[MrSilver]

Moi kaikille.

Peliuraa minulla on takana vasta neljä vuotta. Se sai alkunsa 16-vuotiaana, kun äitini suostui avaamaan omiin nimiinsä minulle käyttäjätilin uhkapelisivustolta. Urheilu on aina ollut lähellä sydäntä ja alun perin tarkoituksena olikin veikkailla vain urheilumatseja. Pokeri myös kiinnosti, ja jossain vaiheessa aloin pelailemaan myös pokeria ja päädyin live-casinolle, jonka vuoksi olen päätynyt tänne kirjoittamaan riippuvuudestani.

Pitkään live-casinoiden pokeripöydissä pelaaminen meni pienillä panoksilla ja ilman ongelmia. Äitini ei valvonut tiliä käytännössä ollenkaan, vaikka alun perin se oli tarkoituksena. Kyllähän minä fiksuna poikana osaan itse pitää rajat ja kun aina olen niin järkevästi käyttänyt rahaa, hän ajatteli ja taisi niin joskus jopa sanoakin. Jossain vaiheessa tilanne alkoi kuitenkin pikkuhiljaa menemään pahempaan suuntaan, kun aloin pelaamaan häviöitä takaisin isommilla panoksilla ajatellen, että kyllä se tuuri tästä kääntyy. Pelottavan monta kertaa se onnistui ja isojakin voittoja tuli. Mutta kuten tiedätte, jossain vaiheessa häviämme ne kuitenkin. Täytetyttäni 18 sain tietenkin avattua oman pelitilin, mikä antoi sitten täyden vapauden, eikä ollut mahdollisuutta, että äiti saattaisikin vilkaista kuinka paljon rahaa sinne on pistetty menemään. Elämäntilanne oli muuten hyvä, ja vaikka pelaaminen oli holtitonta ja rahaa meni paljon, se pysyi kuitenkin jollain tavalla kontrollissa, eikä ollut ainoa asia mielessä. Viime keväänä pidempikestoinen seurustelusuhde (kaksi vuotta tämän ikäisenä tuntuu pitkältä) päättyi. Sen jälkeen pelaaminen lähti pahemmin kontrollista. Pakenin pahaa oloa ja yksinäisyyttä casinolle. Se auttoi aina hetkeksi unohtamaan kaiken. Niin kauan kun elämässä muut asiat oli hyvin, pelaaminen pysyi hanskassa ja isotkaan tappiot eivät tuntuneet niin pahalta. Asioiden kääntyessä huonoiksi pelaamisesta tuli elämän tärkein asia. Jonkinlainen maailma, jossa viettää aikaa paljon mieluummin kuin tässä oikeassa elämässä. Isojen voittojen hetkellä tuntui kuin kaikki olisi hyvin, mutta ahdistus ja itseinho olivat sietämättömiä aina kun rahat loppuivat.

Siinä mielessä tiedostan olevani onnekkaassa tilanteessa, koska minulla ei ole velkoja. Jotenkin olen aina siinä pisteessä onnistunut lopettamaan ja kohtaamaan todellisuuden. Olen vuoden verran käynyt osa-aikatöissä samalla kun suoritin lukion loppuun ja lapsuudessa olin aina säästäväinen. En ostellut turhuuksia vaan pistin synttärilahjarahat usein säästöön. Äitini ja mummoni olivat myös laittaneet paljon rahaa säästötililleni. Pelattu nekin rahat, mikä sattuu kaikista eniten. Asun vielä kotona, joten mitään säännöllisiä kuluja ei ole ollut vaan palkat on myös voinut huoletta käyttää pelaamiseen.

Viime kesänä vasta ymmärsin, että minulla on riippuvuus. Sitä ennen oli tiltissä tuhlailtu tonneja päivässä, mutta jotenkin sitä oman tilanteen vakavuutta ei ihan ymmärtänyt. Kun kauniina kesäyönä olin taas pistänyt tilit nollille, tajusin vasta olevani riippuvainen. Sen jälkeen olen puolitosissani yrittänyt lopettaa. Pelit eivät ole pyörineet mielessä päivittäin, mutta monia kohtalokkaita retkahduksia on tullut.

Ensi kuussa on edessä muutto omilleni. Siihen olin ehtinyt monen kuukauden palkat säästää, kunnes joulunpyhinä ratkesin pelaamaan ja sattui se retkahduksista kivuliain. Jotenkin sitä aina uskotteli itselleen, että ei se tilanne nyt niin paha ole. Voin hyvin käyttää rahoja, koska minulla ei ole menojakaan. Ajattelin aina, että sitten kun muutan ja tarvitsen rahaa oikeasti niin lopetan vaan. Viimeisin retkahdus opetti minulle, että ei se niin helppoa ja yksinkertaista ole. Uhkapelien täytyy loppua kokonaan ja nyt suhtautuminen lopettamispäätökseen on totisempi kuin koskaan aiemmin.

Lähipiirilleni en ole uskaltanut kertoa riippuvuudesta. Häpeän tunne on niin valtava. Tuntuu kuitenkin siltä, että on hyvä päästä jotain kautta purkamaan ajatuksia ja myöntää oma riippuvuus. Aloin googlettelamaan ja löysin tämän foorumin, jolta olen lukenut monien kokemuksia. Muiden kokeneempien kokemusten lukeminen on auttanut ymmärtämään millaisella tiellä olen, jos en pysty lopettamaan. Pelaaminen voi koitua todella kohtalokkaaksi, kun on vastuussa omasta taloudesta. Pelaamillani summilla taloudellinen katastrofi on pienituloiselle äkkiä valmis, jos tämä ei nyt lopu. Tätä "selvinpäin" kirjoittaessa se on itsestäänselvyys. Taistelu riippuvuutta vastaan on alkanut.

Kiitos lukeneille.

Lupaus vuodelle 2022: En pelaa uhkapelejä vuonna 2022. Ja sitä kohti mennään, päivä kerrallaan.

[ytrewq]

Aikanaan itsekin tein saman en pystynyt kenellekään kertomaan omista pelaamisistani ja velkojen ottamisesta. Vasta "pakon edessä" kerroin vanhemmille, silloisesta vuokrakämpästä olisi ollut häätö tulossa jossain vaiheessa enkä löytänyt enää järkevää ulospääsyä ongelmistani. Älä tee niin kuin minä !

Suosittelen lukemaan peliriippuvuudesta kertovia kirjoja ja muita telkkarista tulleita peliriippuvuusohjelmia, jotta pystyt käsittelemään häpeän tunnetta helpommin ja kertominen helpompaa/luonnollisempaa.

[MrSilver]

Ensimmäiset päivät on aina henkisesti raskaita, kun katumus ja hävityt rahat painavat mieltä. Toisaalta tähän sisältyy myös jonkinlainen mielenrauha, kun pelihimoa ei ole lainkaan. Sitä kuitenkin usein ajautuu miettimään, mitä kaikkea muuta käyttöä rahoille olisi ollut. Vaikka se turhaa enää tässä vaiheessa onkin, mutta silti se vaivaa. Onneksi töissä on kuitenkin ollut kiireitä niin on ollut muutakin ajateltavaa

Jälkikäteen on vaikea ymmärtää, miten omalle toiminnalle ja rahan arvolle voi tulla hetkessä niin sokeaksi. Mutta sairaudestahan tässä on kyse. Nettikasinot on kyllä vaarallisia, kun rahakin on vaan numeroita näytöllä, eikä mitään konkreettista. Ikinä en ole fyysisellä kasinolla käynyt, mutta tuntuu että siellä sen rahan ymmärtäisi paremmin. En kuitenkaan ikinä lähde tätä teoriaa testaamaan.

Kiitos vinkeistä ytrewq. Muutaman podcastin olen riippuvuuksista kuunnellut. Täytyy kuitenkin perehtyä tähän lisää. Omia aivoja ja käytöstä pitää pystyä paremmin ymmärtämään, että pystyy taklaamaan houkutuksia ja selittämään kaikkia tunteita.

Jotenkin se läheisille kertominen on ison kynnyksen takana. Tuntuu väkisin siltä, että kerron "turhaan". Selviydyn kyllä itsekin, joten turha aiheuttaa huolta ja pahaa mieltä läheisille.

Tässä podcast-jakso englanniksi, jota voin suositella kielitaitoisille. Taisin joskus kesällä kuunnella ja paljon mielenkiintoista ja itselle ainakin uutta tietoa addiktioista ja niiden hoidosta. Erityisesti tästä podcastista jäi mieleen quote: "No matter how far you drive, you're always the same distance from the ditch."
https://www.youtube.com/watch?v=p3JLaF_4Tz8

[Chicha]

Moikka MrSilver! Ensimmäisiä askelia on tietysti ylipäänsä tiedostaa olevansa peliriippuvainen, joten nyt olet sentään lähtenyt alkutaipaleelle. Toivottavasti starttisi ei kuitenkaan yhtä hidas ole kuin itselläni, koska poljin aika lailla paikoillani ensimmäiset 15-20 vuotta

Aika tulee näyttämään, että selviätkö yksin riippuvuutesi kanssa vai tarvitsetko lähimmäistesi apua. En minäkään alunperin suunnitellut asiasta kertovani kenellekään, mutta lopulta pakon edessä ja viimein nöyrtyneenä sen tosiasian edessä, että yksin en tästä selviä, jouduin tunnustamaan asian muille. Mikäli kohdallesi käy tulevaisuudessa samoin, niin voin jo tässä vaiheessa kertoa, että mikään häpeä se ei ole. Me ihmiset olemme kuitenkin laumaeläimiä ja lähes kaikki toimintamme perustuu yhteispeliin. Sen kyllä ymmärrän varsin hyvin, kuinka paljon se kertominen jännittää ja hävettää. Osaltaan kertomiseen liittyy myös se, että silloin pitää uskaltaa olla täysin omana itsenään muiden edessä omine puutteineen. Itse olen kertonut ongelmastani vanhemmille, siskolle ja hänen miehelle, kahdelle kaverilleni ja vaimolle sekä anopille. Ihailen heitä, jotka ovat täysin avoimia riippuvuutensa kanssa, koska se todellakin vaatii rautaiset pallit ja vahvan itsetunnon. Tiedän sen, että tuskin minua muutkaan tuttavani halveksisivat, jos heille kertoisin, mutta oma heikkouteni on se, mikä estää kertomisen. Usein kun me ihmiset tykätään esittää parempaa kuin olemmekaan.

Jos nyt jotain konkreettisia neuvoja yritän antaa siihen, mitä alkuun voit tehdä, niin kirjaa jokainen pelikertasi ylös. Toivotaan tietysti, että niitä ei pahemmin tule, mutta ilman kirjaamista on helppo vähätellä ongelmaa ja uskotella itselleen kaiken olevan hyvin. Kirjaa myös ylös ne kerrat, jos pelaat vain vähän tai kun voitat. Peliriippuvuudessa ei ole oleellista ne häviöt, vaan se liiallinen pelaaminen.

Niin ja loppuun vielä se, että vaikka et olekaan valmis kertomaan pelaamisesta lähimmäisillesi, niin ainakin harkitse jotain vertaistukiryhmää, kuten vaikkapa GA:ta (jos sellainen omalla paikkakunnalla on). Kokemuksesta voin sanoa, että siitä on apua ja siellä voi keskustella luottamuksellisesti omista ongelmista.

Tsemppiä

[ytrewq]

Joskus itse olin A-klinikalla peliriippuvaisten ryhmässä. Kerran viikossa yhteensä taisi olla 12 tapaamista. Toinen ohjaajista puhui siitä kun jotkut pystyvät hoitamaan 'isojakin' ulosottovelkojaan kertomatta asiasta kenellekään. Mutta varotan haastavaa ja henkisesti raskasta peliongelman hoitaminen tulee olemaan jos ei kerro kellekään.

Sitä joskus itsekin mietin olisi pitänyt kertoa ongelmistani kun velkaa oli vasta oli joitain tonneja. Pitikin mennä sitten hommaamaan pyöreästi 50k velkaa ja reippan 10k hävitin vielä tililtäni jonnekin päin maailmaa .

[MrSilver]

Voi olla, että kertomiselle sopiva aika tulee vastaan joskus tulevaisuudessa. Toivottavasti ei sen takia, että tilanne olisi mennyt niin pahaksi. Vielä sen verran tuore aihe, että ei riitä uskallus edes kuvitella kertomisesta tai siitä minkälaisen vastaanoton se saisi. Olen aika introvertti luonteeltani. Tottunut käsittelemään asioita itsekseni, ja sitä taitoa on aika lailla tämä lyhyt elämä harjoitettu, mikä nyt ei todellakaan ole pelkästään hyvä asia. Ajatus tukiryhmiin menemisestä tuntuu aika vieraalta. Tunnistan myös, miten epäsosiaalisuus on ajanut minua pelaamaan. Kouluajoilta kavereita jäi jäljelle vähän, ja niiden vähäistenkin kanssa yhteydenpito aika satunnaista. Kukaan ei elämässä täysin yksin pärjää. Todella ristiriitainen olo, kun toisaalta haluaisi aktiivisemman sosiaalisen elämän, mutta lähteminen ja tutustuminen tuntuu raskaalta.

Toivottavasti en ikinä joudu pitämään listaa pelikerroista. Tarkoituksena on lopettaa pysyvästi. Vähän pelaamista on sen verran monta kertaa jo yritetty, että se ei tule onnistumaan. 20-30k (tarkemmin en uskalla ajatella) peleihin on tungettu ja se saa riittää. Seuraavaa pelihimoa varten on lista valmiina syistä, miksi ei kannata pelata.

Tosiaan muutto edessä vajaan kuukauden päästä. Hieman huolestuttaa se säästöjen polttaminen. Uskon, että säännöllisillä menoilla on mahdollisuus saada tätä pelaamista rajoitettua. Uhkat on myös olemassa, jos homma lähtisi ihan lapasesta. Äkkiä menisi talous pahasti miinuksen puolelle. Ajatus vuokra- tai ruokarahojen pelaamisesta on rauhoittava. Kun sitä tunnetta ajattelee, ei tosiaankaan huvita pelata. Aika näyttää oliko tämä uhka vai mahdollisuus.

Hiljattain luin James Clearin kirjan Atomic Habits. Kirjassa Clear väitti, että paras tapa huonojen tapojen purkamiseen on oman identiteetin muokkaaminen. Eli esimerkiksi pelaamista lopettaessa en ole peluri, joka yrittää lopettaa vaan olen ihminen, joka ei harrasta uhkapelejä. Lopputulos periaatteessa sama, mutta fokus on siinä, minkälainen ihminen haluaa olla ja käyttäytyminen sen mukaista, jos ymmärrätte. Jotenkin tuntuu, että etenkin alkuvaiheessa täytyy aktiivisesti tiedostaa ne omat heikkoudet ja se fakta, että on sairas. Sitä alkaa niin äkkiä valehtelemaan itselle ja selittelemään, että kyllähän sitä vähän voi. Mitä ajatuksia tämä muissa herättää?

Tärkeintä on ehkä muistaa, että peliriippuvuus ei määrittele meitä ihmisinä. Pitää vaan yrittää löytää positiivisia asioita, joista luo oman identiteetin.

Hyvää viikonloppua!

[Widwid]

Morjesta MrSilver

Itsellä hieman samanlainen tilanne kuten sinulla, säästötili tullut putsattua muutamaan otteeseen tyhjäksi. Joulukuussa tuli oma pohjanoteeraus ja ensimmäistä kertaa tuli pelailtua myös luottokortilla, tämä nyt ei onneksi tulevaisuutta vaaranna kun saa palkasta kuitattua kaiken kerralla. Tosin kyllähän tuo vituttaa pelata palkat ennakkoon.

Onneksi tullut pidemmän aikaan laitettua palkasta aina kiitettävä summa suoraan rahastoon, joten tätä myötä saanut tulevaisuutta varten säästettyä ja laskut sun muut velvoitteet aina suoraan maksuun etteivät jää roikkumaan.

Ehkä näin viikon täysipelaamattomuudella (suuria ”niksoja” välillä ollut mutta ne saanut ohitettua) huono lähteä vielä vinkkejä antamaan, mutta toivottavasti olisi jotain apua. Ensimmäisenä sulkisin kaikista maksupalveluista mahdollisuuden siirtää casinoiden tilille. Esim. trustlyyn, briteen ja mitä näitä kaikkia on. Samoin casinoille viestiä tilien sulkemisesta (lista löytyy Päihdeklinikan sivulta). Maksupalveluiden estämisellä suuri vaikutus, koska tilille vaikea siirtää rahaa.

1. ASP-tilin pankkiin, näin saat säästöön huomaamatta rahaa ja pääomaa tulevaisuuden asuntoa varten.
2. Laske kuukausibudjetti millä tulet toimeen ja jätä käyttötilillesi pelkästään tämä raha.
3. Laskut sun muut velvoitteet heti maksuun.
4. Avaa esim. Rahastotili tai muu vastaava missä rahat eivät ole suoraan käytettävissä ja mahdollisten varojen siirtäminen kestää päivän tai enemmän.
5. Mainitsitkin peliriippuvuuteen liittyvän kirjallisuuden ja podcastit (nyt ottanut itsekkin nämä testiin ja tuntuu että ovat avuksi)
6. Keksi muuta tekemistä pelaamisen sijaan. Esim videopelit tai muu vastaava.
7. Kerro peliriippuvuudesta luotettavalle ihmiselle. Tätä en ole itsekkään uskaltanut tehdä, mutta luulen että olisi suuri apu.

Toivottavasti saat jostain vinkeistä tai kokemuksista apua. Tsemppiä omille muuttamiseen, riippuvuuden hallintaan & muista nauttia vaikka vitutus ja häpeä painaa !

[MrSilver]

Moikka Widwid, kiitos vinkeistä!

Asp-tilin ja rahaston avaaminen täytyy ehdottomasti tehdä. Säästötilille laittaminen oli yksi isoista virheistä. Mitään korttia ei sille tilille ollut, mutta siellähän se näkyi maksuvaihtoehtona. Kun käyttötilin saldo näytti nollaa niin säästötililtä vaan höyläämään Sellaiseen paikkaan ne rahat täytyy saada turvaan, että niitä ei sieltä pysty nostamaan ja tosiaan käyttötilillä ei ylimääräistä.

Se läheisille kertominen on aika iso kynnys. Sitä en kuitenkaan mieti nyt. Ajankohta juuri näin muuton alla ei ole ehkä ihan paras mahdollinen. Tulisi aiheuttamaan aika kovaa huolta ja stressiä.

Olen tässä viime aikoina paljon pohdiskellut niitä pelaamisen syitä. Kirjat ja podcastit on hyviä apuja tähän. Omalla kohdalla tylsyys on ehkä se isoin syy pelaamiselle. Olen aina ollut kärsimätön, asioihin nopeasti kyllästyvä ja huono sietämään tylsyyttä. Pelit on tähän tarjonnut nopeatempoista jännitystä heti kun ne vaan avaa. Tylsyyden lisäksi kun tulee jotain negatiivisia tunteita tai kokemuksia niin casino houkuttelee entistä enemmän. Ehkä etenkin yksinäisyyden tunne on sellainen paha. Talven pimeys aiheuttaa aika paljon kaamosmasennusta ja talvella se pelaaminen aina lähtee käsistä. Kesällä pystyy keksimään niin paljon muuta tekemistä niin helposti on mennyt kuukausia pelaamatta. Pitäisi tähän talvelle keksiä jotain hyviä harrastuksia. Kesällä on aina ollut lenkkeilyä ja joukkueurheilua, mutta jotenkin talven pimeydessä ei niille vaan riitä energiaa. Musiikki on sellainen mihin pitäisi etenkin talvisin uppoutua enemmän.

Nyt on kaksi viikkoa mennyt pelaamatta. Ensimmäiset viikot on jollain tavalla parhaita sen retkahduksen jälkeen, vaikka usein harmittaakin. Elämän tylsyyttä arvostaa ja siitä osaa nauttia, kun ei ole pakonomainen ja stressaava pelaaminen päällä. Tähän vaiheeseen olen niin usein päässyt, että tiedän mitä kohta taas seuraa. Tylsyys alkaa kyllästyttämään ja pelihimot iskevät päälle. Ja siihen sitten tulee sopivasti palkkakin... Aina retkahduksen jälkeen tuntuu, että koko prosessi alkaa alusta, mutta kai sitä aina voi epäonnistumisesta oppia jotain. Alkuviikosta kävin saunassa ja istuin siinä jäähyttelemässä kovassa pakkasessa ja tuli myös ensimmäistä kertaa sellainen valaistuminen, kuinka pelaaminen on elämän tuhlaamista ja miten paljon tärkeämpiäkin asioita voisi tehdä. Yritän ajatella raha-asioita niin vähän kuin mahdollista. Se rahasta puhuminen ei kuitenkaan tätä sairautta paranna ja toiseksi koska rahaa ei juurikaan ole. Parempi pohdiskella näitä omia tuntemuksia ja sitä kautta yrittää auttaa itseään. Perjantaina palkkapäivä, itseluottamus on kova. Ikinä en ole ollut näin hyvin valmistautunut kohtaamaan haasteita.

Tsemppiä kaikille!

[MrSilver]

Pienen tauon jälkeen tänne vähän päivitystä.

Muutto on tosiaan nyt takana ja paljon ollut kiireitä, ylitöitäkin jonkun verran. Jonkun verran täytyi tehdä hankintoja uuteen asuntoon. Onneksi olin onnistunut ne tammikuun palkat säästämään.

Pitkään onnistuin (noin 50pv) olemaan pelaamatta ja ei oikeastaan ollut edes vaikeaa. Viime viikko oli kuitenkin jostain syystä todella raskas. Mielialat olivat jostain syystä todella alhaalla. Tyhmänä en ollut sitä ASP-tiliä avannut, säästöt makasivat tilillä ja seuraava palkkakin tuli vielä sopivasti. Sorruin sitten viikonlopuksi pelaamaan, kun rahaakin oli ”liikaa”. Lopputuloksena sitten tammikuun hyvät palkat savuna ilmaan ja tili nollille. Seuraaville viikoille jäikin sitten parisataa käteistä, millä nyt hyvin sai ruuat ostettua. Huomenna onneksi palkkapäivä, mutta tiukkaa taas on, kun kuukausien säästötkin meni.

Tosiaan vaikea ymmärtää mistä se repsahdus johtui, pitkään meni niin hyvin ja yksin asuminen tuntuu todella hyvältä ja fiilikset oli tuota viikkoa ennen kaikin puolin hyvät.

Tuosta nyt tosiaankin opin sen, että tilillä ei saa pitää yhtään ylimääräistä. Tällä hetkellä aika helppoa. ASP-tilin sain avattua ja huomenna pistän satasen heti. Reilu viikko nyt pelaamatta.