mahtavaa settiä, jota on syytäkin kunnioittaa ja saapua läheltäkin nostamaan ikuisuuden kaukaisuuteen.
Raittihina ritilälle ja reenattu, nätti naama ja roppa uurnaan aikanaan
Bentsoitta 22.2.17 alkaen ja selkeenä saman beiben sulhasena jo vuodesta 2018