Olet täällä

En raitistu

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Vinetto » 5.3.2011 20:26:53

Apila kirjoitti:Nyt sitten iski ahdistus. Katsoin netissä videota 90-luvulta ja yhtäkkiä tajusin, että piru vie, on jo vuosi 2011 eikä elämäni ole ollenkaan sellainen kuin kuvittelin sen olevan. olla, kun itseinho aiemmista töppäilyistä pukkaa pintaan. :cry:


Eipä se elämä mene koko ikänsä raittiina olleillakaan suunnitelmien mukaan. Parempi onkin että ei mene aivan omien suunnitelmien mukaan.

Nyt sinulla on kaikki mahdollisuudet muutokseen , suoraan sanoen kultaa käsissä koska olet havahtunut tajuamaan tilasi ja hakemaan apua. Älä anna itsesäälille ja liioitellulle syyllisyydelle valtaa.

Mene palaveriin huomenna tai soittele niihin numeroihin. Ne on sitä varten että et ajautuisi henkisesti vaaravyöhykkeelle ja ekan huikan pauloihin. Alussa tämä on sekuntipeliä mutta ole nyt kärsivällinen äläkä aseta elämälle liian tiukkaa aikataulua. Asiat kyllä järjestyvät kun teet oman osuutesi niiden hoitamisessa.

-Samuli Paronen-
Avatar
Vinetto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1124
Liittynyt: 25.7.2007 21:14:07

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Rahvas » 6.3.2011 06:33:07

Apila kirjoitti:Nyt sitten iski ahdistus. ....
AA:sta antoivat puhelinnumeroita, joihin voi soittaa, mutta eihän minun tee mieli juotavaa. On vaan muuten paha olla, kun itseinho aiemmista töppäilyistä pukkaa pintaan. :cry:
Mutta on sinulla asioita jotka vaivaa mieltäsi, siis mikset soittaisi tai menisi käymään. Ahdistuksista ei näet ole pitkä matka päihteiden käyttöön, kuten täällä plinkissäkin voi nopeallakin silmäyksellä huomata.

Rohkeasti vain soittelemaan, puhumaan asioistasi, huolistasi ja .. Älä jää ongelmiesi kanssa yksin, sillä sitä se alkoholismi oikein toivookin. Yksinäinen ja ahdistunut alkoholisti on oivaa riistaa alkoholismisairaudelle.

Voimia ja rohkeutta sinnekin.
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1927
Liittynyt: 14.11.2009 12:24:36

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Apila » 6.3.2011 06:54:50

Eilen pakenin ahdistusta unten maille. Nyt aamulla on taas parempi olo. Tallensin yhden AA:laisen numeron kännykkään, jotta se olisi saatavilla aina tarvittaessa.

Kännykkään oli viiden maissa tullut viesti, josta en oikein saanut edes selvää mistä on kysymys. Humalassa lähetetty, selvästi. Tälläkin karverilla on alkoholin kanssa ongelma. Kenellekään en ole kertonut, että kävin AA:ssa. Tuntuu hyvältä pitää se salaisuutena, ettei joudu vastailemaan kaikenlaisiin kysymyksiin - vaikka ihan hyväntahtoisiinkaan. Tänään aloita päiväkirjan pitämisen. Ostin pojallekin oman päiväkirjan, jos vaikka haluaa joskus purkaa tuntojaan johonkin. Poika sanoi eilen olevansa minusta ylpeä! Se tuntui aivan mahtavalta. :D

Nyt on viikko takana ilman alkoholia. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi voinut rehellisesti noin todeta. Tänään luvassa siivousta ja pyykinpesua, kämppä on yhä kuin pommin jäljiltä. Tänne kun tulisi nyt Fab Five käymään, niin lähtisivät saman tien pois! Ennen menivät viikonloput juopotellessa, ja viikolla ei ehdi tehdä paljoa muuta kuin hoitaa työt ja opiskelut. Nyt voisi yrittää saada vaikka joka viikonloppu yhden huoneen siistiksi.

AA ei ollut minulle mikään ekstaattinen kokemus, mutta sen merkitys alkaa pikku hiljaa hiipimään mieleeni. Aluksi olin vain iloinen siitä, että uskalsin mennä sinne, mutta nyt vasta pikku hiljaa huomaan, miten paljon vertaistuki toi uutta ajatteluun. On hyvä kantaa koko ajan mielessä sitä, ettei ole yksin tämän asian kanssa.
Apila
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 229
Liittynyt: 14.1.2010 11:23:27
Ollut juomatta

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Rahvas » 6.3.2011 07:45:29

Apila kirjoitti:AA ei ollut minulle mikään ekstaattinen kokemus, mutta sen merkitys alkaa pikku hiljaa hiipimään mieleeni. Aluksi olin vain iloinen siitä, että uskalsin mennä sinne, mutta nyt vasta pikku hiljaa huomaan, miten paljon vertaistuki toi uutta ajatteluun. On hyvä kantaa koko ajan mielessä sitä, ettei ole yksin tämän asian kanssa.

En usko, että kukaan pääsee perille ensimmäisellä kerralla kaikesta mitä AA antaa, kuten ei ensimmäisenä juomattomana päivänä mitä raittius antaa. Asiat tapahtuu ajallaan, päivä kerrallaan, kunhan kaikelle antaa sen oman siunauksensa. Elikä menee ryhmään niin se auttaa, on juomatta, jotta raittius voimistuu, tekee kaikkensa, jotta raittius kehittyy, pyytää apua, jos yksin on hämmentävää.

Kukaan ei ole yksin, ellei sitten halua olla, mutta uskon, että harvempi oikeasti haluaa. Halusinhan minäkin olla porukoissa, kun kapakkiin menin ja jos kapakissa ei ollut ketään muuta, niin oli pakko vaihtaa paikkaa, jossa oli muita. Silti se kapakki ei tuonut todellista ystävyyttä, vaan ainoastaan kurjuutta, köyhyyttä ja pelkoja jotka pakotti yksinäisyyteen.

Nyt olen pakotettu lähtemään ylös ja ulos, kun lenkkiään kaipaava koiranikaan ei halua olla yksin, eikä kapakassa :D
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1927
Liittynyt: 14.11.2009 12:24:36

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Metsatahti » 6.3.2011 08:59:54

.
Viimeksi muokannut Metsatahti päivämäärä 14.11.2011 21:22:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Metsatahti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 505
Liittynyt: 6.3.2011 08:23:00

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Apila » 6.3.2011 09:06:09

lenkkiään kaipaava koiranikaan ei halua olla yksin, eikä kapakassa

:lol:

Minäkin taidan lähteä ulkoilemaan, ehtiihän sitä siivota myöhemminkin. Sain jo kerättyä kaksi jätesäkillistä (!) roskia kämpästäni. Hitto, missä sikoläävässä olen elänyt viime aikoina. :oops: Koti saisi kai olla hieman viihtysämpi paikka, jos meinaan vastaisuudessa täällä selvin päin pörrätä viikonloput.
Apila
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 229
Liittynyt: 14.1.2010 11:23:27
Ollut juomatta

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Vinetto » 6.3.2011 11:08:56

Apila kirjoitti:Eilen pakenin ahdistusta unten maille. Nyt aamulla on taas parempi olo. Tallensin yhden AA:laisen numeron kännykkään, jotta se olisi saatavilla aina tarvittaessa.


Sitä A-klinikkaakaan ei kannattaisi sulkea pois vaihtoehdoista. Itse kävin A-klinikalla ja AA:ssa raittiuteni alussa.

AA:ssa kannattaa pistäytyä useammassa eri ryhmässä. Niillä on hieman yksilöllisiä eroja. Sitten kun tuntuu löytyvän ryhmä jossa tuntee olevansa kuin kotonaan , niin sen voi valita vakiopaikakseen. Aivan samoin kuin pubeissa aikoinaan, :D

-Samuli Paronen-
Avatar
Vinetto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1124
Liittynyt: 25.7.2007 21:14:07

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Apila » 6.3.2011 12:31:21

Vähän olen sellaista huhua kuullut, että A-klinikalla saattavat puhua tällaiselle viikonloppujuopolle kohtuujuomisestakin, kun juuri sen haluan nyt kokonaan pois mielestäni. Jännä juttu, AA tuntui alun perin aivan mahdottomuudelta, mutta nyt se onkin juuri se paikka, jonne tunnen kuuluvani parhaiten.

Metsätähti, hali sinulle Apilalta! Kyllä me puhjetaan kukkaan kevään ja kesän myötä, eikö vain? :) Kirjoittele tänne päihdelinkkiin hyvät ja huonot kuulumiset, minua ainakin auttaa valtavan paljon se, että muut kommentoivat pienen pääni ajatuksia. Eilisillasta huomasin, että ahdistus ja suru eivät ole kaukana pinnan alla - onhan takana vasta ensimmäinen juomaton viikko. Ahdistuksen kai vielä kestän, mutta en sitä, mihin pyrkimykseni raittiuteen on aina kaatunut: oman juomisen vähättelemiseen. "Enhän minä juo enää kuin viikonloppuisin. Oma asianihan se on, mitä kurkkuuni kaadan. Rankan viiko jälkeen olen ansainnut juomani jne." Aika yksinkertainen taidan olla, kun lankean aina uudestaan näihin samoihin selityksiin. :?

Monen muunkin olen huomannut kirjoittavan täällä, että on paljon yksinkertaisempaa, kun linja on selkeä: ei enää alkoholia ollenkaan. Entä jos vaikka raitistunkin? Osaanko elää elämää, jossa olen rehellisesti itseni, enkä vietäkään salaista kaksoiselämää ja etsi välitöntä nautintoa alkoholista?
Apila
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 229
Liittynyt: 14.1.2010 11:23:27
Ollut juomatta

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja askel kerrallaan » 6.3.2011 12:34:49

Apila kirjoitti:Entä jos vaikka raitistunkin? Osaanko elää elämää, jossa olen rehellisesti itseni, enkä vietäkään salaista kaksoiselämää ja etsi välitöntä nautintoa alkoholista?


Kyllä sinä onnistut neliapila, mitäs jos vaihtaisit ketjusi otsikoksi "Raitistun" :D
"Usko minua. Tärkeintä ei ole onnellisuus vaan uskallus ja mahdollisuus olla tosi." -Martin Buber
askel kerrallaan
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 686
Liittynyt: 31.12.2010 10:31:19

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Apila » 6.3.2011 18:39:14

Taidan aloittaa uuden ketjun positiivisemmalla otsikolla, kun tunnen olevani hiukan kantavammilla jäillä.

Tänään minut valtasi taas juomishimo, aivan valtava sellainen. Pienen hetken verran ajattelin taas, että tunnekuohun aiheuttaneesta tilanteesta voin tasautua vain ottamalla muutaman oluen tai siiderin. Onneksi olin hyvien ystävien seurassa, jossa saimme kaikki yhdessä nauraa vedet silmissä ja puhua vakavistakin asioista - ei kuitenkaan juomisesta. Melkein aloin puhumaan AA:ssa käymisestäni kuin vahingossa, mutta onneksi en niin tehnyt. Haluan pitää sen täysin omana asianani.

Yllätyin itsekin siitä, miten voimakas oli juomishimon tunne. Tänään teimme ystävieni kanssa paljon suunnitelmia tulevaisuuden työtehtävien varalle ja minä lupasin ottaa asioista selvää tarkemmin ensi viikonloppuun mennessä. Nyt tuntuu kuin tarvitsisin alkoholia, jotta voisin rentoutuneena istua alas ja jatkaa suunnittelutyötä. Minulla on ollut tapana juoda, kun haluan antaa ajatuksen lentää ja olla luova. Totuushan on kuitenkin se, että luovuus kuolee alkoholin kanssa melko nopeasti. Ajatukset alkavat joko kiertämään tylsää kehää tai sitten ne lentelevät sinne tänne ilman minkäänlaista päämäärää tai merkitystä. Tämäkin itsestään selvyys minulta on monta kertaa unohtunut...

Keitin teetä - sitä on tullut juotua viime aikoina paljon - ja annoin tunteiden vain virrata. Vähitellen aloin rauhoittua. Kieliiköhän tämä siitä, että jonkinlainen fyysinenkin riippuvuus on tullut hankittua? Sen verran voimakas oli juomishalu, vaikka järki ja onneksi myös sydän sanoivat, ettei oikeasti tee edes mieli olla humalassa.
Apila
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 229
Liittynyt: 14.1.2010 11:23:27
Ollut juomatta

Raitistut kyllä

ViestiKirjoittaja Smokki_ja_Sikari » 6.3.2011 18:54:26

Apila kirjoitti:Taidan aloittaa uuden ketjun positiivisemmalla otsikolla.


Noita otsikoita voi korjailla ihan samalla tavalla, kuin muutakin tekstiä.
29.4.2009; 16:10:53 - Sinä olet hyvä ihminen ja sinullakin on oikeus onnelliseen elämään.
Avatar
Smokki_ja_Sikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3257
Liittynyt: 7.5.2009 09:20:55
Ollut raittiina

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja runeh » 6.3.2011 19:00:54

Tupakanpolton lopettamisen vieroitusoireet tänään: Perhanan suu kuivuu noista nikotiini-valmisteista :x (4X2Mg / pv), lievää sekavuutta ja ärtyneisyyttä. Muuten näyttää erittäin hyvältä ja itseluottamus nousee jälleen kerran! 8)
Viimeksi muokannut runeh päivämäärä 6.3.2011 19:02:20, muokattu yhteensä 1 kerran
runeh
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 416
Liittynyt: 7.1.2011 11:36:22

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Vinetto » 6.3.2011 19:01:40

Apila kirjoitti:Taidan aloittaa uuden ketjun positiivisemmalla otsikolla, kun tunnen olevani hiukan kantavammilla jäillä.


Säilytä muistissasi kuitenkin tämän ketjun aloitusviesti. Se oli erittäin hyvä ja kuten tuoreeltaan totesin niin rehellinen myöntäminen jäämisestä alkoholin kanssa toiseksi.

Apila kirjoitti:Tänään minut valtasi taas juomishimo, aivan valtava sellainen. .


Kuinka kauan noita juomahimoja tulee on yksilöllistä. Ne kyllä lähtevät sitten pois tai niinkuin jotkut sanovat "otetaan pois". Ne ovat vain muistutus tästä taudistamme. Nyt sinulla on itse asiassa valinnanvapaus, koko ajan saat lisää työkaluja valitsemiseen. Voit valita lähdetkö yllykkeen mukaan vai et - ja tietysti valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.

Kun juomisen lopettaa niin se on itse asiassa kuin huppu vedettäisiin silmiltä. Alkaa nähdä pikku hiljaa mitä varten on juonut ja kuinka mekanismi on toiminut.

Metsän ääriviivat erottaa vasta kun kävelee pois sieltä metsästä.

-Samuli Paronen-
Avatar
Vinetto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1124
Liittynyt: 25.7.2007 21:14:07

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja Apila » 6.3.2011 19:26:17

Sinnittele, Runeh! Tupakanhimokin menee aina ohi muutamissa minuuteissa, kun saa muuta ajateltavaa. Itse en oikein edes erota, onko jollakin hetkellä kyse juomis- vai nikotiinin himosta, minulla ne ovat niin vahvasti yhdessä. Mitään nikotiinivalmisteita en ole käyttänyt. Edelleen ajattelen kuitenkin, että jos sitten tupakkaa sorrun, ei se ole niin kamalaa. Pääasia on pysyä erossa viinasta.

Noita otsikoita voi korjailla ihan samalla tavalla, kuin muutakin tekstiä.
Hyvä tietää, katsotaan milloin minulla on pokkaa niin tehdä. Tämän päiväisen jälkeen olen taas hiukan nöyrempi. Juomishimo näytti minulle miten syvällä olen tässä ongelmassani. Vinetto, olet aivan oikeassa: minun kannattaa todella pitää aloitusviestini mielessä. Sen lukeminen tuntui tänäänkin pahalta, mutta outoahan tuo olisi, jos se muuttuisi jotenkin kovin hilpeäksi tai yhdentekeväksi tekstiksi.

Ensi viikolla on taas uusia haasteita luvassa arkielämän puolesta vaikka kuinka paljon. Perjantaina pääsen taas AA:han ja lauantaina on luvassa laatuaikaa ystävien kanssa - selvin päin. Hiukan tuntuu pahalta, kun olen lähes katkaissut välit joihinkin kavereiheni sen takia, että heidän kanssaan tuli aina juotua. Jonkun aiemman lopetusyritykseni yhteydessä olen istunut tällaisessa seurassa ja juonut itse vain vettä tai mehua. Ei mennyt kauaa kunnes minullakin oli edessäni oluttuoppi tai siideri.

Nyt kun asiaa mietin, huomaan ettei minulla olekaan kovinkaan montaa sellaista kaveria/ystävää, jonka kanssa olisi ollut tapana nähdä jossain muualla kuin baarissa. :shock: Yhden käden sormilla voin laskea heidät. Viimeisten juominkien aikana en tietenkään ole seuraa tarvinnutkaan, kun olen yksin juonut viiniä kotona ja soitellut sitten typeriä puheluita, joista en muista (juuri) mitään seuraavana päivänä. :oops: Tästä Ukkometso kirjoittikin hyvin omassa ketjussaan.

Ensi perjantaina AA:ssa haluaisin puhua, mutten tiedä mistä aloittaisin. Niin paljon on harteilla taakkaa, etten tiedä mistä aloittaisin sitä purkamaan. Onko siellä jokin ääneen sanomaton aikaraja, jonka puitteissa pitäisi oma puheenvuoronsa pitää, vai voinko puhua pulputtaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu?
Apila
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 229
Liittynyt: 14.1.2010 11:23:27
Ollut juomatta

Re: En raitistu

ViestiKirjoittaja runeh » 6.3.2011 19:29:23

Apila kirjoitti:Tänään minut valtasi taas juomishimo, aivan valtava sellainen. Pienen hetken verran ajattelin taas, että tunnekuohun aiheuttaneesta tilanteesta voin tasautua vain ottamalla muutaman oluen tai siiderin.

Yllätyin itsekin siitä, miten voimakas oli juomishimon tunne. Tänään teimme ystävieni kanssa paljon suunnitelmia tulevaisuuden työtehtävien varalle ja minä lupasin ottaa asioista selvää tarkemmin ensi viikonloppuun mennessä. Nyt tuntuu kuin tarvitsisin alkoholia, jotta voisin rentoutuneena istua alas ja jatkaa suunnittelutyötä. Minulla on ollut tapana juoda, kun haluan antaa ajatuksen lentää ja olla luova.



Noita tilanteita tulee vielä ja paljon. Torju vain niitä takavasuriin ja irvistä niille :)
Tuo suunnittelutyö rupeaa sujumaan sitten kun ne ajatukset päässäsi ei hoe enää >otanko vai enkö ota :)
Usko pois, fiilis senku paranee vain päivä päivältä. Ensin pitää vain päästä pahimmasta eroon. Ja siitä pääsee kun ei ota. Vieroitusoireet ovat jokaisella yksilöllisiä, mutta puoli vuotta kun menee huikatta niin ruvetaan olemaan ns. paremmilla vesillä. Tämän allekirjoitti myös ystäväni.
Sinä kirjoitat minun mielestä hienosti ja olet rehellinen, jotenkin olen varma että tuo sinun luovuutesi puhkeaa kukkaan kun saat rauhan alkoholista (tiedän sen). :wink:
runeh
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 416
Liittynyt: 7.1.2011 11:36:22

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa