Olet täällä

En halua jatkaa tällaista elämää!

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: En halua jatkaa tällaista elämää!

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 23.10.2019 09:21:05

Kiitos!
Metsä muuten on mullekin mieluisa paikka, lapsena pakopaikkakin. Opin viihtymään metsän rauhassa ja katselemaan kaikkea, mitä siellä tapahtuu. Ja tapahtuuhan siellä, jos liikkuu hitaammin tai istuskelee ja katselee, ilman korvanappeja ja kiirettä. Olen muuten kiitollinen, että mulle syntyi vahva luontosuhde jo lapsena.

Kyllä eteenpäin pääsee ja elämä muuttuu helpommaksikin joiltain osin ainakin. Ihmissuhteet voi olla antoisiakin ja toisaalta vaikeita. Niissä jotenkin tuntuu aktivoituvan omat vaillejäämiset ja vahvat tunteet, niin ristiriitojen ratkominen on työläämpää. Viihdyn yksinkin ja tarvitsen yksin oloa, yksinäisyyden tunne taas ei niin mukava ole, silloin kun se vaivaa. Mulla tuo koira on mainio seuralainen ja tuo paljon iloa päiviin.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: En halua jatkaa tällaista elämää!

ViestiKirjoittaja hauras » 23.10.2019 18:42:32

Niin. Kyllä se on niin, että itsensä kanssa pitää kyllä olla sovussa, että voi elää toisten kanssa. Sitä tässä olen nyt miettinyt. Ja että mitenkähän sitä uskaltaisi joskus aloittaa jotain parisuhdetta. Sitäkään on nyt turha murehtia kun sen aika ei ole nyt.

En muuten ymmärrä niitä, jotka menee metsään kuulokkeiden kanssa!!!! Siis mitä ihmettä! Siinähän menettää aivan olennaisia asioita metsästä. Toisaalta hiljaisuuden mutta toisaalta metsän äänet. No, täällä kaupungissa kyllä autojen äänet kantautuu ainakin näihin lähimetsiin. Että kyllähän musiikki sen peittää.

Tein muuten tänään ruokaa, mitä en ole ennen tehnyt. Sellainenkin kyllä piristää vähän.

Ja kävin pienellä metsäkävelyllä rakkaan ystävän kanssa. Että ihan hyvä päivä tämä.

Jokin ahdistus on kyllä minun seuralainen aika usein. Se on joku "onko minulla merkitystä ja oikeutta olla olemassa"-ahdistus. Se on kyllä aika kauhea tunne, kun tuntuu että ei ehkä ole kovinkaan merkityksellinen ihminen. No lapsille tietenkin on. Mutta vaikka töissä. Että mikä on oma merkitys siellä. Etenkään lokakuussa, kun jaksaa tehdä just sen mitä on aivan pakko, mutta muuten vain siirtelee asioita. Hoijaa.

Olen minä kyllä myös kamalan rakastunut, mutta se asia ei voi nyt edetä. Koska kumpikaan ei ole nyt valmis seurustelemaan. Molemmilla liian kesken kaikki asiat pään sisällä. No, kyllähän se silti tuntuu hyvältä kun tietää että on jollekin tärkeä. Tätä on kestänyt jo yli vuoden. Että aika kärsivällisiä ollaan oltu :shock:

Oli pakko saada kirjoittaa tuokin, koska se tuo hymyn huulille. Ihana on hän. Ja rakas.

Lapset kiljuu. Se aika päivästä

Heippa ja tsemppiä kaikille päihteiden vastustamisessa.
hauras
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 403
Liittynyt: 21.1.2015 02:59:37

Re: En halua jatkaa tällaista elämää!

ViestiKirjoittaja Toivoton » 23.10.2019 22:56:17

Oletko käynyt tai oletko miettinyt koskaan terapiaa, jonka avulla voisit ikäänkuin tutustua itseesi ja saada uusia näkökulmia siihen, miten ajattelet itsestäsi ja elämästäsi? Ainakin minulla kävi tuuri ja olen saanut terapeutin, jonka kanssa kemiat ovat kohdallaan ja joka pystyy oikeasti auttamaan minua solmuun menneiden ajatusteni ja tunnelukkojeni kanssa. Minulla on tällä hetkellä erittäin voimakkaana päällä tuo ”onko minulla oikeutta olla olemassa” -ajatus. Sille on hieno nimikin: eksistentiaalinen kriisi. Minulla se liittyy taannoiseen tapaamiseen kuoleman kanssa ja ymmärrän täysin mitä mielessäsi pyörii. Tosin on minulla tuo kriisi ollut päällä aiemminkin ja pahimmillaan ajatukset ovat olleet aika synkkiä ja pelottavia. Toivottavasti saat purkaa sydäntäsi jollekin läheiselle, koska yksin noiden ajatusten pyörittely on aika raskasta. Samalla tavalla myös vihan ja aggressiivisuuden tunteet voivat olla hämmentäviä. Ne voivat olla pelottavia ja niistä voi tuntea syyllisyyttä, kun niiden voi ajatella olevan ns. kiellettyjä tunteita. Eihän nyt lapsen äiti tai isä voi tuollaisia ajatella eikö ainakaan puhua niistä..... Itse ajattelen, että ne ovat ihan luonnollisia tunteita siinä missä muutkin aivojen tuottamat tunteet. Koetko itse tuollaiset tunteet jotenkin kiellettyinä ja pelottavina?
Mahtavin kohta kirjoituksessasi oli rakkauden olemassa olo elämässäsi. Hienoa! Pelkkä tunne ja rakkaan olemassa olo ovat jo upeita asioita elämässä. Rakkaiden ehtii laittaa täytäntöön myöhemminkin.
Tuo ajatus unikaverista oli todella hauska. Siinä olisi selkeää sketsin ainesta, jos joku vielä tekisi sketsiohjelmia. Anteeksi, en siis naura sinulle, mutta huumorintajuni vain on sellainen, että heti näin mielessäni tuon unikaverin ekalla työkeikalla ja kaiken siihen liittyvän sähläyksen ja hämmennyksen.
Kaikkea hyvää!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: En halua jatkaa tällaista elämää!

ViestiKirjoittaja hauras » 24.10.2019 09:30:19

Kiitos Toivoton hyvistä kysymyksistä, omien kokemusten jakamisesta ja kannustuksesta! Vertaistuki on kyllä aivan huippua. Onneksi palasin tänne. Sitä kyllä tarttee.

Aloitin sinun oman ketjun lukemisen, kun kiinnostaa tietää, miten nämä prosessit on menneet muilla. Aivan alussa olen vasta ja utelias ihminen minussa haluaisi heti tietää kaiken, mutta tässäkin asiassa koitan nyt toppuutella itseäni.

No, aamulla luin sinun kirjoituksen siitä, miten mietit sitä että oletko todella myöntänyt että olet alkoholisti vai onko se vain morkkisvaiheen myöntäminen joka menee sitten ohi ja taas sortuu juomaan. Se oli niin hyvä pohdinta, että päätin että se olkoot minun tämän hetken kysymys. Se tuntuu nyt tosi tärkeälle kysymykselle. Tuntuu että välillä sitä unohtaa sen, että mitä varten tässä koittaa etsiä elämäänsä jotain mielekkäitä sisältöjä. Ja siis pitääkö niitä etsiä? Siis että eihän nyt joka päivä tarttis olla niin hemmetin merkityksellistä.

Kävinkin jo yhden terapian, mutta uutta tarvitsisi kyllä ja uskon että sen aika tulee vielä. Nyt aion hakeutua eroryhmään ensi kevääksi ja haluan keskittyä siihen. Minä kyllä harrastan aivan koko ajan jotain itsetutkiskeluryhmää tms. Ihan ihanaa, että sinä olet löytänyt ihmisen, kenen kanssa saat tutkiskella itseäsi <3 Tulee aina niin hyvä mieli siitä, kun jollain on joku asia hyvin. Se oli muuten outoa minun avioliitossa, että kun puhuin miehelle siitä että en ole tyytyväinen meidän suhteeseen ja siihen että se ei ole mikään parisuhde, hän aina aivan iloisena totesi että kyllä hän on tyytyväinen. Ja se riitti hänelle. Että hän oli tyytyväinen. Minä en voi olla rauhassa jos minun läheisillä on joku asia mikä painaa. Tai siis että eihän nyt kellään ole koko ajan kaikki hyvin eikä koko ajan voi murehtia toisten hankaluuksia, mutta kyllä se painaa jos jollain on paha olla.

No, nyt täytyy mennä töihin. Kuuntelemaan toisten huolia.

Tsemppiä kaikille itsensä kanssa elämiseen
hauras
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 403
Liittynyt: 21.1.2015 02:59:37

Re: En halua jatkaa tällaista elämää!

ViestiKirjoittaja hauras » 24.10.2019 17:39:29

Minäkin näen monesti joissain ajatuksissa ja tilanteissa aihetta sketsille :lol: Että en tosiaan loukkaannu tuollaisesta. Monesti tulee myös tilanteita, joissa ajattelen, että jos Veikko Huovinen eläisi ja olisi nähnyt tilanteen, kirjoittaisi hän siitä pienen tekstin. Maailmassa on Veikko Huovisen kokoinen aukko.

Jaahas. Ajattelin että tulenpa nyt kirjoittelemaan tänne tässä vaiheessa, kun en ole vielä ihan kamalasti kilahdellut lapsille tänä iltana :oops: Että jos saisi jotenkin purettua tätä ahdistunutta oloa.

Niin. Olin eilen jotenkin niin onnellinen siitä että on rakastettu ja rakastaa ja nyt koko homma taas risoo. Tympäsee se, että pitää mennä rakastumaan, kun sitten siitä ei voi tulla kuitenkaan mitään. Vituttaa vaan. No, eipä sille nyt oikein mitään mahda, että tulee tuollainen vastaan pyytämättä. Se on kyllä vaan varmaa, että mitään parisuhdetta en kyllä ala mitenkään erityisesti etsimään elämääni. No siksikin, koska tuntuu siltä, että en ymmärrä, millaiset ihmiset tekee minulle hyvää ja millaiset ei. Ja millaista hyvää kannattaa elämäänsä toivoa. Tuntuu että mitään "pika"viihdykkeitä ei ainakaan näille aivoille saa tarjoilla koskaan. Koska kaikkeen sellaiseen jää koukkuun. Todennäköisesti täältäkin pitää taas jossain vaiheessa lähteä pois, koska näihinkin palstoihin jään koukkuun. Ahdistavaa, kun koko ajan löytää itsestään enemmän ja enemmän kaikkea mikä pitäisi saada aisoihin. Ja onko se se minun ongelma justiinsa, että mikään ei riitä.

Äh. Kylläpä uuvuttaa.
hauras
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 403
Liittynyt: 21.1.2015 02:59:37

Re: En halua jatkaa tällaista elämää!

ViestiKirjoittaja Toivoton » 28.10.2019 00:50:38

Minulla oli edellisellä avioliitossani sama juttu eli vaimo ei ymmärtänyt minun tyytymättömyyttä, koska oli itse tyytyväinen . Hän oli tyytyväinen siihen, kun minä tanssin hänen pillin mukaisesti jokaisen soinnun tarkkuudella. Sitten kun tanssi loppui, niin syy oli minussa eikä pillin soittajassa...

Kiva lukea, että sinulla on tulossa eroryhmää ja ymmärtääkseni jotain muutakin vastaavaa on viritteillä tai menossa. Eroryhmä on parhaimmillaan tosi toimiva vertaistukiryhmä, jossa huomaa, ettei olekaan sellainen eronnut friikki kaikkine ihme tunteineen kuin luulee olevansa. Tämä oli ainakin minulla ryhmän paras anti.

Aiemmin taisit kirjoittaa, ettet ole valmis vielä parisuhteilemaan, koska eroprosessi on vielä kesken. Eli et tällä hetkellä olisi valmis, jos ”jostain tulisikin jotain”. Miksi sinua siis vituttaa elämässäsi oleva rakkaus? Eikö ole ihan hyvä, että se on, mutta ei vielä vaadi sen ihmeempiä, koska sinäkään et ole siihen valmis? Sinun ei tarvinne nyt muuta kuin koota uuden elämänvaiheesi palapeliä pikkuhiljalleen omaan tahtiin. Eikö niin, että elämäsi on nyt sinun käsissäsi?

Minulla oli tunne-elämä ja muukin elämä vuoristorataa eron jälkeen ja oli kauhean vaikea hyväksyä kaikkia tunteita. Mikään ei tuntunut tuolloin oikein miltään ja mikään ei riittänyt. Eikä kyllä suurimman osan ajasta ollut aavistustakaan siitä, mitä olisin edes halunnut. Kai se on niinkin, että eronneen ihmisen elämä menee aikansa tietynlaisissa tunteiden turbulenssissa. Kun matkaa tekee, niin tiekin tasoittuu (tai sitten ei, kuten allekirjoittaneella eli tämä ”aforismi” olikin tarkoitettu uskon vahvistukseksi).

Kerroit, että sinun pitää löytää itsestäsi enemmän, jota pitää saada aisoihin. Miksi sinun pitää tehdä tällaista etsimistä vai koetko, että tämä tulee jotenkin ulkoapäin tulevana pakkona? Miten sinun pitäisi itseäsi suitsia?
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: En halua jatkaa tällaista elämää!

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 28.10.2019 08:08:05

Toivoton kirjoitti:Minulla oli edellisellä avioliitossani sama juttu eli vaimo ei ymmärtänyt minun tyytymättömyyttä, koska oli itse tyytyväinen . Hän oli tyytyväinen siihen, kun minä tanssin hänen pillin mukaisesti jokaisen soinnun tarkkuudella. Sitten kun tanssi loppui, niin syy oli minussa eikä pillin soittajassa...

Aiemmin taisit kirjoittaa, ettet ole valmis vielä parisuhteilemaan, koska eroprosessi on vielä kesken. Eli et tällä hetkellä olisi valmis, jos ”jostain tulisikin jotain”. Miksi sinua siis vituttaa elämässäsi oleva rakkaus? Eikö ole ihan hyvä, että se on, mutta ei vielä vaadi sen ihmeempiä, koska sinäkään et ole siihen valmis? Sinun ei tarvinne nyt muuta kuin koota uuden elämänvaiheesi palapeliä pikkuhiljalleen omaan tahtiin. Eikö niin, että elämäsi on nyt sinun käsissäsi?




hauras kirjoitti: Se oli muuten outoa minun avioliitossa, että kun puhuin miehelle siitä että en ole tyytyväinen meidän suhteeseen ja siihen että se ei ole mikään parisuhde, hän aina aivan iloisena totesi että kyllä hän on tyytyväinen. Ja se riitti hänelle. Että hän oli tyytyväinen. Minä en voi olla rauhassa jos minun läheisillä on joku asia mikä painaa. Tai siis että eihän nyt kellään ole koko ajan kaikki hyvin eikä koko ajan voi murehtia toisten hankaluuksia, mutta kyllä se painaa jos jollain on paha olla.


Tsemppiä kaikille itsensä kanssa elämiseen


Mahtaakohan olla ihan tietty ihmistyyppi, joka ajautuu kuvaamienne kaltaisiin parisuhteisiin? Suhteisiin, jossa ei tule kuulluksi ja joissa toiselta ehkä puuttuu empatia ja myötäelämisen kyky ainakin jossain määrin. Mulla on samnasuuntaisia kokemuksia. Entiselle puolisolleni riitti, että hän on tyytyväinen, eikä asioista puhuminen johtanut mihinkään muutokseen. Kun ajattelee, niin vastavuoroisessa ihmissuhteessa ilman muuta kumpikin on kiinnostunut toisen toiveista, mielipiteistä, hyvinvoinnista ja yhdessä mietitään, miten niitä molempien toiveita ja tarpeita siinä yhteiselämässä saadaan täyttymään.
Omassa suhteessani en koe, että entinen puoliso niinkään olisi tahallaan kaltoinkohdellut minua likikään aina, hän vaan toteutti omia impulssejaan, halujaan ja toiveitaan huomaamatta (osin piittaamatta), mitä harmia niistä minulle seuraa. Ajatus, että joustoa olisi kummankin taholta, ei oikein siirtynyt käytäntöön kunnolla ikinä.

Joskus taas taitaa olla niin, että jollakulla on käsikirjoitus omaan ihannne-elämään ja hän etsii siihen vastaparin kuin esineen omien toiveidensa täyttymiseksi. Vaikkapa nyt siksi että hänestä kuuluu mennä naimisiin, pitää isot häät, hankkia ne pari lasta ja omakotitalo. Puolison toiveille ei ole sijaa, koska mieleen ei edes juolahda, että toisen käsitys hyvästä elämästä voisi olla erilainen.

Minua uusissa suhteissa pelottaa eniten vanhan toistuminen. Ohjeena on että puhukaa ihmiset, kukaan ei voi tietää mitä toivot tai tahdot, jos sitä et sano ääneen. Olen tätä kovasti yrittänyt sekä suhteessa sukulaisiin, että parisuhteessa ja koska se ei ole auttanut mitenkään, kynnys enää yrittää on aika korkea.

Hauras, mitä sinä pelkäät? Sitäkö, että rakastut jotenkin liian sekoittavasti ja menetät itsesi? Kun elämässä on jollain tapaa jo joku, niin entä jos jonkinlaiseen suhteeseen voikin "mennä" pikkuhiljaa ja varovasti ja omista peloistaan puhuenkin? Sehän olisi pelkästään hyvä merkki, jos toinen osapuoli tämän ymmärtää ja on kunnioittava ja koko ajan on selkeä puheyhteys ja kummallakin tilaa epävarmuudelleen ja vaikeillekin tunteilleen. Jos toinen ei halua ymmärtää vaan alkaa jyrätä omia toiveitaan liiaksi läpi, niin sehän voi olla merkki, että on ajautumassa (taas) epätasapainoiseen suhteeseen.

Tietysti joskus on hyväkin olla ihan ilman parisuhdetta ja toipua edellisestä tai selvitellä omia sisäisiä solmujaan, että edes tietää kuka oikein on. Minäkään en täysin ymmärtänyt tuota, mitä kaikkea pitäisi saada aisoihin.. Kauheasti ei oikeastaan kannata itseään typistää, vaikka on mullakin tavoitteita vaikkapa nyt ohjata ajatteluani enemmän hyvinvointia tukevaan suuntaan. Pystyä suremaan jotkut asiat jollaintapaa valmiiksi ja laittamaan ne sitten sivuun, vaikka ne mukana kulkeekin jossain muodossa.

Selvää ja mukavaa tätä päivää!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: En halua jatkaa tällaista elämää!

ViestiKirjoittaja hauras » 3.11.2019 22:24:56

Tämä on näköjään minun pakopaikka silloin kun tuntuu siltä että pää hajoaa lasten kanssa ja että olen vankilassa mistä en pääse pois. Nyt toinen kiukuttelee asiasta, mistä hän syyttää minua ja minulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Huomaan että minussa kiehahtaa heti, jos tulee sellainen olo että syytetään jostain, mikä ei ole minun syytä. Olen varmaan liikaa elämässäni ottanut asioita niskoilleni, jotka eivät olisi minun syytä. Ja nyt mitta on täyttynyt sellaisen suhteen enkä siedä sellaista YHTÄÄN! Niinpä, etten ihan kamalasti ala laukoa mitään ikävää tuolle lapselle, pakenin tänne. Annan kiukutella. Varmaan aivan väärin olla olematta hänen tukenaan tuossa tilanteessa, mutta alkoi vaan kiehua niin paljon, että totesin, että pakko päästä pois tuosta tilanteesta. Ja kivaa kun tuollainen kiukku iskee tähän aikaan! Ja kun tietää, että kestää ennen kuin se voi mennä ohi. Näinä hetkinä on muuten aika kivaa tietää, että tulee päivä, jolloin ne saa kuskata isin luo :oops: Että ei tarvitse aina kuunnella noita kitinöitä. On elämä lasten kanssa kyllä melko raskasta toisinaan. Ei tietenkään aina. Ja olen minä myös aina tosi onnellinen kun saan heidät taas luokseni.

Oltiin muuten tänään ex-miehen kans samoissa perhetuttujen juhlissa. Kylläpä taas ymmärsin, miten huojentunut olen siitä, etten ole enää hänen vaimonsa. Vaikka olen kyllä tänään myös itkenyt sitä, miten kurjaa on, kun parisuhde ei onnistunut. Se surettaa kyllä, että millaista se oli ja että miksi me ei osattu hoitaa asioita hyvin. Tai käytettiin aikamme ja energiamme vääriin asioihin. No, en haluaisi kyllä enää palata vanhaan elämään. Ja siksi en voisikaan enää elää hänen kanssaan, koska hän käyttää alkoholia, enkä halua enää asua sellaisessa paikassa. En kertaakaan noiden 18 vuoden aikana nähnyt häntä humalassa, joten mistään kännäämisestä ei hänen suhteensa voi puhua. Hänen vaan pitää saada se viinilasillisensa lähes joka päivä. Sellainen riippuvuus hänellä. Parempi kyllä noin kuin minun taktiikalla. Että kauheen äkkiä paljon alkoholia vereen ja sitten nukkumaan.

Niin, tarkoitin sitä, että tuntuu että läytää aina itsestään uusia ja uusia asioita, joiden kanssa pitää askaroida, ja saada ne asiat paremmiksi. Että koskaan en riitä ja kelpaa itselleni.

Huh. Lopettihan tuo lapsi kiukuttelunsa. Sanoin koko ajan uudelleen ja uudelleen, että ei, se ei ole minun syytä. Ehkä se lopulta uskoi. Tämä lapsi ei ole kyllä koskaan elämässään nukahtanut ennen kymmentä. Aika rasittavaa. On vaan niin illan virkku tapaus. Vähän pelottaa, miten se jaksaa kun koulu alkaa ensi syksynä. No, sitä ei varmaankaan kannata nyt murehtia.

Hyviä öitä kaikille ja kiitos kun sain avautua
hauras
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 403
Liittynyt: 21.1.2015 02:59:37

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: kallistelija ja 4 vierailijaa