
En ny tiiä miks tällanen kuva tuli rusnattua, mut siinnä se nyt seisoopi.
Jestas, me ollaan todella onnellisia, koska Örppö-orava ei ole meitä hyljännyt kokonaan. Se käypi rappusilla omassa koristaan syömässä pähkinöitä sekä juomassa vettä. Kädelle se ei tule mielellään, mutta sitäkin mieluummin se pyrkii kiipeilemään selkään vaatteiden alle ihoa vasten, jossa se sit vilistelee hyvin kehittyneillä kynsillään edestakaisin. - Tänään mä näin kun se rupsutteli jotakin kirppueläintä joka sit putos pois turkista. - Voihan paska, ollaan koht ties mitä kirppuja ja täitä täynnä!
No onhan näit elukoita mullakin ollut erilaisia koko elämän ajan, enkä mä niistä mitään "tauteja" ole ainaskaan toistaseks saanunna. Mäntysuopa on tehokasta moisiin ötököihin ihollakin.
"Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään."
Tästäkin lauseesta on tällä palstalla taisteltu niin perkeleesti!
Minusta tämä lause kuvastaa kertakaikkiaan perusteellisesti sitä hätätilaa jonka vallassa sellainen juomari on, joka vihdoin tajuaa lopullisesti sen kauhean olotilan ja tilanteen, jonka vangiksi hän on joutunut.
Kolmeen otteeseen elämäni varrella olen tähän saatanalliseen voimattomuuden tilaan joutunut, mutta kummallisella tavalla olen selvinnyt etanolimyrkyn pakkomielteisestä litkuttamisesta raittiiseen elämään takaisin. Nytkin alkaa olemaan jo selviä päiviä koko joukko takana päivä kerrallaan menetelmällä.