[Chicha]

Paljon ollut täällä viime päivinä tutun kuuloisia tekstejä ja omalle kohdalle hyvää muistuttelua, että mitä se pelaaminen todella merkitsee. Tasaisin väliajoin sitä on syytä painaa aina mieliin, että kohtuupelaajaa minusta ei koskaan tule, joten ainoa vaihtoehto on nollalinja. Se merkitsee tietysti myös sitä, että ikävätkin asiat pitää osata käsitellä -tunnistaa stressi ja käsitellä se. Omalla kohdalla olen huomannut, että pelihimo voi joskus herätä ja vasta hetken päästä tajuta, että todennäköisesti se johtui asiasta X, joka painoi mieltä. Sitä kun on lapsesta asti tottunut lievittämään stressiä pelaamalla niin vanhat tavat ovat yllättävän tiukassa. Toisaalta nyt kun on pakko etsiä toinen tapa purkaa asioita niin joutuu myös ottamaan vastuuta itsestään ja myös puolustettava itseään. Pelatessa sitä taipui aina muiden tahtoon ja hukutti tämän kaiken pelimaailmaan. Sieltä sitten häviöiden kautta ammensi lisää itseinhoa ja ajatteli, että ei tällainen surkimus saakaan mitään vaatia. Psykologini kanssa tehtiinkin hyviä mielikuvaharjoituksia, joissa palattiin lapsuuden traumoihin, jolloin sain mielessäni mennä nyt puolustamaan omaa pikkuminääni, joka oli silloin vielä puolustuskyvytön ja viaton lapsi. Koko harjoituksen juju oli tietysti siinä, että nyt minulla on aina se aikuisminä mukana, jonka pitää omia puoliani, jos minua kohtaan käyttäydytään väärin. Kuulostaa tietysti naurettavan yksinkertaiselta, mutta ei se sitä aina ole sen tyyppisillä ihmisillä, jotka luonnostaan ovat hieman ujoja. Mitään kompromissihalutonta mulkkua minusta ei tietysti edelleenkään saa tekemälläkään, mutta kyllä aikuisen miehen pitää uskaltaa mielipiteensä sanoa

Viikonlopun aikana myös vaimoni palasi taas kotiin mikä on erittäin nasta juttu. Olen sen verran seurallinen, että yksin eläminen on vaikeaa, vaikka ensimmäiset päivät onkin innoissaan, kun pääsee hetkeksi hengähtämään toisesta Pankkitunnukset on vielä itsellä, mutta varmastikin luovutan ne taas hänelle ja saa nähdä, että tuleeko sanomista kun siellä muutama tuoppi näkyy ostettuna No nyt on taas hyvä aika palata kunnolliseen elämään ja palata aina kiltisti töistä kotiin viettämään sitä tavallista parisuhde-elämää, joka lopulta kuitenkin on sitä, mitä minunkaltaiseni hulivili tarvitsee. Vaikka nyt muuten "vapaalla" ollessani vähän turhan huolettomasti elelinkin, niin pelit pysyivät poissa kuvioista ja ne 2000 euroakin pysyi kiltisti kaapissa. Pelaamattomuutta aloitellessa pelkäsin myös hieman sitä, että minkälaiseksi pelihimo yltyy, jos juo muutama oluen, mutta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että homma pysyy sen osalta ihan kivasti lapasissa

Hyvää pelaamatonta viikkoa kaikille!

[Chicha]

Heipä hei!

Viime päivinä olen totuttuun tapaan lueskellut muiden ketjuja ja melko hurjaa menoa ollut taas useammalla pelurilla Ei tämä tosiaan helppo riippuvuus ole. Msdreamerin ketju toi eläviä muistoja omilta ajoilta, kun hän kertoi pelanneensa peliriippuvaisten odotushuoneessa a-klinikalla (ei tosin itse ollut menossa vastaanotolle). Voin pistää itse jopa paremmaksi, sillä pelasin aikoinaan usean viikon ajan, ennen ja jälkeen omien keskustelutuokioiden. Kävin siis viikkokaupalla juttelemassa peliriippuvuudesta ohjaajani kanssa ja valehtelin päin naamaa miten olen edistynyt pelaamattomuudessa ja heti sen jälkeen menin pelaamaan lisää. Olin toki silloin nykyistä paljon nuorempi, mutta edelleen on hieman vaikea käsittää tuota toimintaa. Isolta osaltaan se johtui kuitenkin siitä, että en halunnut tuottaa muille pettymyksiä, mutta toisaalta en myöskään halunnut lopettaa pelaamista. Tiesin kyllä itsekin pelaamisen olevan minulle paha ongelma ja olin tietysti hyvin ahdistunut häviöistä ja siitä kuinka koko elämäni oli sotkussa. En kuitenkaan osannut ratkaista ongelmiani ja ainoa keino pakenemiseen oli pelimaailma. Tunnustin kyllä tämän asian myöhemmin hänelle ja osallistuin peliriippuvuuskurssille (olisiko ollut Pelirajat'on), mutta en pystynyt muutokseen, vaikka tosin sainkin sieltä näin jälkikäteen ajateltuna myös hyödyllistä tietoa. Ei siis kannata myöskään ajatella, että kaikki yrittäminen on turhaa repsahduksen jälkeen. Silloin en vielä ollut valmis pelaamattomuuteen, mutta siellä käytyjä asioita olen voinut hyödyntää nyt vuosien jälkeen. Oikeastaan ainoa asia mitä voin tällä hetkellä suositella pelaamisen kanssa painiville, on että hakeutukaa avun piiriin. Peliestot ja rahojen jemmailut on tietysti hyvä ja tärkeä alku ja apukeino, mutta ne eivät yksistään auta peliriippuvuuden voittamiseen, joka on paljon muutakin kuin hävittyjä rahoja. Itse olen joutunut tutustumaan itseeni ihan lapsuudesta saakkaja pyrkinyt ymmärtämään itseäni ja tunteitani kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Alkumatkalla olen tietysti itsekin, mutta on tässä edistystäkin tapahtunut. Jatkossa ehkä kiinnostaisi lukea jotain filosofiaan tai psykologiaan liittyviä kirjoja, joten jos jollain on hyviä kirjallisuusvinkkejä, niin otan vinkit vastaan

Viikonloppu meni itselläni mielettömän mukavasti! Vietin aikaa vaimoni kanssa ulkoillen ja metsässä liikkuen sekä ruokaa laittaen. Molemmilla oli selkeästi hyvä mieli toistemme seurasta ja tuntui hyvältä viettää kiireetöntä aikaa yhdessä. Perjantaina olisi veronpalautukset tulossa, joten tarkoituksena on sijoittaa ne asuntotilille. Muutenkin jos ja kun selvitän tämän viikon ilman pelejä niin ensi maanantaina on kulunut vuosi siitä, kun aloitin tämän ketjun kirjoittamisen. Toisinaan tuntuu, että aika menee hitaasti, mutta sitten toisinaan havahtuu taas siihen, että jälleen on hujahtanut yksi vuosi omassa elämässä ihan silmänräpäyksessä Vuodet vierii, mies vanhenee ja rapistuu, mutta toivottavasti edes vähän viisastuu.

Hyvää pelaamatonta viikkoa kaikille!

[Chicha]

550 euroa tuli veronpalautusta ja kaikki lähtivät heti säästötilille, joten siellä on nyt 4750 euroa. Opintolainaa puolestaan on viimeisimpien vähennysten jälkeen 4 440,53 euroa, joten ensimmäistä kertaa noin 15 vuoteen minulla on rahatilanne plussan puolella . Tilipäivään on pari viikkoa vielä ja tilillä on reilut sata euroa, joten tuhlattavaksi ei rahaa ole, mutta sen verran, että tulee toimeen. Nyt ei ole rahatilannepäivitystä enempää aikaa kirjoitella, joten ei kun hyvää pelitöntä viikonloppua kaikille!

[Blackjack11]

Terve Chicha,

Oot tota mun lankaa lukenut ja kommentoinut, niin ajattelin itsekkin tänne kommentoida . Tuttu juttu tuo valehtelu, melkein hävettää miten hyvä valehtelija itsestänikin on tullut. Otetaan esimerkki, aina häviöitten jälkeen kaikille jotka kysyy ihan kasvoittain, että mitäs sulle mitä kuuluu miten menee ? Voi ihan pokilta heittää, että eipä tässä elämä hymyilee. Todellisuudessa olen voinut hävitä casinolle 5000e 10000e tai 18000e. Ja joka kerta sama, ihan ilmettä värähtämättä. Olo on suorastaan kauhea ja päässä pyörii kaiken maailman ajatukset, mutta "pieni" valhe tulee kuin apteekin hyllyltä. Sama jos hoitaja tai esim äiti kysyy oletko pelannut. Aivan pokilta voi heittää, että en. Vaikka todellisuus on ihan toinen. Nyt olen onneksi pääsemässä tästä eroon. On aika raskasta kumminkin valehdella.

Kaipa sitä ajattelee, että suojelee itseään ja on helpompi valehdella. Ei turhia kysymyksiä eikä muille murehtemista. Itse vaan joutuu valehtelijan taakkaa sitten kantamaan.

Tuli juuri katsottua elokuva. Tom Hanks ja Dicaprion tähdittämä Catch me if you can. Loisto leffa, jos et ole nähnyt. Tosi tarina ja aika pitkälle pääsee kaveri valheiden avulla.

Vielä tuosta opintolainasta, onko sinulla joku yliopiston tutkinto alla vai amk ?

Tsemppiä pelaamattomuuden tiellä. Jatka vain samaan malliin.

[Chicha]

Muistaakseni olen tuon katsonut, mutta siitä on kyllä niin paljon aikaa, että pitäisi virkistää muistia. Pelaajalle on aika normaali homma, että se valehtelu "jää päälle" vielä sen jälkeen, kun pelaaminen on jo loppu. Kun aikaisemmin koko elämä on perustunut valheelle, niin sitä oppi ihan huomaamatta valehtelemaan ja peittelemään omaa käytöstään, jotta kukaan ei huomaisi mitään. Joskus edelleen sitten vahingossa "automaattisesti" valehtelee paikoissa, joissa ei edes tarvetta ole. Esimerkiksi, jos vaimo kysyy, että söitkö eväät töissä, niin saattaa alkuun vastata, että joo, vaikka todellisuudessa saattoi kiireessä unohtua . Toki tästäkin tavasta pitää irti päästä, mutta ei sitä hetkessä vanha koira opi uusia temppuja.

Keskeneräinen yliopistotutkinto on. Kandidaatin suoritin, mutta maisteri jäi tekemättä. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, minkä vuoksi opinnot jäi ja opintolainaa tuli yli 10 000, vaikka koko ala ei kiinnostanut. Positiivista kuitenkin, että työllistyin sentään ja pääsin elämään käsiksi, vaikka jo välillä pahalta näytti. Työni on toki melko pienipalkkaista, mutta viihdyn työssäni ja elämä hymyilee, kun on terveyttä, rakkaita ihmisiä ja suunnitelmia tulevaisuuteen.

Pahinta peliaikoina oli juuri se näköalattomuus. Muistan kun oma isäni yritti aikoinaan kysellä, mitä haluaisin tai miksi haluaisin tulla ja en pystynyt vastaamaan mitään. "Kyllä nuorella miehellä pitäisi unelmia olla" oli häneltä ihan oikein todettu, mutta riippuvuus piti minua silloin niin tiukassa otteessa, että välillä sitä toivoi vain kuolevansa pois. Onneksi nuo ajat on nyt takana ja vaikka mies ei enää nuori ole niin unelmat on löytyneet

[Chicha]

Tasan on vuosi mennyt tästä viestistä, joten voisi katsoa, mitä menneet 12 kuukautta ovat tuoneet mukanaan.

Vaimo nukkuu vieressä, itse en saa unta, joten tulin tänne. Seitsemän vuotta ollaan tunnettu ja eilen tunnustin olevani vakavasti riippuvainen. Voitte kuvitella mikä shokki se hänelle oli, kun mies paljastuu ihan eri henkilöksi kuin on kuvitellut. Itsellä edelleen muistissa hänen epäuskoiset toteamuksensa, että "miten tämä on mahdollista" ja "sinähän olet fiksu ihminen". Niinpä niin, vaikeahan tätä on muille selittää.

Muistan tuon ensimmäisen yöni ja ahdistavan tunteen aamulla, kun mietti kuinka elämä nyt tuon paljastuksen jälkeen lähtee etenemään. Alku olikin tietysti vaikeaa, vaikka vaimo on luonteeltaan sellainen, että ei hylkää toista vaikeuksien keskellä. Ihan ensimmäiset ajat meni paljon riidellessä, mutta vähitellen hänkin tottui tilanteeseen ja omilla teoillani olen pystynyt hieman rakentamaan luottamusta uudelleen.

Peliongelmaa takana pikkupojasta asti ja mitään varallisuutta tai säästöjä ei tietenkään ole. Velkaa sen sijaan löytyy "opintolainaa" 5600 ja Bank Norwegianille 4400, sekä luottokortille 3400. Lainoista selviän kyllä, jos olen tietysti pelaamatta, mutta se ei olekaan niin yksinkertaista.

Velat on opintolainaa lukuunottamatta kuitattu. Opintolaina on lyhentynyt 4 440 eroon, joten vähitellen se sieltä sulaa pois, mutta toki se vielä useamman vuoden muistuttelee peliajoista. Olisihan se kiva, että palkastani ei joka kuu menisi lähes 100 euroa tuohon, mutta minkäs teet. Pois se on vaan maksettava joka sentti, minkä pelasin. Pelatessa rahan arvo kyllä katoaa nopeasti. Tuollainen sata euroa ei ollut kovinkaan suuri panos, mutta nyt kun joutuu omalla työnteolla elättämään itsensä, tuntuu se isolta rahalta ja harmittaa maksaa omasta palkasta tuollaista "ylimääräistä veroa".

Velkojen maksun lisäksi olen saanut säästettyä 4 750 euroa ja lisäksi vuoden aikana on ostettu elämäni ensimmäinen autokin, joten rahatilanteessa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Lisäksi olen kustantanut ehkä noin 80% yhteisistä menoista, joten ylpeänä voin sanoa, että nyt pelaamattomana olen hoitanut miehen roolia niin hyvin kuin kykenen. Luksusta en pysty tarjoamaan, mutta turvaa ja rakkautta yritän parhaani mukaan tuoda.

Olo on tällä hetkellä ymmärrettävästi varsin hirveä, mutta toisaalta myös helpottunut, kun pystyi toiselle kertomaan. Alustavasti jo yöllä sovittiin, että rahaliikennettä hän katselee jatkossa tililtäni ja laitoinpa pelitilinkin omaehtoisesti säppiin. Todellakaan ensimmäinen lopettamisyritys tämä ei ole, mutta ehkä nyt on jotain toivoa, kun ei ole ns. yksin taistelemassa. Häpeän tunne on kyllä valtava ja hirvittää jo valmiiksi mennä jossain vaiheessa hänen vanhempiensa luo. Itsehän tämän kaiken on tietysti aiheuttanut, joten pakoon juokseminenkaan ei auta. Sitä on taidettu kokeilla liian monta vuotta.

Rahaliikenne on edelleen tarkkailussa ja tuskin siihen muutosta tulee. Pankkikortti minulla kuitenkin, joten päivittäiseen elämään tuo ei vaikuta mitenkään. Nettiostot voidaan sitten yhdessä tehdä kotona ja eipä noita muutenkaan kovin usein ole. Jos vaimo on pidempään poissa kotoa niin uskaltaa jo antaa minulle tunnukset, jotta voin laskut ja vuokrat hoitaa. Ainoa haittapuoli on, että ne ostetut tuopit näkyvät sitten siellä tilillä, joten sanomista tulee, kun on mies käynyt baarissa "vapaalla ollessaan"

Häpeää en pelaamisestani ja riippuvuudestani enää tunne. Tai no ehkä siinä mielessä, että kaikille en asiasta ole huudellut, vaan ainoastaan lähimmät ihmiset asiasta tietävät. Heidän seurassaan minun ei tarvitse olla kuitenkaan kuin oma itseni. Parasta on ehkä ollut oman anoppini suhtautuminen asiaan. Hän ei tuominnut, vaan alusi auttaa. On edelleen sitä mieltä, että tyttärensä on löytänyt hyvän miehen ja se tuntuu oikeasti hyvältä sisimmässäni. Sitä kun on syyllistänyt itseään pelaamisesta niin tuntuu mukavalta kuulla hyviä asioita itsestään. Muutenkin oma olo on vuoden aikana parantunut huomattavasti ja nykyään osaa olla jo itselleen lempeämpi.

Periaatteessa mikään ei tietysti tänään ole muuttunut, sillä pelaamattomuuden pitää jatkua kuten tähänkin asti. Vuosipäivä on kuitenkin merkkipaalu, josta pitää osata iloita. Sen jälkeen kun joskus 10-vuotiaana laitoin ensimmäiset markat uhkapeleihin, en ole ollut vuotta pelaamatta, joten hieno saavutus tämä on ollut. Lisäksi jos minun kaltaiseni pienestä pojasta asti koukuttunut peluri pystyy olemaan pelaamatta, niin silloin siihen kykenee myös ihan kuka tahansa muukin

Hyvää vuosipäivää minulle ja hyvää pelaamatonta viikkoa muille Taidan tänään ostaa jotkut leivonnaiset kotiin töistä tullessani.

[Chicha]

Palkasta laitettu 250 euroa säästöön, joten nyt siellä on pyöreät 5 000. Velkoja puolestaan pienen ylimääräisen lyhennyksen jälkeen 4 404,17 euroa. Autoa en ole edelleenkään vienyt huoltoon, joten tuon enempää ei uskaltanut nyt säästää, ettei rahat lopu kesken. Viime kuussa noin hieman kävi, kun ahnehdin kaikki veronpalautukset laittamaan säästötilille ja loppukuusta tulikin menoja, kun esim. vaimo halusi rikkaimurin ym. Joutui nyt sitten kuittaamaan yli sadan euron luottokorttilaskun. Rahatilanteeseen on puolestaan luvassa pientä parannusta, sillä palkkani nousee hieman. Tai no oikeastaan se palaa vanhalle tasolle, kun hetken aikaa oli alempi. Joka tapauksessa parin sadan euron korotuksen otan ilolla vastaan

Pelaamattomuus jatkuu edelleen, tosin eilen kävin vedonlyöntisivustolla. Olin kävelemässä kotiin ja seurasin jalkapallopelin etenemistä ajankuluksi. Alkuun yritin löytää peliä Veikkaukselta ja Youtubesta, mutta kumpaankaan sitä ei striimattu. Tämän jälkeen siirryin aiemmin käyttämälleni kasinosivustolle (en kirjautunut sisään ja lisäksi olen estänyt sielmä pelaamisen) ja seurasin pelin lopun liveseurannassa, josta näkee mitrn hyökkäykset etenevät ym. Mietin siinä peliä seuratessani, että olenko oikeasti kiinnostunut seuraamaan peliä vai onko tämä oman mielen manipulointia, jossa pieni pala kerrallaan yritetään saada mies pelaamaan? Yritin lisäksi tunnustella mielessä, että milllaisia tunteita tutun sivuston näkeminen aiheuttaa? Kaikki ne värit, kertoimien meneminen lukkoon vaarallisen tilanteen kohdalla ym. Olen jälkikäteen edelleen sitä mieltä, että loppujen lopuksi motiivini oli puhdas, eli tapoin aikaani ja minua kiinnosti itse peli, ei vedonlyönti. Siitä huolimatta varovainen noiden kanssa pitää olla ja mikäli huomaa ajautuvansa yhä useammin "seurailemaan peliä" noille sivustoille, niin silloin pitää hälytyskellojen soida.

Kaiken kaikkiaan kuuluu varsin hyvää. Pelaamattomuudesta sain onnittelut psykologiltani, joka kyseli kuulumisia ja mahdollista tarvetta kontrollikäynnille. Vastasin, että toistaiseksi tarvetta ei ole ja GA-ryhmä on ihan riittävä. Sanoin olevani kyllä yhteydessä häneen, mikäli tarvetta tulee. Ehkä on tarpeen miettiä, että mikä olisi itselle sopiva väli käynneille. Alkuvaiheessa tapaamiset olivat viikottaisia ja oman edistymisen myötä tapaamiskertoja harvennettiin. Keskustelu hänen kanssaan oli hyödyllistä, mutta myös rankkaa, minkä vuoksi siihen myös suhtautuu välillä hieman vastentahtoisesti. Tulenko siis oikeasti toimeen ilman käyntejä vai yritänkö vain vältellä niitä? Ja jos en tule, mikä on sopiva määrä tapaamisia vuodessa? Onko se esim. 4 tai 2? Oma mieli on usein niin arvoituksellinen, että ei meinaa pysyä perässä Positiivista kuitenkin on, että nykyisin on oppinut tarkkailemaan itseään ja toivon mukaan myös reagoimaan asioihin, ennen kuin pakenee todellisuutta pelimaailmaan.

Tällaista tällä erää. Lisäksi nyt olen toista viikkoa ilman tupakkaa. Tupakointi on sellainen asia mikä pitäisi tietysti lopettaa myös. Rehellisesti sanottuna en kyllä ole toistaiseksi löytänyt riittävästi voimia siihen, mutta tietysti jo pelkkä vähentäminenkin on hyväksi. Pelaamisen pohjilta tiedän, että ainoa keino lopettaa olisi nollalinja. Nyt tupakoinnissa minulla on edelleen ajatuksena se, että kaljan ääressä voin polttaa. Kuulostaa varsin tutulta ajatusmallilta, vrt. "urheiluvetoja voin pelata, koska ongelma minulla on vain kasinopeleissä" Toivottavasti siis tulevaisuudessa löydän samanlaisen halun tupakoimattomuuteen kuin pelaamattomuuteen, mutta toistaiseksi on tyydyttävä tähän vähentämiseen. Ehkä voisin kuitenkin pistää jokaisen tupakointikerran itselleni vaikka tänne ylös, jotta olisi mustaa valkoisella siitä kuinka paljon ja usein olen polttanut tupakkaa.

Hyvää pelaamatonta torstaita itselle ja muille!

[Chicha]

Aika taas päivitellä tilannetta. Säästöjä on nyt 5 250 ja velkaa noin 4 305 euroa. Auto pitää vihdoin ja viimein raahata määräaikaishuoltoon tällä viikolla, joten luottokortti menee pakkaselle, sillä tilillä on vain 300 euroa. Tämä tietysti meinaa sitä, että ensi kuussa ei kovin paljoa pysty laittamaan säästöön.

Pelaamattomuus on edennyt melkolailla itsekseen. Mitään suuria tai edes pienempiä houkutuksia ei ole juurikaan ollut. Tietysti se kiinnostus peleihin edelleen on ja monesti tulee mietittyä urheilua katsoessa, että kenelle löisi nyt rahaa, jos pelaisi. Lisäksi huomasin pelikoneissa löytyvän jo sellaisia pelejä, joita en ole itse kokeillut. Tarkkana saa siis itsensä kanssa olla, vaikka enimmäkseen hyvin kulkeekin.

Muuten olen pohdiskellut tässä omaa itseluottamustani tai oikeastaan sen puutetta. Ei se missään nimessä ihan nollatasossa ole, mutta paljon olisi myös parantamisen varaa. Viime viikolla oli töissä eräs esiintymistilanne ja koko viikonlopun harmittelin mielessäni miten jännitin liikaa ja en ollut tarpeeksi hyvä. Vielä tänä aamuna mietin kuinka hävettää olla työkavereiden läsnä. Ei minun esiintymiseni edes mikään katastrofi ollut ja en ole varma kuinka paljon jännittämiseni paistoi läpi (ehkä joku huomasi, ehkä ei). Suurin osa ihmisistähän jännittää esiintymistä, joten miksi pitää olla itselleen niin ankara? Vaikka sitä kuinka yrittää järkiperustella itselleen asioita, on niihin vaikea kuitenkaan suhtautua rennommin. Tietyissä asioissa olen lapsesta asti vaatinut itseltäni täydellisyyttä ja tästä pitäisi päästä eroon. Hyvä tietysti, että itsekin tajuaa asian, mutta kuinka sitä sitten muuttaa? Ajattelin tänään hakea kirjastosta jonkun kirjan, ehkäpä siitä olisi hieman apua. Tietysti se psykologin kontrollikäynti kannattaisi ehkä ottaa...

Muuten ei ihmeellistä kerrottavaa ole. Viime viikkoina on tullut nähtyä muutamaan otteeseen ystäviä baarissa ja tupakkaa on kulunut. Yhteensä 2 askia tupakkaa ja 2 askia pikkusikareita. Onhan tuo melkoinen määrä kuukauteen, varsinkin kun olisi tarkoitus "lopetella" . Sinänsä hyvä idea tietysti kirjata nuo ylös, koska silloin ei pysty valehtelemaan itselleen. Positiivista on toki se, että tupakoinnin määrä on vähentynyt. Nyt toista päivää taas kokonaan ilman ja kyllähän tuo himottaisi hieman, mutta pysytään kovana

Hyvää pelaamatonta viikkoa kaikille!

[Chicha]

Palkkapäivä lähestyy perjantaina ja sille onkin tarvetta, sillä tili on täysin tyhjä. Tai no jos tarkkoja ollaan, niin tili on miinuksella, sillä käytin auton siellä määräaikaishuollossa ja reilun 400 euron huollon maksoin luotolta. Sinänsä välttämättömiä menojahan nuo on, mutta tämä tietää sitä, että ensi kuussa en saa laitettua ainakaan alussa lainkaan rahaa säästöön. Ensi kuussa on tulossa muutenkin kotiin vieraita ja sitten vielä kavereiden kanssa mökkiviikonloppu, joten rahan suhteen vähän tiukat ajat tiedossa. Kaikki riittää kyllä, mutta harmittaa hieman säästämisen hidastuminen, kun haluaisi kartuttaa sitä asuntotiliä nopeammin. No, kakkua ei voi säästää ja syödä yhtaikaa

Sinänsä on mennyt oikein mukavasti. Totutusti olen ollut pelaamatta ja aika rennosti ja lähes huomaamatta on se tapahtunutkin. Sen sijaan tupakoimattomuus se pyörii päivittäin mielessä. Viime ajat olen ollut savuttomana, mutta kyllähän sitä huomaa, ihan samalla tapaa kuin pelatessa, valehtelevansa ja etsivänä tekosyitä saada tupakoida. Tupakointia en ole täysin valmis edelleenkään lopettamaan, mutta jos pystyn edes tällaisia viikon-parin totaalitaukoja pitämään, niin sekin on jo huomattavasti parempi kuin tuprutella päivittäin Sama ajatusmalli näissä kaikissa riippuvuuksissa kyllä on, mutta hyvä että edes se pelaaminen on pysynyt poissa.

Muuten olen alkanut lukemaan kirjaa oman mielen valmentamisesta ja näin alkuun vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Ehkäpä sieltä löytyy muutama hyvä vinkki tai oivallus henkisesti paremminvoivaan minään

Hyvää pelaamatonta päivää kaikille!

[Chicha]

Pitkästä aikaa taas täällä. Pitäisi aktiivisemmin kirjoitella omia asioita ylös, mutta itseenikin vaikuttanut palstan hiljaisuus ja se, että puolet uusista viesteistä tulee botilta, joka kaupittelee potenssilääkkeitä. Sitten, kun itse niitä tarvitsen, haen sen reseptin ihan kiltisti lääkäriltä

Viime palkasta en laittanut senttiäkään omia rahoja säästöön, mutta kokonaissumma kasvoi ennätysvauhtia, sillä laitoimme vaimon äidiltä ja mummolta saadut 2 000 sekä 100 euroa kertyneitä s-bonuksia. Nyt siellä sitten kaikkineen on 7 350 euroa. Alkujaan vastustelin tuota ideaa, koska tuntui väärältä ottaa köyhiltä ihmisiltä apua vastaan ja takaraivossa jyskytti ajatus kuinka itse on vain haaskannut omia rahojani. Nyt sitä on sitten sinut asian kanssa ja osaa olla iloinen siitä, millaisen anopin ja mummon on itselleen saanut. Anoppihan järjesti minulle myös psykologini ja on ollut pelkästään tukena itselleni, joten ei oikein enempää voisi toivoa.

Yöllä tuli nähtyä todella pitkästä aikaa pelaamisunta. Muistan kuinka jännitin vetoa, tunsin syyllisyyttä ja samalla harmittelin, että en lyönyt isompaa vetoa, koska se oli osumassa. Hyvin tutut tunteet siis, eli salailu ja toisaalta taas se, kuinka koskaan et voi voittaa tarpeeksi. Aamulla ensi sekunnit menikin huokaistessa helpotuksesta, kun tajusi kaiken olleen unta. Tosin siinä unenpöpperössä piti hetki miettiä, että olenko ihan oikeasti ollut koko tämän ajan pelaamatta vai olenko tehnyt joitain pieniä vetoja huomaamatta

Vaikka en olekaan tänne kirjoitellut, niin GA-ryhmässä on tullut käytyä. Peliriippuvuus on sellainen, että se vaatii kyllä aktiivista hoitamista, koska helposti sitä ihminen ajautuu huomaamattaan takaisin vanhoihin huonoihin tapoihin. Itsellenikin oma vaimoni sanoi jokunen viikko takaperin, että olen alkanut taas vähän sulkeutumaan, enkä kerro omista tunteistani. Hätkähdyin siinä itsekin vähän tajutessani, että niinpäs muuten taitaakin olla.

Hyvää pelaamatonta maanantaita kaikille ja hoitakaahan itsenne kuntoon

[Chicha]

Täällä on repsahdettu. Pelikoneita tai nettikasinoita en ole pelannut, mutta kaveriporukan mökkiviikonloppuna tuli otettua rahaa vastaan eri urheilukisoja ja ihan korttiakin lätkittyä. Vaikka panokset noissa nyt oli ihan nimellisiä muutamia euroja, niin eihän se sinänsä itse asiaa muuta. Kaikki eivät varmaan tuota repsahtamiseksi edes laskisi, mutta kun itse olen asettanut säännöksi, että edes euron lottoa en laita, niin ei tämänkään suhteen voi antaa erityisvapauksia. Sinänsä tietysti hankalia tuollaiset kaveri-illat ovat, koska meilläkin erilainen kisailu on kuulunut aina ohjelmistoon. Porukasta yksi kyllä tietää ongelmastani, mutta ei hänkään ehkä ymmärrä täysin, että kohdallani se ei ole hyväksi. Heitä en kyllä sinänsä syytä mistään, koska ihan itse hommaan vastasin myöntävästi. Luontevin tapa kieltäytyä olisi tietysti kertoa peliongelmasta, mutta tähän ei halua/uskallusta ole. Siitä tosin olen varma, että ymmärtäväisesti se otettaisiin vastaan.

Se mistä puolestani olin hyvin ylpeä itsestäni on, että otin asian puheeksi vaimoni kanssa. Ensimmäiset ajatukset tietysti oli, että "ei tästä tarvitse kertoa ja jatkan pelaamattomuutta ihan normaalisti". Ymmärsin kuitenkin, että tuo salailu on nimenomaan sitä vanhaa pelurin käytöstä ja minähän olen vannonut vaimolleni olevan avoin peliasioista. Keskustelimmekin ihan avoimesti siitä mitä pelasimme, hävisinkö/voitinko kuinka paljon ja tekeekö minun nyt mieleni pelata ym. Minkäänlaista tuomitsemista en häneltä saanut ja vaikutti siltä, että hän oli ilahtunut siitä, että rehellisesti otin asian esille. Liian suurta painoarvoa tuolle repsahdukselle en halua antaa, mutta en myöskään vähätellä. Itselleni olen tämän antanut anteeksi ja nyt vaan jatkan eteenpäin samalla rehellisellä linjalla. Pelihimoja tuo ei toistaiseksi ole nostanut, mutta pitää tarkastella omia tuntemuksia hieman tarkemmin lähiaikoina ja ensi viikosta sitten GA-ryhmään puhumaan tapahtuneesta.

Päivitelläänpä loppuun sitten raha-asioita taas. Joulu lähestyy, joten kovin paljoa en ole uskaltanut laittaa säästötilille viime palkasta, mutta 7 700 siellä nyt löytyy. Velat puolestaan ovat edenneet minimilyhennyksin eikä siitä ole nyt antaa tarkkaa summaa, kun nettipankkiin en pääse Joka tapauksessa mukava odotella joulua, vaikka edelleenkään en lahjojen ostosta pidä. Miellyttävämpää se toki nyt on, kun ei ole taloudellista katastrofia ympärillä ja muutenkin elämä maistuu mukavalle. Tämän enempää ei varmaan tällä kertaa ole, joten pyritäänpä itse kukin olemaan poissa pelimaailmoista!

[gamban]

Hienoa että itse tiedostat tuon homman. Itselläkin joskus lähtenyt juuri tuolla tavalla pelaaminen käsistä joskus, kavereiden korttipeleistä. Mutta vahvalla pohjalla tunnut menevän, kun tästäkin otit heti puheen täällä! Ja avoimuus yleisesti on omiaan voittamaan tämä kusipäinen riippuvuus. Ei muuta kun tsemppiä sinne, ja haluaisin vielä kiittää erikseen siitä että kävit kommentoimassa sillon ku itellä oli surkeimmat ajat, yksittäinen viestikin merkitsee paljon sillon. Kaikkea hyvää! =)

[Chicha]

Hei, kiitos viestistä Mitenkäs on itselläsi viime ajat menneet?

Olet siinä ihan oikeassa, että pelurille pienikin kipinä voi aiheuttaa tulipalon. Sen vuoksi rehellinen asian läpikäynti on tärkeää. Se on kyllä jännä kuinka helposti sitä lähtisi "vanhoille tavoille". Nytkin ihan alkuun ajattelin, että pidän tämän omana tietonani. Hetken asiaa pohdittuani päätin, että tulen GA-ryhmässä kertomaan asiasta ja hieman tämän jälkeen sitten viisastuin, että kyllä se vaimollekin on kerrottava. Pelaajana sitä valehtelee itselleen ja keksii eri tekosyitä, miksi ei haluaisi pahoittaa toisen mieltä ja miten se ei ollut oikeaa pelaamista ym. Kaikki tämä salailu kuitenkin estää asian avoimen läpikäymisen ihan itsensä kanssa. Nyt kun tämän asian kävin läpi niin kuin kuuluukin, repsahdus itsessään ei jää kaivelemaan.

Pelasin, mutta se ei ole maailmanloppu. Annoin itselleni anteeksi ja minulle annettiin anteeksi. Nyt vaan samaa rataa eteenpäin kuten tähänkin asti olen mennyt

[gamban]

Kyllä, juuri näin. Se pienikin kipinä voi maksaa paljon. Tän peliriippuvuuden kanssa eläessä pitää joka ikinen päivä muistaa ja tunnistaa se. Onneksi tähän alkaa oppimaan, toivottavasti lopun elämääni. Ja juurikin tuo avoimuus saa sitten muut apuun jos itse on lähdössä taas ikävälle tielle. Mutta hienoa työtä oot kyllä tehnyt ja motivoivaa on lukea tätä taivaltasi.

Itselläni tänään 3kk pelaamatonta takana, tunteita joutunut opetella käsittelemään uudestaan, erittäin raskasta ollut ajoittain, mutta palkinnoksi saanut sitten sellaista iloa mitä en koskaan pelatessani kokenut eli voisi sanoa että hyvin menee! Velkaa on vielä 70 kiloa, mikä siis aivan järjetön määrä, mutta onneksi tuloni on myös hyvät, eli jos haluan voin saavuttaa mitä tahansa vielä. Näillä mennään

[Chicha]

Tuo omien tunteiden käsittelyn raskaus on kyllä tuttua Toisaalta aikaisemmin sitä kulki niin sumussa koko elämässä, että onhan tämä ollut hienoa aikaa!

Tsemppiä sinulle myös! Tuo 3 kk on varsin hyvä alku, itse asiassa reilut 2 kk ja 3 vk enemmän kuin minulla Velat on isot, mutta niin pitkään kun on pelaamatta niin ne on vain vähenemään päin. Loppujen lopuksi ihan hirveästi rahaa ei edes tarvitse, jos niitä kaikkia ei Maltalle lahjoita