Olet täällä

Raitis ja elämänmyönteinen elämä

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Raitis ja elämänmyönteinen elämä

ViestiKirjoittaja ikzu » 21.10.2010 18:09:53

Olen vielä joukossa nuori, 22-vuotias miehen alku. Suvussani on keskimääräistä paljon enemmän alkoholismia. Äidin puolelta lähes koko lähisuku on alkoholisoituneita ja lisäksi isäni, joka tosin lopetti 6 vuotta sitten juomisen myllyhoidon ja AA:n tukemana. Itse aloitin juomisen 14-vuotiaana satunnaisesti normaalin nuoren tapaan houkutuksen viemänä. Juominen oli todella harvinaista, kunnes 17-vuotiaana alkoi joka viikonloppuinen juominen. Sen jälkeen tahti ei ole hidastunut tippaakaan, tuli juotua lähes joka ikinen viikonloppu, joskus arkisinkin. Eikä se edes niin paha asia, kuinka usein vaan se millä tavalla. On tullut sammuiltua sinne sun tänne, puhelimia ja lompakkoja metsästetty jälkeenpäin kissojen ja koirien kanssa milloin mistäkin ja sählättyä kaikenlaista. Juomistyylistä en sen enempää rupea sepostamaan, sanon vain että muisti mennyt enemmän tai vähemmän viimeiset pari vuotta ja joka kerta.

Nyt olen päättänyt, että tähän sen on loputtava. En halua valita samaa tietä, niin kuin niin moni suvussani on valitettavasti tehnyt. "Minä"-kuva on pahasti vääristynyt, sosiaaliset suhteet pahasti kuralla. Oma sirpaleinen juopon maailmankuva ei ole tuntunut viimeiseen pariin vuoteen päästäneen ketään sisään ja sieltä murtautuminen omana itsenäni tuntuu vaikealta. Olen kuitenkin oppinut jo jonkin verran käsittelemään ja suhteuttamaan menneitä todella pahasti kalvavia sähläilyjä läheisten ihmisten kanssa. Mieli tuntuu pääsääntöisesti melko mustalta, mutta ajattelu on silti muuttunut paljon johdonmukaisemmaksi. Vanhemmille ja parille kaverille olen muutamalla sanalla asiasta maininnut ja tuntuu todella vaikealta sen kaiken itsensä lyttäämisen jälkeen käsitellä asiaa, että joku oikeasti mentaalisella puolella välittää, eli tunnepuoli on pahasti hukassa, jota tässä kovasti koko ajan yritetään etsiä. Jonkin verran olen itseäni opiskellut kirjallisuuden avulla, kävin isäni 6-vuotisjuhlissa AA:ssa ja loman huomenna alkaessa olen ajatellut käydä lainaamassa lisää kirjallisuutta alkoholismista ja itsensä tutkimisesta. Tätä foorumia olen viime aikoina ahkerasti lueskellut ja paljon on voimia tuonut monien selviytymistarinat itselle!

Selviä päiviä takana pyöreät 60 ja valoa jossain kaukana tunnelin päässä olen jo havaitsevanani. Maltilla, maltilla, niin joskushan tämän on loputtava?
Viimeksi muokannut ikzu päivämäärä 7.12.2014 10:29:30, muokattu yhteensä 1 kerran
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja Smokki_ja_Sikari » 21.10.2010 20:11:09

ikzu kirjoitti:Selviä päiviä takana pyöreät 60 ja valoa jossain kaukana tunnelin päässä olen jo havaitsevanani. Maltilla, maltilla, niin joskushan tämän on loputtava?

Tervetuloa joukkoon. Tämä raittius ei ole mitään juomisesta luopumista, vaan tosimiesten seikkailuretki aivan uuteen maailmaan. Paremmat eväät tälle retkelle saa, kun pakkaa repun elämän suurta seikkailua varten sen sijaan, että vain juoksisi pakoon viinankäyttöä. Kovasti on kyse eri asiasta. :D
29.4.2009; 16:10:53 - Sinä olet hyvä ihminen ja sinullakin on oikeus onnelliseen elämään.
Avatar
Smokki_ja_Sikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3257
Liittynyt: 7.5.2009 09:20:55
Ollut raittiina

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja Rahvas » 21.10.2010 21:02:34

ikzu kirjoitti:Jonkin verran olen itseäni opiskellut kirjallisuuden avulla, kävin isäni 6-vuotisjuhlissa AA:ssa ja loman huomenna alkaessa olen ajatellut käydä lainaamassa lisää kirjallisuutta alkoholismista ja itsensä tutkimisesta.

Toivottavasti löydät paikkasi AAsta, kuin myös ymmärtämään alkoholismin laadun. Kirjallisuudesta saa hyvää materiaalia kysymykseen, "mistä on kysymys".
Itselläni se alkoholismi puhkesi kukkaan ensihumalasta 13v, mutta raittiudesta sain kiinni vasta kolmenkymmenen juovan vuoden jälkeen. Miksi minun piti juoda noin kauan, sitä en tiedä, mutta jos sinä säästyt tuolta vuosikymmenien itsepetokselta ja helvetistä niin jokin on päättänyt kohdallasi näin ja siitä kannattaa olla kiitollinen.

Apua on olemassa ja löydettävissä, mutta noin se menee, itse sitä on haettava ja löydettävä. Minäkään en sitä apua saanut osakseni, kuin vasta sitten, kun olin valmis sitä ottamaan vastaan. Toivottavasti sinäkin saat omia vuosipäiviä joita juhlia ja saat isäsi myös sitä juhlimaan.

Nyt on laitettava pää tyynyyn ja selvästi raittiina, joten kai se huominenkin alkaa sellaisena, kuin haluankin, raittiina, ellen sitten käy unissani juomassa tuolla huoneeni minibaarissa. En oikeastaan edes muistanut sitä, että sekin on tuossa, mutta tässä kirjoitellessa se juolahti mieleen. Saa puolestani olla tai olematta, minä en tarvitse sen palveluita.

Nyt ei muuta, kuin tervetuloa AAhan, plinkkiin ja löytämään oma tiesi ja raittiutesi. Öitä.
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1927
Liittynyt: 14.11.2009 12:24:36

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja Rulla » 21.10.2010 23:13:53

MInä tunnistin sinun iässäsi, että juomatavassani on vikaa, mutta en tehnyt asialle mitään. RAKASTIN SITÄ LIIKAA! Kuten myös baareja ja juovia ystäviä jne. jne.....On todella ihailtavaa, että sinä olet ottanut asian käsittelyyn vaikka olet noin nuori. Melkein käy kateeks, olisinpa minäkin ollut noin fiksu.... Mun piti hakata päätäni seinään 25v. ennen kuin tajusin/pystyin tehdä asialle jotain.

Itse koen, että olen allerginen omalle alkoholinkäytölleni, ja helpotus on ollut suuri kun ymmärsin sen. Joiltakin kohtuukäyttö onnistuu, minulta juominen meni aina hillumiseksi ja juonikuvioita oli enemmän kuin elokuvissa. Nyt on viisi kuukautta raittiutta takana ja elämää helpottaa se, ettei tarvitse valita ottaako tänään vai ei. Päästä löytyy tilaa muillekin ajatuksille kuin juomakaavailuille ja jotenkin...hmmm..On rauha.
Dokaaminen ei ole hauskaa, se vain tuntuu siltä.
Rulla
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 24.5.2010 19:40:57
Ollut raittiina

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja eje » 24.10.2010 12:41:22

Hyvän päätöksen olet jo noin nuorena tehnyt! :) Itse tiedostin ehkä ongelmani sinun iässäsi alitajuisesti, mutten tehnyt silloin mitään. En osannut, koska en tiennyt sen olevan alkoholismia. Luulin kaiken kuuluvan "normaalin" nuoren ihmisen elämään. Nyt ajatellen, kuuluhan se tavallaan, mutta vain niille jotka sitä osaavat hallita. Onneksi siitä ei ole vielä montaa vuotta loppujen lopuksi. Nyt olen 27 ja nyt tiedän mikä on mennyt vikaan. :)
eje
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 23
Liittynyt: 18.10.2010 18:57:52

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja ikzu » 10.12.2010 13:56:44

Hei taas!

Kiitos kannustavasta palautteesta! 111 päivää selvinpäin. En uskalla vielä puhua raittiudesta, joten kuvataan tilannetta "selvänä oloksi".

Menin hyvin pian viestiketjun aloituksen jälkeen paikalliseen AA-ryhmään. Vastaanotto oli hyvin lämmin ja olen siellä saanut isoimmat solmut avattua, alkolistiksi itsensä tunnustaminenkaan ei enää tunnu niin vaikealta, kuin alussa. Jos mietin aikaa, kun viimeisen ryypyn otin niin mieleni on keventynyt huomattavasti. Keskittymiskyky on edelleen melko kadoksissa ja hermot meinaa kiristyä pienissäkin asioissa, mikä ei minulle juurikaan uutta ole. :lol: Parempaan päin kuitenkin voin sanoa menneeni. Alussa pohdin itseäni kyllästymiseen asti ja itsetutkiskelulla en kohdannut muuta, kuin niitä menneisyyden haamuja, mutta nämä älyttömimmät asiat ovat jo takanapäin. Viinaa ei ole tehnyt tosissaan mieli, kuin pari kertaa mieli ja nekin kohtaukset ovat menneet nopeasti ohi. Tein hyvin nopeasti itselleni selväksi, että MINÄ en tarvitse viinaa yhtään mihinkään ja siitä varmaankin johtuu, että pahimmat himot ovat pysyneet kurissa. Huvit on jo nähty melko perusteellisesti, eikä siitä seurannut enää muuta kuin harmia. Tuntuu, kuin olisin elänyt vuosikausia fantasiamaailmassa, en unelmiani.

- Olen oppinut ajoittain kokemaan jo positiivisiakin tunteita: oman ja sitä kautta muiden elämän arvostaminen sellaisena kuin se ON.
- Olen ymmärtänyt, mitkä asiat; lähes kaikki juomiseen nivoutuneena ovat ohjanneet elämääni -> en ole ts. elänyt huonosta itsetunnosta johtuen ITSELLENI ja olen pikkuhiljaa alkanut muistutella mieleeni, mistä oikeasti pidin ennen juomisen aloittamista.
- Menneisyyden perusteellisesti ainoastaan huonot muistot ovat hiljalleen alkaneet kääntyä positiivisemmiksi. Olen ajoittain nähnyt negatiivisen itsekeskeisyyden ulkopuolelle ja pystynyt sanomaan itselleni, että MINÄ olen se joka itsestäni ei ole välittänyt ja hyväksynyt sellaisena, kuin olen. Ympärillä olleet ihmiset kyllä näin ovat tehneet, en ole vaan järkyttävän itseni lyttäämisen seasta sitä huomannut.
- Rennompi ote. En sitä sen tarkemmin osaa kuvata.
- Asiat ovat tooodella hiljalleen alkaneet löytää oikeaa arvojärjestystä.
- En enää pidä itseäni kokonaisvaltaisesti, niin huonona ihmisenä. Olen pikkuhiljaa alkanut oivaltaa, että minä voin ja pystyn määräämään elämäntarinani. Muiden ei sitä tarvitse elää puolestani, eikä minun tarvitse olla minkään tai kenenkään ulkopuolisen tekijän vietävissä. Saan itse päättää.
- Minun asiani eivät todellakaan ole niin huonosti, kuin KUVITTELEN. Suuri edistysaskel, eli mielestäni masentuneisuus on alkanut helpottamaan.
- Elämään mahtuu jo muutakin, kuin oman kurjuuden kanssa painiminen. Pienistäkin asioista on oppinut nauttimaan.

Että siinä niitä positiivisia asioita. Sosiaalinen elämä ja huumorintaju edelleen melko kadoksissa, joskin edes hieman paranemaan päin. Elämässäni ei toisaalta ole ollut vuosiin juurikaan mitään OIKEAA sisältöä juomisen ulkopuolella. Eli melko pinnallisissa merkeissä on menty jo monta vuotta, mutta eiköhän sekin tästä ala murenemaan. Että on ihminen osannut olla typerä... :lol:

Joten näissä merkeissä mennään hissukseen eteenpäin. Hyvää joulun odotusta kaikille!
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja virna » 10.12.2010 14:18:07

Loistavaa! Kiva lukea tällainen positiivinen viesti. Me mennään ihan samoissa, nyt on 112. päivä selvänä meneillään. :) Mielenkiintoinen tuo sun listaus, siellä on asioita mitkä täsmää omiinkin havaintoihin. Vaikka toisaalta on ollut aikamoista mylläystä, koko elämä heittää kuperkeikkaa. Tsemppiä jatkoon, sulla on selkeästi hallussa keinoja muuttaa sun elämä.
virna
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 410
Liittynyt: 22.8.2010 22:25:23

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja Rahvas » 11.12.2010 07:58:59

ikzu kirjoitti:Kiitos kannustavasta palautteesta! 111 päivää selvinpäin. En uskalla vielä puhua raittiudesta, joten kuvataan tilannetta "selvänä oloksi".
Kiitos vain itsellesi ja sille tuelle mitä selvänä olosi tuo tullessaan. Se on aina niin mukava kuulla, lukea miten ihmisten raitistumispyrkimykset vie eteenpäin ja elämä voittaa. Miksi se muiden raitistuminen maistuu hyvälle? En osaa selittää, mutta jotenkin se varmasti liittyy siihen, ettei tarvitse tyhjille seinille huutaa omaa onneaan.

Kaikkea parasta sinulle.
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1927
Liittynyt: 14.11.2009 12:24:36

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja ikzu » 19.1.2011 18:34:00

Päivitystä jälleen. Pitää varmaankin ruveta jo kohta muidenkin ketjuja kommentoimaan, ettei mene vain oman tarinansa purkamiseksi. :lol: 153. päivä meneillään siitä kun viimeistä morkkista ja krapulaa podin. Elämään rupeaa mahtumaan jo muutakin ajatuksia, kuin sen oravanpyörän pyörittämistä päässään. Ikään kuin se juomishistoriansa ja töppäilyjen kiertävä kehä alkaisi haihtumaan hiljalleen mielestä ja kehä muuttuisi kevyemmäksi. Kovasti olen yrittänyt etsiä harrastuksia; musiikin kuuntelu tuli ensimmäisenä kuvioihin (ei enää itsensä pakenemista musiikkiin!), kirjoihin keskittyminen ei vielä hääppöistä ole, mutta niitäkin on tullut jo muutama lueskeltua. Liikuntaan olen panostanut uimisen voimin ja pahimpia ahdistuksia purettu reippailla kävelylenkeillä, kun ei ole kestänyt sisätiloissa nyhjätä.

- Itsetunto on ottanut ihan viime aikoina huiman harppauksen eteenpäin, samoin huumorintaju alkaa nostamaan päätään (vihdoin ja viimein!)
- AA:ssa oleva hieno väki auttaa menemään palaveriin aina uudestaan kannustavan palautteen ansiosta. Hiljalleen helpottaa.
- Tiedän nyt ja olen sen itselleni myöntänytkin, koska juomisestani tuli alkoholistista, eli milloin alkoi "kulissien" pykääminen. Tämän toteaminen palaverissa, eli puhuminen asioista juuri niin kuin ne oikeasti ovat, toivat upean rauhan tunteen.
- Alan hiljalleen ymmärtää, mitä kaikkea hyvää olen menettänyt ja jäänyt kokematta tuon alkoholin paskeen takia. Eli millä tavalla suhtautumiseni ja asenteeni on ollut nurinkurista. Ei mukava fiilis ja juuri tästä syystä se oravanpyörän rullaaminen päähän aikoinaan alkoikin. :roll:
- Stressitasot madaltuneet huomattavasti.
- Tunne-elämä rupeaa tekemään tulojaan :P

Kaiken kaikkiaan päivittäin vallitseva olotila on hyvin pitkälti tuo rullan aiemmin mainitsema "rauha", eikä tosiaan tarvitse valita juoko tänään vai ei.

Kiitos tästäkin eilistä paremmasta päivästä ja onnistumisen tunteita raittiista elämästä palstalaisille!
Viimeksi muokannut ikzu päivämäärä 19.1.2011 18:40:21, muokattu yhteensä 1 kerran
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja Rahvas » 19.1.2011 18:40:11

ikzu kirjoitti:Kiitos tästäkin eilistä paremmasta päivästä ja onnistumisen tunteita raittiista elämästä palstalaisille!

Kiitos itsellesi kokemuksistasi joita jaoit. Tänäänkin on hyvä päivä ja paranee iltaa kohden. Ryhmään olen menossa, joten nähdään, jos on niin tarkoitettu.
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1927
Liittynyt: 14.11.2009 12:24:36

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja ikzu » 13.2.2011 19:33:57

Jännä huomata, miten asenteet on ruvenneet muuttumaan. Tänäänkin päivällä ruokapöydässä kysyin hiljaa itseltäni mielessäni, "mitä ihmeen syytä minulla on olla näin pessimistinen?" "Eikö minulla kuitenkin ole kaikki hyvin?". Terveys on tallella ja omat hölmöilyt on sikäli lukkoon lyöty, että niitä ei enää tarvitse päässään pyöritellä oikeastaan ollenkaan. Pikemminkin kysymykset heräävät, "mitä voin tulevaisuudessa tehdä, jotta saisin näitä hölmöilyjä kuittaltua?". Haluan ihan oikeasti muuttua paremmaksi ihmiseksi ja oppia ottamaan muitakin huomioon. Maailmassa on todellakin muitakin ihmisiä, kuin minä ja muutenkin onhan tämä ruikuttaminen jo aika tyhjänpäiväistä. Mielessähän ei tietenkään käynyt juoma-aikoina, kuinka loukkasin varmasti useaakin ihmistä. :roll: Syyllinen löytyy peilistä, joten onkohan tuo 12 askeleen ohjelma ruvennut sittenkin huomaamattani toimimaan. Mene ja tiedä, missään itsesyytöksissä tässä ei enää kieriskellä, vaan päinvastoin ajatukset muuttuvat päivä päivältä valoisemmiksi. Voi vaan todeta helpottunein mielin, että kyllä on juova alkoholisti osannut olla typerä! :lol: Unelmat ja haaveet "minä-kuva" mukaan lukien liitäneet jossain pilvissä. Vielä 2 vuotta taakse päin, se draaman määrä, mikä elämää ja ajatuksia hallitsi oli, voitaisiinko miedosti ilmaista kattava.

En tiedä, miten muilla, mutta minulla ainakin ongelmajuomiseen siirtymiseen on varmasti vaikuttanut huono luottamus itseensä ja muihin ihmisiin. Peruja koulukiusaamisesta ja isän vahvasta juopottelusta lapsuudessa. Olen ollut ikään kuin varpaillani jo kauan aikaa, miten ihmiset pystyvät satuttamaan minua. Juuri tämä on se asia, mistä pääsin juomalla eroon. Olin sosiaalisesti suosittu ja kaikki hyväksyivät. Miten on muilla tuo ihmisten välinen luottamus, onko tullut takaisin?

Olen ainakin oppinut uskomaan kuitenkin johonkin. Lieneekö se sitä, että kaikki se kurjuus ja väärien valintojen tekeminen (hyville asioille selkänsä kääntäminen) piti käydä läpi, että tajuan alkoholin olevan elämäni pahin vihollinen. Olen oppinut uskomaan, että raittius pitää olla elämäni ykkösasia. Ilman sitä ja niillä oloilla, mitkä vielä esim. vuosi sitten vallitsivat, niin luoja tietää mitä siitä olisi seurannut, jos asiaan ei olisi muiden toimesta puututtu. Ainakaan niitä asioita, joita juomisella tavoittelin eli kumppanin löytäminen ykkösasiana ei kyllä enää olisi ollut mitenkään mahdollista (tarvitaanko siihen todellakin viinaa???), niin paha oli olla kännissäkin. Sen aika koittaa sitten, jos on koittaakseen. Elämässä on kuitenkin jo ihan eri tavalla sisältöä, kuin vaikkapa vuosi sitten, että eiköhän tämä tästä iloksi vielä joskus muutu. Se oma työ on tosiaan tehtävä tuon sosiaalisen elämän ja muiden palikoiden paikalleen saattamiseksi. Kuten ryhmässäkin on sanottu, ei tätä näemmä hopeatarjottimella tuoda, kuten kaiken piti vielä juodessa tulla. :lol:

Joten onhan tässä vielä töitä tehtävänä, mutta päivä kerrallaan. Eiköhän tämä vielä päivittäiseksi iloksi muutu.
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja Dave » 13.2.2011 20:10:10

ikzu kirjoitti:Jännä huomata...



Kiitos, hienoa tarinaa.
Toivon, että mahdollsimman moni tuolla vähentäjiekin puolella lukee, koska tästä tarinastasi uskoakseni on paljon hyötyä ja oppia.
_____________________________________________________
"Kaikki on helppoa sille, jonka ei tarvitse tehdä sitä."
”Mitä suurempi tietämättömyys, sitä suurempi vakaumus.”

dave25@luukku.com
Dave
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1553
Liittynyt: 22.1.2010 19:45:42

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja timo » 14.2.2011 10:49:55

Hyvän päätöksen olet jo noin nuorena tehnyt! :) Itse tiedostin ehkä ongelmani sinun iässäsi alitajuisesti, mutten tehnyt silloin mitään. En osannut, koska en tiennyt sen olevan alkoholismia. Luulin kaiken kuuluvan "normaalin" nuoren ihmisen elämään. :D
. On tullut sammuiltua sinne sun tänne, puhelimia ja lompakkoja metsästetty jälkeenpäin kissojen ja koirien kanssa milloin mistäkin ja sählättyä kaikenlaista. :D

Kirjoitukset ovat kuin omaa elämää. Juuri tuollain ajettelin junnuna, ja juuri noin alkoi oma juomiseni lähteä lapasesta. Alintajuisesti juuri noiden sähläyksien aikana hokasin ettei tää ole normaalia, mutta itsepäisenä sen sitä myöntänyt. :oops: Ole onnellinen että olet nuorena hokannut tilanteen;kateeksi käy. Jos ja kun raittiuden tiellä pysyt kiität vielä kädet kyynärpäitä myöten ristissä onneasi. Juttele isäsi kanssa ja kysy neuvoja;älä missän vaiheessa vaivu itsesi kusetukseen kohtuukäytöstä ja ajatuksesta, että on mahdotonta alkoholisoitua nuorena. Päinvastoin printtaa tämä kirjoituksesi ja muistele omia sähläyksiä; ne muistutta sinua siitä ettei juominsesi ole normaalia. Kun alkaa tuntua että jotain puuttuu, eli se normaali viikonloppujuominen, niin mene vaikka puntille. Se tekee jälkeenpäin hyväolontunteen, etkä takuulla tapaa jhuovia kavereitasi perjantai tai lauantai iltana siellä. Onneksi olkoon, että olet tajunnutn tilanteen noinkin nuorena :D
timo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 95
Liittynyt: 4.6.2009 13:03:42

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja ikzu » 20.2.2011 15:06:39

6kk rajapyykki saavutettu, jota raittiutta aloittaessa pidin jonkinlaisena välietappina.

Mitä jäänyt käteen?

- Pää selvinnyt. Ei enää draamaa.
- Syyllinen löytyy tänä päivänä peilistä.
- Miksi minä? - kysymykset alkaneet
- Tunne-elämä tekee jotenkin tulojaan
- Itsevarmuutta joissakin asioissa karttunut
- Ahdistaa/v-tuttaa, jos rehellisiä ollaan
- Ehkä jollain tavalla ymmärtänyt, että en olekaan niin virheetön/täynnä virheitä, vaan voin oppia muilta
- Juomatta voisin tosiaan olla, vaikka kuinka kauan, mutta muuten elämäni ja asioiden korjaamisesta en kyllä omin voimin selviäisi ilman huikkaa. En mitenkään. Pakko ne hanat on kohta jonnekin suuntaan avata ja oppia puhumaan näistä tuntemuksista. Muurien sisäpuolella yksin on tosiaan melko kolkkoa :roll:
- Arvojärjestys löytymässä. Ketä kaikkia ihmisiä olen kaltoin kohdellut pakottavan juomisen tarpeen ja oman maailmani ylläpitämiseksi?
- Tulevaisuus suoraan sanottuna pelottaa.
- Käsittelen nykyään menneisyydestä niitä positiivia juttuja, sanomisia ym. En niinkään enää, miten olen epäonnistunut, huonompi etc.
- Uskon siihen, että ilman tätä raittiutta ei tulisi olemaan mitään. Jos oikein moraalisesti ruvetaan penkomaan, niin eiköhän ne asiat joita vielä juodessa toivoin olisi olleet portti saman alkoholistisen juomisen jatkumiseen. Kaiken piti mennä kohdallani, niin päin sitä itseään, jotta tajuan lopettaa juomisen.

Jossakin mainittiin tuo raittiuseuforian jälkeinen kuohuva koski, tjs. Sellaiseksi tätä nyt kuvaisin. Ei auta, kuin nokka kohta tuntematonta.
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2146
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina

Re: Alku uuteen elämään

ViestiKirjoittaja Smokki_ja_Sikari » 20.2.2011 16:50:57

ikzu kirjoitti:- Ahdistaa/v-tuttaa, jos rehellisiä ollaan
- Tulevaisuus suoraan sanottuna pelottaa.

Onneksi olkoon vain. :D Hyvin näyttää raittius edenneen. :lol:

Seuraava puoli vuotta varmaan kuluukin noiden asioiden setvimisessä.
Se on loppujen lopuksi varsin mukaavaa puhaa verrattuna siihen viinasta irrottautumiseen.
29.4.2009; 16:10:53 - Sinä olet hyvä ihminen ja sinullakin on oikeus onnelliseen elämään.
Avatar
Smokki_ja_Sikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3257
Liittynyt: 7.5.2009 09:20:55
Ollut raittiina

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa