lopussa kirjoitti
Yksin tästä ongelmasta ei oikein tahdo selvitä. Mulle sen myöntäminen oli iso "AHAA".
Eikä sitä tarvitse hävetä. Vastustaja on kova.
Jopa AA:ssa käyminenkin on parempi vaihtoehto. Itse en ole naulannut sitäkään ovea kiinni, jos mieli oikein kuperkeikkaa heittäisi. AA:ssakin voi käydä ja suodattaa mielessään sen itselleen sopimattoman tuuban pois. Ja sieltä saa kavereita, ihan tervepäisiä, joille voi soittaa vaikka yöllä, jois juomahimo on kova. Juttelu alan ihmisten (saman kokeneen) kanssa auttaa usein paremmin kuin huono lääkäri..
AA:n ovi on auki jokaiselle, joka haluaa lopettaa juomisensa, ja se aukeaa myös sille, joka haluaa lähteä sieltä pois.
Alkoholismi on etenevä sairaus, ja harvoin vain joitain vuosia juonut ongelmiin joutunut hakee sieltä apua. Mutta heitäkin on, siis reilut parikymppisiä. Säästyvät paljolta. On niitäkin raitistuneita, joiden juominen on ryöstäytynyt vasta eläkkeelle ja joutilaisuuteen päästyä. Ja on niitä, jotka ovat tulleet mukaan vasta oltuaan vuosia raittiina.
On hyvä harkita, haluaako raittiutta tänään vai vasta muutaman vuoden juomakurjuuden jälkeen. Jos tänään, se onnistuu jättämällä ottamatta eka ryyppy. Jos myöhemmin, voi asettaa ehtoja ja kriteereitä, mitä on valmis kestämään, menettämään: psyykkinen vai fyysinen terveys, vai riittääkö rattijuoppoustuomio, kuolemantuottamus, vankila, mielisairaala, lasten ja lastenlasten menetys, työstä potkut, sukupuolitauti, raiskaus, vai pelkkä häpeä juhlissa mokaamisesta, ihan tavallinen peruskrapula tai yksin juominen neljän seinän sisällä.
Ehkä jopa haluat alitajuisesti juuri noita em. asioita? Pohjan löytymiseen on näitten lisäksi monia muitakin mahdollisuuksia.
Raittiuden päästä sain kiinni avattuani ensimmäistä kertaa palaveripaikan oven. Ja niin kuin
lopussa kirjoitti, olen minäkin saanut tukea monenlaisilta kavereilta, ystäviltä ja satunnaisesti kohtaamiltani alkoholiin nähden voimattomilta ihmisiltä. Heitä on hyvin laaja kirjo yhteiskunnastamme.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme