Olet täällä

Kadonnut Balanssi

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Kadonnut Balanssi ja viriili 2020 siviili

ViestiKirjoittaja 1970 » 19.1.2020 08:13:43

en ollut Valentino,
ehkä joskus vähän Tarantino
vaan ei ny maistu enää kaupan víno



Ja otetaas ihan uusi sivu tälle tuoreelle 2020-luvulle.
Samalla luotaamme tämän pöyhkeän ex-keijon hlöhistoriaan
ja tsekkaamme palstan karistaneen mouhon todellisen luonteen.


"I got my moves, I got my way and I got my babe and dog, too"

"Oh yeah, life goes on, long after the thrill of living is gone"

"Shit, I forgat again what I need from the milkshop, man"


Rakkaudellinen interventio ja elimellinen sisääntulo.
Korvien ohitteveto, läpitte elämän alitte- tai ylittemeno.


Orastavan ja raastavan seksuaalisuuden laivamainen kääntyminen
dominovapaaksi rakkauden viestinnän välineeksi vailla vallantavoittelua.



Tähän kohtaan kaurismäkeläinen sananvaihto kadulta:
- tiedäthän rakkaani, että minä en astu syrjään tältä tieltä, jota yhdessä kuljemme tänään
- niinkö
- kyllä vaan ja tulen rakentamaan meille ehjän ja merkityksiltään suurenmoisen tulevaisuuden
- ai, kuten sille lauttasaaren lumpulle
- no, sirpa ei ollut vielä sillä erää minun elämäni nainen
- minäkö sitten olen, entä jos tulee uusia sirpoja
- olet rakas armaani ja sinua ei tule tai ole kuin yksi
- siihen kai minun on uskoni pantava
- pane pois vaan ja siitä puheenollen...
- emme me voi vain naida koko aikaa kuin pahaiset kanit
- niin kai tai siis emme ehkä voikaan vielä ennenkuin järjestän meille uuden kodin
- minulla on velvollisuuksia ja huollettava tytär, ellet ole unohtanut
- en tietenkään ja lupaan kaiken järjestyvän
- no, niinhän sen täytyykin, sillä emme me näin voi tavata enää
- kaikki kyllä menee hienosti, kunhan nyt vaan tehdään tämä keikka niin, ettei kukaan loukkaannu ja pankin rahat tulevat ehjinä.


Marko Haavisto & Poutahaukat: Paha vaanii -> https://youtu.be/zIfTJI72txk

==>

Kymmenen vuotta seiskakymppinä ja viestei vain vähän yli 23 donaa.
Matkaa ja tarinaa sen rapeat ysi9 sivua tässä palanssin telaketjussa.


Sen huomasin itse, että oikea ja käytössäni parhaillaan oleva elämä
alkoi vasta kesällä 2018 ja sivulta 92 ja kaikki muu oli sitä ennen vain "reeniä".


Kun aikaa kului tän raittiusrupeaman aikana enemmän, mä aloin havaita laajemmin joitain tärkeitä asioita. Esim. sellasta, että rakkaus on hyvä asia ja viha ei niinkään ole. Ja että vain kaksi asiaa nousee ylitte muiden: horoskooppimerkki ja että se on oikea eli ei epämerkki ja öögien karsastus, sen olemassaolo tai sen puuttuminen lampuista. Ja että parempi antaa vaan toisinaan ajan kulua !

Näinä vuosina, niin huonoina, kuin "helppoina" olen edustanut vain itseäni ja ajanut omaa etuani. En toimi kenenkään muun nimissä
tai edusta mitään poliittista ideologiaa/uskontoa, firmaa tai erityisalaa, seurajoukkuetta tai sekasoittoryhmää ja puulaakiporukkaa, jengiä. On tämä hyvin tärkeää. Viimeistään nyt on paikallaan ja ääneen todeta, ettei mikään työyhteisö tai vapaa-ajan sulkeinen ole minulle niin merkityksellinen, että heittäisin henkeni sen vuoksi. Tai ees paskat nakkaisin sen takia tai antaisin keijojen minut muiluttaa.

Tärkeää minulle on vain pysyä putsina ja rakasta minulle on naiseni ja koirani, joista jälkimmäisen aika tietenkin koko ajan hupeneepi. Nähdäkseni jotkut tekevät virheen siinä, että nostavat jonkin (epä/)määräisen ryhmän ja yhteisön liian tärkeään asemaan.
Ei niistä, minkään ryhmän jäsenistä kukaan tee sinun eteesi välttämättä yhtään mitään, kun oikein tiukka paikka elämässä koittaa.
Onkin tervettä olla eniten maailmassa vain itsensä puolella ja kantaa vastuunsa omasta käytöksestään, eikä elää false draamaa,
joka on nykyajan vallitsevin aatesuunta, kaupallinen elämänvietto-oppi ja tylsä tosi-tv-formaatti. Ilmiö ei ole lainkaan katoamassa.

Emme ole täällä, tällä telluksella tai missään muillakaan planeetoilla toisiamme raitistamassa. Kemiallisen addiktion purku tapahtuu
vain ja vasta sitten, kun addikti ottaa itse vastuun omasta elämästään ja haluaa lopettaa ja sehän ei todellakaan ole helppoa/yleistä.
Juopon tehtävä on juoda. Narkin tehtävä on narkata ja sekakäyttäjän sekakäyttää. Vasta sitten tapahtuu ihme, kun vetäminen loppuu.
Sen jälkeen voi alkaa vertailla raittiuden hankkimistapoja ja käyttää rakkaudeton ylijäämäenergia oman egonsa kohottamiseen.
Kun on viimeistellyt oman erinomaisuutensa perusteet, pitää tämä luotu mekanismi pään selkeenä ja toiston kautta tulee vahvistusta.


Tässä on tältä kympiltä ja eri vuosilta joitain tärkeitä tapahtumia ja kohokohtia ja arkisysäyksiä, jotka ehkä olivat ratkaisevia
tai ainakin merkitykseltään paljon antavia matkalla paremmaksi seiskakybäksi ja kulkiessani läpitte houkutusten runsaan viettelyksen:

2010 joulukuu - "lunta tuli oikein tymäkästi ja koirani otti lumipesuja hautausmaan kupeella sijaittevan muurin tuntumassa"
2011 eka todellinen kevätpäivä - "kyl nyt naama oikein värisee ja puna tunkee munan värisenä pitkin helakoitunutta kaularanssia"
2012 kokokesä - "onpa ollut monenlaista keliä ja säätä ja niinhän se menee, että kaikkea on oltava ja monenlaista vastaan tuol uikin"
2013 syyskuu - "onneksi sai nukuttua jo paremmin, vaikka pahaa pelkään, että meitsi kuorsaa välillä kerrosmökin rakenteita koetellen"
2014 toukokuu - "niin läks tukka komiasti ja se operaatio maksoi mamuparturissa vain yhden pyöränhuollon verran"
2015 toukokuu - "niin tuli huollettua fillari ja se operaatio maksoi mamuparturin vieressä vain yhden tukanleikkuun verran"
2016 heinäkuu - "kauhiasti pierettänyt, mutta oon siitä tehnyt melko komian taiteenlajin, eikä tuote ees haise niinkuin koiratuhnut"
2017 helmikuu - "onpa melkosesti mainoksia taas eteisessä ja telkkarin sontaluukkukin niitä tyrkkää aikamoisella tahdilla"
2018 huhtikuu - "unessa riitti säpinää ja hetken jo luulin, että eksä on palannut kummittelemaan elävänä mun ehjään elämääni"
2019 lokakuu - "ohhostas kun tuli syötyä vähän liikaa ja sehän tietty voi sitten aiheuttaa sellasen ikävänlaisen ketjuriipusreaktion"


Plinkkinarkkina on mennyt aika kauan, n. vuosikymmen elämästä. Enemmän on enemmän ja vain lisätty plinkinkäyttö on hyvää plinkkausta. Muistan kyl toisaalta erään saunalaisen vuosia sitten heittäneen suositusarvot aiheesta ja se kaavio meni jotensakin
näin, että: "Yksi plinkitön päivä viikossa, yksi plinkitön viikko kuukaudessa ja yksi plinkitön kuukausi vuodessa, niin ei tule fyysisesti riippuvaiseksi tästä kammottavasta substanssista". No, sittemmin tuon sanonut tyyppi menehtyi plinkkinsä ääreen ja vetikin sitä
ainakin kolme ruutua auki yötä myöten, eikä aikaa enää muulle aktiviteetille ollut, ja kohta alkoi tuima ja ikuinen horsman kasvattelu.

On se vaan kova douppi ja jo miljoonat suomalaiset päihdevammaatikot ovat sen nousut löytäneet. Toisinaan ei jaksa niitä laskuja,
vaan pitää jo ennalta suunnitella lukevansa vain jotain kevyttä ketjua ja sellasta huumorilla kauttaaltaan vuorattua ja vaivattoman helppoa elämää, jota ei kai sittenkään ole kenelläkään. Vastineeksi ja plinkin painikkeeksi juttelen livenä muita juttuja naiseni kanssa,
enkä aina niin vakavasti, vaikka seurustelu sitä onkin ja totista touhua muutenkin, ne jutut. Dean Martin & Nancy Sinatra - Things
ja minä kuvassa oikealla ja naiseni arkilookissaan: https://youtu.be/64DXeib1u9E

===>

Alkaakohan mulla kirjoitustarve taas hiljalleen nostaa punaista ja ykssilmäistä päätään.
Päätin joskus silloin viime vuosikymmenellä rankan pohdiskelun jälkeen, että
"minähän en mässyi syö, enkä plinkkiä kaman korvikkeena käytä ja lue" ja että
"meikä vaan raitistaa ja rakastaa hamaan sydämen tuhoon ja turmioon asti !"

Ja näin olen vastuullisesti elimistöäni ja kasettikoteloani aatellut varjelevani. Nyt altistan taas ulokkeet ja sisäelimet
tälle karulle ja tylpälle koukulle. Vois melkein perustaa uuden, menekkiä isosti kahmivan ketjun aiheesta
"Plinkki kemiallisen addiktion arkikorvikkeena." No, ei tää Plinkki taida olla oikea paikka tollaselle aiheelle...

Suojelen yleensä somepahalta tätä vanhaa ja ehtoopuolella taapertavaa keskusmuistiyksikköäni, jonka yksinäinen ja tahmainen punavalo välillä sammahtelee ja ajatushautomossa kytee piuhojen ristiliitos ja epätietoisuuden tila on vain parin kusten hätäjuostun askelmerkin kantaman päässä. Tässä mallissa (ennen kesää -70) ei ole tietenkään digitaalista datansyöttöä, vaan ajatusaktin käynnistyessä kuuluu anaalinen raksutus ja puolihydrauliset vekottimet savuttavat rosessin aikana ja pukkaavat hien ohella hitaan varmasti nollaykköstä eetteriin ilman vastakuittausta. Mekaaninen ja akustiikaltaan kolkko rätinä täyttää korvanvälistön ja lännen leffan kulisseissa, rapistuneessa mustavalkokuvassa siirryn aneemisesti otosta toiseen yhteyden pätkiessä merkittävästi ja kylän koirien kustessa kintuille. Maisema on täynnä haliwuud-länkkärien kliseitä ja saluunassa on kuin onkin metallinen mällin keräysastia, josta poimin kolikon isoon tarjousmaitoon. Baaritiskiin nojaan vältellen keijomaisia elkeitä ja puheenparsi pysyy poissa politiikasta. Housuissanikin on vain yksinkertainen ja halpa pelivehje ja housunpuntit keräävät ulostuessani savea ja sohjoa, riippuen vähän millanen talvikeli leffassa on just tänään meneillään. Meikä ontuu kuin kylän juoppo varaserihvi kaikille mestoille, mutta olen onnellinen uniikissa häröydessäni, enkä halaile kultaisia palatsin portteja, rukoile rystyset verillä taivaspaikkaa parempaa tai hingu ökyluokan ajokkien takapenkille kyyditettäväksi pintaliitäjien pahaisiin pailuihin. Meen niihin kävellen, jos niin olen analogisesti päättävä.

Mässyistä erkaantuminen on pitänyt oikein hyvin ja tulee varmaan koko ajan helpommaksi.
Ei se mustavalkoinen aattelu ehkä silti ole kaikessa paikallaan, vain viunan ja pampuloiden osalta ja voi olla, että palaan kohtuuongelmaiseksi noiden rasvaisten ja suolaisten imelyyksien osalta tämän vuosikybän aikana, mutta enpä revi siitä nyt sen cummempia ressejä. Jotain maksaa rasittavaa tarvii olla ja paheena tällanen pikkupoikien karkkipiina. Onhan se noloa, että likipitäen viiskymppinen äijä tappelee karamellipsykoosin kanssa vuodesta toiseen. Haalii itteltään salaa kaikenlaista myrkyllistä ja sokerista jätettä nurkkiin, joissa niitä mässyttää kuin kapinen apina ja vierotuksesta karannut katukeijo. Ettei vaan ja vieläkään saa sitä perkeleen karkkikeijon tautia kuriin ja hengiltä, ei sitten millään. Tää on kuin imeläinen kokkelikoukku ilman fyysistä pakkoa.
Onneksi piinkovana Puuropetterinä ja alati yltyvänä salaatinrakastajana paikkoilen tuhman pojan mainettani ruokaympyrässä.
Vedän päivittän jotain vihreetä ja olen tästä toisaalta innoissani ja jotenkin vielä sokissakin...

==>

LÖÖV, LÖVIN´

Meikä ei todellakaan ole ollut mikään pitkien suhteiden mies ja en ole ollut aviollisesti raadeltavana äijänraatona, mutta tästä tämänhetkisestä suhdanteesta on hyvää matkavauhtia varmaankin sellainen kehkeytymässä eli pitemmän kantaman tautiluokitus on tekeillään ja kaikki merkit viittaavat varmaan ja hyvään toistuvuuteen ja sehän käy mulle kyl oikein hyvin ja onhan se hienoa.

Sitä en tiiä, koska käy eisteinin liittoteoriat ja nainen pettyy siihen, kun mies ei muutu ja mies siihen, kun nainen muuttuu.
Suurempi odotus on sille, kun ollaan kumpainenkin taas samalla työmaalla, jossa alunpitäen ja -perin tavattiinkiin.
Olen onnellinen tässä ja näin elämässä ja olen mää sen ansainnutkin ja joka tapauksessa aion nauttia.

En kuitenkaan pidä mitään itsestäänselvyytenä, vaikka keulinkin ja tajuan, että on hyvin monesta asiasta ja olosuhteista kiinni, että elämäntilanteet vaihtuvat, myös paremmiksi ! Kaiken voi menettää ja asiat voivat vaikeutua ja mutkistua, mutta hetkessä eläminen on "järkevää". Itsestäänselvyytenä en pidä myöskään lisäaineetonta elo-oloa, joka jatkuu just niin kauan, kuin en dokaa yms. shittii.

Toisinaan ja joinain päivinä ikäänkuin havahdun tähän todellisuuteen ja tokeennun siitä, että olenpa nyt parhaillaan itseteossa laittamassa eli hartiavoimin ja aivan tosissaan ja pontevasti panemassa. Samaa ei enää ole tapahtunut tämänkertaisen, pitkäksi osoittautuneen raitistusjakson aikana. Se, ettei vedä ja "nauti" karmeita solun tuhoaineita ja hermostomyrkkyjä (viuna, huimausaineet, pkv-lääkkeet), ei aiheuta mitään erityisiä varotoimenpiteitä tai... no, ei kerrassaan mitään toimia. Senkun elelee vaan ittellänsä.

Raittius ja rakkaus on kyl ihkua superkamaa ja saa puheliaaksi ja hiljaiseksi kenet vaan keijonpennunpenteleen ja jos vaan joskus joku voi nämä substanssit valita, niin se tulee kannattamaan. Niitä mä kauppaan ilmaiseksi ja jaksan suositella ihan kaikille, joilla sellainen käypä ja kestävä mielenterveyden spesifikoitu hoitometodi on mielessä, joka on Maailman vanhin keksintö ja toiseksi vanhin on sen kaupallinen muoto. Itse ehdin jo vuosia sitten raitistua ennen tätä kaiken kattavaa ja lemmentäytteistä interventtailua. Näin muodoin saa ajan kulumaan maanantaista sunnuntaihin joka viikko ja läpitte vuoden varsin rattoisasti ja ei tarvii liikaa kelata muiden ongelmia ja ahdistua maailmanmitassa asioista, joihin en ainakaan minä voi vaikuttaa muutenkaan mitenkään ja
niiden kelaaminen on vain masentavaa touhua.

Sotimiset ja ihmislajin tietoinen ja järjestelmällinen itsetuho, idän ja lännen kanssakeijojen ahdistukset, riviperttien panemiset viralta ja sängystä, Kiinan sisäpoliittiset ongelmat, lännen mahtailevan valtakauden ehtooksi muuttuminen. Kehnojen kelien pysyväisyys. Nuorten ihmisten seksikielteisyys. Yksinkertaisesti se, ettei kukaan muu kuin minä ymmärrä laittaa jäntevää ja suonista pullistelevaa lihaa tiukkaan ja litisevään jemmaan ja naida riittävästi, tä. Keijous ylipäätään ja oman elämänsä hankaloittaminen. Kestospämmäys oman elämän kustannuksella, kun sen ajan voisi käyttää elämiseen ja kukkien haistatteluun. Tai Ikeassa luuhailuun ja hienoon ruottalaisen kansanperinteen tutkimiseen. Teoreettinen maailmanmuuttumisleikki. Mitä mä näille fetissihässäköille interneetterissä oikein mahdan ja vaikuttaa voin vain itseeni. Kun joku hullukeijo maailmalla paiskoo naistaan ja raiskaa koiraansa ja hukuttaa lapsiaan ja polttaa naapurin huvilan ja puukottaa tuntemattomia vastaantulijota silmään, niin ei se ole mun tehtävä pelastaa sitä tyyppiä tai muutenkaan yrittää parantaa ketään. Mä vastaan vain itsestäni ja pidän huolen, että kohtelen läheisiäni hyvin ja niin yksinkertaista se vaan on. Jopa osa uuden sukupolven edustajistakin heti tajuaa kupletin juonen eli bonjaa ytimen ja snaijaa ja hiffaa nää jutut,

elämän tarkoituksen koko merkityksen.

Naiseni on edelleen mulle mitä parhain olento. Kyse on kemiasta ja yhteensulautumisesta. Mulle sopii oikein hyvin sellanen ja tällanen rakastava, kiltti, fiksu ja täyspäinen ja muodokkaasti pätevä nainen. Olen ollut paikalla, kun tietooni on saatettu, ja olen antanut itselleni tuolla hetkellä avoimesti kertoa näitä tärkeitä asioita, enkä ole laittanut moloani tuppeen, vaan välillisen tiedottamisen kautta olen heti siinä paikassa ja siihen kellonlyömään ollut hanakka ja valmis ymmärtämään, että minäminäminä olen se tyyppi ja persoona, jonka kanssa hänkin haluaa olla ja herätä päällekkäin ja hahmottaa ja viettää aikaa ja vaihtaa sylkeä ja näkemyksiä.

Bowien (ja Elviksen) synttärinä napsahti eka kihlajaisvuosi umpeen ja toinen alkuun. Opettelin koko viime vuoden koisimaan myös sormuksen kanssa ja opinkin tuon taidon todella hyvin. Kuka ikinä olikin sen ajatuksen takana, niin voin sanoa jo vähäisestä kokemuksestani, että kihla/vihkisormus on oikein hyvä idea ja mietitty sosiaalinen ja seksuaalispoliittinen varmuusväline,
jonka voi vetästä päälle ja käyttää nimenomaan julkisesti.

Sen pitäminen pitäisi olla kaikille paristosuhteellisille sukanhukkaajille ja nuhanenäisille kengännauhojen sotkijoille pakollista, sillä ulkopuolisia vartenhan sellanen viestintäjärjestelmä on alunperin kehitetty ja eritoten luomaan kuvitteellinen suojamuuri ja sähköön kytketty piikkilanka-aita liian innokkaille faneille, sillä olen saanut havaita, että toisille naaraille ja varmaan uroksillekin jonkun toisen oma on irstaalle himolle altistava psykoottinen, huonon käytöksen laukaisija, joka saa moraalisen empiväisyyden ryvettymään yllättävän nopeasti ja niin alkaa taas kerran fysikaalinen ja henkinen päällekäyminen yhteisön kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä vastaan ja niitä mitenkään enää noudattamatta saatetaan toimia todella alkukantaisesti, mutta minkäs sille voi, jos niin kovaa keijottaa.

Lisäksi itse olen aina ollut hieman huonomuistinen, joten siksikin on terveellistä käyttää tuota ihanaa ja ikuisuutta symppaavaa kultakimpaletta vasurin nimettömässä, että hokaan ja muistan viimeistään päivän ekan vieraan naisen kadulla tai toimistoissa kohdatessani, etten mä olekaan enää poikamies ja että mun oma khkuuli beibi saattaa ventata himassa ja se on aina jotain parempaa kuin satunnaiset, muodokkaat ja seksikkäät scarlettjohanssonit ja amyadamssit, pihlaviitalat ja annikapoijärvet yms. mitä näitä hunajapupuja ja kikkelinhärnääjiä nyt onkaan, jotka täyttävät tyhjäksi jääneen tilan keijoja häiritsevinä munanvatkausspämminä ja mieshän menee sieltä, mistä muna johtimena tien näyttää.

On oltava aina, kaikki pyhät ja tiistainseudut skarppina ja hallussa vuorenvarmaa moraalia näinä voimakkaasti stimuloivina aikoina, jolloin kaikki viettelyyn tähtäävä sirkuskama hyppii koko ajan silmille ja että silti pysyy ruorissa ja raameissa ja melkosen moni peruserkki ja normisuhteissa takelteleva tavistyyppi ei tajua repiä ryhtiä juuri mistään, josse on koskaan siihen muutoinkaan kyennyt ja silloinkin ehkä vasta, kun menetyksen viime hetket puskee rasvaisen hien seassa ottaluun takaa tanelin taannehtivaan tietoisuuteen. Keijona sain itekin olla yksin aikasta saatanan kauan, enkä ole tästä paritusmuodosta heti luopumassa, eikä mua olla tästä påijes laskemassakaan vapaasuhdanteellisille paristonpaistomarkkinoille. Ikuisuus kestää sen ajan, mitä sen terveenä annetaan vaikuttaa.

==>

Minä, halvan miehen brädpitti ja kolmen tai viiden palaneen puupennin bukowski.
Ja noista saamistani kehuista olen oikeasti melkosen ylýpiä ja laittasin
sen tekstin käyntikorttiini, jos mulla oikea työura ois,
mutta ei tosiaankaan ole, eikä tule,
mutta se nyt ei kuulu tähän !

Miksei jengi vois alkaa pitämään raitistussormuksia ja jotain älytöntä "badass"-hiluu sormessa, josta näkis heti väristä ja logosta, että minkälainen diagnoosi on voimassa. Onhan liivijengeilläkin varoitustarrat. Ja eronneille ja karanneille ja pitkään etsityille pitäisi kans määrätä omat versiot ja muuten vaan raskautetuille ja pöpilän mäjeltä pitkille lomille lähteneille sarjamurhaajille myös laadittava rinkulat sormen jatkoksi. Ja liian kauan aikaa tällä pallolla olleille kirk douglas-luokan timantti eli kun maallista ikää on vähintään 103v.

Painopiste suhteessa on edelleen henkisessä ja ruumiillisessa kanssakäymisessä. Kimppapanoja ei ole tullut vielä ehdoteltua meitsin morsiamelle. Hän sai vahvistusta epäilylleen mieltymykseni laadusta vasta tätä lausetta lukiessaan. Naimisiinmeno ainakin tapahtuu tällä vuosituhannella ja olen siitä niin varma, että löisin vaikka vetoa itteni kanssa ja tuhlaisin voittorahat johonkin järkevään ja kestävään, kuten toisinaan teenkin.

Onnistumispiste raittiuden osalta on se, etten käytä yhtään mitään kemikaalia mihinkään "onnellisuusvajeeseen" tai niele litkuista solumyrkkyä, sillä haluan pitää aistit oikeasti avoimena ja pysyä terveenä ja nyt mä tiedän jo vähän enemmän tästä omasta, lisäaineettomasta elämästäni, joten olen jonkin verran viisaampi ja huomaan eron vanhaan, jonne lisääntyvän tiedon ja raittius-rintaman raakuuden kokemisen jälkeen ei silleen kauheesti tee mieli palata ja jotain kehitystähän on pakko tapahtua vuosien aikana tai

missään ei ois yhtään mitään mieltä ja mitä sillä on väliä vaikkei missään mitään mieltä vieläkään ois, ketä se muka kiinnostaa tai kiinnostaisi, ettei mielipuolta tunnu löytyvän tärkeistä tai vähemmän tärkeistä asioista tai mistään ja ei tietenkään yhtään ainakaan ketään muuta kiinnostakaan palstoilla ja kentällä ja koulun pihalla ja duuneissa kuin minua itseäni kiinnostaa kovastikin, eikä ainakaan yhtään vähempää joka päivä, että minkä vuoksi olen totaalisen streittinä ja niinhän mä aion pysyä, edellyttäen toki senkin, että jos vaan mun pälli ja kasettikotelo ja tuohinuppi ja pääkatsomo tätä nykyistä elämää vielä kestää, hä.

The Doors - Blue Sunday https://youtu.be/1KpP_f9rPY8
The The - This Is The Day https://youtu.be/XKukFy18nes
Uncertain Smile https://youtu.be/5bErFXjUGvQ
Sonic Youth - Stones https://youtu.be/DAkJO0UcBhs
Pink Steam https://youtu.be/LFGF638WDAQ

MC5 - Kick Out The Jams https://youtu.be/8XhQRFO4M7A
The Stooges - No Fun https://youtu.be/XW8NKdBDnAw
Golden Earring - Twilight Zone https://youtu.be/wIaaBuGNwNw
David Bowie - The Width of a Circle https://youtu.be/ASitcSAk330
Time https://youtu.be/MQSZR3NSqm8

The Cinematic Orchestra - Awakening of a Woman https://youtu.be/KAS0AHgRDDU
Manhattan jazz quintet https://youtu.be/YynNQHT9yO
Milk'n Blues | Is there anybody there https://youtu.be/TP71z0h4hyg
Long Train Runnin' https://youtu.be/ZZ6TgctRD0E
The Thrill is Gone + Summertime https://youtu.be/pFEIJSXLmFs

Ja kohti uusia, entistä parempia aikoja,

MOR.JEK.SIA !

.
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23555
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa