[Tyräkki]

Torstai.

Olen ainakin hetkellisesti jopa lähes hilpeänä, äijä kun tossa alotti niin reippaasti puutarhahommia, mutta hyyty eka mataliin sokereihin ja sen jälkeen "ei huvittanu enempää", tshihihihi. Minä sen sijaan osoitin hyvää tahtoa siirtämällä parit narsissiraukat ja riipimällä näön vuoks muutamat rikkaruohot.

[Meiän suhde ei perustu nokitteluun, valtataisteluun tai ilkeämielisyyteen, mutta huvitti nyt kuitenkin. Puutarhanperkelekään ei kaikessa lannistavuudessaan aikuisten oikeasti ole mulle ihan jättimäinen rasite, muutenku ajoittain ajatuksissani. Joiden mahti toki on mahtava.]

Muuten ihan perus. Labra, töitä, Cittari.

[Tyräkki]

Hitsinpimpulat, sehän lykkäs sateen. Ikävästi ei nyt voi kuokkia tahi kitkeä.

Perjantai. Töitä ja Lidl. Päikkärit ja safkanlaittoa, josko tolla satsilla selvittäis ihan sunnuntaihin. Eiliset labrat nyt sitte taas paljo paremmat. Kilpparit, kolesterolit, sokrut jees, ALAT pudonnu kaksnumeroiseks. D-vitamiini ainoana pahasti viitteitä alempi.

Mutta en enää yritä edes arvata, mitä maksa-arvot mahtaa olla sitten taas kahen viikon päästä.

Päihdetera sitten tosiaan ilmoitti session päätteeks eläköityvänsä. Jäädyin vähän, enkä oikein osannu ku onnitella. Varmaan ihan sopiva luonnollinen lopetus, ei mulla kuitenkaan viinasta juurkaan enää riittänyt juttua.

Jahas, ruoka-aika.

[Tyräkki]

Lauantai.

Reenit ja kottikärryllinen kitkentää. 16 min 39 sek äiteen viikkosoittoa.

Yks puutarhan alennustilan paljastava kuva kavereille piikikkääks vastikkeeks "meil alkaa näyttää jo aika kivalta"-kehunkerjuuseen.

[Tyräkki]

Sunnuntai.

Kopipeistasin yhen työhakemuksen valmiiks, tosin en täytä "eduksi katsotaan"-lauseketta, mutta "ainahan kannattaa hakea". Edelliseen hakemaani valittiin, ylläri ylläri, se kuka siellä jo oli. Noh, eipä tartte muuttaa. [En aikuisten oikeasti ala huolestua tilanteesta ennenku joskus elokuussa, sitten kun kaikki ovat kesälomansa viettäneet ja aktiivimallin juustohöylä alkaa nakertaa ansistani.]

Päivän pitäislistalla myös vuotuinen autosiivo, ihan vain katsastussetää varten. Töitä pits myös vielä vähän vääntää. Ehkä nyt kuitenki eka raahaan ton helvetinkoneen, imurin siis, pihalle ja suoritan ruokkouksen.

[mies metsänreunasta]

Naapurilla on huomattavasti hienompi piha kuin minulla.
Olen sitä mieltä että se on sekä oikein että kohtuullista.
Ihan vaan siksi että naapurin maailmaa ja mielen tasapainoa voi jokin pihajuttu heiluttaa, ja minun taas ei.
Olemme siis kumpikin aivan onnellisia.

[Tyräkki]

Metsänreunan mies, mulle riittäis, ettei meiän piha olis kadun kamalin, äijä haluais että kuuluttais keskikastiin. Tällä hetkellä sijoitus on tokavika, yhessä naapuritaloista kun ei ole asuttu kahteen kesään.

Noh, täydessä lehdessä kaikki näyttää vähän paremmalta. Ja pihalle näkyy vöhän huonommin.

Autoa raivattu, töitä pitäis. Venyvä ja vanuva perussunnuntai.

[helistin]

Nyt tääl on ihan sopiva piha, mut mä tiedän mitä tapahtuu kun lasken kanat vapauteen, se on nimittäin nähty ennenkin. Lisäks kengänpohjat on sit aina pskassa.

[Tyräkki]

Helistin, luinkin että teillä on munantuotanto alkanut! Kasvaaks raparperiä jossain nurkassa niin että voit piirakoita alkaa paistella? Meil raparperi on yks niistä harvoista hyödyllisistä selviytyjistä. Harmi, että se kuitenkin peittää lyhyellä matikalla arvioituna vaan noin about pari promillea tontin pinta-alasta.

Mulle jotenkin kaikki jatkuva ja ylläpidettävä on vastenmielistä. Haluan tehdä asian kerran, mielellään helposti ja nopeesti. Niinku esmes sillon kun lopetin dokaamisen. Siks mua kai niin kovasti riivaa esmes puutarhatyöt.

Tai kotityöt. Tai työt. Tai opiskelut.

Ja mitä enemmän mä niitä (tai muita ahdistavuuksia) pyöritän, sitä enemmän mä suiviinnun. Joten nytkin pitäis vaan saada tää sunnuntaisaamattomuusketutus katkastua.

Ja kuten aikoinaan dokaamisessakin, nimenomaan se katkasu on mul se vaikein rasti.

[helistin]

jotenkin kaikki jatkuva ja ylläpidettävä on vastenmielistä. Haluan tehdä asian kerran, mielellään helposti ja nopeesti

Näinhän se meikäläiselläkin tuppaa olemaan. Ainakin jotain vaihtelua siihen jatkuvaan on saatava, jottei se ala tökkiin ylitsepääsemättömästi, niinkun mulla toi siivoaminen. Nyt kun on muutettu, niin tää on aivan eri asia, ei pänni olleskaan moinen homma.

Mä toin 3 kanarouvaa navetasta ulos tutustumismatkalle, kun eivät ole ulkona varmaan koskaan olleet. Rouvat arastelivat tuulta hieman ja nokkivat innoissaan ruohoa seinustalla. Aikani vahdin niitä ja poikkesin sisällä käymään ja jo ne sillä välin olivat menneet viereisen aitan alle. Siellä ne nyt on ja tonkiivat 100 vuoden aitanalusjätteitä. Mukana voi olla vaikka mitä ja prkle tiätty rotanmyrkkyä! - Tarvii vaan toivoo, että tuleevat joku kaunis päivä sieltä pois.

[Tyräkki]

Helistin, toivottavasti kanaset löytävät kottiinsa ennenku kettu löytää kanaset..

Jotenkin en nyt millään pysyis nahoissani, vaikka siis päivässä ei varsinaisesti ole ollut muuta vikaa kuin se, että mulla on ollut liikaa aikaa ja liian vähän aikaansaavuutta. Olenko vaatelias ja itsekriittinen, kyllä, mutta ihan yhtä paljon mä kärsin aloitekyvyttömyydestäni ja aikaansaamattomuudestani, jotka ovat ihan yhtälailla luonteenpiirteitäni. Lopputulos tolla yhdistelmällä on kaksinkertainen kärsimys ja tuplattu tyytymättömyys.

Ihan vastaavasti arkiviikoilla kiipeän seinille odottaessani viikonloppua. Ja kiipeän seinille silloinkin. En mä toki jatkuvasti kieri kärsimyksessä, vaikka siltä näyttäiskin, koska kun kierin, niin silloin myös Plinkkaan.

Nyt ehkä kuitenkin alan yrittää unta.

[JuuliaS]

Helistin, eiköhän sinun kannattaisi ostaa kanaverkkoa ja tehdä kanarouville ulkoaitaus. Kettujen lisäksi on sekin vaara, että ne tekevät pesänsä sinne aitan alle ja mitenkäs sitten käyt munat keräämässä.

[Tyräkki]

Maanantai.

Töitä, hylsy katsastuksesta ja reenit.

Ehkä keskiviikkona saan jonkinlaisen arvion paljonko saksalaispaskaan pitäis investoida, vai pannaanko se jo paaliin. En nyt (yllättäen, oletan) ota asiasta kovia kierroksia, onnekkaana paskiaisena uskon, että äijä puuttuu peliin, jos uhkaan jäädä autottomaks rahoituskelvottomuudestani johtuen. Olenhan oikeista talousvaikeuksista mitään tietämätön kermaperse ja hemmoteltu kakara.

Huome: töitä ja treenit.

Kohta taitaa olla päivälleen kaks vuotta siitä kun "aloin vähentelemään". Vähentelyä kesti noin 6 vk, joista ekat neljä raitistelin ja olin sen jälkeen ihan valmis kohtuukäyttäjäks. Olihan se ihan kohtuullista, kymmenessä päivässä päivystykseen.

[Ginger2]

Huomenet Tyräkki ja harmistus hylsystä. Tiedän tunteen kun menee uusintakatsastukseen ja edelleen läpimeno on siinä ja siinä. Useasti ketuttaa miten paljon autoon uppoaa rahaa, kun se on kuitenkin oltava - ja mitä kaikkea sillä rahalla toisaalta sais. No vertailu ei tässä tapauksessa kannata.

Voit olla todella ylpeä itsestäsi noilla lopetuslukemilla. Käväiseekö sulla ylipäätään juominen enää mielessä? Joku on joskus sanonut, että elämä on paljon huolettomampaa kun ei ole riippuvuuksia riesanaan - tuntuuko sinusta siltä? Minä, ikuinen loppasuu voisin tuon hyvinkin allekirjoittaa. Kun toisinaan tuo viini niin voimallsesti kuiskii. Niin ja nyt tässä tilanteessa, kun äidiltä juuri leikattu rintasyöpä, voin vielä syyllistää itseäni lisää. Alkoholi kun on riskitekijänä tuossakin taudissa. No missäpä ei olis.
Touhukasta tiistaita!

[Tyräkki]

Tiistai.

Töitä pitkän kaavan mukaan ja reenit siihen päälle.

Ginger, en ehkä vastaa ihan kysymykseesi, mutta ymmärsin just jotenkin sen, että vaikka dokaaminen kautta aikain/koko vuosituhannen aiheutti mulle erinäisiä (kevyitä) ikävyyksiä, mä en oikeastaan millään tavalla kyseenalaistanut juomista. Mokailut ja sekoilut ja darrailut oli vaan välttämätön paha, jonka viinan iloista joutu maksamaan. Enkä mä mitenkään riippuvaisena itseäni pitänyt, ainoostaan vaan huonona kohtuukäyttäjänä.

Ilosena yllätyksenä on tullut se, etten mä sittenkään tartte (tai edes kaipaa) viinaa selvitäkseni elostani, vaikka pidin sitä ihan itsestäänselvyytenä, enkä olis voinu kuvitellakaan lopettavani noin niinku hyvän sään aikana "vapaaehtoisesti".

Tällä hetkellä ainoastaan joissain kilistelytilanteissa tuntuu vähän tekopyhältä ja turhantarkalta olla ottamatta sitä yhtä alkumaljaa, jonka esmes autoilijakin voi näillä promillerajoilla ihan hyvin ottaa. Älkää peljätkö, en ole ottamassa, eikä noita tilanteita mun elämässä riesaksi asti ole, mutta en mä tilanteista nauti, saati halua korostaa "erityisyyttäni".

Koska kyllähän jotain vikaa tai mätää tai hämärää on tyypissä oltava, jossei sille yhtään viina maistu..Ei multa esmes uusista työkavereista kukaan ole mitään kysynyt niinä parina kertana, kun olen niiden kanssa "ollut ulkona", mutta itsekseni olen uutta imagoani pohtinut.

[Tyräkki]

Keskiviikko. Onks muka taas jo keskiviikko?

Töitä ja kohta treenit. Ei mene överiks, älkää peljätkö.

Autorempasta tulee kallis, samoin kesäretkestä, mutta elämä on. Välillä elättelen toiveita, ettei mun tilikaudet olis täysin plusmiinusnolla, mutta niin vaan aina käy. Ja toki nollatulos on vielä ihan kestävä ja kelvollinen, joskaan ei mikään ylpeydenaihe.