[Voimakas mieli]

Hemmetti, kun pelaaminen on pyörinyt mielessä.
Vaikka täältä löytyykin loistavaa tukea, huomaan, että lukeminen muiden voitoista ja voittorahojen käyttämisestä sen ja sen velan maksuun on tuonut mulle sitä ”jospa kokeilis” -oloa vaarallisen paljon.
Ehkä pitää pysyä täältä hetki poissa ja keskittyä enemmän omaan tekemiseen ja ennen kaikkea tekemättä jättämisiin ❤️

[Msdreamer]

No tätä mä pelkäsinkin, kun menin kirjoittamaan tuollaisia. Pidin kauan turvan kiinni, ettei kenellekään juuri heräisi himoja. Mainitsin asiasta, jotta saan itsellenikin hakattua päähän, että lopeta hyvä ihminen ajoissa. Noh, se lista ei enää pidä paikkaansa... Olin kirjoittanut siihen, että vähensin 2k luottokorttivelkaa. No arvaa kuka pelas ne just takas?
Anna olla pelaamatta vaan. Ihan täyttä paskaa tää on.

[Blackjack11]

Nyt luin tämän sinunkin tarinasi. Karua luettavaa, itse siis pystyn vielä välttämään saman, kunhan kehiin tulee täysi pelaamattomuus. Yksikin sortuminen, se vie mennessään. Se on nähty tänä vuonna useasti. Jokohan sitä nyt oppisi ?

Triggerit meillä aika samoja. Yksin olo. tylsyys.yms.

Noh itse ainakin nyt kaikki rahat menettäneenä on helppo tehdä päätöksiä. Ei tunnu missään sulkea noita välityspalveluita. Illalla otin itsestäni passin kanssa selfien. Tyhmältähän se näytti, mutta ai että se helpotus kun tietää, että yksi taakka pois selästä. Usko pois vaikka voitat isosti se ei tuo helpotusta. Tai ehkä tuokin, mutta vain hetkeksi. Ei se poista sitä peliongelman syytä, päin vastoin. Vähän kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Alan olla nyt jo kiitollinen, etten voittanut eilen isoa summaa rahaa. Se levoton ja itsesyyllistävä olo on hirveä. Toivottavasti sinäkin saat palvelut estettyä ja pysyttyä pelaamattomuuden tiellä. Se on paras tie. Tsemppiä.

[Voimakas mieli]

Enpä ole hetkeen tänne kirjoittanut, mutta pitkästä aikaa ajattelin pysähtyä kirjoittamaan muutaman rivisen omasta tilanteestani.

Pelaaminen on onneksi pysynyt edelleen pois elämästäni. Ei sillä, etteikö se ole mielessä käynyt, mutta se on ollut mahdotonta. Olen kiitollinen, että jossain vaiheessa ymmärsin olevani siinä määrin riippuvainen, ettei omaan päähän tai sisuun ole luottamista. KAIKEN estäminen on siis sen takana, että illat ei enää kulu bonuskierroksia rukoillessa. Eikä niinkään kasinoiden estäminen, sillä niitä tulee A-I-N-A uusia, vaan talletusmenetelmien blokkaaminen.

Tuntuu hyvältä, kun voi ääneen sanoa, mihin viime kuun palkkakin on mennyt. Tulee tietynlainen vapauden tunne, että vaikka raha menee, se näkyy jossakin, eikä tarvi kenellekään enää valehdella, miksi ei juuri nyt ole varaa tehdä jotakin.

Pienin askelin, päivä kerrallaan.

[Alma_Auroora]

Mulle välittyy sellainen ajatus, että pidät itseäsi jotenkin heikkona tai tyhmänä, kun olet pelannut. Eihön kyse ole siitä, vaan aivan järkyttäväs riippuvuudesta, joka on sairaus. Tuolla toisessa ketjussa avasinkin, että itsellä tuli aivan älytön himo pelaamiseen yhden lääkkeen sivuvaikutuksena, mutta onneksi sen tajusin. Ihminen kun addiktoituu ja sairastuu, niin kyllä ne asiat johtuu dopamiineista ja seratoniineista, eikä siitä, että tahallaan mokaisi ja vetäisi 100 000 casinolle. Mun puolesta kaikki pelifirmat sais haastaa vaikka oikeuteen ja lopettaa.

[Voimakas mieli]

Täällä ollaan taas - onneksi vielä(kin) pelaamattomien kirjoissa.

Olen kyllä rekisteröitynyt ainakin miljoonalle nettikasinolle, mutta KIITOS kaikkien estämisten, en joko voi rekisteröityä tai en voi tallettaa. Niin VALTAVA helpotus.

Riippuvaisuus on kyllä perse asia. Jonkin tovin olen jo pelaamatta ollut, mutta hemmetti, kun on tehnyt mieli.

[Voimakas mieli]

Vallitseva maailman meno on aiheuttanut minussa jonkin verran huolta taloudellisesta tulevaisuudesta ja katumus sekä inho itseään kohtaan lukuista pelivuosista on suunnilleen maksimissaan. Miten turkasen paljon säästössä olisikaan rahaa, jos kertaakaan en olisi ropojani ruudulle pyörimään laittanut?

Nyt, kun olen tovin ollut pelaamatta, olen huomannut omassa rahan käytössäni varsin outoja piirteitä. Usein ostan kaupasta aika paljonkin ruokaa kaappeihin, vaikkei tarvisikaan tai muutoin käytän rahaa etukäteen tuleviin menoihin esim. tulossa olevan ja suunnitellun matkan lippuihin. Ihan niin kuin sen rahan ei vaan siellä tilillä uskaltaisi antaa olla. Siivosin ruokakaappeja ja mulla on ainakin 3 kiloa tattarihiutaleita ja toiset kolme pähkinöitä ja myslejä. Ehkä sitä ei vieläkään luota siihen, että raha ei peleihin menisi, jos sen tilillä antaa levätä.

Edellä mainituista ajatuksista huolimatta mulla menee ihan hyvin. Työssä stressikerroin on korkealla, mutta toisaalta työstä tuleva väsymys ja vapaa-ajan käyttäminen rentoutumiseen on pitänyt hyvin pelihimot jossakin syvemmällä sielussa. Hyvä näin.

[Voimakas mieli]

Taitaa olla aikalailla vuosi sitten, kun lähetin ison kasan pyyntöjä tilien sulkemiseksi tai ainakin pyynnön maksimaalisen pelieston asettamiseksi. Huomaan sen siitä, että olen saanut sähköposteja usealta kasinolta, että omaehtoinen peliesto on päättymässä. Miksikähän heillä on tarve sitten tällaisesta ilmoittaa? Yritin sitten varautua tähän ennakolta ja käydä lisäämässä peliestoon maksimiajat, mutta eihän se vielä onnistunutkaan, kun edellinen esto on vielä päällä. Usealta kasinolta en edes löydänyt mahdollisuutta sulkea tili kokonaan. Välillä kyllä mietityttää, onko nämä kaikki nettikasinot nyt ollenkaan tuon vastuullisen pelaamisen sanansaattajia.

Vielä sen verran tekee ajoittain mieli pelata, että en uskalla antaa noidenkaan kasioiden vaan olla ilman peliestojen jatkamista. Totta puhuen, taas on yksinäisyyttä ja työstressiä ollut viikonloppuna sen verran ilmassa, että pelaaminen on ollut aika voimakkaastikin mielessä. Kaupassa käydessä tunsin jopa hemmetti kateutta katsoessani ihmisiä ruudussa pyörivien vapaapelien äärellä.
How sick is that?

Mutta silti, on se aika ihana tunne herätä aamulla ilman sitä ahdistusta. Ilman sitä todellisuuden tajuamista siitä, että eilen tuli pelattua tili tyhjäksi tai otettua uusi laina. On tämä näin ainakin kaksi piirua parempaa.

[Voimakas mieli]

Taas on mennyt hetki aikaa edellisestä kirjoituksesta.

Paljon on muuttunut elämässäni viime aikoina. Ehkä suurin muutos on ollut pitkän parisuhteen päättyminen, mikä on viiltänyt todella syvältä. Asiasta vaikeamman minulle on tehnyt sen, että kumppanini oli ainoa ihminen, joka tiesi pelaamisestani ja jolle pystyin siitä avoimesti kertomaan. Nyt kukaan muu ei tiedä, enkä kenellekään muulle voi kertoa.

Toisaalta ero on tehnyt hyvääkin, kun on ollut pakko kaivella asioita vähän syvemmälle. Jotenkin itsensä keskittymisen, itsensä rakastamaan opettelemisen ja itselle hyvän haluamisen kautta pelaaminenkin on tullut vieraammaksi. Iso asia on ollut myös menneisyyden hyväksyminen siten, ettei vihaa itseään sen takia, että on pelannut ja polttanut ihan järkyttäviä määriä rahaa. Jotenkin sen lastin kantaminen mukana on ruokkinut sitä itsevihaa, mikä on taas ruokkinut sitä ajatusta pelaamiselle - ihan kuin ei sallisi itselleen yhtään parempaa elämää tai sitä ansaitsisi.