Häpeä, syyllisyyden tunne. Siinä ne pahimmat. Ahdistus ja unettomat yöt. Mä vaan toivoisin, että heräisin joku aamu ja tää kaikki olis ollu vaan pahaa unta, joka loppuis. Ahdistuksen tunne on pahin. Jopa niin paha, että toisinaan olen miettinyt elämäni lopettamista.
5 vuoden pelaaminen sai aikaan sen, että velkaa on paljon. Mä en tiedä miten selviän näistä kuukausieristä ja tuntuu, että velat ei lyhene ollenkaan, maksan vaan joka kuukausi korkoa.
Nyt oon päättäny lopettaa pelaamisen. Pelaamatta olen ollut reilu 3 viikkoa ja tässä ajassa oon ehtinyt tajuamaan kuinka paljon sitä on tullut tehtyä paskaa itselle.
Päällimmäisenä mietin, että miten minä, joka olen aina ollut tarkka raha-asioista, olen voinut elää jossain sumussa ja tehdä tämän itselleni. Tiedän kyllä, että tää ongelma juontaa juurensa ihan muualta ja olen pelaamisella hakenut pakotietä. Muka jotain helpotusta oikein murheiden pakoiluun. Oikeesti pelaaminen on tuonut vaan lisää ahdistusta.
Nyt on tullut se hetki, kun pitäis yrittää selviytyä näistä veloista ja saada asiat taas järjestykseen, mutta jotenkin tää tuntuu niin pohjattomalta kaivolta, enkä oikein tiedä mistä aloittaisin. Sinänsä mun tilanne on kai hyvä, että perinnässä tai ulosotossa ei ole mitään. Tässä nyt mietin, että jos päästää noita kulutusluottoja perintään, niin onko niiden maksaminen sitä kautta järkevämpää, eli siis onko noille hirveille koroille olemassa mitään kiertotietä?