Olet täällä

En raitistu

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Rahvas » 6.3.2011 19:33:40

Apila kirjoitti: . Kieliiköhän tämä siitä, että jonkinlainen fyysinenkin riippuvuus on tullut hankittua? Sen verran voimakas oli juomishalu, vaikka järki ja onneksi myös sydän sanoivat, ettei oikeasti tee edes mieli olla humalassa.
Juomishimoon vaikuttaa useampikin asia ja fyysinen riippuvuus ei ole ainut, kun henkinenkin puoli on olemassa.
Eräs asia saa meidät ainakin juomaan, meinaan salaisuudet, jos fyysiselle tarpeelle saa annettua jotenkin pakit, niin henkinen puoli huutaa viinaksia, kun mikään kertomamme ei estä sitä, kun kukaan ei tiedä ongelmasta ja ongelman ratkaisustakaan ei ole haluja kertoa.

Jos kärsisimme vaikka sokeritaudista, niin emmehän sitäkään salaa millään lailla, mutta jos kärsimme päihderiippuvuudesta, niin siihen kuuluu salata ensiksi juomismäärät ja kerrat sekä ongelmat. Sitten kun haluamme lopettaa ja haettuamme apua ja tukea siihen, niin sekin on salattava ja miksi ihmeessä. Itselle se oli todella vaikeaa myöntää ongelma ja avun tarve sekä sen laatu. En todellakaan kertonut kenellekään käyväni AAssa, kun pelkäsin leimautuvani jonkinlaiseksi jota en halunnut olevan. Mitä todellisuudessa sitten olin, niin olin salaisuuksieni vanki.
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1927
Liittynyt: 14.11.2009 12:24:36

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja runeh » 6.3.2011 19:38:25

Apila kirjoitti:Sinnittele, Runeh! Tupakanhimokin menee aina ohi muutamissa minuuteissa, kun saa muuta ajateltavaa. Itse en oikein edes erota, onko jollakin hetkellä kyse juomis- vai nikotiinin himosta, minulla ne ovat niin vahvasti yhdessä. Mitään nikotiinivalmisteita en ole käyttänyt. Edelleen ajattelen kuitenkin, että jos sitten tupakkaa sorrun, ei se ole niin kamalaa. Pääasia on pysyä erossa viinasta.

Ensi viikolla on taas uusia haasteita luvassa arkielämän puolesta vaikka kuinka paljon. Perjantaina pääsen taas AA:han ja lauantaina on luvassa laatuaikaa ystävien kanssa - selvin päin. Hiukan tuntuu pahalta, kun olen lähes katkaissut välit joihinkin kavereiheni sen takia, että heidän kanssaan tuli aina juotua. Jonkun aiemman lopetusyritykseni yhteydessä olen istunut tällaisessa seurassa ja juonut itse vain vettä tai mehua. Ei mennyt kauaa kunnes minullakin oli edessäni oluttuoppi tai siideri.

Nyt kun asiaa mietin, huomaan ettei minulla olekaan kovinkaan montaa sellaista kaveria/ystävää, jonka kanssa olisi ollut tapana nähdä jossain muualla kuin baarissa. :shock: Yhden käden sormilla voin laskea heidät.
?



Voi kiitos paljon :)

Älä ole huolissasi niistä ystävistäsi, huomaat kyllä aikanaan kuka on ystävä ja kuka ei.
Itse jouduin jättämään kaikki ns. parhaat kaverit ja nyt olenkin sitten yksinäinen susi mutta hyvä näin ;)
runeh
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 416
Liittynyt: 7.1.2011 11:36:22

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Metsatahti » 6.3.2011 19:40:01

Apila kirjoitti:Taidan aloittaa uuden ketjun positiivisemmalla otsikolla, kun tunnen olevani hiukan kantavammilla jäillä.

Tänään minut valtasi taas juomishimo, aivan valtava sellainen.
...
Yllätyin itsekin siitä, miten voimakas oli juomishimon tunne. Tänään teimme ystävieni kanssa paljon suunnitelmia tulevaisuuden työtehtävien varalle ja minä lupasin ottaa asioista selvää tarkemmin ensi viikonloppuun mennessä. Nyt tuntuu kuin tarvitsisin alkoholia, jotta voisin rentoutuneena istua alas ja jatkaa suunnittelutyötä. Minulla on ollut tapana juoda, kun haluan antaa ajatuksen lentää ja olla luova. Totuushan on kuitenkin se, että luovuus kuolee alkoholin kanssa melko nopeasti. Ajatukset alkavat joko kiertämään tylsää kehää tai sitten ne lentelevät sinne tänne ilman minkäänlaista päämäärää tai merkitystä. Tämäkin itsestään selvyys minulta on monta kertaa unohtunut...


Tuo juomishimo on kyllä kumma juttu. Minulla on näiden päivien aikana yhtenä päällimmäisenä havaintona ollut valtava keskittymiskyvyn puute mihinkään "henkiseen" tekemiseen. Mun ryyppääminen on alkanut pahentua varmaankin juuri noista tilanteista, on pitänyt ottaa olut että on hauskempi tehdä joku vaikea opiskelu/työjuttu, ja se onkin sitten sujunut. Tämän vuoden puolella käyttö alkoi kääntyä ohi noidenkin tilanteiden hallitsemattomaksi, huomasin piilottavani siideripulloja reppuun ja juomaan niitä salaa muulta perheeltä. Pahimmillaan aamulla ja illalla, vaikka hävetti. Puolison lähdettyä käymään jossakin asioilla saatoin kipaista lähikaupasta hakemassa purkillisen tai kaksi, ja kiskaista ne. Ongelman olen ollut tunnustavinani itselleni (joskus aiemmin ongelma oli se, että kerran kuussa tai kahdessa saattoi ilta kavereiden kanssa mennä överiksi), mutta nyt sentään ymmärrän olevani siinä tienhaarassa, josta olisi parempi valita se raittiimpi. Yritän olla itselleni rehellinen ja muistaa, että kohtuukäyttö ei minulta onnistu.

Olen lukenut noin 10 kertaa http://www.terveyskirjasto.fi:n kuvauksia alkoholismista ja vierotusoireista, ne auttavat vähän ymmärtämään mitä minussa tapahtuu, ja mitä pitäisi tapahtua. Mutta silti: mieli ei aina tunnu kulkevan järjen mukana. Yritän kehitellä kaikenlaisia "vaihtoehtoajatuksia" noihin hetkiin, suosikkini tällä hetkellä on "älä tee pahaa itsellesi". Ajattelen niin, että vahingoittamalla itseäni vahingoita myös lapsiani ja muuta perhettä, ja voimalla itse hyvin voivat hekin paremmin.

No, onpa tullut tänä viikonloppuna ulkoiltua ja siivottua ja tehtyä ruokaa ja leivottua. On pakonomainen tekemisen tarve.

Kiva kuulla että sinulla menee hyvin - muista kuitenkin olla edes vähän lempeä itsellesi! Kuten moni muukin tässä ketjussa on sanonut, ehkä on helpompi korjata yksi asia kerrallaan.
Metsatahti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 505
Liittynyt: 6.3.2011 08:23:00

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Apila » 6.3.2011 19:48:59

Mitä todellisuudessa sitten olin, niin olin salaisuuksieni vanki.


Niin, kun juomisen kautta elin salaista kaksoiselämää, teenkö nyt samaa AA:n ja raitistumisen kautta? Olisiko ehdoton rehellisyys parempi asia? En tiedä miksi haluan pitää viimeisen viikon ajatuksenjuoksuni ja AA:n salassa läheisiltäni. Toivottavasti en ainakaan siksi, että sitten olisi taas helpompi tarttua pulloon! En oikein osaa selittää sitä, mutta jostain syystä ajattelen, että jos kerron tästä yrityksestäni jollekin, kasvaa paine juomattomuuteen niin suureksi, etten kestä sitä, vaan ratkean taas juomaan. :?: Ei ole kovinkaan järkevää ajattelua, mutta minkäs teet...

No, onpa tullut tänä viikonloppuna ulkoiltua ja siivottua ja tehtyä ruokaa ja leivottua. On pakonomainen tekemisen tarve.


Vähän samanlaisissa fiiliksissä olen minäkin ollut tänä viikonloppuna. Tulipahan tehtyä kaikenlaista hyödyllistä ja reipasta. Olen kyllä ihan tarkoituksella myös pysähdellyt mietiskelemään ja tunnustelemaan myös tunne-elämän puolia. Melko harvoin tulee esim. arkisin istuttua hiljaa paikallaan ja vain oltua.
Apila
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 229
Liittynyt: 14.1.2010 11:23:27
Ollut juomatta

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja runeh » 6.3.2011 19:55:04

Kyllä minun näkemykseni tuohon on juuri sama mitä itse ajattelit. Siellä päässä yleensä kaikuu kaksi järkeä..hyvä ja paha. Juoppo ei kerro kenellekään sellaista tietoa minkä se paha tietää. Pirun kavala tauti, mutta pirua pystyy haavoittamaan olemalla rehellinen.
Kaikki ajatukset mitkä ovat samanlaisia kuin "Toivottavasti en ainakaan siksi, että sitten olisi taas helpompi tarttua pulloon!" ovat juuri niitä, mistä kannattaa hankkiutua eroon.
Viimeksi muokannut runeh päivämäärä 6.3.2011 20:04:38, muokattu yhteensä 1 kerran
runeh
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 416
Liittynyt: 7.1.2011 11:36:22

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Vinetto » 6.3.2011 20:02:59

Apila kirjoitti: Ensi perjantaina AA:ssa haluaisin puhua, mutten tiedä mistä aloittaisin. Niin paljon on harteilla taakkaa, etten tiedä mistä aloittaisin sitä purkamaan. Onko siellä jokin ääneen sanomaton aikaraja, jonka puitteissa pitäisi oma puheenvuoronsa pitää, vai voinko puhua pulputtaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu?


Riippuu ryhmästä. Joissakin kokouksissa jossa on paljon osallistujia saattaa olla ryhmä tehnyt päätöksen että pidetään joku aikaraja jotta kaikki voivat puhua tai ettei palaveri veny kohtuuttomuuksiin. Joissakin paikoissa on joku sopimus kuinka kauan palaveritila on käytettävissä.

Yleisin muoto on se että ei ole mitään aikarajaa. Puhua voi vapaasti. Varsinkin sinulle aloittelijana suodaan aikaa niin paljon kuin haluat. Sitten kun vierustoveri alkaa haukottelemaan niin kannattaa alkaa harkita lopetuslausetta .

Mene hyvissä ajoin palaveriin. Ennen kokousta tapahtuva vapaamuotoinen jutustelu on usein hyvin antoisaa.

-Samuli Paronen-
Avatar
Vinetto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1124
Liittynyt: 25.7.2007 21:14:07

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Apila » 6.3.2011 20:18:23

Viime kerralla jäikin se alun vapaamuotoinen keskustelu väliin, kun vain istuin ja itkin. Lopussa sentään pystyin jo hiukan vitsailemaankin muiden kanssa.

Tuota ajatusmaailman hallintaa täytynee harjoitella vielä pitkään. Kaikenlaisia kummallisuuksia kulkeutuu ajatuksiin päivän mittaan. Kaiken lisäksi näen lähes kaikkialla viittauksia juomiseen/juomattomuuteen ja huomaan muotoilevani päässäni erilaisia vertauskuvia raitistuvasta minästä lähes missä tahansa; auringonpaiste kuvaa uutta minää, synkkä talvi vanhaa ja kodin siivoaminenkin kuvastaa muka uudistuvaa minua. On kai helpompaa edes kuvitella, että voi konkreettisilla teoilla hallita tätäkin asiaa, vaikka raitistumisessa taitaa olla kyse aivan muusta.

Ohhoh, olisipa outoa sanoa "olen raitis". Ehkä joskus vielä kuitenkin...
Apila
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 229
Liittynyt: 14.1.2010 11:23:27
Ollut juomatta

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja runeh » 6.3.2011 20:36:27

Alkuvaikeuksien jälkeen tulet huomaamaan että päivät ja viikot vain vilahtaa!
Krapulaviikoissa jokainen tunti todellakin kestää sen kaksi tuntia.. :lol:
runeh
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 416
Liittynyt: 7.1.2011 11:36:22

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Vinetto » 6.3.2011 20:57:53

Apila kirjoitti: Niin, kun juomisen kautta elin salaista kaksoiselämää, teenkö nyt samaa AA:n ja raitistumisen kautta? Olisiko ehdoton rehellisyys parempi asia? En tiedä miksi haluan pitää viimeisen viikon ajatuksenjuoksuni ja AA:n salassa läheisiltäni. Toivottavasti en ainakaan siksi, että sitten olisi taas helpompi tarttua pulloon! En oikein osaa selittää sitä, mutta jostain syystä ajattelen, että jos kerron tästä yrityksestäni jollekin, kasvaa paine juomattomuuteen niin suureksi, etten kestä sitä, vaan ratkean taas juomaan. :?: Ei ole kovinkaan järkevää ajattelua, mutta minkäs teet...


No jos AA on kaksoiselämää niin se on laadukasta elämää verrattuna juomisaikaan.

Minun mielestä sinun kannattaa menetellä tuossa kertomisessa muille AA:laisuudestasi niin kuin itse sisimmässäsi koet oikeaksi.

Itse olin aika hölöttäjä alkuraittiudella mutta nykyään en juurikaan kerro ulkopuolisille asiasta. Se on ikään kuin minun oma juttu ja niin integroitunut minuun että en halua sitä avata muille. Mutta jos joku kysyy oikeilla motiiveilla niin olen valmis kertomaan kaiken. Minulla ei siis ole mitään salailun tarvetta sinänsä.

EDIT: kirjoitusvirhe korjattu
Viimeksi muokannut Vinetto päivämäärä 7.3.2011 07:39:22, muokattu yhteensä 1 kerran

-Samuli Paronen-
Avatar
Vinetto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1124
Liittynyt: 25.7.2007 21:14:07

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Apila » 7.3.2011 06:03:37

Viime yön unessa istuin baarissa. Oli vappu jan seurassani ollut mies joi yhden siiderin. Minä katsoin vierestä ja olin hiukan kateellinen, mutten kuitenkaan itse ottanut juotavaa. Toivon sisintä myöten, että tämä on todellisuus ensi vappuna - tosin saatanpa jopa pysyä poissa baareista kokonaan.

Taas on alitajunta tehnyt töitä yön aikana. Ehkä syvätajuntani alkaa olla valmis muutokseen? :) Tuntuu hyvältä, kun voi sopia tapaamisia yms. viikonlopulle ilman, että täytyy jättää krapulavaraa aamupäiville. Puhelinnumeron voisin vaihtaa, jottei tulisi turhia yhteydenottoja ties keneltä.

Huomaan alkavani tehdä kaikenlaisia tulevaisuudensuunnitelmia, mikä sinänsä on ihan positiivista. Kun vain muistaisin, että tärkeintä on elää tässä hetkessä ja olla vastuussa tästä päivästä. Oma ajatusmaailma kehittelee luultavasti vielä pitkään vaikka minkälaisia piruja, joita täytyy pystyä vastustamaan. Runeh kirjoittikin kahdesta järjestä; minulla ainakin on selvästi hyvät ja pahat ajatukset valloillaan vuorotellen.

Metsätähti, hieno ajatus tuo "älä tee itsellesi pahaa". Yritin samaa hokemaa, mutta huomasin, että itse olen vielä niin itsesyytösten vallassa, etten moista pysty edes ajattelemaan. Pitäisiköhän kirjoittaa jonkinlainen lista asioista, jotka ovat elämässäni hyvin? Pitäisi saada jonkinlaista perspektiiviä asioihin.
Apila
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 229
Liittynyt: 14.1.2010 11:23:27
Ollut juomatta

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Dave » 7.3.2011 06:17:59

Lueppa mitä olen Ukkometson ketjussa kirjoittanut listojen ym kirjoittamisen hyödyllisyydestä. Turhaan asioita päässäsi pyörität ja siten itseäsi rasitat.
_____________________________________________________
"Kaikki on helppoa sille, jonka ei tarvitse tehdä sitä."
”Mitä suurempi tietämättömyys, sitä suurempi vakaumus.”

dave25@luukku.com
Dave
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1553
Liittynyt: 22.1.2010 19:45:42

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Apila » 7.3.2011 06:23:21

Kiitos vinkistä, Dave!
Apila
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 229
Liittynyt: 14.1.2010 11:23:27
Ollut juomatta

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Vinetto » 7.3.2011 07:41:24

Apila kirjoitti: Puhelinnumeron voisin vaihtaa, jottei tulisi turhia yhteydenottoja ties keneltä.


Tuo saattaa olla aivan oikea idea ! Tulisipa sitten tehtyä aivan konkreettista uuden elämän eteen.

Hyvää alkavaa viikkoa !

-Samuli Paronen-
Avatar
Vinetto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1124
Liittynyt: 25.7.2007 21:14:07

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja huiskis » 7.3.2011 09:13:18

Apila kirjoitti:Toivon sisintä myöten, että tämä on todellisuus ensi vappuna - tosin saatanpa jopa pysyä poissa baareista kokonaan.


Älä toivo, vaan päätä että asia on näin :) Hoen usein itselleni, että toivominen on kuin raollaan oleva ovi: kun sanon "toivon etten juo", sanon rivien välissä "ehkä juon, ehkä en". Toivominen ikään kuin jättää asian jonkin minun ulkopuolellani olevan käsiin, antaa ymmärtää etten ole itse kontrollissa vaan voin vain toivoa ettei mitään ikävää sattuisi. Mutta kun sanon "en juo", niin silloin ei jää vaihtoehtoja ja kannan itse vastuun tekemisistäni. Usko itseesi, luota siihen että et juo. Se on täysin mahdollinen vaihtoehto jos niin vain päättää.

Kannattaa pysyä poissa baareista riskitilanteissa. Raitistumisessa tärkeää on uusien asioiden ja toimintamallien kehittäminen. Jos baarit ovat riski niihin ei mennä, jos tietyt ystävät ovat riski heitä ei tavata tai tavataan vain turvallisella maaperällä (tyyliin uimahallissa), jos pitkästyminen on riski huolehditaan siitä, että on jotain mielekästä tekemistä jne. Tee asiat toisin kuin ennen, niin vältät vanhat tavat toimia. Ylipäätään ensimmäisen vuoden aikana ei kannata ottaa mitään turhia riskejä. Loppujen lopuksi vuosi on lyhyt aika, eikä varmuutta kerätessään ehdi tuhota kaikkia ihmissuhteitaan. Vuoden päästä voi jo hyväksyä vähän riskialttiimpiakin kutsuja. Ja ne todelliset ystävät ymmärtävät, heidän kanssaan voi tehdä muutakin kuin istua baarissa. Alkuun he voivat vähän nikotella, mutta omista ystävistäni moni on tosissaan ilahtunut, kun olen ehdottanut retkeä lankakauppaan, kahvilakutsuja, leffailtoja jne. Moni on itse asiassa kommentoinut, että onpa hauska kun joku jaksaa keksiä muutakin kuin iänikuista baarissa istumista :)
huiskis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 933
Liittynyt: 23.8.2006 10:22:33

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Ukkometso » 7.3.2011 09:48:33

huiskis kirjoitti: jos tietyt ystävät ovat riski heitä ei tavata tai tavataan vain turvallisella maaperällä (tyyliin uimahallissa)
Tuopa olikin hyvä vinkki. Sopii minulle kun muutenkin tykkään käydä uimahallissa. Kiitos!
Totuus tekee vapaaksi
Avatar
Ukkometso
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 155
Liittynyt: 28.2.2011 21:22:13
Paikkakunta: Korpien kätkö, neljäs honka vasemmalta

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa