Olet täällä

Keski-ikäiset naiset, huhuu?

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Keski-ikäiset naiset, huhuu?

ViestiKirjoittaja Aallonpohja (poistunut käyttäjä) » 15.10.2018 12:50:02

Koittihan se aamu unettomallekin. Ei vain käynyt kuin elokuvassa Uneton Seatlessä. Viideltä kampesin pystyyn ja menoksi toisen riippuvuuden kimppuun. Liottelin lihojani talviuinnin merkeissä, onneksi ei ole riippuvuus pahimmasta päästä.

Onko teillä muilla keski-ikäisillä ja plus omakohtaisia kokemuksia omien vanhempien hoivasta? Itse olen viimeiset kymmenen vuotta kulkenut sitä rataa. Äiti on jo siirtynyt rajan taa, vanha isä pitäisi vielä sinne saattaa.
Senkin myötä niin uupunut, että antanut itselleni luvan paeta viinin turviin iltaisin.
Eihän se ole syy, isän kuolemankin jälkeen pitää elää. Eikä viinin huurussa ensinkään.

Yritän tässä nyt ennakoida tulevaisuutta, jotta totuus ei lentäisi päin pläsiä.
Aallonpohja (poistunut käyttäjä)
 

Re: Keski-ikäiset naiset, huhuu?

ViestiKirjoittaja sinisilmä63 (poistunut käyttäjä) » 20.10.2018 23:16:21

huhuu... uneton täälläkin. Toisinaan on hirmu vaikeaa saada unen päästä kiinni. Kaikki huolet ja epäonnet kasautuvat mieleen ja niitä ei sieltä millään keinoa saa pois. Rentoudun, mietiskelen, teen jos jonkinnäköistä taikatemppua että uni tulisi, mutta kun se pysyy pois niin se pysyy. Tiedän että ensi yönä sitten nukunkin. olen jotenkin yliherkkä, asiat, tapahtumat ja jopa esim. saunassa käynti vaikuttaa unen saantiin. Onneksi jo tiedostan kuka ja mikä olen ja en enää hermostu enkä ala pelätä tätä ominaisuuttani, olen vain tällainen, tämän kans on tultava toimeen.
Sen kun vielä oppisin että osaisin varoa tilanteita jotka ovat mielelleni liian haastavia, mutta aina ei voi, on vain pakko mennä vaikka tietää että tulee hankala olo sen jälkeen kun joutuu joidenkin ihmisten lähelle. Mutta en halua olla hankala, tai aiheuttaa hämminkiä siitä miksen tule johonkin yhteiseen tilanteeseen muiden kans. siinähän se onkin, etten halua ihan yksinkään olla.
Liikaahan minä mietin. Siksi tuo unikaan ei tule.
Sen aikoinaan tajusin etten ollut sovelias vanhempiani hoitamaan, onneksi saivat hyvän hoitopaikan, enkä pode syyllisyyttä siitä. He olisivat kärsineet minun hoidossa. väsyneenä olisin tiuskinut heille. Aika pian raitistuttuani tajusin mikä minä olen ja mihin sitä viinaa tarvitsin, rauhoittaakseni itseni, että jaksaisin sen kaiken keskellä missä elin.
mutta ihailen suunnattomasti ihmisiä jotka hoitavat vanhempansa, tosi hienoa asia.
Jospa kohta taas yritän kömpiä vuoteeseen ja houkutella unta. Kuinka mielelläni haluaisinkin levon ja rauhan, eikä pyörimistä sängyssä. Hyvää yötä.
sinisilmä63 (poistunut käyttäjä)
 

Re: Keski-ikäiset naiset, huhuu?

ViestiKirjoittaja tinis » 20.10.2019 13:48:13

Löytyi tämäkin vanha ketju kun aloin selata omia viestejäni tässä tuskassani. Ensimmäistä päivää taas vietetään ja krapula ja morkkis elämästäni on kova. En koe itseäni viehättäväksi naiseksi, olen pöhöttynyt ruma läski joka valehtelee kaikille koko elämänsä. Häpeän missä jamassa olen mutta edelleen teeskentelen kaikille asioiden olevan hienosti. Mun pitäisi suunnitella tulevaisuutta mutta vain haahuilen saamatta mistään kiinni. En mä tällaista elämää halunnut, olen missannut aivan liikaa ja ihan omaa syytäni.
Olenko auringon lapsi, kun siitä yöllä unta nään
Vai olenko pimeän vanki, ja pimeääni jään
tinis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 363
Liittynyt: 14.8.2015 10:19:11
Ollut raittiina

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa