Lapsen asiat ei selviä sen "suojelun" avulla.
Nyt pelottaa taas,varmaan joku jo tunnistaa mut täältä mutta siinäpähän menee.En ole lainkaan sellainen joka saa mitään kiksejä viranomaisten morkkaamisesta tms.Päinvastoin.Saati juoksemisesta joissain oikeusasteissa.Me on jouduttu haastamaan oikeuteen sosiaalitoimi.Sekin on rankka kokemus, ei siihen käydä noinvain.Eikä mikään meriitti jonka vois laittaa cv:hen.
En koskaan unohda kuinka sostoimen edustajat nauroi oikeudessa"hihhihhii,meille tulee näitä juttuja niin monia kymmeniä päivässä että tässä on menneet eri perheiden lapset sekaisin paperilla".Kyse oli mun lapsesta, ei heille ainutkertaisesta yksilöstä!!!Todistajana oli lapsen eskariope joka tuntee lapsen ja minut plus isänsä,monen vuoden ajalta.Sen jälkeen se sostoimi sanoi että he on koittaneet etsiä porsaanreikiä oikeudenpapereista,mutta eivät löydä joten...mutta tämä on niin kipeä asia,etten halua enempää täällä tästä,enkä muuallakaan.Se vain etten voi luottaa.Kyllähän mä ensitilassa juoksisin hakemaan sieltä apua muutoin.
Pyysin lapselle silloin apua kestää se ruljanssi,ne havahtui että ainiin,lastakin pitää tässä huomioida

Sain ajan perheneuvolaan jossa käytiin lapsen kanssa minä ja isänsä.Siellä sentäs oli kiihkotonta ja asiallista väkeä.Pyysin tutkimaan lapsen,jos olisi jotain terapian tms tarvetta ja mielelläni olisin sen ottanut vastaan lapselle.Ei ollut,koko perhe tutkittiin ja testattiin.
En yhtään vähättele etteikö lapsi ole joutunut kärsimään mun alkon käytöstä.Ja voinhan olla liian vähätteleväkin kuten päihdeongelmaiset usein on.Tunnetasolla siis...ruokaa,puhtautta ja leikkiä on ollut aina.Ei ole ollut sillälailla heitteillä koskaan.
Toisaalta ajattelen,että lapset jokatapauksessa saa traumoja,oli syy päihdeongelma tai joku muu.Sellaisten vuoksihan itsekkin hain terapiaan, saa nähdä mitä sieltä paljastuu.Työn teen itse, terapeutti ohjailee mielen syövereihin.Mä en osaa lastani varjella samalta kohtalolta.