Velkatilanne alkaa olla siinä pisteessä, ettei käteen meinaa jäädä juuri mitään lainanlyhennysten/laskujen jälkeen
Kävin eilen kaupungin velkaneuvolassa ja soitin vielä tänään Takuusäätiön neuvontapuhelimeen ja sain ohjeeksi päästää ainakin suurimmat velat ulosottoon ja maksaa mahdollisimman paljon pieniä pois, jotta saan vähennettyä niiden lukumäärää.. Suurin laina on vähän reilu 37 000 € ja seuraavaksi suurin pikkuisen vajaa 15 000 €. Sitten on yksi 2000 euron joustoluotto ja muut onkin sitten pienempää sälää. Vielä vähän arvon, yrittäisinkö ennen ulosoton alkua hoitaa myös tuon joustoluoton maksamisen. Opintolainan ajattelin jättää ulosoton ulkopuolelle, siinä lyhennys 52 € ja korko 0,00 %. Tavoite olisi saada velkasumma siihen 34 000 euroon, mikä on Takuusäätiön takauksen raja. Eilen aloin miettimään, mistä saisin lisätuloja, ettei tarvisi menettää luottotietoja ja hetken välähti pelaaminen mielessä. Vieläkin, kohta kahden vuoden pelaamattomuuden jälkeen
Ajatus onneksi hävisi melko nopeasti ja järki palasi päähän. Mutta hetken se ajatus tuntui kristallinkirkkaalta ja kaikista parhaalta vaihtoehdolta. Olen vaihtamassa työtehtävää saman työnantajan palveluksessa ja sen takia minusta tehdään turvallisuusselvitys. Mm. sen takia vähän jänskättää, jos siinä löytyy ulosottorekisteristä merkintä.. Mutta toisaalta: eipä tässä ole juuri vaihtoehtoja. Ja eihän se maksuhäiriömerkintä ihan heti tule muutenkaan. Toivottavasti sitten työsuhteen aikana sitä ei enää tarkistella.
Sitten siihen, miten olen tällaiseen tilanteeseen päätynyt. Suoraan sanottuna mulla ei ole siitä mitään hajua. Tai no, selkeästihän elämänhallinnassa on rutkasti parantamisen varaa, mutta johtuuko se riippuvuudesta, pelaajan ajatusmallista, jossa rahan arvo menettää merkityksensä, jostain muusta psyykkisestä ongelmasta (kaveri kehotti tutkimaan ADD:n mahdollisuutta) vai ihan vaan holtittomuudesta, se on kysymysmerkki. Huomaan kyllä, että välillä asioiden ostelu menee lähes maaniseen pisteeseen ja tuntuu lähes samalta kuin pelaaminen.. Siinä mielessä ehkä ulosotto olisi myös "hyvä" vaihtoehto, että velkaa ei enää kertakaikkiaan saa lisää. Toki se on sitten ulkoinen pakote, tarvittaisiin vielä se oma päätös/kyky tehdä asialle jotain. Onhan tässä nyt ainakin vuosi aikaa yrittää selvitellä asiaa terapiassa..
Elämäntapamuutos on vähän vaiheessa: paino on pudonnut n. 12 kg, mutta tyssännyt nyt siihen. Liikuntaa harrastan aika tunnollisesti sen viitisen kertaa viikossa ja se onkin minun henkireikä ja stressinpurkukeino, mutta syömiset menee välillä laidasta laitaan. Mutta yritys on kova!
Tästä nyt tuli melkoinen romaani, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea. Mukavaa ja pelitöntä viikonloppua kaikille!
), joten myös omaa kykyä huolehtia omasta taloudesta tarvitaan. Alkuun kuitenkin tuollainen ulkopuolinen paine voisi olla tarpeen. Eikä se ulosotto mikään maailmanloppu ole. Vaikeuttaa toki joitain arkipäivän asioita, mutta kaikkeen tottuu ja sinullakin työssäkäyvänä rahat varmasti elämiseen riittävät, ulosoton jälkeenkin.
Olen käynyt Takuusäätiön verkkokursseja ja tehnyt budjettia, mutta aina vaan jossain vaiheessa tulee sellainen hälläväliä-tunne. Varsinkin niin, mitä enemmän velkaa on kertynyt, sitä vähemmän joku pieni osamaksu tuntuu: sehän on pientä siinä koko kasassa.. Jotenkin ihan järjetön ajattelutapa. Ja tuon painonpudotuksen kanssa ihan sama homma. Ja oikeastaan työnkin: olen ollut kohta kaksi vuotta nykyisessä työssäni ja silti tuntuu, että haluan tehdä jotain muuta, vaikka palkka putoaakin vähän 
Alkaa vähän tuntumaan, että mikään määrä terapiaa ei saa tätä päätä kuntoon. Oon yrittänyt ajatella tuota ulosottoa niin, että sillä ei ole tarkoitus vältellä velanmaksua, vaan nimenomaan saada velkatilanne haltuun. Mutta suoraan sanottuna nyt tuntuu, että mitä väliä edes pelaamattomuudella on, kun muut asiat ei ole lähellekään mun hallinnassa..
...
