[Stalker]

Pakko myöntää, että munkin mielen valtasi muistot krapularyypyistä ja niiden autuudesta luettuani tämän keskustelun... Aika erikoista ja masokististakin, kun ajattelee, että hankit ensin itsellesi kamalan olon ja sitten nautit siitä, että voit "parantaa" ja "hoivata" itseäsi sillä samalla aineella, joka sen kamalan olon aiheutti.

[Totuus vai tequila]

Pakko myöntää, että munkin mielen valtasi muistot krapularyypyistä ja niiden autuudesta luettuani tämän keskustelun... Aika erikoista ja masokististakin, kun ajattelee, että hankit ensin itsellesi kamalan olon ja sitten nautit siitä, että voit "parantaa" ja "hoivata" itseäsi sillä samalla aineella, joka sen kamalan olon aiheutti.

Ollaan asian ytimessä päihdeongelman kanssa. Saat itse päättää onko olo ihan perseestä vai kohtuullinen vai ISO fiilis (=känni päällä). Sitähän se on; halutaan itse päättää omista nousuista ja laskuista, kun muuten tämä elämä on niin pirun arvaamatonta.

[Lintuanna]

En pitkiin, pitkiin aikoihin ymmärtänyt lainkaan miten kukaan voi krapulassa juoda alkoholia. Muistan jopa joskus sanoneeni, että musta ei varmaan voi ikinä tulla alkoholistia, kun en yhden juomisillan jälkeen voinut juoda ainakaan ..no; viikkoon . Niin, koskaanhan ei pitäs sanoa "ei koskaan". Vuonna 2011 eräs ihailemani (terveysintoilija) ystäväni oli ensimmäistä kertaa luonani yökylässä bileillan päätteeksi ja aamulla yllätyin, kun hän haki keittiöstä ylijääneen jonkin limuviina-pullonsa ja otti kunnon hömpsyjä. Muistan, kun kysyin miten hän pystyy, vastaus kuului (yllätysyllätys), että hyvin; auttaa krapulan häneltä pois. No, hölmöä kyllä, mutta reilu vuosi myöhemmin se sai mut kerran ajattelemaan, että jos hänkin niin kaipa mäkin voin.. Se oli sinä puolivuotisena, kun join enemmän kuin koskaan. Liekö tämä oppi siihen juomisen lisääntymiseen vaikuttikin, koska kyllä kun sen alun makuällötyksen yli pääsin, niin sain aikamoiset helpotukset siitä. Tavaksi tuli siis silloin tällöin otella. Välillä johti siihen, että suuntasin kauppaan hakemaan lisää, välillä jäi yhteen tai kahteen aamupäiväiseen. Itsekseni opin ko.tavasta pois, koska se ällötti ja hävetti mua niin valtavasti (samalla kun myös nautin niistä tokan päivän päivähumalista silti aika hitosti). Nyt edelliseen vuoteen puoleentoista on krapularyyppyjä mahtunut vajaa 10krt, joista kaksi kertaa johti siihen kaupasta lisää hakemiseen. Muistan kerrat hyvin megalomaanisten morkkisten ansiosta. Useimmiten en ole enää (taaskaan) pystynyt enkä edes halunnut seuraavana päivänä juoda yhtään alkoholia. Nykyään taas sitä seuraava päivä on ollutkin vaikea, koska silloin on ollut todella kireällä pinna. Itsehillintä kuitenkin kehittynyt sen verran, että usein siihen on auttanut ulkoilu ja/tai arkiset kodinaskareet.

[sampson]

Minullakin krapularyyppyjen tulo kuvioihin oli minulle merkki siitä että minulla on ongelma. Krapularyypyn helpotus kovan ryyppäämisen oli valtava. Kun sai sen yhden olut pullon juotua maailma oli taas helpompi paikka reilun tunnin ja edellisen illan mokailut oli pois pyyhitty. Eihän krapularyypyt loppujen lopuksi mitään auttaneet, siirsivät krapulaa ja pahensivat masennusta.
Ensimmäiset krapularyypyt otin hiukan yli 15 vuotta sitten. Oli varmaan joku juhannus tai muu juhla. Ongelma näistä tuli vasta muutama vuosi sitten. Viimeisimmät otin viimeksi kun join. Viimeiset pari vuotta krapularyypyt mahdollistivat jonkinlaisen toimintakunnon rankan ryyppäämisen jälkeen. Vaikka en ottanut paljon kovinkaan usein noin kerran kuukaudessa, niin krapularyypyt venyttivät nämäkin sessiot pari päiväiseksi kärsimykseksi. Normaali lähes päivittäinen tissuttelu ei minulla vaatinut krapularyyppyä.

[Patchouli]

Minusta se krapulaan otettu ryyppy oli mahtavinta koko hommassa, monasti kun join ekaa päivää, niin jurrissa jo odotin seuraavan aamun rapulaa jotta saisin ottaa ne ihanat elämänvoiman palauttavat ekat krapularyypyt. Ilman niitä olo olisi ollut kuoleman ja helvetin välimaastossa, jotka tieten on sama asia, koska ei mulla varmaan taivaaseen ole mitään asiaa . Oli siinä kyllä usein kysymys siitäkin, että en kestänyt edellispäivän umpikännissä tehtyjä älyttömyyksiä ilman että hukutin ne jälleen alkoholiin.

Olen kyllä sitä mieltä, että kun krapularyyppyjä alkaa tarvitsemaan ja varsinkin kaipaamaan, niin rajan yli ollaan astuttu ja puntarin vaakakuppi kallistuu ongelman puolelle.

T. Proison

Kiteytitpä aivan loistavasti krapularyypyn perimmäisen idean! Mulla oli aivan sama juttu! Krapula tuntuu aivan erilaiselta jos ei ole viinapulloa vieressä lainkaan tai sillon kun on (vaikka avaamattomana). Voi sitä paniikin ja yleisen vitutuksen ja törkeän pahoinvoinnin määrää.

Sitten kun se pullo oli haettu niin jotenkin sitä sitten vieläkin kärsi sitä krapulaa tunnin tai kaksi ihan uhmalla (yleensä tuijotin ja kopittelin sitä muovista vodkapulloa että "hihii, kohtapa tästä napsautan, mutta en ihan vielä") että ne uudet nousut tuntuis vieläkin paremmalta.

Mutta voi sitä tunnetta sitten kun se paha olo pyyhkiytyy vaan kokonaan pois silleen lempeesti. Ihan kun joku avais ovet johonkin eedeniin tai sais mielettömän ja alati voimistuvan orgasmin. Seuraavan aamun pika-apu kun on jo hommattu niin ei tarvi senkään kanssa sitten riehua. Jossain vaiheessa se krapula sitten sieltä tulee ja koko paska rysähtää niskaan korkojen kera. Koska meikällä alkaa se krapula siinä 1,5 promillessa viimeistään niin siihen kun heittää samat eväät kun edellisenä päivänä ja "parantaa" krapulaa kaksikäsitekniikalla (Vodkapullo toisessa ja valkkaripullo toisessa ja vuorotellen sitten niin paljon kun pystyy ykkösellä) niin karseet olot on taattu. Voisko sanoa että törpöttely havainnollistaa Newtonin 3 lakia aika hyvin: "Jokaisella voimalla on aina olemassa vastavoima, joka on yhtä suuri, mutta vastakkaissuuntainen." Nyt olisi fysiikanopettaja ylpeä, ei ehkä siitä miten tuo on opittu ja sisäistetty. Mutta silti

On se karua touhua toi dokaaminen Ei kestä pää eikä kroppa.

Muistan itekin kun joskus en pystynyt edes kuvittelemaan juomista krapulassa. Sitten luin jostain että krapularyypyt altistaa alkoholismin syntymiseen. Joskus 15-17 kesäsenä vaan omissa kaikkivoipaisuuskuvitelmissani kelasin että eihän musta nyt mitään alkoholistia voi tulla kun aloin noita korjaussarjojen ottamista harjoittelemaan. Mutta kappas kappas miten kävikään. Täysi-ikäisenä se oli jo enemmän sääntö kun poikkeus ja siitä lähtien välttämätöntä siihen päivään asti kun lopetin juomisen. Helpompi olla juomatta lainkaan, kun sitten olla juomatta krapulaansa. Ihan oikeasti.

Sori nyt Prossa jos "kirjoitin viestisi uudestaan" mutta kun en ole AA-kerhoissa tai missään kuullut ikinä että joku ajattelis krapularyypyistä samaa.

Korjaus klo 5:02 : Näköjään kaikki ajattelee ainakin tässä ketjussa samoin! Rupesin kelaan että mitä jos vielä kerran kokeilis ja "sieluni korvin" kuulin semmosen jättisummerin (visailuohjelmissa semmosia, tiedättehän..) BZZZZZZZZZZT että nyt on väärä suunta. Aika härö ketju tää. Noh. Enpä ole ratkeamassa minäkään.

-Patchouli

[andante]

Kiteytitpä aivan loistavasti krapularyypyn perimmäisen idean! Mulla oli aivan sama juttu! Krapula tuntuu aivan erilaiselta jos ei ole viinapulloa vieressä lainkaan tai sillon kun on (vaikka avaamattomana). Voi sitä paniikin ja yleisen vitutuksen ja törkeän pahoinvoinnin määrää.

Tartuin tähän, vaikka aikaisemminkin teki mieli tulla hieman huutelemaan. Krapularyypyn perimmäinen idea ei ole mikään muu kuin poistaa pahaa oloa. Se on yksi alkoholin funktioista ylipäätänsä. Ihmiset juovat kahdesta syystä. Joko saadakseen hyvää oloa tai poistaakseen pahaa. Tämä rajusti yksinkertaistettuna.
Samalla yksinkertaisella ehdottomuudella vakuutan omakohtaisesta kokemuksesta, että ensin krapularyyppy ja sitten krapularyypyt (toleranssin kehityttyä suuremmaksi) olivat itselleni lopun alkua. Ehdottoman vakava varoitus siitä, että homma on lähtenyt lapasesta. Ei kaunisteluja, pls.!

[Puutarhuri_20140818]

Arvata vaan saattaa millainen markkinapotentiaali olisi "Krapulakuriiri" -palvelulla, jossa kotiovelle tuodaan pullot tilauksen mukaan vaikka keskellä yötä kun vapina vasta alkaa! Krapula Prepaid -tili olisi toki sekin näpsä, kun viinat on juotu, käteinen loppu, niin Krapulakuriiri toimittaa perille jos vain tilillä on katetta.

AINIIN, tämähän on lopettajien ryhmä, joten lopettakaa sitten älkääkä valittako!

[aaaaaaa]

Mutta mitä te olette mieltä? Voiko korjaussarjaa ottaa olematta alkoholisti?

voi muutaman kerran, mutta kun opettelee sen tavan niin kohta on lähes poikkeuksetta. eka krapularyyppy ei tee holistiksi, mutta ennen pitkään kyllä.

[Projekti 0]

Olen juonut aina paljon, ihan junnusta, 12-13v asti. Sanoisin että noin 35-vuotiaana se muuttui alkoholismiksi krapularyyppyjen takia. Ihmettelin kun ystävät suosivat aina näitä ja erehdyin itsekin kokeilemaan. Kuten yllä mainittu, muutama kerta meni hyvin. Riitti kun olon sai normaaliksi. Sitten alkoi himoita uutta nousua ja lopulta pahimmillaan meni putkeksi. En todella suosittele, ellei 100% varmuudella saa jätettyä sitä siihen muutamaan annokseen. Alkoholisti ei tässä hevillä onnistu.

[zika]

Kaverit pystyy itse en.
Harvassa on ne kerrat kuin se rapularyyppy ei mennyt dokaamisen puolelle.
Jossain vaiheessa mieleen tuli ajatus että aamuksi on juotavaa olla, sitten kuin vaimo ei enää juomisesta välittänyt ja yritti minunkin juomista rajoittaa niin pullot piti piilottaa.
Tässä vaiheessa olin tietty alkoholisti vaikken sitä myöntänyt. Viina vei melkein hautaan ja tietysti siinä oli perheessä pahaa oloa, nyt raittiina kuusi vuotta.