[Tyräkki]

Torstai.

Duunipäiviä jäljellä kymmenkunta. Ens viikko vielä hc-aherrusta, vikalla viikolla enempi vähempi alasajoa. Siirryn "lomalle" ihan mielelläni, ei siinä.

[Tyräkki]

Raatelin silmänlumeeks lumimarja-aidannetta. Ei ole lempikasvejani sekään, ainakaan tossa puolikuolleessa kasvumuodossaan. Pisteet hälle kuitenkin piikittömyydestä.

Näin dokausunta viime yönä. Olin laivalla ja tietysti kauheessa kännissä, enkä löytäny hyttiäni. On sitä ehkä joskus tullut oikeassakin elämässä hetki etsittyä. Päivällä taas tuli töissä puhetta veneilystä, ja vaikka mä en sitä siis hallitse alkuunkaan, olen ollut aikoinaan ihan parikin kertaa Adrianmerellä asti dokauspurjehtimassa. Tuntuu, että siitä olis aikaa ikuisuus. Ja onhan siitä jo, nää reissut tapahtu joskus sillon kun ystäväiset eivät vielä olleet alkaneet poikia, 2012 kai viimeks. Join toki holtittomasti ja hirveitä määriä, mutta niinhän me kaikki. Sikshän siellä oltiin.

Mutta nyt uusille unille.

[Tyräkki]

Perjantai. Töitä ja päikkärit.

Luin eilen iltasaduks viime kesäisiä päivityksiäni. En nyt voi sanoa, että kauheasti kehitystä olis tapahtunu, vuosi sitten olen känissyt ihan samoista asioista kuin nykyään. Ihan samoin olen myös jojotellut täyden tyytymättömyyden ja normaalinyrpeyden välillä. Eloni näyttää koostuneen ystäväisten ja puutarhan vihaamisesta, töissä ollessa väsystä ja työttömyysaikana ahdistuksesta ja alemmuudentunteesta, itteni inhoamisesta ja elämän mielekkyyden epäilystä. Lisäks välillä otan ylimääräisiä kierroksia esmes lähisukulaisistani tai maksa-arvoista.

Analyysin tuloksia toki vääristää se, että en mä iloistani koe tarvetta kirjottaa. "Ihan jees" on multa jo tosi paljon sanottu.

[Tyräkki]

Lauantai.

Oon tällä viikolla törmännyt pariinkin kertaan tuoreeseen suomalaiseen "nuorisomusiikkiin". Mulle kun musiikki ei ole mitenkään vakava, saati rakas tai pyhä asia, niin ihan täytyy tunnustaa, että julkipiilomainostava "Harmaa rinne" https://www.youtube.com/watch?v=ENHctcELk-s sai mut ihan huvittumaan. Sen lisäks että olen jatketussa nuoruudessani dokannut viikon putkeen käyttäen tekosyynä purjehtimista, olen toki kelpuuttanut verukkeeksi myös laskettelun.

Enkä edes koe katumusta tai morkkista, mähän elin tuolloin vaan unelmaani. Mutta ymmärrän, ettei mikään "bilekännääminen" enää tässä iässä olis kaunista katottavaa. Ite laittaisin julkijuopottelun suositeltavan yläikärajan johonki kolmeenkypään.

Treeneis käyty, olisko sit kodinhoitoa seuraavaks.

[Tyräkki]

Lauantai-illan huumaa.

Tällä kertaa 14 min 36 sek äiteen viikottaisia lauantailätinöitä. 50 min ruohonleikkuuta ja kymmenen trimmeröintiä. Nistipataa 700 grammasta jauhista ja puolesta kilosta tummaa makaronia.

Jatkoin "kultaisen nuoruuden" muistelua Stigaa työnnellessä. Mä olen aika pidättyväinen ihan livenäkin, harvoin hihkun tai hurraan, mutta kerran muistan sanoneeni, etten usko että ihminen voi olla tätä onnellisempi. Tää tapahtu joskus kymmenisen vuotta sitten juhannuksena, toisen tai kolmannen päivän nousuissa , kun aurinko paisto ja päihdyttiin porukassa yhen kaverinkaverin mökin laiturilla. Taisin olla silloin hetkellisesti jopa lähestulkoon normaalipainoisessa kunnossa ja siis harvinaisen tyytyväinen itseeni.

Ei kai se sitten ihme ole, jos tää keski-ikäisen lihavan urallaan epäonnistuneen raivoraitistelijan elämä ei oikein mua aina jaksais kiinnostaa. En tarkota, että dokaaminen lisäis mun onnellisuuttani enää tässä elämänvaiheessa, päinvastoin, mutta en myöskään näytä keksivän, että mistä mä sitä iloa ja onnea sitten repisin. Seurauksena suorittamista ja väkisinvääntöä.

Uskon, että eläkeläisenä olisin ihan tyytyväinen. Mutta kun siihen nyt olis viel se kolkytä vuotta.

[Tyräkki]

Sunnuntai.

Itsepalvelukirjasto ja Prisma, parintuhannen askeleen keikka, joka kuitenkin kesäkenkiä sisäänajaessa riitti aukasemaan toisen kantapään.

Pitäs kai mennä kitkemään kukkapenkkejä, mitäs mä tässä muutakaan. Kai tää aito-oikee keski-ikäisyys vaan on mulle kova pala. Koko elämänvaiheessa mua ei vaan kiinnosta/motivoi oikein mikään. Ei vaikka voinkin kaikesta käninästäni huolimatta varmaan elellä huomattavasti keskimääräistä omannäköisempää ja omaehtoisempaa elämää.

[Tyräkki]

Seuraavaks taas unta ja uuteen viikkoon.

Kitkeskelin aikani. Töitä olis hyvä vähän vielä valmistella, mutta en nyt enää jaksa vaivautua.

Duunia ja reeniä alkuviikoks.

[Tyräkki]

Suunnitelmien mukainen maanantai.

Töitä olis ehkä syytä yrittää vääntää valmiiks vielä näin "iltavuorossakin", mutta en usko saavani tarpeellista tahtotilaa, eli puolittaista paniikkia, päälle vielä pariin päivään. Katotaan sitten loppuviikolla asiaa uusiks.

Nyt heti jos alkaisin tehdä nukkumaanmenoa, saattaisin saada kaheksan tuntia kasaan. Täytyy yrittää.

[Tyräkki]

Tiistai.

Töitä ja treenit. Viime yönä kahdeksan tuntia jäi haaveeks, josko tulevana, vaikka valosat illat ja lähestyvä loma kyl jo vähän valvottaa.

Kas, tulee jo kovin kiire edes yrittää.

[Tyräkki]

Keskiviikko.

Töitä, reenit, Cittari.

Viime yönäkään kaheksan tuntia ei tullut täyteen, mutta josko tulevana, ainakin lupaavasti nuuduttaa ja puuduttaa.

Ehkä huome jotain muuta(kin), tukka ainakin näyttää niin kellastuneelta kasalta edellisvuotista heinää, että väri olis aika päivittää.

[Tyräkki]

Torstai.

Labra, töitä, Lidl, väriä päähän. Äijä piti viel yllättää raparperipiirakalla, mutta se kyl jää nyt hamaan tulevaisuuteen.

Ainakin heti tänään valmistuneet labrat semi-ok, GT:kin ekaa kertaa kahteen vuoteen kaksnumeroinen! Viitearvo on kylläkin alle 40, joten ei nyt vielä hurrata kuitenkaan. Nähtäväks jää mitä lekuri ens-ens viikolla on mieltä. Tai no, voin mä arvata, että "seurataan tilannetta", eli otetaan muutaman kuukauden päästä arpominen taas uusiks.

Vähän jo käy työt vähemmiks ennen loppua. Ihanasti taitaa myös viikonloppuna sataa, niin ettei ikävästi voi ehkä ollenkaan puutarhailla.

[Tyräkki]

Perjantai.

Töitä, päikkärit, iltakävely, kohta lisää unta. Onneks vknlopuks vaan palautumista ja univelkojen makselua. Huome meiän piti mennä yhteen tapahtumaan, mutta keli taitaa olla liian kehno. Duunijuttuja pitäs vähän vielä viilata, mutta niittenkin ajattelin antaa nyt hautua sunnuntaihin.

[lomapuisto]

Ulkoilmatapahtumaan oli minullakin suunnitelma mennä, mutta liian kosteaa on. Mutta eipä tarvitse olla toimettomana, kun iltapäiväksi on luvassa sukulaisia käymään meillä. Yhdessä ruokailu on mukavaa, kun on raitista porukkaa juttelemassa, satoi tai paistoi.

Päivä kerrallaan

[Tyräkki]

Himapäivä. Tosin jos illaks kirkastuu, vois jossain luontopolulla vähän käydä.

Lomapuisto, sääliks käy ulkoilmatapahtumien järjestäjiä, aina niin arpapeliä. Paitsi mahtoko jo entisessä Neuvostoliitossa joskus olla säätkin ihan järjestelykysymys, näin olen ainakin lukenut. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kes%C3%A4olympialaiset_1980

[Tyräkki]

La-ehtoo.

Laiskottelua, päikkärit, vähän lätkää, pari tuntia migreeniä, kevyt lehtokävelylenkki.

Olen myös ajatellut kuolemista. Vähentäjissä on tilanne päällä, samoin blogissa johon, jotain kautta viikolla putosin https://www.lily.fi/blogit/syopa-show/ Niin kauan kun ite kuvittelee elävänsä vielä vuosikymmeniä, on varmaan helppo huudella hyvin pitkälti mitä vaan.

Mä en henkeni puolesta ole pelännyt kuin ihan hetkittäisissä vainoharhoissa, joten pääsääntöisesti pystyn ajattelemaan aika tyynesti, että sen jälkeen kun henki on lähtenyt, ei harmita enää. Ei tekemiset, ei tekemättäjättämiset. Siihen asti voi sitten toki olla ihan toinen juttu.

Ajatusmallia siitä, että niin kauan ku ongelmat on pieniä, mitättömiä, kosmeettisia ja kaukana kuolemanvakavista, ei niitä olis jotenkin oikeutta tai sallittua surra tai tuskastella, mä en tue. Parhaan ei tartte olla hyvää, ei myöskään suurimman isoa. Jos suivii, niin suivii, eikä siinä auta se, että kokemuksen kieltää tai yrittää mitätöidä jossittelulla tai vertaamisella. Asioiden tärkeysjärjestykset ja suuruusluokat on kuitenkin niin henkilökohtaisia ja vaihtelevia koke- ja näkemyksiä.

Mutta, olishan se musertavaa olla kuolemassa "kesken kaiken". Saattaisin jopa dokata. Tosin, en mä itsestäni oikein sillä tavalla ajattele, että mulla olis hirveesti hommia kesken, mutta tämähän jos mikä, on sitä helppoa huutelua.